Kirjoittaja Aihe: Merkkien merkitys uskonelämässä  (Luettu 5783 kertaa)

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 908
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #15 : 29.08.18 - klo:13:07 »
Jumalalla on keinonsa tuon vaativan minän nujertamiseen. Se ei ole mikään mukava keino, kun sen omakohtaisesti joutuu kokemaan. Sen keinon nimi on lankeemus. Sen jälkeen ymmärtää armon ihan uudella tavalla. Kokemusta on.

 ;) Paulus-pappa kirjoitti viisaita sanoja

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #16 : 30.08.18 - klo:19:25 »
Tuli vielä aiheesta mieleen, että joskus törmää käsitteeseen "rema-sana". Tälle viitataan siis ilmeisesti Jumalan antamaan merkkiin? Onko kellään tarkempaa tietoa aiheesta ja perustuuko tämä käsite Raamattuun?

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #17 : 30.08.18 - klo:19:34 »
En tiedä mitään rema sanasta. Varmaan joku muu tietää siitä.

Mutta itse ajattelin vielä aloitustasi, Etsivä, ja tuli mieleen tämmöiset kysymykset.
JOS Jumalan mielestä vakokuvaus on pahasta ja hän haluaa sinun luopua siitä, niin LUULISI että monet muutkin vilpittömät, Herraa lähellä olevat uskovat olisivat saaneet saman neuvon Herralta. Mutta rehellisesti sanoen en tiedä ketään uskovaa, jolle Herra olisi tuon ilmaissut.

Sitten tulee looginen kysymys: Oletko sinä ainoa tai ensimmäinen ihminen, jolle Herra on voinut tuon totuuden kirkastaa..
 En tiedä kuinka realistiseksi tuon olettamuksen arvioisit.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #18 : 30.08.18 - klo:19:59 »
Rhema-sanalla tarkoitetaan tiettyyn hetkeen tulevaa (täsmä)sanaa.
Toinen Raamatussa esiintyvä sana, joka on käännetty suomen sanaksi on Logos. Kyseessä on Jumalan yleinen ilmoitus, joka myös personoituu.

Tässä jakeessa esiintyy sana Logos:

1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

On parempi etsiä Sanaa itseään, häntä joka voi sanoa Rhema-sanan silloin kun se hänen mielestään on tarpeen, kuin metsästää epämääräisiä Rhema-sanan lausujia.

Itse olen törmännyt tuohon Rhema-sanaan lähinnä epämääräisten uuskarismaattisten opetuksissa.
Silloin kun joku itsensä apostoliksi korottanut alkaa puhua rhema-sanalla, jotka hän on muka saanut kuulijakunnalleen kannattaa juosta kauas.



Tässä jakeessa käytetään sanaa rhema:

Ef.6:17
ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.


Ja tässä

Johannes.6:63
Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #19 : 30.08.18 - klo:19:59 »
Tietenkään kaikki valo- yms. kuvaaminen ei voi olla paha asia.
Mutta tulee mieleeni eräs vanha sukulaisneiti, nyt jo kuollut, ei tiettävästi uskova.
Hän harrasti nuoruudessaan paljon valokuvausta ja oli erittäin kiinnostunut myös elokuvista, joita hänen miesystävänsä ohjasi.
Vanhana hän katseli jatkuvasti vanhoja valokuvia ja elokuvia
ja ikään kuin eli sitä elämää, jota kuvat esittivät- siis ei ainoastaan muistellut.

Hän ei ollut vähääkään dementoitunut eikä muissa suhteissa elänyt menneisyydessä.
Mutta kuvat joskus tapahtuneista asioista ja ihmisten naamoista ja elämänvaiheista
aivan ilmeisesti sitoivat häntä.

Hän ei antanut niiden kautta menneen olla mennyttä, vaan kuvat olivat jonkinlainen rinnakkaistodellisuus.
Huomasin tuossa asiassa jonkinlaista pahuuden läsnäoloa.

Tämä ei liity suoraan aloitukseen, mutta tuli vain mieleeni,
että kuvien vaalimiseenkin voi liittyä vaaroja.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #20 : 30.08.18 - klo:20:07 »
Arvelisin kuitenkin että sukulaisellasi oli syy vaalia niitä menneisyyden muistoja ja hän vain sitten vahvisti sitä valokuvilla. Toisin sanoen kuvat sinänsä eivät tuota mielentilaa aiheuttaneet.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #21 : 30.08.18 - klo:20:24 »
Arvelisin kuitenkin että sukulaisellasi oli syy vaalia niitä menneisyyden muistoja ja hän vain sitten vahvisti sitä valokuvilla. Toisin sanoen kuvat sinänsä eivät tuota mielentilaa aiheuttaneet.
Yritin selittää edell. viestissäni, että noin ei tapahtunut.
Hän ei vaalinut kivoja tai lohduttavia muistoja kuvia katsellessaan, mikä olisi tietysti normaalia.
Kyse ei ollut myöskään hänen mielentilastaan.
Sen sijaan kuvat jollain tavalla sitoivat häntä.
Asiaa on kai mahdotonta selittää, mutta otin tämän vain esille,
koska mielestäni valokuvat, elokuvat yms. voivat olla myös paholaisen käytössä, vaikka kuvissa ei esiintyisikään mitään ns. sopimatonta.


Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #22 : 30.08.18 - klo:20:34 »
Juu oletinkin että et tarkoittanutkaan että kuvat olisivat aiheuttaneet sen.  Laajensin juttua hieman otsikon perusteella.

Itse kyllä oletan että sidoksissa kuviin oleminen lähtee ihmisen tarpeista, motiiveista ja valinnoista. Sitä tarkoitin mielentilalla.

Ihminen ruokkii mielikuvamaailmaansa omista tarpeistaan käsin. Valokuvat on luonnollisesti hyvä kimmoke ja materiaali mielikuvien ylläpitämiseen.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #23 : 30.08.18 - klo:20:46 »
Tosin olen huomannut että pornon suhteen ne kuvat todella ovat melko pitkälle se ensisijainen tekijä. Yleensä mm. nuori tai lapsi löytää netistä pornon lähes vahingossa, ensin menee shokkiin, ja kauhistuu, mutta sitten mielenkiinto herää ja nuorikin voi jäädä siihen sitä kautta koukkuun.

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #24 : 30.08.18 - klo:22:11 »
Ehkä valokuvien merkitys on se mikä mietityttää. Luulen, etten ole ainoa joka hävittäisi kuvat viimeisimpien tavaroiden joukosta, mitä maalliseen materiaan tulee.

Soltero tuolla kuvasi sukulaisnaisen suhdetta kuviin. On vaikea erotella, milloin puhutaan viattomasta muistojen vaalimisesta ja milloin muistoissa riippumisesta. Esimerkiksi onko halu muistaa lapsen lapsuusvuodet: ensimmäiset hymyt ja askeleet jne väärin jos haluaa muistaa ne mahdollisen elävästi? Eikö se ole periaattessa halua elää hetki uudelleen, varsinkin jos kyse on videoidusta materiaalista? Siis jonkinsortin riippumista? Että jos video häviää, kokee ettei koskaan saa enää palata hetkeen ja kokee suuren menetyksen. Ei "omista" enää muistoa hetkestä.

Tutkin vähän tuota kuvien synnillisyyttä ja jossain suunnissa on kaiketi ennenvanhaan poltettu kuvia. Kuvakielto on tosin tällöin perustunut kai toiseen käskyyn "älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa..". Tätä ei siis ole ajateltu ainostaan epäjumaliin viittaavana, vaan ihan konkreettisesti kuviin. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta jossain törmäsin tähän tapaan tulkita kuvien synnillisyyttä.

Myös kuvanpalvonta tulee mieleen, jos kotia ympäröi isoja perhepotretteja ja läheisten kuvia joka nurkassa.

Poissa Etsivä

  • Viestejä: 32
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #25 : 30.08.18 - klo:22:51 »
Menee osittain yli aiheen, mutta on eräs asia, joka ylläpitää taipumustani merkkien hakuun. Se on epätietoisuus ja epävarmuus. Halu pyrkiä totuuteen. En pääse totuuteen mitenkään. En ymmärrä paljon mitään. En ymmärrä, mikä on totuus ja sitä miksi on niin radikaaleja eroja ymmärtää totuutta. Mitä pitää tehdä?
 
On kulunut muutama vuosi siitä kun heräsin kiinnostumaan uskon asioita. En uskalla edes varmaksi sanoa tulinko silloin uskoon, sillä en tiedä enkä voi olla varma. En tiedä mikä on totuus tässäkään asiassa. Itseä tutkimalla se ei kummene.

Vuosia sitten untuvikkona lähdin etsimään seuraa keskustelufoorumeilta. Eräällä suositulla ja nyt jo lopetetulla foorumilla törmäsin melkoisen tykitykseen. Sitä ennen olin ymmärtänyt, että omilla teoilla ei ole mitään osuutta pelastuksessa ja lain tarkoitus on herättää synnintunto. Mutta foorumilla törmäsin  erilaiseen käsitykseen: pelastusrenkaaseen täytyy tarttua, pitää mennä Jeesuksen luo, usko on lahja, mutta käsi täytyy ojentaa,  jotta sen voi ottaa vastaan. Eli jokin oma teko, luopuminen jostain tai parannus synnistä on oma osuus ja sitten vasta Jumalan kanssa yhteistyössä ihminen pelastuu, pääsee ahtaasta portista. Kertomus rikkaasta nuorukaisesta on tässö melkoinen vedenjakaja. Myöhemmin tiedostin, että kyseessä on kaksi toisista poikkeavaa näkemystä, synergismi ja monergismi. Miten voi olla näin!

Otan merkit siis siksi vakavasti "varmuuden vuoksi", koska synergistisesti ajatellen kyseessä on pelastuskysymys, ahdas portti. Toisaalta koen sen vääräksi, koska Jeesus on tehnyt jo kaiken (monergismi). Mutta en voi itselleni mitään. En voi kuin luottaa, että Jeesus antaa tämänkin heikkouden ja epäluottamuksen anteeksi. Olen kahden näkemyksen ristitulessa ja näin suurien asioiden keskellä pitäisi vielä arjen päätöksiä tehdä. Siksi merkit.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #26 : 31.08.18 - klo:01:02 »
Mutta synti kylla on lahtokohtaisesti ihmisen korvien valissa. Ei seinilla.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #27 : 31.08.18 - klo:02:11 »
Menee osittain yli aiheen, mutta on eräs asia, joka ylläpitää taipumustani merkkien hakuun. Se on epätietoisuus ja epävarmuus. Halu pyrkiä totuuteen. En pääse totuuteen mitenkään. En ymmärrä paljon mitään. En ymmärrä, mikä on totuus ja sitä miksi on niin radikaaleja eroja ymmärtää totuutta. Mitä pitää tehdä?
 
On kulunut muutama vuosi siitä kun heräsin kiinnostumaan uskon asioita. En uskalla edes varmaksi sanoa tulinko silloin uskoon, sillä en tiedä enkä voi olla varma. En tiedä mikä on totuus tässäkään asiassa. Itseä tutkimalla se ei kummene.

Vuosia sitten untuvikkona lähdin etsimään seuraa keskustelufoorumeilta. Eräällä suositulla ja nyt jo lopetetulla foorumilla törmäsin melkoisen tykitykseen. Sitä ennen olin ymmärtänyt, että omilla teoilla ei ole mitään osuutta pelastuksessa ja lain tarkoitus on herättää synnintunto. Mutta foorumilla törmäsin  erilaiseen käsitykseen: pelastusrenkaaseen täytyy tarttua, pitää mennä Jeesuksen luo, usko on lahja, mutta käsi täytyy ojentaa,  jotta sen voi ottaa vastaan. Eli jokin oma teko, luopuminen jostain tai parannus synnistä on oma osuus ja sitten vasta Jumalan kanssa yhteistyössä ihminen pelastuu, pääsee ahtaasta portista. Kertomus rikkaasta nuorukaisesta on tässö melkoinen vedenjakaja. Myöhemmin tiedostin, että kyseessä on kaksi toisista poikkeavaa näkemystä, synergismi ja monergismi. Miten voi olla näin!

Otan merkit siis siksi vakavasti "varmuuden vuoksi", koska synergistisesti ajatellen kyseessä on pelastuskysymys, ahdas portti. Toisaalta koen sen vääräksi, koska Jeesus on tehnyt jo kaiken (monergismi). Mutta en voi itselleni mitään. En voi kuin luottaa, että Jeesus antaa tämänkin heikkouden ja epäluottamuksen anteeksi. Olen kahden näkemyksen ristitulessa ja näin suurien asioiden keskellä pitäisi vielä arjen päätöksiä tehdä. Siksi merkit.

Tuossa on hyvä kuvaus siitä mistä yritin joskus mainita eräällä toisella foorumille.
Uskovat loputtomasti vänkäävät "miten oikeesti " tullaan uskoon, ja tavallaan spekuloidaan joillain käsitteleillä joilla on hyvin subjektiivinen merkitys, mutta mitkä esitetään hengellisinä totuuksina ja sitten mittaillaan toinen toisten ilmauksia kuka osaa oikeammin selittää mitä on parannuksen teko, herätys, uudestisyntymä, pyhitys jne jne.

Sellaiset ihmisen olettaakseni ovat turvallisesti uskossa, mutta sitten siitä uskoontulosta kehitellään jonkinlaista teoreettista mallia ja mittaillaan kenen malli on paras. Se saattaa kuulostaa hyvin hengelliseltä ja syvälliseltä, mutta mielestäni se oli rehellisesti sanoen täysin arvotonta ja pahimmassa tapauksessa johtaa tuohon hämmennykseen, jos joku sattuu sitä lukemaan ja yrittää sitä kautta oppia pelastuksesta. Huh.

Ifa

  • Vieras
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #28 : 31.08.18 - klo:07:15 »
Ihmisten kesken yleinen jutun aihe on, voiko ilman synnintuntoa tulla uskoon. Tätä synnintuntoa pidetään (tunto)merkkinä siis. On monia, jotka täräyttävät suustaan suoraan: et ole uudestisyntynyt, jos silloin puuttui synnintunto. Koskaan en ole seurakunnassani sananjulistajan suusta tuota kuullut, onneksi niin.

Etsivälle ajatuksena, että Jumalan vaikutusta ovat kaikki, synnintunto, kaipaus Jumalan puoleen, nöyrtyminen, parannus, usko. Ihmisen osuus on olla vastustamatta Herraa. Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Merkkien merkitys uskonelämässä
« Vastaus #29 : 31.08.18 - klo:08:24 »
Ihmisten kesken yleinen jutun aihe on, voiko ilman synnintuntoa tulla uskoon. Tätä synnintuntoa pidetään (tunto)merkkinä siis. On monia, jotka täräyttävät suustaan suoraan: et ole uudestisyntynyt, jos silloin puuttui synnintunto. Koskaan en ole seurakunnassani sananjulistajan suusta tuota kuullut, onneksi niin.

Etsivälle ajatuksena, että Jumalan vaikutusta ovat kaikki, synnintunto, kaipaus Jumalan puoleen, nöyrtyminen, parannus, usko. Ihmisen osuus on olla vastustamatta Herraa. Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.

Kun aikoinaan tulin uskoon, minulla ei ollut sanottavaa synnintuntoa. Sen jälkeen sitä kyllä on ollut ihan riesaksi asti. Vieläkään en ole päässyt siitä kokonaan eroon. Enkä synnistä.  :(
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell