Raamattu määrittelee sen, kuka ihminen on uskovainen eli elämänsä Jeesukselle luovuttanut.
Jokainen uudestisyntynyt uskova myös itse tietää olevansa uskossa.
Toisten ihmisten uskovaisuudesta ei voi eikä tarvitse mennä mitään varmaa sanomaan.
Siksi esim. meidän seurakunnassamme on hyvä käytäntö, että pastori sanoo ennen ehtollisen nauttimista, että ehtoollinen on tarkoitettu kaikille, jotka uskovat henkilökohtaisesti Jeesukseen.
Se laittaa ihmisen miettimään omalla kohdallaan, onko uskossa, eli kuuluuko ehtoollinen hänelle vai ei.
Jos joku tuossa tilanteessa haluaa antaa elämänsä Jeesukselle, asia on tietysti kunnossa ja ehtoollinen kuuluu hänellekin.
Mutta uskonelämän aluksi on tietysti aiheellista käsitellä uudestisyntymistä muutenkin kuin vain ehtoollista nauttimalla, siis ainakin ottamalla asia puheeksi pastorin
tai jonkun muun paikalla olevan uskovan kanssa.