Olisin voinut yhtä hyvin kirjoittaa otsikoksi: "Mikä on minun harhani?", mutta se ei olisi niin provosoiva ja tuskinpa siitä keskustelua syntyisi.
Jaakob kirjoitti: "Monessa kohtaa me kaikki hairahdumme." Vaikka Jeesus on totuus, hänen omansa eivät kuitenkaan aina vaella totuudessa ja jos olisivat vaeltaneet, niin kristikunnan historia olisi muodostunut kokonaan toisenlaiseksi. Tämä on hyvä aina pitää mielessä ja siksi olisi itse kunkin hyvä tiedostaa se, mikä on minun harhani. Sen tiedostaminen ei ole lainkaan helppoa ja edellyttää nöyryyttä.
Kristikunnassa on ollut suuria Jumalan miehiä, joilta olemme saaneet paljon hyödyllistä opetusta. Heitä on ollut mm. Luther, Wilkerson, Rosenius, Paavo Ruotsalainen, Lestadius ym. ja meidän aikanamme muutamia muita. Ja jokainen heistä on kuitenkin jossakin kohtaa erehtynyt ja siksi emme voi seurata heitä, vaan meidän on itse etsittävä totuutta. Ja tämän etsinnän tulisi olla jatkuvaa.
On syytä tiedostaa ja se, että kenelläkään heistä (eikä meistä) ole ollut eikä ole koko totuutta, on vain totuuden sirpaleita. Meiltä ei kysytäkään, kuinka pitkällä olemme totuudessa, vaan rakastammeko totuutta (2. Tess. 2. luku).
Roseniusta on pidetty yhtenä evankeelisen uskon pylväänä täällä Pohjolassa. Hänen kirjoituksiaan on koottu mm. kirjaan Tie rauhaan. Kirjan puoleen väliin asti on ihmeen kirkasta evankeliumia, mutta sitten kirja muuttuu niin lakihenkiseksi ettei pahemmasta väliä.
Edelläolevan perusteella teen itselleni kysymyksen: "Mikä on minun harhani?" Toivon, että moni muukin tekee tämän kysymyksen itselleen. Jospa Jumala saisi antaa meille näkökykyä tässä vakavassa asiassa.