Vaikka esimerkiksi helluntaiseurakunnissa on erilaiset yksipuoliset painotukset yrittäneet päästä esille, ne eivät pääse tekemään tuhojaan, koska Pyhän Hengen avulla nekin voidaan perata. Aina on kuitenkin niitä, joilla ei ole juurta ja näin ollen seuraavat 'miltä tuntuu', eikä ota selville Sanasta asian laitaa.
Arvelen, että tuosta lihavoidusta ei vallitse edes täällä yksimielisyys. Helluntaiseurakuntia on moneen lähtöön ja ovat myös jakaantuneet erimielisyyksien vuoksi. Ja historia toistaa itseään. Mutta turvallisuuden tunne voi ajan myötä olla niin suuri, etteivät mitkään hälytyskellot herätä seurakunnan jäseniä. Vrt. Sardeen srk ja Laodikea.
Minut kutsuttiin erääseen seurakuntaan puhumaan (tosin baptistiseurakuntaan) ja aiheeni oli laki ja evankeliumi. Siitä puhuminen näytti olleen seurakunnalle täysin uutta, se kävi ilmi siitä, että mitään kommentteja ei annettu, paitsi eräs kirkassilmäinen mummo tuli tilaisuuden päätyttyä sanomaan, että "minä en ymmärtänyt mitään siitä, mitä sinä sanoit." Ja toiste ei ole kutsuttu.
Olen aika vahvasti sitä mieltä, että seurakunta, jossa ei tästä puhuta, on jo melkoisesti tuuliajolla. Juttujen kertomista tms.