Sinänsä aika ihmeellistä että 'kristus yksin riittää-, armo riittää' -porukassa on eniten tätä karismaattisuuden kritiikkiä.
Eniten sitä kritiikkiä taitaa olla niiden piirissä, jotka ovat täysin ulkona kaikesta hengellisyydestä.
Se, että armo riittää - tyyppisissä porukoissa on 'eniten' karismaattisuuden kritiikkiä johtuu varmaankin siitä, että missään muualla karismaattisuudessa haavoitetut eivät ole löytäneet rauhaa.
Jos se, mihin on ennen uskonut romahtaa paikkaansa pitämättömänä ja sen jälkeen vielä annetaan keppiä ja kielletään puhumasta, ei minusta ole mitenkään ihmeellistä, että toipuminen kestää vuosia.
Puhuvathan lapsena kovia kokeneet ihmiset vielä keski-ikäisinä lapsuutensa haavoista ja niistä eheytymisestä.