Tarvitseeko uskova evankeliumia?

[Paulus]

Silloin tällöin tulee esille ajatus, että evankeliumi kuuluu vain uskomattomille ja että uskossa oleville pitää julistaa jotain muuta (lakia??).

Evankeliumia vähätellään ja selitetään sen olevan ainoastaan uskon alkeita ja perustuksen laskemista, ja kun se on kerran tehty, niin sitten on aika vaihtaa aihetta ja ryhtyä rakentamaan sille perustukselle.

Miksi minä tarvitsen evankeliumia uudelleen ja uudelleen joka päivä? Siksi, että evankeliumi on kuin märkä kala tai märkä saippua, joka ei pysy kädessä kuin hetken. Evankeliumia ei ole minussa itsessäni, minussa on vain laki, joka vaatii katsomaan itseeni, tekoihini ja vaikuttimiini.

Evankeliumi siirtää katseen synteihini! Uskokaa tai älkää, totta se on. Mutta missä ne synnit sitten ovat? Ne ovat Golgatalla ristillä riippuvassa Herrassa, Hänet tehtiin synniksi siksi ettei minulle syntiäni luettaisi.

1. Kor. 1:1. Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

[Taisto]

Silloin tällöin tulee esille ajatus, että evankeliumi kuuluu vain uskomattomille ja että uskossa oleville pitää julistaa jotain muuta (lakia??).

Evankeliumia vähätellään ja selitetään sen olevan ainoastaan uskon alkeita ja perustuksen laskemista, ja kun se on kerran tehty, niin sitten on aika vaihtaa aihetta ja ryhtyä rakentamaan sille perustukselle.

Miksi minä tarvitsen evankeliumia uudelleen ja uudelleen joka päivä? Siksi, että evankeliumi on kuin märkä kala tai märkä saippua, joka ei pysy kädessä kuin hetken. Evankeliumia ei ole minussa itsessäni, minussa on vain laki, joka vaatii katsomaan itseeni, tekoihini ja vaikuttimiini.

Evankeliumi siirtää katseen synteihini! Uskokaa tai älkää, totta se on. Mutta missä ne synnit sitten ovat? Ne ovat Golgatalla ristillä riippuvassa Herrassa, Hänet tehtiin synniksi siksi ettei minulle syntiäni luettaisi.

1. Kor. 1:1. Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Syö se kala, niin se pysyy paremmin mukanasi 
(Kyllä saippuankin voi sydä, mutta ei se kovin hyvältä maistu.)

[Paulus]

Joillekin evankeliumi näyttää merkitsevän vain alkua, sinänsä tärkeää, mutta jota ei jatkossa tarvitse enää ajatella, kunhan se vain kerran on hoidettu kuntoon. Onkohan tuossa ajattelussa jokin virhe? Mielestäni on.

Paavali puhuu evankeliumin salaisuudesta. Hän kirjoittaa roomalaisille:

Room. 1:16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".

Tuossahan korostetaan sitä, mitä evankeliumi merkitsee erityisesti uskovalle, hän elää siis Jumalan vanhurskaudesta. Jotain on siis perusteellisesti mennyt pieleen, jos evankeliumin merkitys rajataan vain siihen uskoontuloon.

Mistä tällainen väärikäsitys mahtaisi johtua? Ehkä väärästä opetuksesta. Onkohan niin, että 1. Kor. 3:10-15 on ymmärretty väärin? Siinähän Paavali kuvaa, kuinka hän on pannut perustuksen, johonka itsekukin sitten rakentaa jaloista tarpeista tai sitten heikommista. Tämä rakennus aikanaan koetellaan ja luvataanpa vielä palkkaakin, jos rakennus kestää. Siinähän aivan selvästi ihminen itse rakentaa jotain. Mutta pelastuksesta tämä kohta ei selvästikään puhu, vaan mitä ilmeisimmin siitä, mitä uskovan kohdalla tapahtuu tämän maallisen vaelluksen aikana.

Evankeliumin sanoma on kuitenkin paljon enemmän kuin mikään tähän aikaan liittyvä. Ymmärrän, että evankeliumi on "kokonaispaketti", johon kuuluu perustus ja kaikki sen päällä oleva. Se on ikäänkuin avaimet käteen -talopaketti, jossa kaikki on valmista. Sisältyypä siihen jatkossa kaikki ylläpito- ja huoltokin. Se on perintö, josta pääsee osalliseksi jo ajassa, mutta vasta ajallisuuden päätyttyä saamme sen omistukseen täydessä kirkkaudessaan.

Joillekin evankeliumi näyttää merkitsevän ikäänkuin hartiapankkirakentamista. Perustus saadaan lahjana, mutta itse on hoidettava homma loppuun.

[Hilema]

Jossakin mainitaan, että Jeesus on varsinkin uskovien Vapahtaja.

[Jees-mies]

(Siteeraan itseäni tähän väliin, teksti napattu täältä)

Ongelma tulee juuri siinä, jos evankeliumi aletaan näkemään "vain" välittömänä pelastussanomana, eräänlaisena porttina sisälle varsinaiseen uskoon. Evankeliumi typistyy tällöin uuden elämän aloituspisteeksi, jonka jälkeen täytyy alkaa tehdä suorituksia.

Vaikka näin ei kukaan edes missään opettaisi, on ihmisluonteella luontainen taipumus siirtyä jonkinlaiseen lakiin. Eihän mitään voi saada ilmaiseksi, eihän? Ei ainakaan sitten kun on jo kerran uskoon tultu.

[tikli]

Syö se kala, niin se pysyy paremmin mukanasi 
(Kyllä saippuankin voi sydä, mutta ei se kovin hyvältä maistu.)

 

Olipas hieno oivallus!

Nimenomaan evankeliumi on meidän ravintoamme,
syötäväksi tarkoitettua, että me kasvaisimme!

Kun sitä syö ja siitä nauttii, se ns. sulautuu lihaksi ja
on ja pysyy meidän mukanamme silloinkin, jos tulisi
sellainen aika, ettemme voisi sitä enää kädessämme
hypistellä.

On yllättävää, kun saa huomata, että jostain tuolta 
sydämen syvyyksistä evankeliumi alkaa elämään,
se itää ja nousee varteen ja kukkaan ja kypsyy
viimein hedelmäksi.

Joku on kylvänyt, joku taas kastellut ja Jumala on antanut kasvun!
Kiitos Herralle!

[tikli]

En tiedä, enkä oikein edes ymmärrä, miten evankeliumista,
joka on = hyvä sanoma ~ ilosanoma, voi saada lain aikaan?

Onko se sitä juuri silloin, ellei sitä ole syönyt, eikä ole saanut
tuntea ja kokea, miten hyvää se tekee luita ja ytimiä myöden
ja on kuin voiteluöljyä kaikille ihmisen kivuille ja tuskille, tuoden
tullessaan sellaisen rauhan ja levon, mitä ei mikään muu voi antaa?

[Paulus]

En tiedä, enkä oikein edes ymmärrä, miten evankeliumista,
joka on = hyvä sanoma ~ ilosanoma, voi saada lain aikaan?

Onko se sitä juuri silloin, ellei sitä ole syönyt, eikä ole saanut
tuntea ja kokea, miten hyvää se tekee luita ja ytimiä myöden
ja on kuin voiteluöljyä kaikille ihmisen kivuille ja tuskille, tuoden
tullessaan sellaisen rauhan ja levon, mitä ei mikään muu voi antaa?

Voisiko olla niin, ettet tunnista lain ja evankeliumin eroa? On nimittäin sillä tavalla, ettei laki tule elämään kertaheitolla sanoen: "Hei, minä olen laki. Tästä lähtien kuuntelet vain minua!" Ei se sillä tavalla tule. Jos et ole milloinkaan "antanut pikkusormea laille", niin olet suuri harvinaisuus kristikunnassa, sillä laki on kirjoitettuna jokaisen ihmisen sydämeen. Uskovillekin lain tunnistaminen tuottaa vaikeuksia.

Oletko koskaan missään tilanteessa ajatellut, että Jumala hyväksyisi Sinut paremmin, jos olisit hengellisempi tai muutenkin parempi tai jos Sinulla ei olisi jotain huonoa taipumusta tai jos ajatuksesi olisivat kaiken aikaa puhtaat jne.?

Tuo kaikki on nimenomaan lain vaikutusta, ei evankeliumin. Jumalan hyväksyntä ei riipu siitä, kuinka onnistuneita olemme, vaan Hän hyväksyy meidät ainoastaan Poikansa tähden. Kun tämän ymmärtää sisimmässään, niin sen seurauksena vapautuu monista turhista huolista ja myös ihmisten orjuudesta.

Ikävä puoli tässä vapaudessa on se, että alkaa nähdä ympäristössään lain kuormittamia ihmisiä, jotka eivät sitä itse tiedä. Ja jos yrittää siitä heille puhua, niin he suuttuvat. Suuttuminen taas johtaa siihen, että vapautunutta pidetään harhaan menneenä ja langenneena, jonka kanssa ei pidä olla missään tekemisissä ettei itse saastuisi.

[Helena]

Pauluksen viestistä tuli mieleen, että kun palasin harharetkiltäni Herran luokse ja seurakuntaan, armon todellisuus on siitä saakka ollut aina elämässäni. Muistan kyllä hetkittäisiä ahdistavia aikoja, jolloin on ollut vaikea uskoa armon riittävyyteen suurten syntieni ja orjuuttavien syntikahleideni takia. Koin Daavidin tavoin, että minun syntini on aina edessäni. Ja vihollinen syytti.

Seurakunta oli ja on se yhteys, jossa olen saanut aina kuulla suuresta, suurten mahdollisuuksien armollisesta Jumalasta. Jeesus ei ottanut minua lapsekseen syyttääkseen ja rangaistakseen synneistäni, vaan vapahtaakseen niistä. Sen Hän on toden totta tehnyt ja jatkuvasti tekee. Hänen rakkautensa ja armonsa varassa olen tänään ja huomenna.

[Helena]

En tiedä, enkä oikein edes ymmärrä, miten evankeliumista,
joka on = hyvä sanoma ~ ilosanoma, voi saada lain aikaan?

Onko se sitä juuri silloin, ellei sitä ole syönyt, eikä ole saanut
tuntea ja kokea, miten hyvää se tekee luita ja ytimiä myöden
ja on kuin voiteluöljyä kaikille ihmisen kivuille ja tuskille, tuoden
tullessaan sellaisen rauhan ja levon, mitä ei mikään muu voi antaa?

Kun on maistanut, että Herra on hyvä, se menee luita ja ytimiä myöten. Seurauksena on pelastuksen ilo, joka ei ole vain haihtuva tunne.

[tikli]

En tiedä, enkä oikein edes ymmärrä, miten evankeliumista,
joka on = hyvä sanoma ~ ilosanoma, voi saada lain aikaan?

Onko se sitä juuri silloin, ellei sitä ole syönyt, eikä ole saanut
tuntea ja kokea, miten hyvää se tekee luita ja ytimiä myöden
ja on kuin voiteluöljyä kaikille ihmisen kivuille ja tuskille, tuoden
tullessaan sellaisen rauhan ja levon, mitä ei mikään muu voi antaa?

Voisiko olla niin, ettet tunnista lain ja evankeliumin eroa? On nimittäin sillä tavalla, ettei laki tule elämään kertaheitolla sanoen: "Hei, minä olen laki. Tästä lähtien kuuntelet vai minua!" Ei se sillä avalla tule. Jos et ole milloinkaan "antanut pikkusormea laille", niin olet suuri harvinaisuus kristikunnassa, sillä laki on kirjoitettuna jokaisen ihmisen sydämeen. Uskovillekin lain tunnistaminen tuottaa vaikeuksia.

Oletko koskaan missään tilanteessa ajatellut, että Jumala hyväksyisi Sinut paremmin, jos olisit hengellisempi tai muutenkin parempi tai jos Sinulla ei olisi jotain huonoa taipumusta tai jos ajatuksesi olisivat kaiken aikaa puhtaat jne.?

Tuo kaikki on nimenomaan lain vaikutusta, ei evankeliumin. Jumalan hyväksyntä ei riipu siitä, kuinka onnistuneita olemme, vaan Hän hyväksyy meidät ainoastaan Poikansa tähden. Kun tämän ymmärtää sisimmässään, niin sen seurauksena vapautuu monista turhista huolista ja myös ihmisten orjuudesta.

Ikävä puoli tässä vapaudessa on se, että alkaa nähdä ympäristössään lain kuormittamia ihmisiä, jotka eivät sitä itse tiedä. Ja jos yrittää siitä heille puhua, niin he suuttuvat. Suuttuminen taas johtaa siihen, että vapautunutta pidetään harhaan menneenä ja langenneena, jonka kanssa ei pidä olla missään tekemisissä ettei itse saastuisi.

Oletko Sinä siis sitä mieltä, että Jumala ei hyväksy minua riitävän hyvin, vai miksi minun pitäisi ajatella, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin jotain muuta, kuin mitä olen??

Minä en nyt ollenkaan ymmärrä näitä Sinun logiikojasi, Paulus?

Jumala on hyväksynyt minut jo yli 50 vuotta sitten ja on pitänyt todella hyvää huolta niin minusta, kuin koko perheestänikin kaikki nämä vuosikymmenet, aivan siten, kuin on Sanassaan luvannutkin, joten miksi minun pitäisi epäillä Jumalan hyväksymistä, tai olettaa, että voisin Hänen työhönsä jotain itse lisäillä??

Nämä puheesi Paulus ovat minusta tosi outoja.
Anteeksi että näin sanon, sillä en halua millään tavoin loukata, mutta en oikein ymmärrä, että miksi yrität tyrkyttää muille epäuskoa ja -luottamusta Jumalaan??

Joka on elämässään saanut maistaa, miten hyvä Hän on, sellaisen ihmisen ei tarvitse epäillä Hänen hyväksymistään.

[tikli]

En tiedä, enkä oikein edes ymmärrä, miten evankeliumista,
joka on = hyvä sanoma ~ ilosanoma, voi saada lain aikaan?

Onko se sitä juuri silloin, ellei sitä ole syönyt, eikä ole saanut
tuntea ja kokea, miten hyvää se tekee luita ja ytimiä myöden
ja on kuin voiteluöljyä kaikille ihmisen kivuille ja tuskille, tuoden
tullessaan sellaisen rauhan ja levon, mitä ei mikään muu voi antaa?

Kun on maistanut, että Herra on hyvä, se menee luita ja ytimiä myöten. Seurauksena on pelastuksen ilo, joka ei ole vain haihtuva tunne.

Ohoh...     

Enpä lukenut ketjua loppuun saakka, vaan jäin vastaamaan Pauluksen viestiin ja nyt huomaan, että tais tulla toistoa. 

Nooh, lienee tarpeellista, että tuo asia tuli kahden todistajan kautta tuotua julki. 

Kiitos Herralle!! Hän on todella hyvä!

[Paulus]

Oletko Sinä siis sitä mieltä, että Jumala ei hyväksy minua riitävän hyvin, vai miksi minun pitäisi ajatella, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin jotain muuta, kuin mitä olen??

Minä en nyt ollenkaan ymmärrä näitä Sinun logiikojasi, Paulus?

Taidat olla tosi harvinainen poikkeus koko kristikunnassa. En kuitenkaan jaksa uskoa sitä, että vaelluksesi olisi täysin moitteetonta ja katkeamatonta Jumalan tahdossa olemista. Eikö koskaan tule mieleen, että nyt en ole lukenut Raamattua tarpeeksi ja että en ole rukoillut tarpeeksi tms. Jos lyöt laimin "hengellistä harjoitusta", niin eikö tule mieleen, että olet ikäänkuin kauempana Jumalasta?

Eikö koskaan käy mielessä ajatus, että voisit olla lähempänä Jumalaa, jos panostaisit enemmän hengellisiin?

Ei tätä tarvitse julkisesti kirjoittaa, mutta ajattele vaikka vain mielessäsi.

[Helena]

Älä jaksa enää

[Paulus]

Älä jaksa enää

Tuleeko liian kipeitä asioita mieleen, jos ajattelee loppuun asti? Jos tulee, se on pelkästään hyväksi.