Moni muistaa lauluja monen kymmenen vuoden takaa, mutta ei muista yhtään saarnaa.
Siksi olisi erittäin tärkeää, että sellaiset laulut jätettäisiin laulamatta, missä on asiat vinksallaan.
Olen samaa mieltä. Ja lauluissa voi olla vinksallaan muutakin kuin sanat. Pari asiaa, jotka
kaivertavat mieltäni:
* Miksi ylipäätään musiikille annetaan niin suuri painoarvo uskovien kokoontumisissa ...
no jaa, ainakin helluntailaisten kokouksissa. Onko se osittain viihdettä, ja tunnelman
kohottamista; miksi ei enemmän opeteta Sanaa. Tekisi mieli myös sanoa: miksi ei
enemmän keskustella ja yhdessä jaeta asioita ja opita toisilta, mutta tämä taitaa
olla jo liian utopistinen toive... tarkoitushan on vain saada lauma koolle ja pitää
seurakunta ajatuksiltaan yhdenmukaisena, harrastaa indoktrinaatiota eli "oppien
syöttämistä". Ja musiikki kyllä palvelee tätä tarkoitusperää. (Ja anteeksi, taas kyllä
kärjistän asiaa, joku trauma mulla mahtaa olla. Mutta kun kärjistämiseni suodatetaan
tästä pois, niin kyllä kai jotakin asiaakin kirjoitelmani sisältää.)
* Kuvioihin on tullut mukaan uusi "tyylisuunta": ylistyslaulut. Eräs uskova sanoi,
että "tekee hyvää välillä irroitella", jotkut opettavat että ylistyslauluja laulamalla
päästään taivaan saleihin. Jotkut jopa sanovat että nyt on uskovien aika bilettää
Jeesuksen kanssa, evankeliumin julistamisen aika tulee myöhemmin. Mitähän
ekstaasia silloin tavoitellaan, mistä hengestä on kysymys?
Mutta onhan toki hyvääkin hengellistä musiikkia: sanomaa johon sielu resonoi,
Jumalan kiittämistä jossa laulajan henki voi olla mukana.