Oli hyvä kirjoitus/todistus, kiitos Saara.
Kiitos Oloneuvos. Se oli pikakelausta.Pidin kovasti sinun todistuksestasi. Kirjoitit:
Omat vanhempani eivät kotona puhuneet meille lapsille hengellisistä asioista. Isä tosin vuosien karttuessa rupesi käymään jumalanpalveluksissa isompina kirkkopyhinä ja joskus muulloikin.
Vanhempani kuitenkin vaativat, että minäkin kävisin rippikoulun, vaikka olinkin nuorena jumalankieltäjä. Muistan kuin eilisen päivän, kuinka pilkallisesti suhtauduin uskonasioihin ja kuinka säälin uskoon huiputettuja ihmisiä. Kaksi vuotta sain lykättyä rippikouluun menemistä, mutta sitten vanhempien painostuksesta menin ja keksin myös hyvän syyn mennä: todistaisin siellä kuinka ristiriitainen kirja Raamattu oli (Näin jälkikäteen ihmettelen mistä oli mieleeni tullut vakaumus Raamatun ristiriitaisuuksista, kun en ollut koskaan Raamattua edes avannut).
Hyvinpä O. kuvaat. Meillä monilla saattaa olla sitkeitä vakaumuksia erityisesti Raamatun ristiriitaisuuden suhteen..lopulta Jumalan kanssa sylipainissa jää ihmettelemään, kuinka ristiriitainen onkaan oma sydän, ja kuinka monimutkainen. Ja se tylsä hurskauskin taitaa olla oman tärkeyden napittamaa.😂😥😉
Kirjoitit O seuraavasti:
"En osaa selittää mitä minulle tapahtui heti ensimmäisenä iltana, kun luin Raamattua. Joku evankeliumeista se oli, jossa Jeesusta sanottiin syntisten ystäväksi..."
Tästä nousi ajatus, et on kamalan vaikeaa suostua olemaan likainen syntinen. Toisten ihmisten tuomioiden alla kokee usein kiukkua, koston halua yms. Pelkäämme alitajuisesti, että Jumala olisi samaa kuin me, eli pahansuopa, pikkumainen, kostonhaluinen jne. Mutta sitten löytyykin Jumala, joka onkin syntisten ystävä...
Kirjoitit O myös tuomiontunteesta vapautumisesta:
"Sitten tapahtui ihmeellinen asia. Pikkuveljeni tuli uskoon ja lähdin hänen kanssaan KRS:n järjestämille nuorisopäiville Tampereelle. Istuin siellä Aleksanterin puistossa ja kuuntelin, kun joku luki raamatunpaikkoja. Niitä kuunnellessani aivan yhtäkkiä 'näin', että kaikki syntini oli pantu Jeesuksen päälle ja Hän kuoli niiden tähden ristillä. Voi mikä riemu ja rauha valtasi sisimpäni sillä hetkellä; Jumala on antanut kaikki syntini anteeksi, koska Jeesus on sovittanut ne ristillä. Oli 17.7.1971. Näin tulin uskoon, mutta luulen, etten osaa kertoa sitä kovinkaan ymmärrettävästi. Jokaisella lienee aivan omanlaisensa pelastuskokemus, mutta tätä tietä kulkevilla yksi kokemus on yhteinen: he ovat saaneet syntinsä anteeksi.
Olen kiitollinen sinulle Oloneuvos ja muillekin jotka jakaa todistuksia elämästään❤