Tiedättekö mitä rakastan uskossa? Sitä, että se elää. Sitä, että saan kasvaa siinä. Sitä, että Pyhä Henki toimii ihan tavallisessa arjessa, auttaa ja opettaa, avaa jopa niitä ihan yksinkertaisiakin asioita!
Oon ollut jo aika pitkään siinä luulossa että mussa on uskovana jotain vikaa. Tuo tunne on tullut joka kerta siinä vaiheessa, kun olen lukenut Jeesuksen ristinkuolemasta. Monta kertaa oon lukenut mitä hän joutui kärsimään ennen kuolemaansa. Kipuja, piinaa ja pilkkaa. Ja joka kerta mulle on tullut syyllinen ja huonommuuden tunne. Oon ajatellut että mussa on vikaa, kun en pysty ymmärtämään täysin kuinka suuren uhrauksen Jeesus teki. Oon ymmärtänyt lukemani, mutta se ei ole herättänyt mitään tunteita mussa. En oo ikäänkuin pystynyt käsittämään sitä rakkautta jota Jeesus teollaan näytti. En oo ymmärtänyt kuinka suuri se rakkaus oli oikeasti minuakin kohtaan, ihmistä joka elää vuonna 2018. Pahiten on omassatunnossa kolkuttanut se, että tuntuu kuin kaikki muut uskovat ymmärtäisivät sen, ja mie ainoana olisin huono.
Tänään selasin Raamattua, ja avasin satunnaisen aukeaman. Silmiin osui Joh 6:51. "Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää".
Ja voi veljet ja siskot miten tämä kolahti ja kovaa!! Tuntui järisyttävältä miten teksti avautui ja vaikutti. Mieleen nousi mielikuva, miten Jeesus tyynesti, mutta rakkaudentäyteisellä äänellä tämän sanoi! Ja millä sanoilla hän sen sanoi. Hän ei sanonut tekevänsä uhrauksen siksi, että hänen ystävänsä opetuslapset saisivat elää. Hän ei sanonut miten hänen aikalaisensa saisivat elää. Hän sanoi uhrautuvansa, jotta MAAILMA saisi elää! Oon vieläkin ihan ihmeissäni miten Pyhä Henki vaikutti ja avasi tän asian mulle. Nyt ymmärrän selkeästi minkälaisen uhrauksen Jeesus teki MINUNKIN puolestani. Nyt hänen tekonsa on tullut mulle läheisemmäksi asiaksi, se ei ole enää "asia joka sattui kauan aikaa sitten".
Nyt tunnen lähinnä oloni hölmöksi, sillä kun teksti mulle avattiin niin nyt se tuntuu tosi yksinkertaiselta käsittää, ja mie oon turhaan potenut huonommuutta muiden uskovien seurassa. Ja jälleen kerran tunnen aivan valtavaa kiitollisuutta siitä, että Pyhä Henki elää ja voi hyvin, ja että Pyhä Henki vaikuttaa meissä ihan aina, joka päivä ja joka hetki!
Tästä tuli aika pitkä ja varmasti sekavakin selostus, mutta tämä opetus oli mulle jotain niin valtavan suurta, että miun oli ihan pakko purkaa se tännekkin. Olisipa kiva jos te muutkin kertoisitte miten Pyhä Henki on teitä arjen keskellä auttanut. Siunausta teille kaikille
!