Toronton siunauksesta 20 vuotta

[Taisto]

Ja vielä ihmeellisempää on se, että yht'äkkiä se Kristus ei riitäkään vaan tarvitaan syväpsylogoogista mietiskelyä mentoreiden kanssa eikä silti vapautta eikä terveyttä löydy kahdenvuosikymmenen perästäkään.

Ihmisellä voi olla fyysisiä vammoja - vaikkapa autokolarista johtuvia - jotka vaativat pitkäaikaista
hoitoa tai terapiaa tai miten sitä nyt nimitetäänkään, ja pitkäaikaista loukkaantuneen itsensä
harrastamaa ponnistelua normaalin liikkumiskyvyn takaisin saamiseksi.

Vastaavasti saattaa olla henkisiä tai sielullisia vammoja, jostakin saatuja, jotka
myös vaativat pitkäaikaista työstämistä, ennenkuin korjaantuvat.

Tällaiselle ihmiselle on turha mennä sanomaan, että eikö se Kristus riitäkään.
Tällainen syyllistäminen osoittaa melkoista ymmärtämättömyyttä.

Sanoit (ivallisesti?) että tarvitaan "syväpsylogoogista mietiskelyä mentoreiden kanssa". Ei se sitä ole.
Omien haavojen ja kipujen kanssa kamppailu on todellista, ei sitä kannattaisi pilkata...
Eikä se tee tyhjäksi uskoa Jeesukseeen. Uskovakin voi joutua vakavaan kolariin, myös
hengellisessä tai henkisessä mielessä, ja toipuminen ei välttämättä tapahdu hetkessä.

[PetrusK]

Jumala voi käyttää saatanaakin omien tarkoitusperiensä ajamiseen.

Ja siksi ihmettelen, että ihmiset mesoaa ja pelkää kuviteltuja eksytyksiä. PItäisi vaan tiedostaa, että Jumala toimii kaikessa ja hyvin voimme Häneen luottaa.

Ei tule antautua pelon valtaan, vaan Pyhän hengen voiman valtaan.

Tuossa jakeessa sanottiin, että Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan.
Siitä tulee mieleen se, mitä sanotaan UT:ssa

11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

Ja tämä tässä mainittu väkevä eksytys ovat nämä kirkkolaitokset, jotka eksyttävät satoja miljoonia ihmisiä väärään autuuteen.

Näille ihmisraukoille uskotellaan että kasteen armo, ikonit taikka neitsyt maria riittää, kun taas uskovat kristityt julistaa, että henkilökohtainen usko Jeesukseen ja tässä uskossa eläminen riittää.

[PetrusK]

Lainaus RV:n kyselyn vastauksista

Olin yksi niistä, jotka eivät yrityksistä huolimatta kaatuneet, vavisseet eiväkä kokeneet pakkoliikkeitä tai muita manifestaatioita. Uhkailusta tuli surullinren piirre uuskarismaattisuuteen, ja se herätti aina vain enemmän kysymyksiä. Se, mikä oli 'Jumalan lasten iloa', muuttui vähitellen seurakuntia jakavaksi vaatimukseksi.

No nämä "uhkaukset" ovat tapahtuneet vain tämän henkilön mielikuvituksessa. Tosiasiallisesti niitä ei ole tapahtunut.

Jos ihmisellä on ns. paha tahto jotain kohtaan, niin hän kyllä osaa vääntää minkä tahansa sanomisen millaiseksi haluaa. Ja jos ei ole sanottu mitään väärää, niin mielikuvituksen keinoin näitä voidaan työstää vaikka millaisia.

Aina täytyy huomioida se mitä tapahtuu itse toiminnassa ja julistuksessa - ei sitä mitä yksityiset ihmiset joskus toisilleen tokaisee. Tämän verran näissä "uhkailuissa " on perää.

[PetrusK]

Joskus Jumala kehottaa tekemään jotakin erikoistakin, mutta sitä jotakin ei pidä matkia.

Hyvä huomio!

Jumala voi tehdä mitä tahtoo ja se selvää, että pahantahtoisen ihmisen mielessä se on aina väärää.

On ihmisen valintakysymys  mihin kiinnittää huomiota. Kiinnittääkö mielensä siihen evankeliumin työhän ja sitä tukee vai kiinnittääkö mielensä näihän ns. ilmiöihin joista sitten rakentaa mielessään jotain väärää.

Aina täytyy muistaa, että kaikki Jumalan näkyvät työt sen lihallisen ihmisen mielessä on väärää ja outoa ja joskus jopa paheksuttavaa, kun se kohdistuu johonkin muuhun kuin omaan itseen. Pahantahtoinen ihmisen rakentaa "uskonsa" oman minänsä kautta - ei Jeesuksen kautta eikä sen kärsivän lähimmäisen kautta.

[PetrusK]

Sinänsä aika ihmeellistä että 'kristus yksin riittää-, armo riittää' -porukassa on eniten tätä karismaattisuuden kritiikkiä.

Eniten sitä kritiikkiä taitaa olla niiden piirissä, jotka ovat täysin ulkona kaikesta hengellisyydestä.

Se, että armo riittää - tyyppisissä porukoissa on 'eniten' karismaattisuuden kritiikkiä johtuu varmaankin siitä, että missään muualla karismaattisuudessa haavoitetut eivät ole löytäneet rauhaa.

Jos se, mihin on ennen uskonut romahtaa paikkaansa pitämättömänä ja sen jälkeen vielä annetaan keppiä ja kielletään puhumasta, ei minusta ole mitenkään ihmeellistä, että toipuminen kestää vuosia.

Puhuvathan lapsena kovia kokeneet ihmiset vielä keski-ikäisinä lapsuutensa haavoista ja niistä eheytymisestä.

Wilhelm on oikeassa, että "armo riittää" porukassa ei tunneta käsitettä armo ollenkaan.

He tuomitsevat jopa heidät, joita ensin ovat syyttäneet omien mielikuvituksiensa kautta. Tämä on ei Jeesuksen tarkoittamaa kristillisyyttä, vaan ihmisen vainoamista.

Knutl tunnustaa tämän "armottomuuden", mutta ei suostu parannuksen eikä siihen, että nämä haavoitetut - joka aidot taikka kuvitellut - menevät Jeesuksen luo, että Herramme sitoo heidän haavansa.

Tässä nämä "vastustajat" käyttävät samaa taktiikkaa kuin palestiinalaiset. Suomalaiset asutti karjalaiset, mutta arabit ei asuta, vaan pakottavat palestiinalaiset kuraisiin leireihin propagandasyistä. Samoin nämä "vastustajat" pakottavat nämä haavoitetut kärsimään ja riutumaan propagandasyistä. Ja myös samoja juttuja kierrätetään vuosikymmenestä toiseen propagandasyistä.

Aina täytyy tiedostaa, että tämä on propagandaa ja suunnattu heitä vastaan, jotka yhä evankeliumin työtä tekevät.

[PetrusK]

Tämä seuraava Knutin lausuma ansaitsee vielä tarkemman huomion ....

Jos se, mihin on ennen uskonut romahtaa paikkaansa pitämättömänä ja sen jälkeen vielä annetaan keppiä ja kielletään puhumasta, ei minusta ole mitenkään ihmeellistä, että toipuminen kestää vuosia.

Puhut tuossa uskonsa menettäneen ihmisen uskon romahduksesta. Mihin tämä ihminen on uskonut? Jos hän on uskonut Jeesukseen ja usko on romahtanut, niin eikö hänet tule sitten johdattaa takaisin Herramme luo. Jos hän on uskonut ihmiseen taikka liikkeeseen, niin hän ei ole ollut koskaan aidossa uskossa Jeesukseen. Ja tällöin pettymys on aina taattu.

Molemmissa tapauksissa ihminen ei toivu koskaan. Hän elää elämänsä katkerana ja vihantäyttämänä ihmisena, joka syytää vihaansa kaikkeen mikä on elävää - jopa Jumalaa kohtaa monet tällaiset hyökkäävät.

On väärin Knut että tuet heidän katkeruuttaan vaikka heidän antamansa propaganda-arvo on varmaan karismaattisuuden vastustajien kannalta suuri. Mutta tämä on väärin tätä ihmistä kohtaan. Hänet tulee johdattaa takaisin uskoon Jeesukseen ja tehdä sitten työtään Jumalan valtakunnassa tavalla jonka hyväksyy. Ei hänen tarvi karismaattiseksi tulla - kunhan vaan tekee Jumalan valtakunnan työtä tavalla taikka toisella. 

[PetrusK]

Ja vielä ihmeellisempää on se, että yht'äkkiä se Kristus ei riitäkään vaan tarvitaan syväpsylogoogista mietiskelyä mentoreiden kanssa eikä silti vapautta eikä terveyttä löydy kahdenvuosikymmenen perästäkään.

Ihmisellä voi olla fyysisiä vammoja - vaikkapa autokolarista johtuvia - jotka vaativat pitkäaikaista
hoitoa tai terapiaa tai miten sitä nyt nimitetäänkään, ja pitkäaikaista loukkaantuneen itsensä
harrastamaa ponnistelua normaalin liikkumiskyvyn takaisin saamiseksi.

Vastaavasti saattaa olla henkisiä tai sielullisia vammoja, jostakin saatuja, jotka
myös vaativat pitkäaikaista työstämistä, ennenkuin korjaantuvat.

Tällaiselle ihmiselle on turha mennä sanomaan, että eikö se Kristus riitäkään.
Tällainen syyllistäminen osoittaa melkoista ymmärtämättömyyttä.

Sanoit (ivallisesti?) että tarvitaan "syväpsylogoogista mietiskelyä mentoreiden kanssa". Ei se sitä ole.
Omien haavojen ja kipujen kanssa kamppailu on todellista, ei sitä kannattaisi pilkata...
Eikä se tee tyhjäksi uskoa Jeesukseeen. Uskovakin voi joutua vakavaan kolariin, myös
hengellisessä tai henkisessä mielessä, ja toipuminen ei välttämättä tapahdu hetkessä.

Ei Taisto kannata nyt väitellä uskoa Jeesukseen vastaan.

Kyllä parantumattomasti sairas tarvitsee Kristusta ja tämän tulee riittää, vaikka sitten hän tarvii myös meidän lähimmäistemme hoitoa ja huolenpitoa. Tämähän on Jeesuksen käskemää toimintaa - huolehtia lähimmäisistämme tyyliin laupias samarialainen.

Mutta Jeesus riittää myös vammaisille antamaan sen elämäntarkoituksen. Myös meille joiden vammat ovat sielullisia eivätkä koskaan tule paranemaan, niin Jeesus riittää ja itsekin olen saanut aivan ihanaa hoitoa lähimmäisiltäni omissa asioissani. Tiedän kokemuksesta että parantumattomasti vammautetuilla ihmisillä on myös toivo Kristuksessa.

[Taisto]

Ja vielä ihmeellisempää on se, että yht'äkkiä se Kristus ei riitäkään vaan tarvitaan syväpsylogoogista mietiskelyä mentoreiden kanssa eikä silti vapautta eikä terveyttä löydy kahdenvuosikymmenen perästäkään.

Ihmisellä voi olla fyysisiä vammoja - vaikkapa autokolarista johtuvia - jotka vaativat pitkäaikaista
hoitoa tai terapiaa tai miten sitä nyt nimitetäänkään, ja pitkäaikaista loukkaantuneen itsensä
harrastamaa ponnistelua normaalin liikkumiskyvyn takaisin saamiseksi.

Vastaavasti saattaa olla henkisiä tai sielullisia vammoja, jostakin saatuja, jotka
myös vaativat pitkäaikaista työstämistä, ennenkuin korjaantuvat.

Tällaiselle ihmiselle on turha mennä sanomaan, että eikö se Kristus riitäkään.
Tällainen syyllistäminen osoittaa melkoista ymmärtämättömyyttä.

Sanoit (ivallisesti?) että tarvitaan "syväpsylogoogista mietiskelyä mentoreiden kanssa". Ei se sitä ole.
Omien haavojen ja kipujen kanssa kamppailu on todellista, ei sitä kannattaisi pilkata...
Eikä se tee tyhjäksi uskoa Jeesukseeen. Uskovakin voi joutua vakavaan kolariin, myös
hengellisessä tai henkisessä mielessä, ja toipuminen ei välttämättä tapahdu hetkessä.

Ei Taisto kannata nyt väitellä uskoa Jeesukseen vastaan.

Kyllä parantumattomasti sairas tarvitsee Kristusta ja tämän tulee riittää, vaikka sitten hän tarvii myös meidän lähimmäistemme hoitoa ja huolenpitoa. Tämähän on Jeesuksen käskemää toimintaa - huolehtia lähimmäisistämme tyyliin laupias samarialainen.

Mutta Jeesus riittää myös vammaisille antamaan sen elämäntarkoituksen. Myös meille joiden vammat ovat sielullisia eivätkä koskaan tule paranemaan, niin Jeesus riittää ja itsekin olen saanut aivan ihanaa hoitoa lähimmäisiltäni omissa asioissani. Tiedän kokemuksesta että parantumattomasti vammautetuilla ihmisillä on myös toivo Kristuksessa.

Kuinka niin väitellä uskoa vastaan?? Totta kai usko on se, joka antaa toivon ikuisesta elämästä,
ja tuo toivoa myös elämiseen täällä Tellus-planeetalla.

Mutta jos jollakin on elämää haittaavia vammoja, niin onhan se hyvää ja oikein, että
niitä pyritään parantamaan.

Minkä risitiriidan sinä näet tässä ajattelussani? En ymmärrä...

[Kurjenmiekka]

Itse olen itse nykinyt ja vatkannut ja kramppaillut irvokkaasti torontonkirouskokouksissa ja vähän muuallakin. Sittemmin olen lopettanut sellaisen.

sama täällä , en kohdannut toisilta uskovilta siellä mitään myötätuntoa vaan ohitettiin kylmästi toisen hätä kuten muuallakin

eli hedelmä ei suinkaan ole rakkaus vaan yhteishenki ja menestys ja kunnia ja omahyväisyys ja itseriittoisuus ja ylpeys ja "me-mahtavat" -mentaliteetti. ei tietoakaan nöyryydestä , rauhasta , hiljaisuudesta, hengellisyydestä kuten niillä jotka seuraavat JEESUSTA

addiktiota alettiin kutsua "näläksi" ja rauhan menetystä innoksi, jatkuvaa janoa hyväksi vaikka Jeesus sanoi "Minun rauhani annan teille ettekä te koskaan janoa"  !!!

Kyllä oikealta kuulostavia selityksiä ja keskusteluja osataan sitten ajallaan antaa mutta kokouksissa touhu on aivan eri asia 

[Kurjenmiekka]

Avartavaa.

Olen aina ihmetellyt miksi yhä penätään julkista irtisanoutumista ja anteeksipyyntöä näistä vanhoista juopumisista, viineistä ja mekkaloista.

Olen pitänyt sitä jonain oikeassaolemisen tarpeena ja hengellisenä lukkiintumisena.

Mutta jos asenne siellä toisella puolella on tämä, mitä petrus tässä artikuloi, niin olen todella kauhistunut ja järkyttynyt. Ihmisiä tuhotaan psyykkisesti ja hengellisesti ja sitten vielä armottomasti lyödään jokaista joka yrittää koota sirpaleitansa ja nousta ymmärtämään 'mitä minulle oikein tapahtui?'

Tässä valossa on todella aiheellista vaatia selkeää irtisanoutumista ja anteeksipyyntöä.

Tämä on todella karmeaa ja julmaa ja sitä edelleen jatketaan.

kyllä, ne eksyneet tulevat olemaan todella rikkinäisiä ja heitä ei jälkikäteen saisi enää lyödä eikä tuomita, vaan sitten tulee se Jeesuksen OIKEAN ARMON paikka ja jakaminen ajankohtaiseksi !!

[PetrusK]

Mutta jos jollakin on elämää haittaavia vammoja, niin onhan se hyvää ja oikein, että
niitä pyritään parantamaan.

Minkä risitiriidan sinä näet tässä ajattelussani? En ymmärrä...

Tässä ajattelussasi en näe mitään ristiriitaa. Juuri näin itsekin ajattelen - fyysinen parantaminen on osa sitä lähimmäistyötä tyyliin laupias samarialainen kuten edellä jo kirjoitinkin.

[Kurjenmiekka]

Avartavaa.

Olen aina ihmetellyt miksi yhä penätään julkista irtisanoutumista ja anteeksipyyntöä näistä vanhoista juopumisista, viineistä ja mekkaloista.

Olen pitänyt sitä jonain oikeassaolemisen tarpeena ja hengellisenä lukkiintumisena.

Mutta jos asenne siellä toisella puolella on tämä, mitä petrus tässä artikuloi, niin olen todella kauhistunut ja järkyttynyt. Ihmisiä tuhotaan psyykkisesti ja hengellisesti ja sitten vielä armottomasti lyödään jokaista joka yrittää koota sirpaleitansa ja nousta ymmärtämään 'mitä minulle oikein tapahtui?'

Tässä valossa on todella aiheellista vaatia selkeää irtisanoutumista ja anteeksipyyntöä.

Tämä on todella karmeaa ja julmaa ja sitä edelleen jatketaan.

Onko Jeesukseen uskovien seurakunnissa tosiaan tuhottu ihmisiä psyykkisesti ja hengellisesti?

Olen kyllä kuullut lestadiolaisista puhuttavan tällaista, mutta tässä ketjussa kerrottu on minulle uutta.
Tietenkin yksittäisiä mielenyterveysongelmaisia on aina hengellisissä ympyröissä, jotka kokevat seurakunnan tai Jumalan aiheuttaneen heille ongelmat.

Onneksi on esim. Uskontojen uhrit- järjestö
Siellä on näistä keskusteluista päätellen tungokseen asti Toronton siunauksen uhreja?
Tekeeköhän kukaan uskova mitään näiden murskautuneiden hyväksi esim. jossakin seurakunnassa?

luulen ettei moni kehtaa tunnustaa langenneensa siihen ansaan ja eksytykseen. jos edes mainitsee siellä käyneensä niin kuulijat pitävät edelleen harhaisena ja eksyttäjänä tai eksytyksen kannattajana , siksi on parempi olla hiljaa ja rukoilla Jeesukselta armoa 

[PetrusK]

Itse olen itse nykinyt ja vatkannut ja kramppaillut irvokkaasti torontonkirouskokouksissa ja vähän muuallakin. Sittemmin olen lopettanut sellaisen.

sama täällä , en kohdannut toisilta uskovilta siellä mitään myötätuntoa vaan ohitettiin kylmästi toisen hätä kuten muuallakin

eli hedelmä ei suinkaan ole rakkaus vaan yhteishenki ja menestys ja kunnia ja omahyväisyys ja itseriittoisuus ja ylpeys ja "me-mahtavat" -mentaliteetti. ei tietoakaan nöyryydestä , rauhasta , hiljaisuudesta, hengellisyydestä kuten niillä jotka seuraavat JEESUSTA

addiktiota alettiin kutsua "näläksi" ja rauhan menetystä innoksi, jatkuvaa janoa hyväksi vaikka Jeesus sanoi "Minun rauhani annan teille ettekä te koskaan janoa"  !!!

Kyllä oikealta kuulostavia selityksiä ja keskusteluja osataan sitten ajallaan antaa mutta kokouksissa touhu on aivan eri asia 

Yleisellä tasolla on tällaisia syytöksiä turha levitellä - ne todistavat vain syvästä katkeruudesta, josta tulisi heti päästä eroon ja antaa Jeesuksen hoitaa haavasi.

On totta, että ihmiset ovat joskus välinpitämättömiä eivätkä vartavasten tule kyselemään mitä sulle kuuluu? Mutta meidän tulisi vaan sietää lähimmäistemme vajavaisuutta eikä turhaan levitellä omaa katkeruuttaa heitä kohtaan, jotka eivät edes tiedä ongelmastasi yhtään mitään, koska et ole tehnyt heille sitä tiettäväksi.

[Kurjenmiekka]

Sen osa tietysti on raskas joka antaa sielunhoitoa väärinkohdelluille.

Tällaisen ihmisen on koko ajan nähtävä Jeesus verisenä, täysin tietoisena, toisten raakuuksien ja pahuuden vuoksi kärsivänä vapaaehtoisena uhrina.

kyllä, kovia kokenut ihminen voi lopulta todeta että vain JEESUS  tuntee hänen hätänsä ja tuskansa ja ymmärtää ja lohduttaa ja parantaa ja silloin ei enää ole pelkkä klisee kun sanoo "Jeesus on ainoa Ystäväni"

[Natanael]

Tämä seuraava Knutin lausuma ansaitsee vielä tarkemman huomion ....

Jos se, mihin on ennen uskonut romahtaa paikkaansa pitämättömänä ja sen jälkeen vielä annetaan keppiä ja kielletään puhumasta, ei minusta ole mitenkään ihmeellistä, että toipuminen kestää vuosia.

Puhut tuossa uskonsa menettäneen ihmisen uskon romahduksesta. Mihin tämä ihminen on uskonut? Jos hän on uskonut Jeesukseen ja usko on romahtanut, niin eikö hänet tule sitten johdattaa takaisin Herramme luo. Jos hän on uskonut ihmiseen taikka liikkeeseen, niin hän ei ole ollut koskaan aidossa uskossa Jeesukseen. Ja tällöin pettymys on aina taattu. Molemmissa tapauksissa ihminen ei toivu koskaan. Hän elää elämänsä katkerana ja vihantäyttämänä ihmisena, joka syytää vihaansa kaikkeen mikä on elävää - jopa Jumalaa kohtaa monet tällaiset hyökkäävät.

En puhunut tuossa mitään Jeesuksesta luopumisesta. Tarkoitin uskon menettämistä näihin hengellisiin muotivirtauksiin tai isien perinnäisoppeihin, joilla ei ole paljoakaan tekemistä Raamatun kanssa. Sellaisia ovat vaikkapa  oman seurakunnan paremmuus, loputtomat herätysten tekemiset ja profetioiden toteuttamiset, ylistys- ja palvontaopit, väärät Raamatuntulkinnat 

On väärin Knut että tuet heidän katkeruuttaan vaikka heidän antamansa propaganda-arvo on varmaan karismaattisuuden vastustajien kannalta suuri. Mutta tämä on väärin tätä ihmistä kohtaan. Hänet tulee johdattaa takaisin uskoon Jeesukseen ja tehdä sitten työtään Jumalan valtakunnassa tavalla jonka hyväksyy. Ei hänen tarvi karismaattiseksi tulla - kunhan vaan tekee Jumalan valtakunnan työtä tavalla taikka toisella.

Jahas, työtä tekemäänkö Jumala ihmisiä kutsuu.