Pyydän esirukouksia ystäväni Karin puolesta. Hän on vaikeasti sairas ja pitkäaikaishoidossa. Huomenna on kokous, jossa päätetään Karin kodin mahdollisesta realisoimisesta (myymisestä) kaupungin kulujen peittämiseksi. Osallistun kokoukseen Karin edustajana ja toivon kovasti, että löytyisi joku ratkaisu, ettei hän menettäisi kotiaan (jonka hankkimiseen ja maksamiseen kului 30 vuotta). Hän on kyennet kuitenkin viettämään kotonaan viikonloppulomia, mutta nyt siis uhkana on menettää ahkeralla työllä ja säästämisellä hankittu koti ja mahdollisuus lomailla siellä.
Kun tuota ajattelin, niin tuli mieleen, että voidaanko hoitokulujen kattamiseksi laittaa omaisuus myyntiin? Vai onko tässä asiassa jotain paikkakuntakohtaisia eroja? Tuollainen menettely voisi pahimmillaan johtaa suuriin väärinkäytöksiin, jos esim. hoitava taho voisi jotenkin olla mukana myyntikuvioissa.
Ennen kuin vastaan Paulukselle niin tahdon kiittää teitä, jotka muistitte Karia ja hänen asiaansa. Kokous keskiviikkona onnistui yli odotusten. Tässä vaiheessa en voi tarkemmin kokouksen kulkua ja tehtyjä päätöksiä avata täällä, mutta asunnon myyntiuhka siirtyi vähintään ensi vuoden alkuun... sitten paulo doulok'sen (paulo doulos=vähäinen orja) pohdintaan.
Ei kunnallinen tai kunnan yksityiseltä ostama hoitotaho laita potilaiden omaisuutta realisoitavaksi. Tämä kulkee "toista tietä", sitten kun potilaalle on etsitty pitkäaikaishoitopaikka ja viranomaistaholla tehty siihen vaadittavat päätökset. Potilaan eläkkeestä jätetään hänen omaan käyttöönsä noin 250 eur (summa vaihtelee kunnittain). Siitä pitää maksaa mm. lääkkeet, puhelin, vaatehankinnat, bussilippu [jos haluaa käydä kaupungilla] ja monta muuta asiaa. Jos raha ei riitä lääkkeisiin niin Kelan toimeentulotuki auttaa, mutta muissa asioissa ei vaan potilaan pitää harkita mitä voi kuluvana kuukautena ostaa ja mitä hankintaa pitää siirtää tulevaisuuteen. Näin elämä laitoshoidossa jatkuu aika turvallisesti ja yhteiskunta auttaa, jos omaa rahaa ei ole säästössä.
Mutta jos potilaalla on irtainta omaisuutta (esim. asunto-osake), niin hänen pitää kyetä hoitamaan saamallaan 250 eurolla osakkeensa hoitovastike, sähkönsiirto ja vakuutukset. Kelan mahdollinen asumistuki ja eläkkeensaajan hoitotuki peritään kunnalle laitosasumisesta eikä mitään tukea makseta siihen omistusasuntoon, jota potilas ei enää käytä vakituisena asuntonaan. Näin taloyhtiön hoitovastikkeet jäävät maksamatta ja noin kuuden kuukauden kuluttua taloyhtiö ottaa osakkeen haltuunsa ja se yleensä pannaan myyntiin noin vuoden sisällä. Myynnistä saadut rahat ohjataan omistajan eli potilaan tilille. Niihin kunta pääseekin sitten käsiksi. Näin se juttu on edennyt tuolla Vantaalla useamman pitkäaikaishoidossa olevan potilaan kohdalla. Samanlaista olen kuullut tapahtuvan täällä Lohjallakin. Kunnat toimivat varmasti lakien mukaan enkä väitäkään, että laki olisi väärin perustein eduskunnassa hyväksytty. Väitän kuitenkin, että pitkäaikaissairaiden hoidon kustannukset ovat karanneet pilviin. Suomessa on yksityisiä hoitolaitoksia, jotka veloittavat asukkaistaan lähettäjäkunnalta 8500 euroa/kk ja tuohon hintaan ei kuulu sairauden hoidosta johtuvat kustannukset. Hinta sisältää oman huoneen, ruokailut ja ohjatun työsalitoiminta 3-5 tuntia arkisin (jos asiakas haluaa toimintaan osallistua).
Vastaan Pauluksen kysymyksiin tarkemminkin, kunhan kysymykset yksilöidään. Näitä hommiahan olen tehnyt 35 vuotta ja sinä aikana nähnyt ja kokenut asiakkaiden mukana monet surut, vastoinkäymiset ja toisinaan avun riittämättömyyden, mutta myös ilot. Paljon on hyvää sanottavaa kertynyt suomalaisen erikoissairaanhoidon toimivuudesta ja tasosta, mutta viime vuosina myös lisääntynyt huoli hoitopuolen resurssien riittämättömyydestä - ei ehkä kuitenkaan erikoissairaanhoidon puolella, mutta terveyskeskuksissa ja kotihoidon puolella.