Uskonnollisuuskortti on kokenut inflaation.
Pyrin olemaan aika varovainen luokittelemaan mitään määrättyjä ilmiöitä ja uskonelämän muotoja "uskonnollisiksi" negatiivisessa mielessä. Toki Raamattu on sekä sisäisen että ulkoisen uskonelämän perusta, se osoittaa tien jota kulkea Jumalan yhteydessä. Mutta kaiken minkä voi tehdä ulkonaisesti oikein, voi tehdä vääristä vaikuttimista. Kaiken mikä ulkoisesti näyttää "elävältä uskolta", voi todellisuudessa olla uskonnollisuutta. Ja toisaalta taas sellainen mikä ulospäin saattaa vaikuttaa "uskonnolliselta", voi todellisuudessa olla aitoa uskonelämää.
Käsitän "uskonnollisuuden" tarkoittavan käytännössä ulkokultaisuutta. Koitetaan omavoimaisilla teoilla jäljitellä jotain sellaista toimintaa, minkä mielletään olevan hengellistä. Se voi yhtälailla olla lipun piiskaamista ja kielillä huutamista, kuin kynttilöiden sytyttelemistä ja isämeidän mutisemista. Muodot eivät sinällään tee asiasta uskonnollista, vaan se ettei vaikuttimena ole Pyhä Henki vaan oma liha.
Näkisin että uskonnollisuuskorttia käyttävät useimmiten uskonnolliset, jotka ärsyyntyvät omaa uskonnollisuuttaan vastaan sotivasta uskonnollisuudesta. Aidosti hengellisellä ihmisellä ei ole tarvetta yrittää vakuutella kenenkään uskonnollisuudesta. Terveellä tavalla silloin ei toisten asiat niin paljon kiinnosta. Enemmän kiinnostaa heidän sielunsa, eikä sitä voiteta uskonnollisuuskorttia pelaamalla.