Kirjoittaja Aihe: Lain ja evankeliumin erottamisesta  (Luettu 37640 kertaa)

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #15 : 20.10.13 - klo:10:59 »
Mutta olin sitten kristitty tai en, 100% armo on mielestäni ainoa järkevä lähtökohta ko. uskontoon. Jos on olemassa hyvä luoja-Jumala, hänen on mielestäni oltava hyvin armollinen, vähintään yhtä armollinen ja hyvä kuin mikään luomansa olento.

Raamatussa korostetaan VT:n monien esikuvien kautta sekä lakia että armoa.
Esimerkiksi kokonainen kansa kulki erämaassa raahaten kymmeniä vuosia 'laatikkoa', jota sanotaan Herran arkiksi...ja vuosisatoja sen jälkeen se oli kunniapaikalla.


Tuosta Herran arkista kerrotaan näin:

"...Ja pane arkkiin laki, jonka minä sinulle annan. Tee myös armoistuin puhtaasta kullasta, ..."
"...Ja siinä minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta.."

"Ja aseta armoistuin arkin päälle ja pane arkkiin laki, jonka minä sinulle annan.  Ja siinä minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta,.."

ja Room.3:
"saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä"


Mielestäni tuossa tuodaan korostetusti esille sitä, että Jumala ilmestyy nimenomaan siellä, missä laki on läsnä, mutta armolla peitettynä.

Mielestäni samasta syystä Jumala ei ilmesty siellä missä vain soditaan uskonnollisen tunnetilan vallitessa mitä kummallisempia sotia. Kokemuksieni mukaan niissä touhuissa ei ole ollut laki läsnä, vaan laittomuus eli on unohdettu monet selvät raamatun opetukset.

Toisaalta, myös oman kokemukseni perusteella, siellä missä ollaan hyvin lakihenkisiä, aina putkahtaa kuitenkin esille joku tunne-elämään vetoava ilmiö, jolla yritetään saadaan kiikkulautaa tasapainoon.

Hugo Boss

  • Vieras
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #16 : 20.10.13 - klo:11:18 »
Luterilaisessa tunnustuskirjassa Sovinnonkaavassa lukee ”Kirkossa on erikoisen ihanana valona mitä huolellisimmin pidettävä voimassa lain ja evankeliumin erotus, sillä sen avulla Jumalan sanaa oikein jaetaan.”

Mielestäni laki vaatii täydellistä rakkautta, ja lain täyttämistä. Laki ei tunne muuta mahdollisuutta päästä Jumalan hyväksymäksi kuin tämän. Laki puhuu synnistä ja tekee meidät syyllisiksi. Evankeliumi on, että Jeesus Kristus on täyttänyt lain, ja Hän on meidän sijastamme elänyt todellisen rakkauden täyttämän elämän, ja Hän on kantanut meidän rangaistuksemme. Evankeliumia on, että joka uskoo Häneen, saa omistaa Hänen vanhurskautensa. Kiitos Jumalalle, saan olla Jumalan edessä Jeesuksen Kristuksen vanhurskauteen puettuna Jumalan armosta uskon kautta, Jeesuksen Kristuksen tähden :)

"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”
(Joh.1:29)



« Viimeksi muokattu: 20.10.13 - klo:11:21 kirjoittanut Hugo Boss »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #17 : 20.10.13 - klo:12:26 »
Lain ja armon juttu on vaikea.

Apostoli näki vaaran, kenties omilla silmillä:

Room. 6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

Eli oli mahdollinen aivoitus että uskova saa sitten tehdä mitä haluaa sillä me ollaan armon alla.
Toisaalta Laki on Jumala  mielen eli tahdon ilmoitus eri-asioissa.
Jumala ei muutu vaan on aina sama.

Tähän asiaan liittyy eräs merkittävä havainto.

Kuvitellaan, että on rinnakkain kaksi valtakuntaa, kuten esim. Suomi ja Venäjä. Jo pelkkä rajaloukkaus muodostaa riskin joutua vieraan maan lakien alaisuuteen. Mutta jos muutan Venäjälle, se merkitsee siirtymistä pysyvästi Venäjän lakien alaisuuteen.

Samoin käy Armon valtakunnan ja Lain valtakunnan suhteen. Pelkät rajaloukkauset eivät vielä siirrä ihmistä pysyvästi toisen valtakunnan lakien alaisuuteen, mutta hankaluuksia siitä aiheutuu.

Samalla tavalla synnin hyväksyminen siirtää pikkuhiljaa uskovankin Lain valtakunnan alaisuuteen. Jokainen uskovainen joutuu käymään näitä rajakahakoita ainakin jossain elämänsä vaiheessa. Uskon kilvoitus on käsittääkseni sitä, että pyritään pysymään armon valtakunnan kansalaisina. Joskus siinä joutuu ankarastikin sotimaan.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Sofiina

  • Vieras
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #18 : 20.10.13 - klo:14:59 »
Laki ja evankeliumi on toisiaan vastaan. Toinen kumoaa toisen.
Ei voi palvella kahta herraa.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #19 : 20.10.13 - klo:15:07 »
Laki ja evankeliumi on toisiaan vastaan. Toinen kumoaa toisen.
Ei voi palvella kahta herraa.

Tuosta toisesta lauseesta ollaan kristittyjen keskuudessa useampaa mieltä.

Osa on sitä mieltä, että ne kumoavat toisensa.
Osa on sitä mieltä, että laki on niin kumottu, että sitä ei tarvita ollenkaan.
Osa on sitä mieltä, että ne vahvistavat toisiansa niin kuin musta ja valkoinen ovat kontrasteina toisilleen.
Jotkut korostavat sitä, että laki pitäisi puhua 100%:sti ja evankeliumi 100%:sti.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #20 : 20.10.13 - klo:15:13 »
Laki ja evankeliumi on toisiaan vastaan. Toinen kumoaa toisen.
Ei voi palvella kahta herraa.

Vuoden 92 -raamatunkäännös sanoo mielestäni petollisesti, että "Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen…" (Ef. 2:15).

Jos laki olisi kumottu, ketään ei voisi syyttää enää mistään. Mutta ei Jeesus kumonnut lakia, päinvastoin hän vahvisti sen. Mutta 38 -käännös sanoo oikein: "…kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksineen…"

Molemmat ovat siis voimassa, mutta laki ei enää koske armon alla olevia, se on kuten vieraan maan laki, joka ei koske meitä.

Tai niin kuin eräs romaniveli asian ilmaisi: "Hai, ei koske minnuu."
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Sofiina

  • Vieras
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #21 : 20.10.13 - klo:15:14 »
Lain ainoa tarkoitus on osoittaa Jumalan tahto ja ettemme voi sitä Lain kautta täyttää.
Se opettaa siis itsensä puolesta, itseään vastaan.

Evankeliumi, eli sana Jeesuksesta Kristuksesta, vapauttaa uskon kautta ihmisen tästä labyrintista.
Kristitty ei enää "täytä Lakia", vaan Laki elää hänen sydämessään (= hengessään), armon varassa.

PS. Paulus näyttääkin vastanneen asiaan jokseenkin samoin, kuin mitä itsekin tarkoitin.
« Viimeksi muokattu: 20.10.13 - klo:15:16 kirjoittanut Sofiina »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #22 : 20.10.13 - klo:15:16 »
"Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille…" Room. 3:19

Erinomaista oheislukemistoa meille tästä asiasta on 2. Kor. 3:3-15.
« Viimeksi muokattu: 20.10.13 - klo:15:19 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Sofiina

  • Vieras
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #23 : 20.10.13 - klo:15:20 »
"Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille…" Room. 3:19

Kristityn ei pitäisi tehdä Laista ongelmaa itselleen.
Jos hänessä elää uusi mieli ja uusi henki, kyllä Laki täyttyy siinä ihan Kristuksen lahvanhurskauden sivutuotteena.

Ei kristityn elämään kuulu Laki, vaan Jeesus Kristus.
Jos kristitty kovin pohtii Lakia, hänessä elää, ei Jeesus, vaan Mooses.

Poissa Vilhelm

  • Viestejä: 148
  • aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #24 : 20.10.13 - klo:15:29 »
Satuin sitten tilanteiden ollessa pahimmillaan lukaisemaan Charles Swindollin kirjan "Armoherätys" ja Veikko Pekin "Päästäkää hänet siteistä". Muistan näiden kirjojen olleen kuin salaman isku ja avanneen minulle aivan uuden maailman kristinuskon armo-käsitteeseen, ja pinnistelyn pakkopaita alkoi hiljalleen hellittää. Oli niissä jotain, josta en pitänyt, ainakin myöhemmin ajatellen. Mutta lukemisesta on kauan, enkä enää kunnolla muista mitään, mutta sen muistan, että kristinuskon armo aukeni täysin uudella tavalla. Oletteko lukeneet näitä?


Olen lukenut ja tuon Pekin kirjan varmaan neljäkymmentä kertaa ollessani hengellisesti kovasti painostettu. Se hoivasi minun sieluani ja piti seisomassa omilla jaloilla samalla kun minua yritettiin ohjata ja painostaa toisten varusteisiin ja lakihenkiseen puurtamiseen.

Olisin romahtanut täysin ilman tuota kirjaa. Sillä Jumalakin oli antanut paljon tehtäviä ja vastuuta silloin. Onneksi osasin ja pystyin torjumaan kaikki muut houkutukset enkä taipunut mielistelyihin enkä uhkailuihin. Tein minkä oikeaksi tiesin. En enempää, enkä vähempää.
« Viimeksi muokattu: 21.10.13 - klo:09:52 kirjoittanut Vilhelm »
'Sille, joka voittaa, annan valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.'

Charlotte

  • Vieras
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #25 : 26.10.13 - klo:20:28 »
Etsin netistä tietoa teko-opista ja törmäsin Concordian julkaisuun, missä on kirjoituksia hyvistä teoista:

http://concordia.fi/second/2013/10/11/1616/

"Luterilainen tunnustus opettaa, että hyvät teot eivät ole ansio tai syy, jolla olisi osuutta vanhurskauttamisessa, vaan että hyvät teot ovat vanhurskauttamisen seuraus. Hyvät teot kuuluvat siis pyhitykseen. Ne ovat pelastuksen hedelmä, eivät sen juuri."

Entä jos ei havaitse elämässään hyviä tekoja, eikö ole silloin ymmärtänyt evankeliumia oikein? Eikä sen takia ole voimaa hyvien tekojen tekemiseen?


Charlotte

  • Vieras
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #26 : 26.10.13 - klo:20:33 »
Tuossa linkin tekstissä kirjoitetaan vielä mm.:

"Pyhän Hengen uudistama ihminen sen sijaan tekee hyviä tekoja, koska usko tuottaa hyviä hedelmiä. Sellainen usko, joka ei tuota hyviä tekoja on kuollut (Jaak. 2:26)."

Eikö tästä tule lain taakoittamalle ihmiselle seuraava laki, havaitessaan, ettei elämässään näy "aitoja" hyviä tekoja?

Eli juuri kun on pääsemässä pois lain alta, niin sitten huomio kiinnittyykin hyviin tekoihin, joiden pitäisi seurata vanhurskautusta. Ja taas joutuu lain alle.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #27 : 26.10.13 - klo:20:41 »
Hyvät teot kuuluvat siis pyhitykseen. Ne ovat pelastuksen hedelmä, eivät sen juuri."

Entä jos ei havaitse elämässään hyviä tekoja, eikö ole silloin ymmärtänyt evankeliumia oikein? Eikä sen takia ole voimaa hyvien tekojen tekemiseen?
Luultavasti silloin ollaan hyvällä alulla. Kannattaa huolestua, jos niitä alkaa näkyä jatkuvasti.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #28 : 26.10.13 - klo:21:09 »
Hyvät teot kuuluvat siis pyhitykseen. Ne ovat pelastuksen hedelmä, eivät sen juuri."

Entä jos ei havaitse elämässään hyviä tekoja, eikö ole silloin ymmärtänyt evankeliumia oikein? Eikä sen takia ole voimaa hyvien tekojen tekemiseen?
Luultavasti silloin ollaan hyvällä alulla. Kannattaa huolestua, jos niitä alkaa näkyä jatkuvasti.

Asiaa valaisee erinomaisesti Matt. 25:31-46. Hylätyt tiesivät tarkkaan, mitä hyvää olivat tehneet. Vanhurskaat olivat autuaan tietämättömiä hyvistä teoistaan. Minulle se puhuu siitä, että uskova ei voi omilla päätöksillään saada aikaan niitä tekoja, jotka Jumalan silmissä ovat arvokkaita. Kun Jumala vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme, niin sitä emme yleensä edes huomaa.

Tämä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että hyvät teot sinänsä olisivat arvottomia, onhan niistä apu kuitenkin monelle.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Lain ja evankeliumin erottamisesta
« Vastaus #29 : 26.10.13 - klo:21:32 »
Tämä on minulle ollut aika vapauttava kohta:

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!

Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
(Room. 7: 24-25)

Ei sentään luule, että "synnin lain palveleminen lihalla" tarkoittaisi rietastelua,
mutta mielestäni tuohon Paavalin kirjoitukseen
turvaamalla voi antaa itselleen luvan olla myös lihallinen-
kun sellainen joka tapauksessa on.