Historian saatossa on monta esimerkkiä siitä, mikä on järjestäytyneen
seurakunnan "elinkaari". Kärjistäen:
* ensin on herätys, ihmisiä tulee uskoon, kirkkokunnat nähdään
kaavoihinsa kangistuneina, perustetaan siis uusi seurakunta
Helluntaiherätyksen osalta Suomessa homma meni niin, että aluksi uskovat pysyivät omissa kirkoissaan ja seurakunnissaan, mutta sitten muuan G. Olsen-Smidth alkoi kehottaa heitä lähtemään niistä. Jos tätä ei olisi tapahtunut, luulen, että oltaisiin nykyistä terveemmässä tilanteessa ja monelta ylilyönniltä olisi vältytty.
Olsen-smidth tarina päättyikin sitten aika surullisesti.
Kaikki jotka rakastavat ja elävät valheessa ja petoksessa, päättyvät ikuiseen kadotukseen, mutta ne jotka rakastavat Isää ja Poikaa, saavat olla iankaiken Aabrahamin Jumalan tykönä
Jos tekevät mitä Aabraham teki.
esim hylkäävät väärät uskot kuten Aabraham teki.
eikä palvo kuuta ja vanno sen kautta.
ja tietysti he rakastavat Isää ja kaikkea mitä Isä on ja tekee.
Miten on Arvoisa Tosikko, jos kiroaa Pyhää Israelia, on kiroajan elämän elämä päättyvä surullisesti ?