Kirjoittaja Aihe: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin  (Luettu 38511 kertaa)

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« : 19.01.15 - klo:21:27 »
Nyt kun vaalikuume pikku hiljaa nousee, voisi ehkä muutaman sanan vaihtaa tästäkin aiheesta.

Itselläni on ollut jo pidemmän aikaa sellainen kysymys, että vaikuttaako politiikka tai oma yhteiskunnallinen näkemys uskomisen tapaan.

Oikeastaan olen pohtinut tämän kaltaisia kysymyksiä:

Millainen vaikutus sillä on mistä maan kolkasta on kotoisin uskonnollisiin näkemyksiin?
Mikä vaikutus kirkollisilla herätysliikkeillä on omiin uskonkäsityksiin? - siis silloin, jos ei itse kuulu ko. herätysliikkeeseen.

Itselläni on eniten taustaa helluntailaisuudessa, vaikka muissakin joukoissa olen ollut vuosissa mitattavan ajan.
Helluntailaisutta olen nähnyt sekä maalla että kaupungissa. Mielestäni olen havainnut eroja suhtautumisessa uskoonkin liittyvissä asioissa, jotka eivät selity pelkästään maalaisuudella tai kaupunkilaisuudella saati sitten opilla. Jotenkin olen aistinut että tietyt poliittiset näkemykset ovat olleet puolustettavia toiset vastustetavia, vaikka puheet eivät ole olleet avoimia.

Seutukunnan peruskirkollisuus on usein ollut se vastustettava, vaikka tietty kirkon herätysliike on ehkä ollut paikkakuntaa leimaavat.

Olen pohtinut sitä mikä ulkoinen tekijä eniten vaikuttanut niihin seurakuntiin, joita olen kurkannut.
Jossakin seurakunnan osajoukossa olen huomannut jotain hyvin vasemmistolaista ajattelua.
Jos ihminen on vuosikymmenet pyörinyt jossain tehtaan varjossa, on elämän piiri aivan toisenlaista kuin toisaalla, jossa keskustalaiset aatteet ja lestadiolaisuus on ollut valtavirtaa.

Samalla paikkakunnalla olen havainnut myös jonkinlaista jakaantumista eri vapaiden  suuntien kesken riippuen joko poliittisista näkemyksistä tai siitä minkälaisella oksalla istuu yhteiskunnassa.

Olenko nähnyt oikein?

« Viimeksi muokattu: 19.01.15 - klo:21:31 kirjoittanut KnutL »

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #1 : 20.01.15 - klo:22:03 »
Tuo on aihe piiri jota en ole oikein edes miettinyt.

Itse olen työläiskodista. Asuimme äidin vanhempien yläkerrassa vuokralla. Koti oli maallistunut, jossa pilkallisesti hymyillen suhtauduttiin uskon asioihin.
Aikuisena vasta kuulin äidin vanhempien helluntaitaustasta, joka oli yllätys minulle.
Kävivät joskus kirkon tilaisuuksissa, jos kävivät.
Pappa oli ollut jopa helluntai maallikkopuhuja, mutta kokenut jonkun vakavan kriisin elämässään. Se oli vienyt uskon, tai pikemminkin vaihtunut Neuvostoliiton ihailuun.
Omat vanhempani pysyivät kaikesta hengellisyydestä mahdollisimman kaukana, mitä nyt lapset toki kastettiin ja rippikoulusta naimalupa.

Työläiskodin myötä vasemmalta on löytynyt yleensä poliittista ajattelua vastannut kaikupohja. Demareita olen kuitenkin inhonnut jostain syystä.
Viimeisen 10 vuoden aikana vasemmistoliitto on  liikkunut vaaleanpunavihreään suuntaan, jota vierastan todella paljon.
Se työläispohjainen vasemmisto on katoavaa kansanperinnetä.

Kristillisiäkin on tullut äänestettyä. Nyt jää kyllä äänestämättä. Aika jyrkän oikealla ovat.

Kristillisiä äänestenevät mielestäni karismaattiiset sekä fundamentit.

Itseäni on aina yllättänyt länsi suomen esikoislestadiolaiset. Heillä vaikka olisivat haalarihommissa tuntuu olevan  kokoomus se oikea.
Johtunee ehkä siitä, että heillä on paljon yksityisyrittäjiä joukossaan. Lisäksi ovat paljolti sukua keskenään.
Sukari lienee tunnetuin. Masku ketju ja mm. Ideaparkki.

Pohjanmaan herännäisyys oli käsittääkseni myös hyvin oikeistolaista aluetta.
 

wakan

  • Vieras
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #2 : 21.01.15 - klo:05:56 »
Jaa-a. Olen kasvannut helluntailaisuudessa lapsesta asti, vaikkakin aikuisena siihen etäisyyttä ottanut siinä määrin, etten koe enää itseäni helluntailaiseksi. Uskovaisimmillani ollessani kyseeseen ei tietenkään tulleet muut puolueet kuin kristilliset. Presidentinvaaleissa kuitenkin äänestin mahdollisimman arvokonservatiivista ehdokasta, jos ei uskovaista voinut äänestää.

Sittemmin kun hengellinen elämäni on muuttunut minun ja Jumalan väliseksi, minulle henkilökohtaiseksi, ei kenenkään muun jakamaksi uskonsuunnaksi, äänestän muita kuin kristillisiä. Ei minulla kristillisiä puolueena vastaan mitään ole, mutta eivät vain edusta kaikkia tärkeinä pitämiäni arvoja.  Minulle tärkeitä arvoja ovat arvokonservatiivisuus, kansallismielisyys, maahanmuuttokriittisyys, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, jonkinlainen sosialismi ja vihreät arvot (jolla tarkoitan luontoon liittyvää, en vihreiden harjoittamaa mokumoku-homohomo-meininkiä). Ei olekaan yllätys, että minun on mahdotonta löytää puoluetta, joka jakaisi kaikki nämä arvoni. Siksi olen joutunut äänestyspäätöksissäni tekemään raskaita kompromisseja ja valitsemaan huonoista puolueista vähiten huonon. Niin tulen tekemään jatkossakin, sillä perussuomalaisilla ei mielestäni todellakaan ole vihreät arvot kunnossa.

Kommunisteja, vasemmistoliittoa tai muutakaan äärivasemmistolaista puoluetta en tule koskaan äänestämään. Elin lapsuuteni asuinalueella, jossa varmaan yli puolet asukkaista oli ihan kunnon kommareita. Silloin opin, että kommunismi tekee ihmisestä kusipään ja ilkeän, varsinkin kristittyjä kohtaan. Demarit saattaisivat ehkä tulla kyseeseen, jos lopettaisivat homotuksen ja mokutuksen.
« Viimeksi muokattu: 21.01.15 - klo:06:01 kirjoittanut wakan »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #3 : 21.01.15 - klo:06:36 »
Jaa-a. Olen kasvannut helluntailaisuudessa lapsesta asti, vaikkakin aikuisena siihen etäisyyttä ottanut siinä määrin, etten koe enää itseäni helluntailaiseksi. Uskovaisimmillani ollessani kyseeseen ei tietenkään tulleet muut puolueet kuin kristilliset. Presidentinvaaleissa kuitenkin äänestin mahdollisimman arvokonservatiivista ehdokasta, jos ei uskovaista voinut äänestää.

Sittemmin kun hengellinen elämäni on muuttunut minun ja Jumalan väliseksi, minulle henkilökohtaiseksi, ei kenenkään muun jakamaksi uskonsuunnaksi, äänestän muita kuin kristillisiä. Ei minulla kristillisiä puolueena vastaan mitään ole, mutta eivät vain edusta kaikkia tärkeinä pitämiäni arvoja.  Minulle tärkeitä arvoja ovat arvokonservatiivisuus, kansallismielisyys, maahanmuuttokriittisyys, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, jonkinlainen sosialismi ja vihreät arvot (jolla tarkoitan luontoon liittyvää, en vihreiden harjoittamaa mokumoku-homohomo-meininkiä). Ei olekaan yllätys, että minun on mahdotonta löytää puoluetta, joka jakaisi kaikki nämä arvoni. Siksi olen joutunut äänestyspäätöksissäni tekemään raskaita kompromisseja ja valitsemaan huonoista puolueista vähiten huonon. Niin tulen tekemään jatkossakin, sillä perussuomalaisilla ei mielestäni todellakaan ole vihreät arvot kunnossa.

Kommunisteja, vasemmistoliittoa tai muutakaan äärivasemmistolaista puoluetta en tule koskaan äänestämään. Elin lapsuuteni asuinalueella, jossa varmaan yli puolet asukkaista oli ihan kunnon kommareita. Silloin opin, että kommunismi tekee ihmisestä kusipään ja ilkeän, varsinkin kristittyjä kohtaan. Demarit saattaisivat ehkä tulla kyseeseen, jos lopettaisivat homotuksen ja mokutuksen.

Pieniä nyansseja lukuunottamatta kuin minun ajatuksiani ja minun elämääni (-helluntailaisuus). Ilahduin tästä aamutuimaan. Kiitos.
« Viimeksi muokattu: 21.01.15 - klo:06:38 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #4 : 21.01.15 - klo:17:40 »
Itse olen myös äänestänyt, jos mahdollista, konservatiivista puoluetta tai ehdokasta.
Presidentin vaaleissa olen äänestänyt vähemmän huonoa vaihtoehtoa eli ääneni on mennyt joskus kokoomukselle, joskus keskustalle tai demareille (Ahtisaarta tietenkin, eikä Elisabethiä).
Kunnallisvaaleissa olen äänestänyt enemmän henkilöä kuin puoluetta.
Tänä keväänä tässä vaalipiirissä on sellainen asetelma, että joutuu tarkkaan miettimään ketä äänestäisi, ettei ääni mene 'hukkaan'

-


Pökkelön mainitsemaa yksityisyrittäjää kokoomuksen äänestäjänä hieman kummastelen.
Olen itse pienyrittäjä eikä ko. puolue mielestäni ajaa meikäläisten etua mitenkään.
Ehkä toisella seudulla kokemus on toisenlainen ja se ehkä liittyy paikalliseen politiikkaan.


-

Aloitukseni taustalla on sellainen huomio, että poliittinen ajattelu ystävä- ja tuttavapiirissäni näyttää vaikuttavan kaikenlaiseen ajatteluun, suhtautumistapoihin ja jonkun verran myös arvoihin.
Uskon asiat eivät ole irti siitä.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kun keskustellaan esimerkiksi käytännön kysymyksistä seurakuntaelämässä, ajattelun takana ei ole niinkään se, mitä Raamattu jostakin asiasta sanoo, vaan se miten on opittu suhtautumaan erilaisiin ihmisryhmiin.


Itse olen tottunut siihen, että ihminen tekee omat ratkaisunsa, ajaa omia tavoitteitaan ja vastaa niistä. Se mitä joku porukka jossakin tai vallankäyttäjä tekee, on hänen asiansa. Ei kuulu mulle, jos en ole samaa mieltä. Tai jos kuuluu, ainahan voi asian tilan pyrkiä muuttamaan.
Toisaalta sitten hyvin mielelläni otan osaa yhteiseen tekemiseen ja otan vastuuta siinä porukassa missä milloinkin olen ja pyrin ajamaan sitten sen porukan ajatuksia.


Minulle on ollut tosi kummallista sellaiset vastaantulleet kommentit, joissa sanotaan, että seurakunnissakin on joku erityinen herraluokka tai ainakin, että ollaan mukana jotenkin sellaisella toimintamallilla kuin isossa tehtaassa (johto, toimihenkilöt, työnjohtajat ja duunarit). Suoraan sanottuna välillä ärsyttää, kun joku vetää jotain yhtäsuuruusmerkkejä minun tai jonkun muun maallisen homman ja hengellisen elämän välille.


Kun olen tuota herätyksen historiaa tutkinut, olen huomannut aika monella paikkakunnalla asioiden menneen niin, että joku kansankynttilä, kauppias tai kaupungininsinööri tms. on tullut uskoon ja hän on sitten alkanut edistää herätyksen asioita.
Aivan kuin hänellä olisi joku erityinen oikeus toimia  - ja muu porukka on antanut hänelle siihen luvan.
Mitä ihmeen tekemistä jollain yhteiskunnallisella asemalla on esimerkiksi hengelliseen näkökykyyn?


Toinen esimerkki on se, että joku tiukka kommunisti on tullut uskoon ja hän on sitten alkanut toimia evankelistan roolissa tai muuten vaan enemmän todistellut tai muuten uskosta ääntä pitänyt.
Se mitä olen useammaltakin kuullut, on ollut kyseisen taustan sävyttämää. Vaihtoehtoisesti olen saanut joskus kuulla uskonnollisen puheen joukossa joko sellaista ihmesurkuttelua kohtaloista tai sitten jonkinlaista uhoa maallisia vallanpitäjiä vastaan.
Mitä tekemistä yhteiskuntaluokalla (voiko Suomessa sellaisesta puhua?) on sen kanssa mikä on asema Jumalan edessä tai seurakunnassa?
« Viimeksi muokattu: 21.01.15 - klo:17:42 kirjoittanut KnutL »

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #5 : 21.01.15 - klo:17:56 »
Yksi elävän elämän havainto on ollut, että ainakin tuonne 80 - luvulle asti, koulutustausta ja ammatti tai niiden puute vaikutti siihen millaiseen seurakuntaan uskovat hakeutuivat.
Paikkakunnallani se tarkoitti sitä, että Vapaakirkossa oli enemmän koulutetumpaa porukkaa ja Kaupungeissa helluntaipuolella sitten duunarit, romanit, eläkeläiset, vankilakundit ja ryyppyputkista selvinneet ja joukossa muutama paremmalle oksalle kiivennyt. Maaseutuseurakunnissa perusilme on hieman toisenlainen.

Muistelen, että joku runoilija oli saanut aiheen tuosta ja kertoili erilaisista uskovaisten huusholleista ja leivästä. Olikohan Nousiainen?


Yleisen koulutustason noustessa, mielestäni erityisesti helluntaiseurakunnissa tuli räikeästi vastaan se, että lapset olivat paljon paremmissa ammateissa kuin vanhempansa. Koulutus ja ammatti vaikuttaa ajatteluun.
Väittäisin jopa, että tämä nykyinen helluntaikirkko/helluntaikansa jako juontuu osaltaan ihan vain tällaisista maallisista asioista, vaikka sitä on yritetty puolin ja toisin hengelliseksi selittää.


Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #6 : 21.01.15 - klo:21:45 »
Minulle on muodostunut semmoinen käsitys, että ylemmän yhteiskuntaluokan edustajat olisivat sillä tavalla hengellisempiä, että heistä kootaan ilman muuta seurakunnan johtajisto ja vasta sitten, jos heitä ei ole riittävästi, joku taviskin mukaan armosta otetaan.

Mutta jos joku tulee tunnetuksi siitä, että hän on itsenäinen ja riippumaton yleisestä ajattelusta, niin häntä pidetään jopa vaarallisena kuuluiuipa sitten mihin tahansa yhteiskuntaluokkaan.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #7 : 21.01.15 - klo:22:18 »
Arvo konservatiivi lienen minäkin tänä päivänä.

Tunnen yhden kommunismista suoraan helluntalaiseksi kääntyneen. Äkkiväärä sai vain uskonnollisen luonteen. Vei kalat toistenkin verkoista, ja kasteelle heti omaan seurakuntaan. Kerran harmitti kun olin pitkään tehnyt työtä työkaverin kanssa, ja tällä oli sydän aidosti auki Jeesukselle, ja tämä kaveri tuli ja kala karkasi takaisin maailmaan.
Tosin Mauri Viksten taisi olla myös kommunisti, jos oikein muistan. Sana teki hänen sydämesään työtään, ja kaveri ymmärsi mitä on evankeliumi ja sen mukana tuoma rakkaus lähimäisiin.

Helluntailaisista pienyrittäjien firmoista (2 kpl) , jotka tiedän. Toisessa olin 3 kuukautta. Se riitti. Sisäänpäin kääntyneitä kireitä lmapiiriltään molemmat.
Esikoislestadiolaisella isännällä olin vajaa 10 vuotta.
Oli tosin luopunut lapsuuden uskostaan, ja bisnes vei mennessään. Talossa oli reilu henki, ja isäntä kunnioitti ja piti huolta rengeistään.
Lapsuudenkoodin arvot näkyivät hänessä loppuun asti.


Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #8 : 21.01.15 - klo:22:20 »
Minulle on muodostunut semmoinen käsitys, että ylemmän yhteiskuntaluokan edustajat olisivat sillä tavalla hengellisempiä, että heistä kootaan ilman muuta seurakunnan johtajisto ja vasta sitten, jos heitä ei ole riittävästi, joku taviskin mukaan armosta otetaan.

Mutta jos joku tulee tunnetuksi siitä, että hän on itsenäinen ja riippumaton yleisestä ajattelusta, niin häntä pidetään jopa vaarallisena kuuluiuipa sitten mihin tahansa yhteiskuntaluokkaan.
Näinhän se on, että seurakuntienkin johtoportaaseen valitaan niitä, jotka ovat ihmisten silmissä jotakin.
Joko "yläluokkaisia", tai sitten vaikka menestyviä yksityisyrittäjiä. Ehkäpä johtajiksi halutaan sellaisia,
jotka toimivat arvattavissa olevalla tavalla, ja ovat siinä mielessä turvallisia valintoja.

Kuten sanoit, itsenäisiä ja riippumattomia pidetään - tietoisesti tai alitajuisesti - vaarallisina.

Tässä toimii tavallaan primitiivireaktio: tuntematon on pelottavaa. Ja se mikä on pelottavaa,
on ehkä syytä tuhota pois uhkaamasta meitä. Joskus muinoin pelottava uhka todella tapettiin
pois, vaikkapa petoeläimet tai myös arvaamattomat ihmiset. Nykyisin ei meidän maassamme
enää tapeta, ainakaan niin paljon kuin ennen, mutta ihminen voidaan torjua pois porukasta tai
muulla tavalla jopa tuhota, henkisesti. Onko tämä sitten edes lievempi rikos kuin tappaminen,
sitä voikin miettiä...

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #9 : 21.01.15 - klo:22:25 »


Kristillisiäkin on tullut äänestettyä. Nyt jää kyllä äänestämättä. Aika jyrkän oikealla ovat.


Olisi mielenkiintoista tietää miksi ajattelet kristillisiä oikeistolaisiksi. Muutkin voivat toki kommentoida.
Minä olen asemoinut heidät aina demareiden ja keskustan väliin. Bjarne Kallis loikkasi jo muualle.
Kristillisillä on jonkun verran hyvin vasemmistolaisia ajatuksia.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #10 : 22.01.15 - klo:08:44 »
Mielestäni tarvitsisimme "vihreää" kristillistä liikettä. Ei KD eikä varsinkaan vihreät nykyisellään edusta sitä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #11 : 22.01.15 - klo:16:53 »
Lapsuudenkotini oli hyvin epäpoliittinen. Työläiskoti, mutta sielunmaisemat eivät punertanut meillä yhtään.
Toinen pappani oli mukana kunnallispolitiikassa keskustan listoilta, maanviljelijä kun oli. Ja hyvin keskustalainen oli myös paikkakunta missä elämäni ensimmäiset vuodet armeijaan asti vietin.

Itse olen äänestänyt monien puolueiden ehdokkaita. Kunnallisvaaleissa aina jotain tiettyä ehdokasta, katsomatta juuri puoluetta. Sen päätöksen olen kuitenkin tehnyt, että en koskaan äänestä vihreitä enkä demareita ja tuskin myöskään RKP:n ehdokkaita. Kerran olen vasemmistoliittolaista äänestänyt vuosia sitten. Siinä ratkaisi EU-vastaisuus.

Nykyisin äänestelen vaaleissa "konsuja" ja/tai vähemmän huonoa pressanvaalien toisella kierroksella. Olen äänestänyt KD:n ehdokkaitakin, mutta olen melko pettynyt siihen puolueeseen. Minusta KD on nykyisin vähän sellainen city-menestyjä-uskovaisten harrasteluporukka. Jollain tapaa en edes tajua miksi täytyy olla erikseen kristillinen puolue...

Joskus olen tehnyt jotain nettitestejä sijoittumisestani poliittisella kartalla. Tainneet olla aina aavistuksen vasemmalla ja konsu-liberaali akselilla konservatiiviseen suuntaan.

« Viimeksi muokattu: 22.01.15 - klo:17:13 kirjoittanut Mice »
Ihmisroska

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #12 : 22.01.15 - klo:17:23 »
Kauhistuttaa ajatus, että Haavisto olisi nyt Suomen pressa. Ja Antonio hänen puolisonsa. Venäjäkin voisi ajatella tekevänsä Suomen kansalle palveluksen "vapauttamalla" kansan päämiehestä, jota se ei arvosta tippaakaan. Nyt on kuitenkin eri tilanne. Olen ollut pääosin tyytyväinen Niinistöön, vaikka en muutoin ole kokoomusta muistini mukaan milloinkaan äänestänyt. Kerran äänestin demaria, pappia, mutta pieleen meni sekin hanke.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #13 : 22.01.15 - klo:17:43 »

Muistelen, että joku runoilija oli saanut aiheen tuosta ja kertoili erilaisista uskovaisten huusholleista ja leivästä. Olikohan Nousiainen?


Hieman oli muistikuva sisällöstä erilainen, mutta näin Tapio Nousiainen:

Lainaus

Minä näin sinut elämän leipänä, Kristus.
Sinä itse sanot Raamatussa: "Minä olen se
elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta.
Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.
Ja se leipä, jonka minä annan, on
minun lihani, maailman elämän puolesta."


Minä näin sinut elämän leipänä, Kristus.

Sinut viskattiin suomalaisena ruisleipänä,
jokapäiväisenä leipänä aamujumalanpalveluksessa
kirkon alttarille; iso ruokakunta
kuunteli ja alkoi hartaan aterioinnin,
syötiin kuten Suomessa on aina syöty, hartaan
äänettömyyden vallassa Kunnioittaen Jumalan viljaa.

 

Sinut viskattiin mustana, voimakkaasti tuoksuvana
hapanlimppuna laestadiolaisen rusthollitalon
pirtin pöydälle; he iskivät
sinuun kiinni nälkäisinä, kuului ilohuutoja
ja liikutuksia; jakomiehillä oli kiire
murtaa ja jakaa leipää.

 

Sinut viskattiin kuivana kannikkana heränneen
väen matalan savupirtin pitkälle pöydälle.
Kuului hiljaista supinaa, pyyhittiin ilonkyyneliä
ja he jakoivat sinut, sinä kuiva kannikka, ja
ihmeellinen ilo loisti heidän kasvoiltaan.

 

Sinut viskattiin tuoksuvana ja valkoisena hiivaleipänä
helluntailaisten rivitalon ruokasalin
suurelle pöydälle; voi sitä sorinaa, kielilläpuhumista
ja halelujaa-huutoja, kun kaikki ryntäsivät
leikkaamaan itselleen pehmeätä ja uunituoretta
leipää.

 

Sinut viskattiin näkkileipäpakettina korkeakirkollisen
pappilan ruokasalin tyylikaluston
pöydälle. Kuului arvokkaita yskäisyjä, paperin
rapinaa ja sitten alkoi kuulua ääniä, kun kova
näkkileipä murtui syöjien hampaissa.

 

Sinut viskattiin ranskanleipänä vapaakirkollisten
keittokomeron pienelle pöydälle. Kuului
hiljaista rukouksen sipinää, kun perheenpää
leikkeli rapeakuorista leipää perheenjäsenten
lautasille.

 

Sinut viskattiin voileipäpakettina Raamattuseuran
Sana-laivan ruokasalonkiin; voileipien
välissä oli taivaan ryytejä ja sanan suolaa ja
hyvin ne maistuivatkin nälkäisille veden
hengessä.

 

Sinut viskattiin reikäleipänä, suurena kuin
kärrynpyörä Kansanlähetyksen pitkään pitopöytään;
jauhot olivat taatusti oikeita ruisjauhoja
ja leivonta oli oikeaoppinen, kyllä he söivätkin
ja röyhtäilivät tyytyväisinä.

 

Sinut viskattiin pienenä sekaleipänä metodistien
yksiön ainoalle pöydälle; ihmeellistä oli seurata,
kuinka vanhan avioparin kasvot kirkastuivat
ja miten vilpittömästi he kiittivät leipää taittaessaan.

 

Sinut viskattiin pöydälle happamattomana leipänä
adventistien lehtimajan sapatinaterialla.
Kuinka huolellisesti he pesivätkään kätensä,
kun he ryhtyivät kiittäen murtamaan elämän leipää.

 

Sinut heitettiin suurena ruispuurokattilana
Pelastusarmeijan yömajaan; osaston kapteeni
valvoi, että jokainen yövieras sai osansa.
Miten ahnaasti nuo kadunkulkijat, kiertolaiset
ja puliukot lusikoivatkaan tuota maukasta
ruispuuroa.

 

Minä näin sinut Kristus elämän leipänä, näin
sinut vyörymässä kaikkialle elämän leipinä.
Sinä vyöryit pieninä ja suurina leipinä, tummina
ja vaaleina leipinä, tuoreina ja kuivina leipinä;
näinpä vielä, kuinka koirat pöytien alla tavoittelivat
sinne pudonneita murusia; mustat, ruskeat, keltaiset,
vinosilmäiset ja kähärätukkaiset penikat keräilivät
herrojen pöydiltä putoilevia murusia.

 

Ja kaikkialla, minne nämä ihmeelliset leivät vyöryivät,
syntyi liikettä ja uutta elämää; nälkäiset ja nääntyneet
virvoittuivat ja kuolletkin heräsivät elon
saadessaan leivänpalan suuhunsa.

 

Sillä sinä Kristus olet taivaasta alas tullut
elämän leipä, maailman puolesta ja maailmalle annettu.


(Tapio Nousiainen: Leipää ja suolaa, Päivä, 6. painos 1974)
« Viimeksi muokattu: 22.01.15 - klo:17:45 kirjoittanut KnutL »

wakan

  • Vieras
Vs: Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin
« Vastaus #14 : 22.01.15 - klo:21:56 »
Mielestäni tarvitsisimme "vihreää" kristillistä liikettä. Ei KD eikä varsinkaan vihreät nykyisellään edusta sitä.

Joo. Jos äänestää vihreitä, tulee äänestäneeksi samalla kaikkien muidenkin puolueen arvojen puolesta kuin ympäristöarvojen. Siksi en voi sitä äänestää, vaikka muuten toisinaan haluaisin.