Toronton siunauksesta 20 vuotta

[crystalvoice]

Salomies vetää johtopäätökset:

"Niin paljon kaunista ja uskonnollisesti arvokasta kuin tämmöiseen mystillisen kaipauksen uskontoon saattaakin liittyä, se toisaalta kuitenkin hyvin monissa tapauksissa eksyttää harjoittajansa harhateille. Sen sijaan että pyhät harjoitukset todella irroittaisivat kilvoittelijan kaikesta maallisesta ja varsinkin omasta itsestään, ne tällöin pikemminkin aiheuttavat sen, että hän suorastaan takertuu juuri omaan itseensä, omiin harjoituksiinsa ja oman sielunsa viljelyyn. Ihmiselle tulevat tällöin kaikeksi ne sisäiset kokemukset, joita hän saavuttaa harjoituksellaan. Sen sijaan saattaa pääasia, Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa tarjoama vapaa armo, jonka saamiseksi ei ole mitään ehtoja olemassa, jäädä näköpiirin ulkopuolelle."

Salomiehen näkemykseen Renqvistin kristillisyyteen liittyvästä vapaan armon omaksumattomuuden vaarasta on helppo yhtyä, jos on lukenut Renqvistiä. Jos on lain alla ahdistunut ihminen, ei ole syytä lukea Renqvistiä, vaikka Renqvist ajatteli vanhurskauttamisen olevan Jumalan lahja.

Renqvistin ajattelussa näkyy Tervosen mukaan vaikutteita useista lähteistä.

"Renqvistin usko-käsitteen sisäisessä rakenteessa on..ilmeisiä sidonnaisuuksia valistuksen perintöön, jossa tulevat esille vivahteet individualismista ja rationalismista. Jumalisuuden harjoitus -termi osoittaa Renqvistin pelastusopin juurien olevan reformaatiota edeltävältä ajalta. Renqvistin lähteet ovat niin monitahoiset, että niiden perusteella voidaan osoittaa hänen pelastusoppinsa olevan varsin vastakkaisten usko-käsitteen sisällöllisten tulkintojen sekoitusta. Erityisesti Renqvistin korvatessa pyhitys-termin jumalisuuden harjoituksilla hänen teologiaansa tulee harjoituskristillisyyden korostus, jonka juuret ovat aivan muualla kuin luterilaisessa ortodoksiassa. Hän pitää jumalisuuden harjoitus -termiään käyttökelpoisena subjektin merkitystä korostavaan autuudenjärjestykseen. Tämän termin myötä Renqvistin pelastusoppiin tulevat tomistiset, katolista hurskauselämää korostavat painotukset, joiden varsinainen toteutuspaikka oli keskiajan luostarihurskaudessa. Tähän hurskauden muotoon hänellä olivat yhteydet kirjallisten lähteittensä (Tersteegenin, Tuomas Kempiläisen, Arndtin ja Bernierin) välityksellä.

Renqvist oli Sortavalan kappalaisena tietoinen Sortavalan ortodoksien jumalallistamisopista. Tämän opin ydin on, että Kristuksessa on ilmestynyt jumalallinen elämä. Siitä tullaan osalliseksi kirkon, Kristuksen ruumiin, yhteydessä. Näin ihminen tulee osalliseksi “jumalallisesta luonnosta”. Tämä “luonto” eli jumalallinen elämä läpäisee hapatuksen tavoin ihmisyyden olemuksen ja palauttaa sen alkuperäiseen luonnolliseen tilaan. Jumalallistamisopin keskuksen muodostaa ajatus osallisuudesta jumalalliseen elämään Kristuksessa. Siksi jumalallistamisoppi nojaa edellytykseen, että ihminen voi reaalisesti partisipoida Jumalassa olevaan elämän täyteyteen. Juuri tätä partisipaatiota kutsutaan vanhan kirkon ja ortodoksisen kirkon perinteessä protestantismissa usein väärinymmärretyllä termillä “jumalallistaminen” (theosis, theopoiesis, lat. deificatio, suom. myös teoosi). Renqvistin jumalisuuden harjoitus -termiin sisältyy käsitys elävästä uskosta toimivana uskona, jonka päämääränä on yhä läheisempi yhtyminen Jeesukseen. Renqvistin kielenkäytössä ei kuitenkaan ilmene käsitettä jumalallistaminen....

Jumalisuuden harjoitus -termi korvaa Renqvistin pelastusopissa pyhitys-termin. Hänen usko-käsitteensä sisällölliset juuret ovat osittain reformaatiota edeltävässä ajassa. Keskiajan devotio-hurskaus on nähnyt uudelleen päivänvalon Renqvistin kristinuskon tulkinnassa, jossa ihmisen tekemiselle annetaan olennainen asema. Renqvistin “harjoituskristillisyydessä” on myös ilmeisen selvät jäljet valistuksen perinnöstä, joka korosti kokemuksellista rationaalisuutta ja individualismia."

(Mauri Tervonen: Totenapitämisestä koettuun. Usko-käsite Henrik Renqvistin soteriologiassa. 2004, 319-320.)

Renqvist ei kieltänyt sitä, että vanhurskauttaminen on Jumalan lahja.

"Renqvist opettaa, että hyvien tekojen vaatimus ei kuitenkaan nouse laista vaan Kristuksen rakkaudesta. Valvomisessa on kysymys toisaalta ihmisen teosta, jonka kuitenkin Jumalan Henki vaikuttaa...Vanhurskauttaminen (iustitia passiva) on Jumalan lahja (donum Dei), johon ihminen ei voi mitenkään vaikuttaa, Uskon kautta ihminen on osallinen Kristuksen rakkaudesta, joka vaikuttaa ehdotonta elämän vanhurskautta (iustitia activa) eli jumalisuuden harjoituksia."

(s. 322)

[Stiina]

Hyvä kirjoitus kaikkinensa, kiitos!

(saanen pikkasen "kehua": En koko aikanani kirkkouskovana tuntenut yhtään kiusausta mennä näihin vapaaehtoisesti. Vahingossa olin mukana kerran Juntunen, Jalovaara -tilaisuudessa. Kirkko pullisteli väkimäärästä, että ilma loppui ja oli konkreettisesti tukalaa. Sjömanin kokouksessa yritin käydä, muttei sytyttänyt. Huomasin vain "telepatian" toimivan, Esirukous oli OK. Peltolan O vahvuus asiassa auttoi myös, ettei mennyt mukaan velvollisuudesta ja käskystä, jota myös lut. kirkossa oli.)

[crystalvoice]

Jos karismaattiset ilmiöt ja kokemukset olisivat kristillisen hyvyyden ilmentymiä ja edellytyksiä, karismaattisista ilmiöistä ja kokemuksista seuraisi nähdäkseni esim. entistä suurempaa innostusta kärsimyksen lievittämiseen maailmassa.

Jos ihmisessä läsnä oleva ja vaikuttava aito hyvyys määriteltäisiin epäkristillisesti vain sisäisiksi tunne- tai hurmoskokemuksiksi, joista ei välttämättä seuraa halukkuutta vähentää kärsimystä maailmassa, ei sellainen hyväksi määritellyn ja koetun todellisuuden läsnäolo poikkeaisi nähdäkseni siitä, mitä myös useat ei-kristityt kokevat kokiessaan positiivisia tuntemuksia kuten rauhaa ja iloa, joilla ei ole kuitenkaan mitään erityistä vaikutusta kärsivän maailman hyväksi.

[crystalvoice]

Olen tuntenut muutaman karismaattista kristillisyyttä edustavan kristityn. Molemmat luonnostaan olivat (jo ennen uskoontuloaan) ja ovat hyvin sosiaalisia, ulospäin suuntautuneita, ihmisten läheisyydessä viihtyviä ja ihmisistä voimaantuvia. On mielestäni hyvin ymmärrettävää, miksi juuri he ovat kokeneet karismaattisen liikkeen kristillisyyden omakseen ja miksi he eivät ole sitä jättäneet taakseen.

Jos ihminen on aika lailla toisenlainen luonteeltaan, hän voi kokea karismaattiset kokoukset kättelyineen, halailuineen ja ryhmässä yhdessä samalla tavalla toimimisineen ahdistavina. Jos hän tulkitsee ahdistuksensa väärin siten, että kuvittelee olevansa hengettömämpi tai vähemmän Jumalalle mieluinen kuin muut, kokemus voi olla hyvin karu.

[crystalvoice]

Karismaattista liikettä kannattava luterilainen naispastori antoi minulle aikoinaan neuvon, joka juontuu amerikkalaisesta "soaking in God's presence" -ajattelusta. Hän sanoi, että voisin mennä kotonani lattialle selälleni rentouttavaan asentoon ja sanoa Pyhälle Hengelle: rakasta minua häpeämättömästi. Sain kertaluontaisen kokemuksen, joka ei vienyt minua takaisin karismaattisen liikkeen helmaan, jossa epämääräisesti ja lyhyen aikaa monessa suhteessa liikkeen ulkopuolisena roikuin. Kun yritin toista kertaa "metodiansa", mitään ei tapahtunut.

Jos on joskus saanut miellyttäviä tunnekokemuksia, niihin tulee helposti riippuvuus. Kun järkeen vetoavia syitä jättää karismaattinen kristillisyys kertyy riittävästi, se on jo huomattava tekijä; mutta ne eivät itsessään välttämättä irrota liikkeen tarjoamien kokemusten lumoavasta otteesta, jos on siis syntynyt riippuvuus positiivisista kokemuksista.

Moni ihminen nautinnonhaluisuuttaan kääntää lopullisesti selkänsä asioille, joiden tiedostaa älyllisessä mielessä olevan vääriä tai ongelmallisia tai vahingollisia vasta sitten, kun ne ikään kuin kääntyvät ihmistä vastaan tai ovat antamatta enää niitä kokemuksia, joita niistä aiemmin sai.

[Natanael]

Mitä ajattelette tästä, erityisesti jakeesta 38?:

2.Moos.30
24 Ja Herra sanoi Moosekselle vielä: "Ota itsellesi hyvänhajuisia aineita, hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia, näitä hyvänhajuisia aineita, ja puhdasta suitsuketta, yhtä paljon kutakin lajia,
35 ja tee niistä suitsutus, höystesekoitus, jollaista voiteensekoittaja valmistaa, suolansekainen, puhdas ja pyhä.
36 Ja hienonna osa siitä jauhoksi ja pane sitä lain arkin eteen ilmestysmajaan, jossa minä ilmestyn sinulle. Korkeasti-pyhänä se pitäkää.
37 Älkää valmistako itsellenne mitään muuta suitsutusta tämän sekoituksen mukaan. Pidä tämä Herralle pyhitettynä.
38 Jokainen, joka sellaista tekee nauttiaksensa sen tuoksusta, hävitettäköön kansastansa

[sandia]

En malta olla kertomatta omaa tulkintaa tuosta Raamatun kohdasta, vaikka minulta ei kysytty.
Ainoa mitä itse olen ymmärtänyt on heprealaiskirjeen valossa. Ajattelen, että se miten tarkasti temppeli piti rakentaa Jumalan kuvauksen mukaan pienintä yksityispiiritoaan myöten vain ja ainoastaan kuvaa sitä, miten vanha liitto kaikkineen on vain taivaallisen "kuvaus", ei asian olemus.

Se kertoo minulle siitä, että se miten Jumala lähestyy ihmistä on täysin hänen ehdoillaan, ihminen ei voi lisätä siihen mitään eikä mitään poistaa siitä.

UTssa suitsutus kuvaa uskovien rukouksia. Ne ja vain ne ovat "suitsutusta".

Jotain tuonne päin.

[crystalvoice]

Jos tekstikohta 2 Moos. 30:34-38 pitäisi tulkita kristillisesti, niin suitsutus merkitsee varmaankin uskovien rukouksia. Jos rukoilemisesta tulee viime kädessä metodi tietynlaisen mielihyvän saavuttamiseksi, jolloin keskipiste on uskovan mielihyvän tarpeessa viime kädessä, niin se ei ole varmastikaan kristillistä rukousta. Kirkkoraamattu 1992 käännöksestä kohta 37b-38: "Pidä se (= suitsuke) yksin Herralle pyhitettynä. Jos joku tekee sellaista saadakseen itse nauttia sen tuoksusta, hänet hävitettäköön kansansa parista." Mitä kansan parista hävittäminen tarkoittaisi kristittyjen kohdalla?

[crystalvoice]

Jos tekstikohta 2 Moos. 30:34-38 pitäisi tulkita kristillisesti, niin suitsutus merkitsee varmaankin uskovien rukouksia. Jos rukoilemisesta tulee viime kädessä metodi tietynlaisen mielihyvän saavuttamiseksi, jolloin keskipiste on uskovan mielihyvän tarpeessa viime kädessä, niin se ei ole varmastikaan kristillistä rukousta. Kirkkoraamattu 1992 käännöksestä kohta 37b-38: "Pidä se (= suitsuke) yksin Herralle pyhitettynä. Jos joku tekee sellaista saadakseen itse nauttia sen tuoksusta, hänet hävitettäköön kansansa parista." Mitä kansan parista hävittäminen tarkoittaisi kristittyjen kohdalla?

Psalmissa 34 sanotaan: "Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä." (34:9) Rukoilemiseenkin voi nähdäkseni kuulua "herkuttelua". Uskoisin, että moni, joka etsii rukouksen tai jonkin metodikokonaisuuden kautta hypomaanista tai ekstaattista tilaa, ei tietoisesti ajattele, että on motivoitunut etsimään viime kädessä poikkeuksellisen ihanalta tuntuvaa kokemusta eikä Jumalan kunniaa tai jotain hengellistä rakennusta, joka ei ole lähinnä pelkkää ihanaa fiilistä.

[crystalvoice]

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa käytetään termiä emotionaalinen järkeily (englanniksi emotional reasoning). Kyse on virheellisestä tunteiden vallassa tai johdossa tapahtuvasta ajattelusta tai järkeilystä. (Ihminen voi toki myös rauhallisessa tai neutraalissa mielentilassa ajatella tai järkeillä väärin.) Moni esim. pelkää jotain, jossa ei ole järjen valossa mitään pelättävää. Pelon tunne on tosi eikä siis harhaa, mutta pelon käsittein ilmaistavissa sisältö on joskus harhaa siinä mielessä, ettei se pidä paikkaansa tai sitä ei tarvitse pelätä. Yksi ääriesimerkki, joka liittyy psykoottisuuteen: ihminen pelkää, että häntä tarkkaillaan joka paikassa. Yksi uskoon liittyvä ääriesimerkki: psykoottisesta masennuksesta kärsivä uskova pelkää tehneensä synnin Pyhää Henkeä vastaan. Hän kärsii ylenpalttisesti ja toistuvasti kyseisestä pelosta. Yleisemmin toteutuva esimerkki: ihminen on huolissaan siitä, että liesi on jäänyt päälle, vaikka on tarkastanut kaksi kertaa ennen lähtöä, että liesi ei jäänyt päälle. Lapsuudessa esiintyvä ilmiö: lapsi pelkää, että mörkö hyökkää kimppuun pimeässä huoneessa. Jne.

Pointtina se, ettei omiin tunteisiin, mitä tulee niihin liittyviin käsitteellisesti ilmaistavissa oleviin sisältöihin, ole syytä suhtautua ilman muuta niin, että tunteeseen liittyvä ajatus pohjautuisi ei-harhaiseen todellisuuteen. Tämä lienee itsestään selvää. Mutta toisaalta se ei ole itsestään selvää, koska vahvat tunteet ja niihin liittyvät harhaiset ajatukset dominoivat kaikenlaisia ihmisiä vakaumuksesta riippumatta.

Eivät ainoastaan negatiiviset, vaan myös positiiviset tunteet ja niihin liittyvät ajatukset ovat joskus järjen valossa harhaisesti (= harhaiseen ajatteluun perustuvasti) toisiinsa liittyviä. Uskon, että useat hurmokselliset uskonnolliset ihmiset ajattelevat (tulkitsevat) olevansa täynnä Jumalan Henkeä, vaikka ovat todellisuudessa hurmoksessa yksinomaan "päänsisäisesti" esim. stimulanttien ja omien uskomustensa ja "onnellisten" kemikaalien voimasta (raamatullisesti ilmaisten "oman sydämensä voimasta", Hes. 13:17).

[crystalvoice]

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa käytetään termiä emotionaalinen järkeily (englanniksi emotional reasoning). Kyse on virheellisestä tunteiden vallassa tai johdossa tapahtuvasta ajattelusta tai järkeilystä. (Ihminen voi toki myös rauhallisessa tai neutraalissa mielentilassa ajatella tai järkeillä väärin.) Moni esim. pelkää jotain, jossa ei ole järjen valossa mitään pelättävää. Pelon tunne on tosi eikä siis harhaa, mutta pelon käsittein ilmaistavissa sisältö on joskus harhaa siinä mielessä, ettei se pidä paikkaansa tai sitä ei tarvitse pelätä. Yksi ääriesimerkki, joka liittyy psykoottisuuteen: ihminen pelkää, että häntä tarkkaillaan joka paikassa. Yksi uskoon liittyvä ääriesimerkki: psykoottisesta masennuksesta kärsivä uskova pelkää tehneensä synnin Pyhää Henkeä vastaan. Hän kärsii ylenpalttisesti ja toistuvasti kyseisestä pelosta. Yleisemmin toteutuva esimerkki: ihminen on huolissaan siitä, että liesi on jäänyt päälle, vaikka on tarkastanut kaksi kertaa ennen lähtöä, että liesi ei jäänyt päälle. Lapsuudessa esiintyvä ilmiö: lapsi pelkää, että mörkö hyökkää kimppuun pimeässä huoneessa. Jne.

Tarkemmin ottaen pitäisi varmaan sanoa, että psykoottinen ihminen, joka kärsii vainoharhaisuudesta, ei niinkään pelkää, vaan kokee mielessään todellisuutena, että häntä tarkkaillaan. Pelko liittyy mahdollisuuteen. Mahdollisuus ei ole vielä todellisuutta. Toisaalta voimakkaassa pelossa se mahdollisuus, jonka pelätään tulevan todellisuudeksi, on jo kuin läsnä todellisuutena. Siksi pelon tunne on niin voimakas ja raastava. Esimerkki: lentopelkoinen voi jo ennen koneeseen astumista olla niin ahdistunut kuin kone olisi jo syöksymässä alas taivaalta.

[sandia]

Niin. Ei taida psykoottinen ihminen pelätä mahdollisuutta että olisi tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan.

Itse en lähtisi ihan noin kauas etsimään selitystä uskonnolliselle hurmokselle. Kyseessähän on tyypillisesti ihan terveen kirjoissa olevista henkilöistä tai kokonaisista ihmisryhmistä, jotka ajautuvat vääränlaisen uskonnollisen ajattelun pariin.
Osa siitä käyttänee sitä manipuolointina toisia ihmisiä kohtaan käyttäessään sitä hyväkseen muun muuassa taloudellisen voiton saamiseksi, ja ehkä myös vallan saamiseksi. Tavisihmisten parissa hurmoksellisuutta voisi lähteä ehkä paremminkin katksomaan addiktiokirjallisuuden valossa, JOS halutaan ottaa mielenterveyssanasto kuvaamaan ilmiötä.

Kognitiivisen psykologian kuvaamat "ajatteluvirheet" puolestaan ovat myös hyvin tyypillisiä myös ateistien järjen ja empiriisisen tutkimuksen ihannoinnin yhteydessä.

[sandia]

Mitä ajattelette tästä, erityisesti jakeesta 38?:

2.Moos.30
24 Ja Herra sanoi Moosekselle vielä: "Ota itsellesi hyvänhajuisia aineita, hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia, näitä hyvänhajuisia aineita, ja puhdasta suitsuketta, yhtä paljon kutakin lajia,
35 ja tee niistä suitsutus, höystesekoitus, jollaista voiteensekoittaja valmistaa, suolansekainen, puhdas ja pyhä.
36 Ja hienonna osa siitä jauhoksi ja pane sitä lain arkin eteen ilmestysmajaan, jossa minä ilmestyn sinulle. Korkeasti-pyhänä se pitäkää.
37 Älkää valmistako itsellenne mitään muuta suitsutusta tämän sekoituksen mukaan. Pidä tämä Herralle pyhitettynä.
38 Jokainen, joka sellaista tekee nauttiaksensa sen tuoksusta, hävitettäköön kansastansa

Luin taas kerran huolimattomasti tän kokonaisuuden luullen, että tiedän mitä siinä sanotaan.
Jäi täysin huomaamatta, enkä ole koskaan ennen tehnyt huomiota tuosta lopusta.

Siinä on yksityiskohta, mikä on todella mielenkiintoinen. Siinä on selvästi ajatus, että ihmisellä on motiivi vetäistä jotain hurskauselämään kuuluvaa ( jos tuollaista termiä voi käyttää, ei minulle tavanomainen sanonta) yksityiskohta Raamatun mukaisesta kontekstistaan ja laatia sille uusi käyttötarkoitus!

Eli Jumala osoittaa Sanassaan tuollaisen motiivin!

[crystalvoice]

Itse en lähtisi ihan noin kauas etsimään selitystä uskonnolliselle hurmokselle. Kyseessähän on tyypillisesti ihan terveen kirjoissa olevista henkilöistä tai kokonaisista ihmisryhmistä, jotka ajautuvat vääränlaisen uskonnollisen ajattelun pariin.

En kirjoittanut, että hurmos olisi mielisairaudesta johtuvaa. Kirjoitin uskonnolliseen hurmokseen liittyen ainoastaan, että uskon, että useat hurmokselliset uskonnolliset ihmiset ajattelevat (tulkitsevat) olevansa täynnä Jumalan Henkeä, vaikka ovat todellisuudessa hurmoksessa yksinomaan "päänsisäisesti" esim. stimulanttien ja omien uskomustensa ja "onnellisten" kemikaalien voimasta (raamatullisesti ilmaisten "oman sydämensä voimasta", Hes. 13:17). Tällä ei ole tekemistä mielenterveyden järkkymisen kanssa. Stimulantti voi tarkoittaa esim. kofeiinia, ja uskomus esim. sitä, että Pyhä Henki toimii Veli Saarikallen kosketuksen välityksellä. "Onnelliset" kemikaalit tarkoittavat esim. oksitosiinia, joka välittyy esim. kosketuksen välityksellä.

[sandia]

En ajatellut, että olisit tarkoittanut, että hurmoksellisuus olisi mielisairaudesta johtuvaa.
Vaan kommentoin sitä että otit psykoottisen ajattelun osaksi selitysmalliasi.