Uskosta, politiikasta ja vähän muustakin

[Soltero]

Korvasyyhy tuli mieleen, niin halusin kirjoittaa sen. Ei liity mitenkään kenenkään kommenttiin.

Lopunajan luopumuksellisesta merkistä vielä.... Kun korvasyyhyn ohessa eläjät nousevat vastaan elävään ja pelastavaan (raamatulliseen) uskoon tulemista ja Hengestä syntymistä, koska he elävät väärässä armossa. Väärää armoa julistetaan heille ja siksi he elävät väärän armon mukaan ja samoin julistajat, joilla on väärä armon käsite.

He vastustavat elävään ja pelastavaan uskoon tulemista ja Hengestä syntymistä ja sanovat, että pelastusta jaetaan ihmisviisauden perusteella, se yksin riittää.

Mutta Raamattu osoittaa, että se ei vie elävään ja pelastavaan uskoon, eikä siinä voi syntyä ylhäältä, kuten Jeesus selitti Israelin opettajalle Nikodeemukselle siitä Hengestä syntymisestä ja sanoi Nikodeemukselle; teidän TÄYTYY syntyä uudesti, ylhäältä (Joh. 3:7).

1Kor. 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

Tämän ongelman uudestisyntyneet uskovat tietävät, ja siitähän on kirjoiteltu tälläkin foorumilla.
Monien pappien saarnat ovat vain Jumalan hyvyyden, rakkauden ja armon korostamista,
mutta ihmisen oman syntisyyden ja syntien tunnustamisesta,
Herran eteen syyllisenä vaipumisesta ja Jeesuksen uhrivereen
turvautumisesta ei puhuta mitään.

Joissain tapauksissa pappi ei ole itsekään raamatullisessa uskossa,
joten sokea ei voi opastaa sokeita.
Mutta useimmiten kyse on varmaan siitä, että pappien maallinen työnantaja, kirkko,
tietääkseni ei toivo puhuttavan uskoontulon välttämättömyydestä,
syntien nimeämisestä ja niiden kadottavasta vaikutuksesta ja
kaikkia kohtaavasta valinnasta, jolloin Herra erottelee omansa ja julistaa muille kadotustuomion.

Olen huomannut joidenkin ilmeisen uskovien pappien hetkellisesti viittaavan saarnoissaan näihin kristinuskon perusasioihin,
mutta siirtyvän nopeasti uskonnolliseen, hartaaseen tai
psykologisoivaan selittelyyn.

Tähän kirkon maallistumiseen ei ehkä enää ole ratkaisua,
koska luopumus maailmassa etenee vääjäämättömästi.
Sama ilmiö näkyy etenevän joissakin vapaissakin suunnissa.

[Janne]

Eli osa uskovista ei ole oikeasti uskovia ja siksi heissä ei näy hengen hedelmät. Koska ovat kuunnelleet korvasyyhyyn liittyviä saarnoja ja elävät väärässä armossa.

[Janne]

Nykyään lääketiede selittää mm. monet riippuvuudet sairauksiksi ja näin ollen ihminen ei olisi täysin vastuussa tekemisistään (koska geenit, alttius ja persoonallisuushäiriöt). mm. alloholismi ja muut erinäiset riippuvuudet kuten pelihimo jne...

Itse näkisin, että alttius riippuvuuksiin  on homoseksuaalisuuden kaltainen risti uskovalle tai oikeastaan selibaatissa pysyminen on sitä ristin kantamista ja synnillisten himojen torjumista samalla tavalla kuin alkoholisti ja peliriippuvainen taistelee itse omia taistojaan.

Paljon on myös opetusta, jossa ajetaan riivaajia ulos jopa kristityistä. Milloin on alkoholismin henki ja milloin peliriippuvuuden tai seksiriippuvuuden. Joissakin tutkimuksissa muuten todettiin, että seksiriippuvuus on uskovillekin nykyään ongelma. Eli salaa puolisolta harrastetaan pornosivujen katselua.

En tiedä onko riivaajia vai lihan heikkoutta, mutta kyllä kristikunnalla on ongelmia jos rehellisiä ollaan.

Jeesus voi vapauttaa kaikesta. Se pitää muistaa.

[Janne]

Pitää muistaa, että synti erottaa ihmisen Jumalasta. Ei ole olemassa isoa ja pientä syntiä. On vain syntiä. (harvinainen poikkeus kyllä löytyy Pyhän Hengen pilkka) mutta muuten synnit ovat samalla viivalla.

Olemme kaikki samalla viivalla murhaajien, varkaiden  ja prostitoitujen kanssa. Ei voida ylenkatsoa yhtään syntistä ei edes julkisyntistä. Olemme kaikki murhaajia (paha ajatus lähimmäisestä) olemme kaikki prostitoituja (himokas ajatus) olemme kaikki varkaita (käytämme rahaa väärin).

ARMO. Se on ainoa tie pelastukseen. Ilman armoa joudumme kadotukseen. Katumusta ja kilvoittelua, mutta vaikka kompastuisimme joka päivä niin Jeesus on sovittanut jo tulevat syntimmekin. Jeesus on sovittanut kaikki synnit. Ei vain 50% synneistä.

[Oloneuvos]

Eli osa uskovista ei ole oikeasti uskovia ja siksi heissä ei näy hengen hedelmät. Koska ovat kuunnelleet korvasyyhyyn liittyviä saarnoja ja elävät väärässä armossa.

Hengen hedelmä esitetään Raamatussa yksikössä.
"Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen" Gal. 5:22
ja
"...kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä" Ef. 5:9

Ihmisen alemman luonnon hedelmästä kerrotaan näin.
"Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset..." Gal. 5:19-21a
ja
"Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät..." Ef. 5:11-12a.

Mitä aikaisemmin mainitsit rististä viitaten sen olevan jokin vaikea luonteenpiirre, juoppous, homoseksuaalisuus ym. niin ymmärrän ristin merkitsevän ennen muuta Jumalan tahdon tekemistä päivittäin. Lisäksi sanon mielipiteenäni, että jokainen ihminen on vastuussa teoistaan ja elämästään Jumalalle. Isä ei kanna poikansa syntivelkaa eikä poika kanna isänsä syntivelkaa.

Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että ilman Jumalan armon osallisuutta meille kaikille kävisi huonosti, perin huonosti. Onneksi Jeesus tuli pelastamaan sen mikä kadonnut oli.

[Janne]

Risti oli väärä sana, mutta tarkoitin että jos on taipumusta johonkin syntiin ja vastustaa tätä niin silloinhan tekee Jumalan tahdon.

Kaikilla meillä on omat taistelumme. Aivan kaikilla. Oleellista on sanoa että syntiä ja perkelettä tulee vastustaa. Syntiä ei saa hyväksyä. Jos joskus häviämme yhden taistelun niin se ei tarkoita että koko sota olisi hävitty. Tässä "taistossa" syntimme ja osumamme hukutetaan armon mereen joka päivä.

[rupattelija]

Korvasyyhy tuli mieleen, niin halusin kirjoittaa sen. Ei liity mitenkään kenenkään kommenttiin.

Lopunajan luopumuksellisesta merkistä vielä.... Kun korvasyyhyn ohessa eläjät nousevat vastaan elävään ja pelastavaan (raamatulliseen) uskoon tulemista ja Hengestä syntymistä, koska he elävät väärässä armossa. Väärää armoa julistetaan heille ja siksi he elävät väärän armon mukaan ja samoin julistajat, joilla on väärä armon käsite.

He vastustavat elävään ja pelastavaan uskoon tulemista ja Hengestä syntymistä ja sanovat, että pelastusta jaetaan ihmisviisauden perusteella, se yksin riittää.

Mutta Raamattu osoittaa, että se ei vie elävään ja pelastavaan uskoon, eikä siinä voi syntyä ylhäältä, kuten Jeesus selitti Israelin opettajalle Nikodeemukselle siitä Hengestä syntymisestä ja sanoi Nikodeemukselle; teidän TÄYTYY syntyä uudesti, ylhäältä (Joh. 3:7).

1Kor. 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

Tämän ongelman uudestisyntyneet uskovat tietävät, ja siitähän on kirjoiteltu tälläkin foorumilla.
Monien pappien saarnat ovat vain Jumalan hyvyyden, rakkauden ja armon korostamista,
mutta ihmisen oman syntisyyden ja syntien tunnustamisesta,
Herran eteen syyllisenä vaipumisesta ja Jeesuksen uhrivereen
turvautumisesta ei puhuta mitään.

Joissain tapauksissa pappi ei ole itsekään raamatullisessa uskossa,
joten sokea ei voi opastaa sokeita.
Mutta useimmiten kyse on varmaan siitä, että pappien maallinen työnantaja, kirkko,
tietääkseni ei toivo puhuttavan uskoontulon välttämättömyydestä,
syntien nimeämisestä ja niiden kadottavasta vaikutuksesta ja
kaikkia kohtaavasta valinnasta, jolloin Herra erottelee omansa ja julistaa muille kadotustuomion.

Olen huomannut joidenkin ilmeisen uskovien pappien hetkellisesti viittaavan saarnoissaan näihin kristinuskon perusasioihin,
mutta siirtyvän nopeasti uskonnolliseen, hartaaseen tai
psykologisoivaan selittelyyn.

Tähän kirkon maallistumiseen ei ehkä enää ole ratkaisua,
koska luopumus maailmassa etenee vääjäämättömästi.
Sama ilmiö näkyy etenevän joissakin vapaissakin suunnissa.

Valitettavasti se on totta.

Pyhä Henki on jo Raamatun mukaan ilmoittanut lopunajan luopumuksen, joka tapahtuu ensin ennen Jeesukse tulemusta ja se lopunajan luopumuksellinen merkki alkoi jo näkyä.

Koska on liian vähän saarnattu Paavalin tavoin siitä, että uskon tulee yksin perustua Jumalan voimaan, joka saa aikaan terveeseen uskoon tulemisen ja Hengen syntymisen ja hengen hedelmät ja myös parannuksen hedelmän.

[Soltero]

Mitä aikaisemmin mainitsit rististä viitaten sen olevan jokin vaikea luonteenpiirre, juoppous, homoseksuaalisuus ym. niin ymmärrän ristin merkitsevän ennen muuta Jumalan tahdon tekemistä päivittäin. Lisäksi sanon mielipiteenäni, että jokainen ihminen on vastuussa teoistaan ja elämästään Jumalalle. Isä ei kanna poikansa syntivelkaa eikä poika kanna isänsä syntivelkaa.

Tästä tuli mieleeni, että ristillä tarkoitetaan kahta aivan eri asiaa.
Se on tietysti Jeesuksen risti, ja sitä meidänkin tulee kantaa omalla tavallamme suostuessamme uskovan elämään.  (Mark. 8:34)

Mutta joskus sanotaan myös, että jokaisella on oma ristinsä.
Silloin tarkoitetaan jotakin henkilökohtaista taakkaa,
jota on kannettava mukanaan.

Jokin aika sitten kuulin eräästä miehestä sanottavan, että hänellä on ristinään vaimo
(joka on kuulemma erityisen pahansisuinen).
Alttius alkoholismiin, pelaamiseen, homouteen tms. voi olla todellinen risti ihmisellä.
Jeesuksen ristinuhri on lunastanut näidenkin taakkojen alla uupuvat,
vaikka he eivät aina pääse taipumuksistaan ja niiden aiheuttamista synneistä
kokonaan eroon.

[Janne]

Juuri näin. Hyvä selvennys Solterolta 

[Janne]

Jeesuksen ristinuhri on lunastanut näidenkin taakkojen alla uupuvat,
vaikka he eivät aina pääse taipumuksistaan ja niiden aiheuttamista synneistä
kokonaan eroon.

8

Esimerkiksi kristillisissä piireissä erään julkisesti tunnetun ihmisen sisko kuoli päihdeongelmaan. Silti hän oli uskossa. Joskus ihminen ei vapaudu kokonaan vaikka on uskossa. Tämä tunnettu ihminen on puhunut kauniisti siskostaan mm.  TV7:llä ja muuallakin mediassa.

Ihmisillä ei ole oikeutta tuomita vain Jumalalla on oikeus.

[Janne]

Anteeksi en osaa lainata oikein. Aina tapahtuu jotakin outoa.

[Oloneuvos]

Mutta joskus sanotaan myös, että jokaisella on oma ristinsä.
Silloin tarkoitetaan jotakin henkilökohtaista taakkaa,
jota on kannettava mukanaan.

Jokaisella on ristinsä, mutta tuohon ei sovi Jeesuksen sanat: "Joka ei joka päivä ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias." Risti on sellainen asia, joka otetaan. Se ei siis ole sellainen, joka meillä on ilman valintaa ja ottamista, esimerkiksi meidän alemmassa luonnossa asuvat taipumukset. Ne ovat mukana ilman "ottamista".

Jokin aika sitten kuulin eräästä miehestä sanottavan, että hänellä on ristinään vaimo
(joka on kuulemma erityisen pahansisuinen).
Alttius alkoholismiin, pelaamiseen, homouteen tms. voi olla todellinen risti ihmisellä.
Jeesuksen ristinuhri on lunastanut näidenkin taakkojen alla uupuvat,
vaikka he eivät aina pääse taipumuksistaan ja niiden aiheuttamista synneistä
kokonaan eroon.

Tässä kohdassa näen asiat eri tavoin kuin Soltero ja Janne. Jeesuksen risti oli tehdä joka päivä Isänsä tahto. Se vei Hänet lopuksi ristille. Meidän ristimme on tehdä joka päivä Jumalan tahto, vaikka sen tekeminen toisi mukanaan vainoa, ahdistuksia, kärsimyksiä ja menetyksiä (ja sitä ristin ottaminen vaikuttaakin). Lisäksi on huomioitava, että ristin ottaminen ei koskaan liity synnin tekemiseen; jos pieneltäkin osin liittyisi ei Jeesus olisi kehottanut meitä joka päivä ottamaan ristiämme. Itse asiassa Jeesus sanoi tämän ristin ottamisen toisellakin tavalla: "Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini", Matt. 12:50.

[Janne]

Silti lankeamme aivan jokainen joka päivä johonkin syntiin.

Jotkut selittävät, että en se minä ollut vaan vanha luontoni.

Ei tällainen selitys päde edes maallisessa oikeudessa. On selitetty, että ihmisen sisin eli uudestisyntynyt osa ei tee syntiä vaan liha. No voi se olla näin mutta jos murhaat jonkun niin ei oikeudessa päde kyseinen selitys.

Pyrkiä hyvään ja kilvoitella on hyvä tavoite, mutta ei ihminen itsessään tähän pysty vaan Pyhän Hengen avulla. Kuitenkaan edes silloin meistä ei tule synnitöntä täällä maan päällä vaan vasta taivaassa. Taivaassa ei ole syntiä.

[Janne]

Isä Meidän rukouksessa pyydämme päivittäin syntejämme anteeksi. Toki pyydän kyseisen rukouksen lisäksi muulloinkin pitkin päivää.

Jotkut usvovat sanovat, että syntielämä jäi uudestisyntymisen seurauksena? Mihin se jäi?

Jos ollaan rehellisiä niin ehkä julkisyntielämä jäi esim. juopottelu tai rikollisliigaan kuuluminen, mutta entä muut synnit?

Jokainen paha ajatus tai tiuskiminen lähimmäiselle on suurta syntiä. Esim jos sanon lapselleni tai vaimolleni pahasti niin kadun sitä monta päivää ja koen sen pahempana kuin vaikkapa julkijuopottelun.

Lähimmäiselle paha sana on synti joka kaduttaa ja vaikka pyytää anteeksi niin se pyörii päässä. Helpompaa on lopettaa ryyppääminen tai rikollisliigaan kuuluminen kuin että loukkaa läheisiään joiden kanssa on koko ajan tekemisissä.

Kuka uudestisyntynyt ei ole uudestisyntymisen jälkeen ollut toiselle ihmiselle ilkeä joko teoin tai ajatuksin?

[Oloneuvos]

Silti lankeamme aivan jokainen joka päivä johonkin syntiin.

Jotkut selittävät, että en se minä ollut vaan vanha luontoni.

Ei tällainen selitys päde edes maallisessa oikeudessa. On selitetty, että ihmisen sisin eli uudestisyntynyt osa ei tee syntiä vaan liha. No voi se olla näin mutta jos murhaat jonkun niin ei oikeudessa päde kyseinen selitys.

Pyrkiä hyvään ja kilvoitella on hyvä tavoite, mutta ei ihminen itsessään tähän pysty vaan Pyhän Hengen avulla. Kuitenkaan edes silloin meistä ei tule synnitöntä täällä maan päällä vaan vasta taivaassa. Taivaassa ei ole syntiä.

Syntiin lankeaminen ja ristinsä ottaminen ovat niin kaukana toisistaan kuin taivas on maasta. Aivan yksinkertaisesti -nyt jo toistan itseäni- ristin ottaminen on Jumalan tahdon tekemistä. On myös totta mitä Thomas Wilcox kirjasessaan Kallis hunajan pisara
totesi: Risti nostattaa sekä vanhurskasten että vääräin vastustuksen. Tuo täytyy ymmärtää oikein, sillä uusi luomus meissä ei vastusta ristin ottamista eikä ristintien kulkemista. Tahdomme kulkea Jumalan viitoittamaa tietä, mutta sitten tulee asioita, jotka synnyttävät kamppailua ja valintoja ja ristin sijasta valitsemme meille mieluisamman tien.

Täällä Suomessa taidamme ajoittain elää suuressa itsepetoksessa. Meillä ei täällä ole vainoja uskomme tähden ja selitämme sen Jumalan siunauksena. Jumalan siunaus tulisi elämäämme ehkä paljon runsaampana jos eläisimme vaikeimmissa ja puutteellisimmissa oloissa. Joka tapauksessa tosiasia on, että meitä ei vainota, koska emme elä jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa. Näin pakanain apostoli asiaa opetti: "Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi" 2.Tim. 11-12.

Itse toivon, että saisimme elää rauhallista elämää täällä pohjolassa, mutta olen tietoinen siitä, että en elä aina ristiä kantaen ja, että, jos eläisin, niin maailma vihaisi minua ja osoittaisi myös sen. Elämä on aika rauhallista koska teen kompromisseja maailman kanssa. Tämä on hyvin vakava asia, sillä maailman rakkaus on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Toivon voivani elää kuten eräs kommunisti asian aikanaan ilmaisi: "Mit olet, ole kokonaan, ei osittain tai puoliks vaan!"