Puimatanner

Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: Paulus - 28.02.16 - klo:05:09

Otsikko: Mitä synti on?
Kirjoitti: Paulus - 28.02.16 - klo:05:09
Syntikysymys tulee tavalla tai toisella esille melkein kaikessa, mitä täälläkin kirjoitellaan. On surullista, että uskovatkaan eivät ymmärrä asiaa. Vielä surullisempaa on, etten sitä aina itsekään ymmärrä. Siksi aloitan tämän keskustelun, että painaisin asian myös omaan kallooni ja varsinkin sydämeeni.

Syntiä voidaan selitellä ja väitellä siitä, onko tämä tai tuo asia syntiä. Väitteleminen johtuu siitä, ettemme ymmärrä koko asiaa.

Yritän avata tätä taas itselleni ja mahdolliselle lukijalle. Synti on pohjimmiltaan Jumalan lain rikkomista. Jeesus tiivisti lain rakkauden kaksoiskäskyyn: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Kaikkea, mitä ajattelemme ja teemme pitää siis peilata tähän. Siinä on mittari. Mittaus tulee tehdä rehellisesti. Ja kun otan asian todesta, niin en täytä mittaa hetkeäkään. Olen Jumalan lain edessä jokahetkinen syntinen.

Tätä vastaan nousee hillitön raivo ja onhan se ymmärrettävääkin. Siitä johtuu sitten se, että Evankeliumia ei ymmärretä ja askarrellaan toisarvoisissa asioissa. Sanon tämän jälleen kerran myös itselleni.

Syntikysymys on jo ratkaistu. Lopputulema siitä on se, että vapautuksen synnistä täytyy merkitä vapautusta laista. Muuta tietä ei ole. Paavali muistuttaa asiasta lukemattomia kertoja. Yksi on Room. 4:15: "Sillä laki saa aikaan vihaa, mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan."

Armon alla oleva uskova on siis vapaa laista. Tätä vapautta ei voi käyttää ehdoin tahdoin väärin, koska se johtaa takaisin lain alaisuuteen. Tämä on paradoksi ja tätä vihollinen koettaa käyttää niin, että saisi uskovan tekemään hyvällä omalla tunnolla syntiä.

Uskovan vapautus synnistä ei merkitse sitä, että synti poistetaan hänestä, vaan sitä, että hänessä olevaa syntiä ei lueta hänelle syyksi. Kts. Room. 4. luku.


Vielä kerran kertaukseksi:

1. Ymmärtääksemme armon oikein, meidän tulee ymmärtää synti oikein.

2. Ymmärtääksemme synnin oikein, meidän tulee ymmärtää laki oikein.

3. Ymmärtääksemme lain oikein, emme saa selittää lakia pois
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Taisto - 28.02.16 - klo:07:12
Olen Jumalan lain edessä jokahetkinen syntinen.
...
Syntikysymys on jo ratkaistu. Lopputulema siitä on se, että vapautuksen synnistä täytyy merkitä vapautusta laista.

Armon alla oleva uskova on siis vapaa laista. Room. 4. luku.

Tässä se evankeliumin ydin taitaa olla. Armon alla olemme vapaita olemaan vanhuskauden palvelijoita.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Mice - 28.02.16 - klo:07:50
Minusta evankeliumin ydin ei ole se, mitä me olemme vapaita olemaan, vaan mitä Jumala suostui olemaan meidän puolestamme.

Ytimestä seuraa asioita, mutta ne eivät ole ydin.

Enkä tahdo keskustelun menevän sanoilla kikkailuksi. Kerroin vain näkemykseni.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Mice - 28.02.16 - klo:07:55
Ja synti on sitä mitä jatkuvasti lihassani kaipaan ja mitä liian usein toteutan. Synti ei ole vain ajatuksiani tai tekojani, se on olemukseni ilman Jeesusta. Kärsin siitä ja synnistäni kärsivät läheisenikin.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: pax - 28.02.16 - klo:08:55
Kaikki se millä rikomme rakkauden kaksoiskäskyä vastaan on syntiä ja sitähän me teemme kaiken aikaa.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Taisto - 28.02.16 - klo:10:35
Minusta evankeliumin ydin ei ole se, mitä me olemme vapaita olemaan, vaan mitä Jumala suostui olemaan meidän puolestamme.

Ytimestä seuraa asioita, mutta ne eivät ole ydin.

Enkä tahdo keskustelun menevän sanoilla kikkailuksi. Kerroin vain näkemykseni.
Joten kuten saan pidetyksi sormet irti näppäimistöstä
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Paulus - 28.02.16 - klo:10:51
Minusta evankeliumin ydin ei ole se, mitä me olemme vapaita olemaan, vaan mitä Jumala suostui olemaan meidän puolestamme.

Ytimestä seuraa asioita, mutta ne eivät ole ydin.

Enkä tahdo keskustelun menevän sanoilla kikkailuksi. Kerroin vain näkemykseni.

Oikeassa olet. Evankeliumin ydin ei ole meissä, jotka vapautetaan, vaan Vapahtajassa, joka vapautti ja vapauttaa. Katsoin sanankirjasta viittauksia tähän Vapahtajaan ja vapauteen. Viittauksia oli runsaasti, ehkä sivun verran. Joh. 8:36 sanotaan: "Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi."

Mitä tämä todellinen vapaus sitten oikeasti merkitsee, onkin sitten erittäin monitahoinen juttu, josta voisi käydä ihan omankin keskustelun. Laaja ja kiinnostava aihe jokatapauksessa.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Mice - 28.02.16 - klo:11:18
Minusta evankeliumin ydin ei ole se, mitä me olemme vapaita olemaan, vaan mitä Jumala suostui olemaan meidän puolestamme.

Ytimestä seuraa asioita, mutta ne eivät ole ydin.

Enkä tahdo keskustelun menevän sanoilla kikkailuksi. Kerroin vain näkemykseni.
Joten kuten saan pidetyksi sormet irti näppäimistöstä
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Mice - 28.02.16 - klo:11:25
Vapauteen muutama sana.

Olen huomannut, että moni selittää opillista sekamelskaa vapaudella. "Mehän olemme vapaita, joten emme kai moisiin pikkuasioihin tartu!"

Mielestäni vapaus on vapautta minua sitovasta minusta. Kristuksessa koen olevani vapaa itsestäni, mutta lähes saman tien tajuan olevani sen renki. Vapauteni on siis riippuvaisuutta Jeesuksesta. Roikkumista ja rimpuilua.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Pökkelö - 29.02.16 - klo:22:16
Olen Pauluksen kanssa samaa mieltä. On surullista pitkään uskossa olletkaan eivät ymmärrä syntiä oikein.
Katsotaan vain näkyviä syntejä, ja kuvitellaan: niistä voi tehdä parannuksen ja synti ongelma on pois.
Jeesuksen sovitus + oma vaellus = pelastus.

Jumalan laki ja Pyhä Henki näyttää meille todeksi syntisyytemme, jos annamme lain miekan käydä syvälle sydämeen saakka ja Pyhän Hengen näyttää todeksi synnin meissä.
Olemme rikkoneet jokaisen kohdan laissa. Emme rakasta Jumalaa yli kaiken, emmekä lähimmäistä niinkuin itseämme.
Olemme pohjiltamme Jumalan vihamiehiä. Jumalattomia.

Ja tällöin ei myöskään Jeesuksen Kristuksen sovitustyökään kirkastu meille.
Jeesus tuli mailmaan. Otti orjan muodon. Eli sen ihmisen elämän kuuliaisena Jumalalle täyttäen koko lain pienintäkin piirtoa myöden. Minun puolestani, joka olen sen kaikessa rikkonut.
Jeesus otti myös sen rangaistuksen päällensä, joka minulle lain rikkojana kuului.
Häntä pahoinpideltiin, pilkattiin, ruoskittiin ja lyötiin ristille kuin pahin pahan tekijä. Jeesus kärsi Jumalan hylkäämisen, joka olisi jumalattoman synnintekijän; minun osani.
Minun puolestani. Hän teki sen kaiken. Enkä osaa kiittää, enkä edes ymmärrä siitä kuin rahtusen.

Tässä on kilvoitukseni ja parannukseni paikka.
Kääntyä yhä uudelleen ja uudelleen Jeesuksen Kristuksen puoleen. Ja pysyä siinä.
Jumalaton luontoni haluaisi aina tuoda jotain itsestäni. Omia tekoja, omaa uskollisuutta, omaa kilvoitusta, omaa pyhitystä.
Se on Jeesuksen veren pilkkaa.

Jeesus Kristus oli uskollinen ja kuuliainen Isälle. Ja Hänessä on vain syntiemme sovitus.

Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Jopo - 29.02.16 - klo:22:47
Noin se on, kuten tuossa edellä oli. Käsitys synnistä vaikuttaa moneen asiaan. Käsitykseen armosta, ihmisen mahdollisuuksista, evankeliumista, Jeesuksen sovitustyön tärkeydestä, ratkaisevuudesta, riittävyydestä.

Onkohan Bo Gierzin kirja Kalliopohja tuttu joillekin? Jos ei, suosittelen.

Siellä kuvataan syntiä jollain tapaa mieliin painuvasti. Oikeastaan toisin sanoin saman asian, mitä välittyy veljien (Paulus, Pökkelö, Mice jne.) viesteista edellä.

Parannuksen tekoa synneistä kuvataan kivikkoisen pellon raivaamisena kivistä. Keräillään ensin isoimmat ja näkyvimmät kivet pois. Ja siirrytään näkyvillä oleviin pienempiin. Ja kun omasta mielestä alkaa näyttää jo aika hyvältä, lapio karahtaa lähellä pinnan alla olevaan laajaan kallioon.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Pökkelö - 01.03.16 - klo:19:55
Näin on. Tuo vertaus on tuttu juuri tuosta Bo Giertzin "Kalliopohja" kirjasta.

Raamatussa tuo on myös spitaalin kautta kuvattu opetuksena.
Spitaali on synnin vertaus.

Uskoon tultuamme näemme spitalia vain vähän itsessämme. Pyrimme verhoamaan sen pois muiden silmiltä vaatekappaleella.
Vaelluksen edetessä ja Pyhän Hengen valon kasvaessa näemme spitaalin leviävän kehossamme.
Kuten mm. Muroma taannoin jo sanoi; Pyhän Hengen täyteys on synnin täyteyttä.
Eli mitä enemmän Pyhän Hengen valoa sen likaisempana näemme itsemme, ja sitä kirkkaampana näemme Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan Armon tarpeen itsellemme.

Raamatussa kun ihminen oli kauttaaltaan spitaalin peitossa. Päälaelta jalanpohjiin. Tuo ihminen julistettiin täysin puhtaaksi.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Paulus - 01.03.16 - klo:19:59
Onkohan Bo Gierzin kirja Kalliopohja tuttu joillekin? Jos ei, suosittelen.

Siellä kuvataan syntiä jollain tapaa mieliin painuvasti. Oikeastaan toisin sanoin saman asian, mitä välittyy veljien (Paulus, Pökkelö, Mice jne.) viesteista edellä.

Parannuksen tekoa synneistä kuvataan kivikkoisen pellon raivaamisena kivistä. Keräillään ensin isoimmat ja näkyvimmät kivet pois. Ja siirrytään näkyvillä oleviin pienempiin. Ja kun omasta mielestä alkaa näyttää jo aika hyvältä, lapio karahtaa lähellä pinnan alla olevaan laajaan kallioon.

Jännä juttu. Juuri tänään osui tuo Kalliopohja käteeni järjestellessäni kirjahyllyä. Siirsin sen paremmalle paikalle, jospa sen taas kerran lukisin. Olen lukenut sen 2-3 kertaa. Joitakin kysymysmerkkejä siihen(kin) olin tehnyt. Kirja kannattaa kuitenkin lukea.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Paulus - 01.03.16 - klo:20:18
Raamatussa kun ihminen oli kauttaaltaan spitaalin peitossa. Päälaelta jalanpohjiin. Tuo ihminen julistettiin täysin puhtaaksi.

Tämä on yksi ihmeellisimmistä Raamatun kohdista:
3. Moos. 13. luku
12. Ja jos pitali puhkeaa ihossa, niin että se peittää sairaan koko ihon päästä jalkoihin asti, mihin pappi katsokoonkin,
13. ja jos pappi tarkastaessaan huomaa pitalin peittävän koko ihon, niin julistakoon hän sairaan puhtaaksi; hän on kokonansa muuttunut valkoiseksi ja on puhdas.

Siis täysin saastunut on täysin puhdas.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Pökkelö - 01.03.16 - klo:20:39
Raamattu on täynnä paradokseja.

Kun Pyhä Henki tulee teihin: näyttää Hän todeksi synnin ja vanhurskauden.

Monissa porukoissa synti on voitettu, kun siivotaan kaikkein karkeimmat synnit. Ja ollaan sokeita hienoimmille.
Sitten vielä ihmetellään, kun tekopyhyys karkottaa ihmiset ympäriltä.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Taisto - 01.03.16 - klo:21:04
Raamattu on täynnä paradokseja.

Kun Pyhä Henki tulee teihin: näyttää Hän todeksi synnin ja vanhurskauden.

Monissa porukoissa synti on voitettu, kun siivotaan kaikkein karkeimmat synnit. Ja ollaan sokeita hienoimmille.
Sitten vielä ihmetellään, kun tekopyhyys karkottaa ihmiset ympäriltä.
Tämä on se mitä usein ihmettelen: kun Sanassa puhutaan synnistä ja vanhurskaudesta
(tai syntisestä ja vanhurskaasta, väärämielisestä ja vanhurskaasta jne.) niin keskustelu
jatkuu synnistä. Vanhurskaudesta (arkisen elämän vanhurskaudesta) sen sijaan kovin harvoin.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Pökkelö - 01.03.16 - klo:22:16
Niin Taisto !? Mikä on sinun vanhurskautesi ?

Onko se siivo syntinen vaellus (toivoen tai kuvitellen sen riittävän) ?
Vai onko vanhurskautesi laina vanhurskautta ?

Millä perusteella olet vanhurskautettu / vanhurskas ?
Jos se on vaelluksen perusteellla. Se mitataan lailla.

Jos se on laina vanhurskautta, jonka Jeesus Kristus on ansainnut. Se on 100 % Jumalan Armoa.
Ja se on koko totuus.  :)

Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Mice - 01.03.16 - klo:23:09
Elämän vanhurskaus meidän omasta mielestämme taitaa olla sitä, että onnistuimme välttämään räikeimmät mokat ja ei ainakaan jääty kiinni mistään mitä tartteis kauheesti selittää. Pohjana tuollekin pyristelylle oli joku tosi häpeällinen asia minkä olimme tehneet ja luvanneet Jumalalle, että ei enää koskaan.

Ja tähän nyt pieni huumorivaroitus. Silti ajattelen tuon suuntaisesti, koska aavistuksen tunnen itseäni.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Taisto - 02.03.16 - klo:04:04
Niin Taisto !? Mikä on sinun vanhurskautesi ?

Onko se siivo syntinen vaellus (toivoen tai kuvitellen sen riittävän) ?
Vai onko vanhurskautesi laina vanhurskautta ?

Millä perusteella olet vanhurskautettu / vanhurskas ?
Jos se on vaelluksen perusteellla. Se mitataan lailla.

Jos se on laina vanhurskautta, jonka Jeesus Kristus on ansainnut. Se on 100 % Jumalan Armoa.
Ja se on koko totuus.  :)
Hyvä että kysyt.
Vanhurskauteni on sitä, että "Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen jolla on usko Jeesukseen".

Mitä vanhurskaus pitää sisällään, ja mitä ylipäänsä sanat vanhurskas ja vanhurskaus suomenkielessä tarkoittavat, siitä on keskusteltu täällä Laki ja evankeliumi -osassa, ketjussa Vanhurskaat ja muut... . ja ehkä jossakin muussakin ketjussa.

En nyt jaksa kaivella tähän linkkejä niihin keskusteluihin, kun on aamuyö ja naputtelen tätä työläästi kännykällä. Taisin syödä illalla liikaa pullaa ja heräsin äsken närästykseen. Omaa typeryyttä... Mutta ehkä ei kuitenkaan syntiä
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Taisto - 02.03.16 - klo:04:38
Elämän vanhurskaus meidän omasta mielestämme taitaa olla sitä, että onnistuimme välttämään räikeimmät mokat ja ei ainakaan jääty kiinni mistään mitä tartteis kauheesti selittää. Pohjana tuollekin pyristelylle oli joku tosi häpeällinen asia minkä olimme tehneet ja luvanneet Jumalalle, että ei enää koskaan.

Ja tähän nyt pieni huumorivaroitus. Silti ajattelen tuon suuntaisesti, koska aavistuksen tunnen itseäni.
Pelko vs. rakkaus.

Mokaamisen pelko. Vai ilo tehdä hyvää, motiivina rakkaus.

Rakkauskin on saatu lahjana, rakkauden teot eivät taida olla ansaitsemismielessä tehtyjä lain tekoja?

Mutta nyt taitaa tämä äijä hiipiä nukkumaan, töihin pitää mennä kahdeksaksi
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Paulus - 02.03.16 - klo:09:12
Rakkauskin on saatu lahjana, rakkauden teot eivät taida olla ansaitsemismielessä tehtyjä lain tekoja?

Käsitykseni ja kokemuksenikin mukaan organisoidut rakkauden teot tuskin ovat useinkaan rakkauden tekoja. Tähän kategoriaan luen myös ne teot, jotka itse olen päättänyt tehdä. Yleensäkin taitaa olla niin, että rakkauden teot, joita tiedostan itsestäni, ovat lähinnä omavanhurskauden seurausta. Eipä silti, olen nähnyt paljonkin ihan aitoja rakkauden tekoja, mutta ne ovatkin useinmiten toisten tekemiä.

Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Mice - 02.03.16 - klo:10:05
Elämän vanhurskaus meidän omasta mielestämme taitaa olla sitä, että onnistuimme välttämään räikeimmät mokat ja ei ainakaan jääty kiinni mistään mitä tartteis kauheesti selittää. Pohjana tuollekin pyristelylle oli joku tosi häpeällinen asia minkä olimme tehneet ja luvanneet Jumalalle, että ei enää koskaan.

Ja tähän nyt pieni huumorivaroitus. Silti ajattelen tuon suuntaisesti, koska aavistuksen tunnen itseäni.
Pelko vs. rakkaus.

Mokaamisen pelko. Vai ilo tehdä hyvää, motiivina rakkaus.

Rakkauskin on saatu lahjana, rakkauden teot eivät taida olla ansaitsemismielessä tehtyjä lain tekoja?

Mutta nyt taitaa tämä äijä hiipiä nukkumaan, töihin pitää mennä kahdeksaksi
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Jopo - 02.03.16 - klo:10:57
Ajattelen niin, että ei niitä tekoja tarvitse pelätä. Siis niitä omavanhurskaitakaan. Mutta on hyvä tiedostaa oma tilansa. Ja puhun edelleen omasta puolestani. Ihminen tuppaa jättämään sen peukalonjälkensä hyviinkin asioihin. Se ei tarkoita, että pitäisi olla niitä tekemättä. Mulla rättejä ne lopulta ovat. Haisevia rätei ja lumpui.

Ihan oikeita rakkauden tekojakin on. Jumala voi antaa yliluonnollisen rakkauden joihinkin hetkiin. Sellaisen mitä ei itsestä löydy. Mutta oma kokemus jälleen on se, että jollain tavalla pilaan sen, jos sanon sen ääneen. Enää se ei olekaan puhdasta, vaan kovinkin ihmisen tuoksuista. Silti sanoin sen taas ääneen.

Näin on. Juuri tuo oman tilansa tiedostaminen ja näkeminen suunnilleenkaan oikeassa valossa on tavoiteltavaa. Johanneksen kehoitus "totuudessa" vaeltamiseen sisältää sanana myös "todellisuudessa" vaeltamisen.

Jos omia hedelmiä (jos niitä edes mistään löytää!) alkaisi tuijottelemaan, alkaa välitön pilaantuminen. Ja kuvitellut 'hedelmät' ovat pilalla joka tapauksessa, tai nehän ei hedelmiä edes ole. Muoviomenat voi näyttää kauniilta, mutta eivät ravitse.

Ja jos pitäisi varmistua tekojensa vaikuttimien ehdottomasta puhtaudesta ennen kuin uskaltaisi mitään tehdä, niin - mitä ylipäätään rohkenisi edes yrittää? Elämme täällä langenneessa maailmassa langenneen luontomme vajavaisuuksien kanssa. Ei kannata olla itselleenkään liian armoton - eikä varsinkaan toisille.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Pökkelö - 05.03.16 - klo:23:22
http://ilosanomapiiri.fi/mailis/luennot/naiset/01-%20Mailis%20Janatuinen%20%20-%20Eeva%20-%20Kaiken%20elavan%20aiti.mp3

Mailis Janatuisen opetusta. Synti on hyvin käsitelty tässä Eevan silmin katseltuna. Kannattaa kuunnella.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 22.02.21 - klo:02:31
Jos ajatuksen, jonka mukaan epäusko on syntiä (esim. Joh. 16:9 ja Room. 14:23), yhdistää vakaumukseen, jonka mukaan usko on (kokonaan) Jumalan teko (esim. Joh. 6:29), epäuskon synnin voisi ajatella olevan kuin välttämättömyyttä, jolle ei voi mitään ainakaan siihen asti, kunnes Jumala herättää uskon.

Jos epäuskon tilasta (Jumalan vaikuttamaan) uskoon siirtymisen välillä on tila ("etsikkoaika"), joka ei ole täydellistä epäuskoa, mutta ei kuitenkaan vielä varsinaista kristillistä uskoa, sen voisi mielestäni ajatella olevan tila, jossa Jumala ei vaikuta monergistisesti kääntymistä tai predestinaation "pakolla" lopullista paatumista. Se olisi tila, jossa ihmisen vapaus valita joko pelastuksensa puolesta tai vastaan olisi todellisuutta.

Jos perisynnin aiheuttama luonnollinen epäuskon tila on toisten, aikaisemmin eläneiden vastuulla, niin sen sinetöisi lopullisesti kuitenkin vasta myöhemmin "etsikkoajassa" elävän ihmisen henkilökohtainen ratkaisu olla uskomatta. Jos epäusko ja usko vaikutettaisiin kokonaan ja absoluuttisesti yksilöihmisen vapauden ulkopuolelta käsin (kaukainen lankeemus ja sen aiheuttama perisyntisyyden tila, jonka vallassa eletään epäuskossa, ja Jumalan monergistinen valinta uskoon predestinoidun valitun kohdalla), olisimme kuin shakkinappuloita.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 22.02.21 - klo:14:48
Ajattelen nailta nakymilta samansuuntaisesti. Jos etsisin ikaankuin loppupaatelmaa tuohon, se saattaisi olla, etta me olemme jo tuomittuja.

 "Ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa." Tuo on Paavalilta muistaakseni.

Mika lienee evankeliumin kuulemisen rooli? Ilmeisesti merkittavava. Se edustaa todellisuutta, mista ihminen ei ikaankuin tietoinen ennenkuin on evankeliumin kuullut.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 22.02.21 - klo:15:44
Sen pohtinen mitä ihminen on käy todella paljon helpommin, kun ottaa mukaan synti käsitteen. Ilman sitä pitää tavallaan kieltää paljon omassa itsessään ja muissa.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 22.02.21 - klo:15:48
Syntikysymys tulee tavalla tai toisella esille melkein kaikessa, mitä täälläkin kirjoitellaan. On surullista, että uskovatkaan eivät ymmärrä asiaa. Vielä surullisempaa on, etten sitä aina itsekään ymmärrä. Siksi aloitan tämän keskustelun, että painaisin asian myös omaan kallooni ja varsinkin sydämeeni.

Syntiä voidaan selitellä ja väitellä siitä, onko tämä tai tuo asia syntiä. Väitteleminen johtuu siitä, ettemme ymmärrä koko asiaa.

Yritän avata tätä taas itselleni ja mahdolliselle lukijalle. Synti on pohjimmiltaan Jumalan lain rikkomista. Jeesus tiivisti lain rakkauden kaksoiskäskyyn: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Kaikkea, mitä ajattelemme ja teemme pitää siis peilata tähän. Siinä on mittari. Mittaus tulee tehdä rehellisesti. Ja kun otan asian todesta, niin en täytä mittaa hetkeäkään. Olen Jumalan lain edessä jokahetkinen syntinen.

Tätä vastaan nousee hillitön raivo ja onhan se ymmärrettävääkin. Siitä johtuu sitten se, että Evankeliumia ei ymmärretä ja askarrellaan toisarvoisissa asioissa. Sanon tämän jälleen kerran myös itselleni.

Syntikysymys on jo ratkaistu. Lopputulema siitä on se, että vapautuksen synnistä täytyy merkitä vapautusta laista. Muuta tietä ei ole. Paavali muistuttaa asiasta lukemattomia kertoja. Yksi on Room. 4:15: "Sillä laki saa aikaan vihaa, mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan."

Armon alla oleva uskova on siis vapaa laista. Tätä vapautta ei voi käyttää ehdoin tahdoin väärin, koska se johtaa takaisin lain alaisuuteen. Tämä on paradoksi ja tätä vihollinen koettaa käyttää niin, että saisi uskovan tekemään hyvällä omalla tunnolla syntiä.

Uskovan vapautus synnistä ei merkitse sitä, että synti poistetaan hänestä, vaan sitä, että hänessä olevaa syntiä ei lueta hänelle syyksi. Kts. Room. 4. luku.


Vielä kerran kertaukseksi:

1. Ymmärtääksemme armon oikein, meidän tulee ymmärtää synti oikein.

2. Ymmärtääksemme synnin oikein, meidän tulee ymmärtää laki oikein.

3. Ymmärtääksemme lain oikein, emme saa selittää lakia pois


MIelestäni synti on enemmän kuin lain rikkomista.  Raamatussakin on että synti oli ennen lakia.

Koko Raamatun opetus huomioon ottaen ajattelen, että synti on pahuutta, minkä ihminen oikeuttaa itselleen ja tuomitsee usein toisissa ja jopa oikeuttaa oman pahuutensa toisten synneillä.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 22.02.21 - klo:17:15
Niin kuin eläin voi tehdä ihmisen näkökulmasta pahaa ihmistä vastaan, vaikka eläin ei tiedostaisi tekevänsä pahaa ihmistä vastaan (esim. hain käydessä ihmisen kimppuun vedessä), samoin ihminen voi teologisesta näkökulmasta tehdä pahaa Jumalaa vastaan, vaikka hänellä ei olisi mitään käsitystä Mooseksen laista.

Eläin voi olla täysin tiedostamaton siitä, että aiheuttaa stressiä ja kärsimystä muille eläimille ja ihmisille (hieman niin kuin monet ihmiset, jotka eivät näytä oikein tiedostavan tai ainakaan hiukkaakaan välittävän siitä, että tuottavat kärsimystä elämille orjuuttamalla niitä, pitämällä niitä ahtaissa, stressiä aiheuttavissa tiloissa ja teurastamalla niitä), mutta ihminen yleensä tiedostaa, kun aiheuttaa stressiä ja kärsimystä ja tragedioita muille ihmisille, ja varmaan siksi myös tiedostaa, että jos hänelle aiheutettaisiin samankaltaisia asioita, hän pitäisi sitä pahana.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 22.02.21 - klo:18:35
Kun kohtaan Mark 1:15, jonka mukaan usko evankeliumiin on velvollisuus tai käsky ("uskokaa" on kreikkalaisessa tekstissä imperatiivissa: "pisteuete"), yhdistetään oppi siitä, että usko evankeliumiin on täysin ja kokonaan Jumalan lahja ja hänen vaikutustaan, eikä sillä ole mitään tekemistä velvollisuuden (lain) kanssa, tulee vaikeus. Jos uskolla evankeliumiin ei ole yhtään mitään tekemistä lain tai käskyn tai velvollisuuden kanssa, miksi Jeesus käyttää kohdassa Mark. 1:15 imperatiivia, joka viittaa velvollisuuteen?
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 22.02.21 - klo:18:48
Niin kuin eläin voi tehdä ihmisen näkökulmasta pahaa ihmistä vastaan, vaikka eläin ei tiedostaisi tekevänsä pahaa ihmistä vastaan (esim. hain käydessä ihmisen kimppuun vedessä), samoin ihminen voi teologisesta näkökulmasta tehdä pahaa Jumalaa vastaan, vaikka hänellä ei olisi mitään käsitystä Mooseksen laista.

Eläin voi olla täysin tiedostamaton siitä, että aiheuttaa stressiä ja kärsimystä muille eläimille ja ihmisille (hieman niin kuin monet ihmiset, jotka eivät näytä oikein tiedostavan tai ainakaan hiukkaakaan välittävän siitä, että tuottavat kärsimystä elämille orjuuttamalla niitä, pitämällä niitä ahtaissa, stressiä aiheuttavissa tiloissa ja teurastamalla niitä), mutta ihminen yleensä tiedostaa, kun aiheuttaa stressiä ja kärsimystä ja tragedioita muille ihmisille, ja varmaan siksi myös tiedostaa, että jos hänelle aiheutettaisiin samankaltaisia asioita, hän pitäisi sitä pahana.

Taisit taas sanoa sen olennaisen.
Kun keskustelen rikollisten kanssa, he usein sanovat että he eivät ajatelleet mitään rikosta tehdessään, se vain tapahtui.
Mutta kun sitten kysyn, että miksi teit sen pimeällä, kun kaikki muut nukkuivat, he tajuavat, että taisi siellä sittenkin olla ajattelua ja suunnittelua mukana.

Uskon, että tuo on yleisinhimillinen piirre monella eri tasolla.Kunhan ei jää kiinni, on mahdolisuus näyttää aivan hyvältä.

Pahaan vastaaminen pahalla on myös iso juttu ihmisten välillä.

Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 22.02.21 - klo:18:56
Kun kohtaan Mark 1:15, jonka mukaan usko evankeliumiin on velvollisuus tai käsky ("uskokaa" on kreikkalaisessa tekstissä imperatiivissa: "pisteuete"), yhdistetään oppi siitä, että usko evankeliumiin on täysin ja kokonaan Jumalan lahja ja hänen vaikutustaan, eikä sillä ole mitään tekemistä velvollisuuden (lain) kanssa, tulee vaikeus. Jos uskolla evankeliumiin ei ole yhtään mitään tekemistä lain tai käskyn tai velvollisuuden kanssa, miksi Jeesus käyttää kohdassa Mark. 1:15 imperatiivia, joka viittaa velvollisuuteen?

Koska hän haluaa, että ihminen pelastuu ja koska Jeesus näkee että evankeliumi on ainoa mahdollisuus ihmiselle pelastua?

Eihän esimerkiksi varoituskyltissä lue:" Jos haluat, voit olla astumatta heikolle jäälle "
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 22.02.21 - klo:21:33
Kun kohtaan Mark 1:15, jonka mukaan usko evankeliumiin on velvollisuus tai käsky ("uskokaa" on kreikkalaisessa tekstissä imperatiivissa: "pisteuete"), yhdistetään oppi siitä, että usko evankeliumiin on täysin ja kokonaan Jumalan lahja ja hänen vaikutustaan, eikä sillä ole mitään tekemistä velvollisuuden (lain) kanssa, tulee vaikeus. Jos uskolla evankeliumiin ei ole yhtään mitään tekemistä lain tai käskyn tai velvollisuuden kanssa, miksi Jeesus käyttää kohdassa Mark. 1:15 imperatiivia, joka viittaa velvollisuuteen?

Koska hän haluaa, että ihminen pelastuu ja koska Jeesus näkee että evankeliumi on ainoa mahdollisuus ihmiselle pelastua?

Eihän esimerkiksi varoituskyltissä lue:" Jos haluat, voit olla astumatta heikolle jäälle "

Mahdollisesti tai luultavasti Jeesuksen näkökulmasta.

Joissain kristillisissä piireissä vastustetaan ajatusta "uskonratkaisusta", eli näkökulmastani vastustetaan myös sellaisia kehotuksia kääntymiseen ja uskomiseen, josta Jeesus nähdäkseni puhuu kohdassa Mark. 1:15. Vastustamisen taustalla on monergistinen teologia, jonka mukaan Jumala yksin käännyttää ihmisen ja saa hänessä aikaan uskomisen, jos hän on valittu.

Jos monergistinen teologia, johon on yhdistettynä tietynlainen oppi predestinaatiosta, ihmisen turmeltuneisuudesta ja sidotusta tahdosta, vastaisi todellisuutta, Jeesuksen puhe kääntymisestä ja uskomisesta tarkoittaisi niiden kohdalla, joita ei olisi monergistisesti valittu kääntymykseen ja uskomiseen sitä, että heidän uskomisen puutteensa tai halunsa olla uskomatta tai kyvyttömyytensä uskoa on niiden epäuskoisten ihmisten sellainen valinta, jota he eivät olisi voineet olla todeksi elämättä tai valitsematta.

Jos voi valita käytännössä vain yhdellä tavalla, eikä koskaan olisi voinut valita toisella tavalla (ei esim. edes silloin, kun on kuullut selkeää evankeliumin julistusta), kuinka voisi olla syyllinen siihen, ettei käänny ja usko? Millä perusteella Jumala voisi pitää epäuskoa syntinä (Joh. 16:9), jos uskominen on todellisuutta vain niiden kohdalla, joissa Jumala monergistisesti aiheuttaa kääntymisen ja uskomisen?
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 22.02.21 - klo:22:34
Yhteiskunnallisessa mielessä ei ajatella usein, että jonkin lain rikkoja tai velvollisuutensa noudattamatta jättänyt ei olisi voinut tehdä toisin. Deterministi voi pitää monia yhteiskunnallisia toimia rikollisia vastaan kuten väkivaltaisten sulkemista vankilaan oikeina toimenpiteinä, vaikka ei ajattelisikaan, että rikollinen olisi voinut toimia toisin. Syinä deterministillä voi olla esim. seuraavat: rikollisen sulkeminen vankilaan vähentää kärsimystä muille; rangaistukset rikkomuksista toimivat vastamotiiveina monille, joilla on ajatuksia rikoksien tekemisestä.

Jos uskomaton ihminen, jota ei ole predestinoitu monergistisesti pelastukseen, ei ole voinut valita kääntymistä ja uskomista (Mark. 1:15), hänet on kuitenkin perustellusti nähdäkseni määriteltävä sellaiseksi ihmiseksi, joka jollain tavalla on kuitenkin aiheuttanut sen tilansa, jossa hän ei voi kääntyä ja uskoa tai jossa hän ei voi olla tekemättä syntiä Jumalan edessä. Olisi mielestäni mielipuolista pitää ihmistä syntisenä ja tuomita hänet kadotukseen sen tilan tähden, jota hän ei ole itse vapaasti aiheuttanut itselleen.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 22.02.21 - klo:23:12
Kun kohtaan Mark 1:15, jonka mukaan usko evankeliumiin on velvollisuus tai käsky ("uskokaa" on kreikkalaisessa tekstissä imperatiivissa: "pisteuete"), yhdistetään oppi siitä, että usko evankeliumiin on täysin ja kokonaan Jumalan lahja ja hänen vaikutustaan, eikä sillä ole mitään tekemistä velvollisuuden (lain) kanssa, tulee vaikeus. Jos uskolla evankeliumiin ei ole yhtään mitään tekemistä lain tai käskyn tai velvollisuuden kanssa, miksi Jeesus käyttää kohdassa Mark. 1:15 imperatiivia, joka viittaa velvollisuuteen?

Koska hän haluaa, että ihminen pelastuu ja koska Jeesus näkee että evankeliumi on ainoa mahdollisuus ihmiselle pelastua?

Eihän esimerkiksi varoituskyltissä lue:" Jos haluat, voit olla astumatta heikolle jäälle "

Mahdollisesti tai luultavasti Jeesuksen näkökulmasta.

Joissain kristillisissä piireissä vastustetaan ajatusta "uskonratkaisusta", eli näkökulmastani vastustetaan myös sellaisia kehotuksia kääntymiseen ja uskomiseen, josta Jeesus nähdäkseni puhuu kohdassa Mark. 1:15. Vastustamisen taustalla on monergistinen teologia, jonka mukaan Jumala yksin käännyttää ihmisen ja saa hänessä aikaan uskomisen, jos hän on valittu.

Jos monergistinen teologia, johon on yhdistettynä tietynlainen oppi predestinaatiosta, ihmisen turmeltuneisuudesta ja sidotusta tahdosta, vastaisi todellisuutta, Jeesuksen puhe kääntymisestä ja uskomisesta tarkoittaisi niiden kohdalla, joita ei olisi monergistisesti valittu kääntymykseen ja uskomiseen sitä, että heidän uskomisen puutteensa tai halunsa olla uskomatta tai kyvyttömyytensä uskoa on niiden epäuskoisten ihmisten sellainen valinta, jota he eivät olisi voineet olla todeksi elämättä tai valitsematta.

Jos voi valita käytännössä vain yhdellä tavalla, eikä koskaan olisi voinut valita toisella tavalla (ei esim. edes silloin, kun on kuullut selkeää evankeliumin julistusta), kuinka voisi olla syyllinen siihen, ettei käänny ja usko? Millä perusteella Jumala voisi pitää epäuskoa syntinä (Joh. 16:9), jos uskominen on todellisuutta vain niiden kohdalla, joissa Jumala monergistisesti aiheuttaa kääntymisen ja uskomisen?

Niin ja tuntuisi hyvin irvokkaalta, että Jeesus sanoi: uskokaa evankeliumi, mutta niin sanoessaan ikäänkuin olisi ajatellut, että vaikka niin teille sanonkin, ette voi asialle mitään. ???

Eli mielestäni Jeesus tuossa tilanteessa ikäänkuin valehtelisi tai olisi kaksinaamainen.
Tämä on yksi syy miksi itse täysin hylkään äärikalvnismin. Jouduin tietämättäni sellaisen seurakuntaan kunnes tajusin mistä siellä oli kyse ja oli käytävä nää asiat hyvin syvällisesti läpi. Se oli tuskallista.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 22.02.21 - klo:23:16
Yhteiskunnallisessa mielessä ei ajatella usein, että jonkin lain rikkoja tai velvollisuutensa noudattamatta jättänyt ei olisi voinut tehdä toisin. Deterministi voi pitää monia yhteiskunnallisia toimia rikollisia vastaan kuten väkivaltaisten sulkemista vankilaan oikeina toimenpiteinä, vaikka ei ajattelisikaan, että rikollinen olisi voinut toimia toisin. Syinä deterministillä voi olla esim. seuraavat: rikollisen sulkeminen vankilaan vähentää kärsimystä muille; rangaistukset rikkomuksista toimivat vastamotiiveina monille, joilla on ajatuksia rikoksien tekemisestä.

Jos uskomaton ihminen, jota ei ole predestinoitu monergistisesti pelastukseen, ei ole voinut valita kääntymistä ja uskomista (Mark. 1:15), hänet on kuitenkin perustellusti nähdäkseni määriteltävä sellaiseksi ihmiseksi, joka jollain tavalla on kuitenkin aiheuttanut sen tilansa, jossa hän ei voi kääntyä ja uskoa tai jossa hän ei voi olla tekemättä syntiä Jumalan edessä. Olisi mielestäni mielipuolista pitää ihmistä syntisenä ja tuomita hänet kadotukseen sen tilan tähden, jota hän ei ole itse vapaasti aiheuttanut itselleen.

Äärikalvinisti ei "perustellusti määrittele sellaista ihmiseksi, joka jollain tavalla on kuitenkin aiheuttanut sen tilansa, jossa hän ei voi käänytä ja uskoa"
Äärikalvinisti ajattelee että se täysin perustuu Jumalan valintaan pelastaa toiset ja antaa toisten mennä kadotukseen.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 23.02.21 - klo:00:02
Yhteiskunnallisessa mielessä ei ajatella usein, että jonkin lain rikkoja tai velvollisuutensa noudattamatta jättänyt ei olisi voinut tehdä toisin. Deterministi voi pitää monia yhteiskunnallisia toimia rikollisia vastaan kuten väkivaltaisten sulkemista vankilaan oikeina toimenpiteinä, vaikka ei ajattelisikaan, että rikollinen olisi voinut toimia toisin. Syinä deterministillä voi olla esim. seuraavat: rikollisen sulkeminen vankilaan vähentää kärsimystä muille; rangaistukset rikkomuksista toimivat vastamotiiveina monille, joilla on ajatuksia rikoksien tekemisestä.

Jos uskomaton ihminen, jota ei ole predestinoitu monergistisesti pelastukseen, ei ole voinut valita kääntymistä ja uskomista (Mark. 1:15), hänet on kuitenkin perustellusti nähdäkseni määriteltävä sellaiseksi ihmiseksi, joka jollain tavalla on kuitenkin aiheuttanut sen tilansa, jossa hän ei voi kääntyä ja uskoa tai jossa hän ei voi olla tekemättä syntiä Jumalan edessä. Olisi mielestäni mielipuolista pitää ihmistä syntisenä ja tuomita hänet kadotukseen sen tilan tähden, jota hän ei ole itse vapaasti aiheuttanut itselleen.

Äärikalvinisti ei "perustellusti määrittele sellaista ihmiseksi, joka jollain tavalla on kuitenkin aiheuttanut sen tilansa, jossa hän ei voi käänytä ja uskoa"
Äärikalvinisti ajattelee että se täysin perustuu Jumalan valintaan pelastaa toiset ja antaa toisten mennä kadotukseen.

Jos tai kun äärikalvinistien mukaan ihmisillä ei ole vapaata tahtoa Jumalan edessä, mutta ihmiset ovat kuitenkin heidän mukaan vastuullisia ja syyllisiä olentoja Jumalan edessä, vaikka heillä ei ole ollut koskaan vapautta valita ilman Jumalan yksinvaikuttavuutta asioita, kyseessä on niin merkittävä ristiriita, että sellainen teologia on lievästi sanottuna aika uskomatonta.

Jos tai kun äärikalvinistin kristillinen Jumala ajattelee täysin vastoin ihmisen oikeustajua näissä asioissa, silloin voisi kysyä, voiko ihminen oikein monessa muussakaan asiassa luottaa järkeensä ja omaantuntoonsa. Jos mustalta näyttävä on todellisuudessa valkoista, kenties vasta usko muuttaa sen värin toisenlaiseksi, mutta ei se värin muuttuminen äärikalvinistin mukaan ilmeisesti tarkoita sitä, että asia vaikuttaisi (äärikalvinistin) järjen valossa toisenlaiselta. Ristiriidassa on kyse äärikalvinistin mielestä ilmeisesti kuin parhaimmillaan mysteeristä, joka tarkoittaa sitä, että inhimillinen järki ei sitä ratkaise tai selvitä tai lievennä, ei edes uskovan järki.

Joku yksinkertaiseen predestinaatioon uskova voisi mielestäni ajatella, että uskomaton ihminen, jota ei ole predestinoitu pelastukseen, on jollain tavalla aiheuttanut syntisen tilansa, jonka vallassa hän ei voi uskoa ja pelastua. Hän voisi esim. ajatella, että lankeemus on tapahtunut pre-eksistenttisessä tilassa (edellyttää siis sielujen pre-eksistenssin ennen kehollista maanpäällistä elämää), tai hän voisi ajatella, että Jumala on nähnyt hänen tekevän samanlaisen valinnan kuin Adam, jos hän olisi saanut olla Adamin paikalla. Nämä selitykset ovat tietenkin spekulaatiota, eikä niitä voi perustella kohdilla, jotka löytyisivät Raamatusta.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 23.02.21 - klo:00:28
Kun kohtaan Mark 1:15, jonka mukaan usko evankeliumiin on velvollisuus tai käsky ("uskokaa" on kreikkalaisessa tekstissä imperatiivissa: "pisteuete"), yhdistetään oppi siitä, että usko evankeliumiin on täysin ja kokonaan Jumalan lahja ja hänen vaikutustaan, eikä sillä ole mitään tekemistä velvollisuuden (lain) kanssa, tulee vaikeus. Jos uskolla evankeliumiin ei ole yhtään mitään tekemistä lain tai käskyn tai velvollisuuden kanssa, miksi Jeesus käyttää kohdassa Mark. 1:15 imperatiivia, joka viittaa velvollisuuteen?

Koska hän haluaa, että ihminen pelastuu ja koska Jeesus näkee että evankeliumi on ainoa mahdollisuus ihmiselle pelastua?

Eihän esimerkiksi varoituskyltissä lue:" Jos haluat, voit olla astumatta heikolle jäälle "

Mahdollisesti tai luultavasti Jeesuksen näkökulmasta.

Joissain kristillisissä piireissä vastustetaan ajatusta "uskonratkaisusta", eli näkökulmastani vastustetaan myös sellaisia kehotuksia kääntymiseen ja uskomiseen, josta Jeesus nähdäkseni puhuu kohdassa Mark. 1:15. Vastustamisen taustalla on monergistinen teologia, jonka mukaan Jumala yksin käännyttää ihmisen ja saa hänessä aikaan uskomisen, jos hän on valittu.

Jos monergistinen teologia, johon on yhdistettynä tietynlainen oppi predestinaatiosta, ihmisen turmeltuneisuudesta ja sidotusta tahdosta, vastaisi todellisuutta, Jeesuksen puhe kääntymisestä ja uskomisesta tarkoittaisi niiden kohdalla, joita ei olisi monergistisesti valittu kääntymykseen ja uskomiseen sitä, että heidän uskomisen puutteensa tai halunsa olla uskomatta tai kyvyttömyytensä uskoa on niiden epäuskoisten ihmisten sellainen valinta, jota he eivät olisi voineet olla todeksi elämättä tai valitsematta.

Jos voi valita käytännössä vain yhdellä tavalla, eikä koskaan olisi voinut valita toisella tavalla (ei esim. edes silloin, kun on kuullut selkeää evankeliumin julistusta), kuinka voisi olla syyllinen siihen, ettei käänny ja usko? Millä perusteella Jumala voisi pitää epäuskoa syntinä (Joh. 16:9), jos uskominen on todellisuutta vain niiden kohdalla, joissa Jumala monergistisesti aiheuttaa kääntymisen ja uskomisen?

Niin ja tuntuisi hyvin irvokkaalta, että Jeesus sanoi: uskokaa evankeliumi, mutta niin sanoessaan ikäänkuin olisi ajatellut, että vaikka niin teille sanonkin, ette voi asialle mitään. ???

Eli mielestäni Jeesus tuossa tilanteessa ikäänkuin valehtelisi tai olisi kaksinaamainen.
Tämä on yksi syy miksi itse täysin hylkään äärikalvnismin. Jouduin tietämättäni sellaisen seurakuntaan kunnes tajusin mistä siellä oli kyse ja oli käytävä nää asiat hyvin syvällisesti läpi. Se oli tuskallista.

"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet." (Matt. 23:37)

Jos ihmisen kääntyminen tai katuminen ja uskominen (ja uskon säilyttäminen loppuun asti) olisivat alusta asti yksinomaan monergistista prosessia, joka pysyäkseen loppuun asti yllä ei tarvitsisi vähäisintäkään ei-monergistista tai ihmisen vapauteen liittyvää toimintaa, yllä näkyvät Jeesuksen sanat olisivat suhteessa siihen enemmän kuin sangen ristiriitaisia.

P.S. Edellyttäen tietenkin, että Jeesuksen tai Jumalan pelastustahto koskee jumalallisesta näkökulmasta kaikkia, joille puhe osoitetaan.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 23.02.21 - klo:02:01
Raamatussa kun ihminen oli kauttaaltaan spitaalin peitossa. Päälaelta jalanpohjiin. Tuo ihminen julistettiin täysin puhtaaksi.

Tämä on yksi ihmeellisimmistä Raamatun kohdista:
3. Moos. 13. luku
12. Ja jos pitali puhkeaa ihossa, niin että se peittää sairaan koko ihon päästä jalkoihin asti, mihin pappi katsokoonkin,
13. ja jos pappi tarkastaessaan huomaa pitalin peittävän koko ihon, niin julistakoon hän sairaan puhtaaksi; hän on kokonansa muuttunut valkoiseksi ja on puhdas.

Siis täysin saastunut on täysin puhdas.

On uskomattomia ihmisiä, jotka ovat hyvin vastuuntuntoisia ja ajoittain kohtuuttoman ankaria itseään kohtaan ja itsensä syyllistäviä muiden ihmisten edessä, vaikka rationaalista syytä itsensä syyllistämiselle ei monesti ole. Vaikka heillä on ihmissuhteita, joissa he saavat osakseen rakkautta tai hyväksyntää, se ei poista heidän taipumustaan syyllistää itseään ajoittain perusteettomasti tai olla itseään kohtaan kohtuuttoman ankaria. Vähän tai hieman kaukaisesti samalla tavalla uskova, joka ahdistuu syntisyydestään, kokee pahaa oloa siitä, että on tehnyt ja tekee Jumalan tahtoa vastaan, vaikka saa osakseen Jumalan rakkautta tai anteeksiantavaa "hyväksyntää", josta syystä hänellä ei olisi periaatteessa tarvetta Jumalan edessä "ruoskia" itseään.

Ei ole mielestäni kristillisessä mielessä automaattisesti merkki siitä, että ihminen on lain alla, jos hän kokee melko säännöllisesti pahaa oloa syntisyytensä tähden. Jos Jumala stimuloisi jatkuvasti uskovassa oksitosiinia, joka stimuloituminen huomattavasti ja nopeasti lieventäisi "onnettomien" kemikaalien valtaa ja niiden aiheuttamaa pahaa oloa, asia olisi toisin. Uskovan turva ja luottamuksen kohde ei ole pahan eikä hyvän olon tunteissa, vaan "kuivissa" sanoissa tai opetuksissa, jotka eivät horju negatiivisten tunteiden mukana eivätkä astu voimaan vasta tietynlaisten tunteiden ilmentyessä.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Taisto - 23.02.21 - klo:05:10
Uskovan turva ja luottamuksen kohde ei ole pahan eikä hyvän olon tunteissa, vaan "kuivissa" sanoissa tai opetuksissa, jotka eivät horju negatiivisten tunteiden mukana eivätkä astu voimaan vasta tietynlaisten tunteiden ilmentyessä.
Tämä on hyvin sanottu. On uskovia, joille tunteet tai "tuntemukset" merkitsevät paljon, liian paljon. Ja on harmillista, että on tunteilevia sananjulistajia, jotka ruokkivat tällaisia tuntemuksia.

Olen itsekin ollut, ja ehkä olen jonkin verran vieläkin, liiaksi tunteiden kautta asioita kokeva. Näen kuitenkin tämän asian "läpi", ja siksi minun on vaikea sietää tunteita manipuloivia puheita ja musiikkia jolla turhan voimakkaasti pyritään vaikuttamaan tunteisiin.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 23.02.21 - klo:16:05
Kun kohtaan Mark 1:15, jonka mukaan usko evankeliumiin on velvollisuus tai käsky ("uskokaa" on kreikkalaisessa tekstissä imperatiivissa: "pisteuete"), yhdistetään oppi siitä, että usko evankeliumiin on täysin ja kokonaan Jumalan lahja ja hänen vaikutustaan, eikä sillä ole mitään tekemistä velvollisuuden (lain) kanssa, tulee vaikeus. Jos uskolla evankeliumiin ei ole yhtään mitään tekemistä lain tai käskyn tai velvollisuuden kanssa, miksi Jeesus käyttää kohdassa Mark. 1:15 imperatiivia, joka viittaa velvollisuuteen?

Koska hän haluaa, että ihminen pelastuu ja koska Jeesus näkee että evankeliumi on ainoa mahdollisuus ihmiselle pelastua?

Eihän esimerkiksi varoituskyltissä lue:" Jos haluat, voit olla astumatta heikolle jäälle "

Mahdollisesti tai luultavasti Jeesuksen näkökulmasta.

Joissain kristillisissä piireissä vastustetaan ajatusta "uskonratkaisusta", eli näkökulmastani vastustetaan myös sellaisia kehotuksia kääntymiseen ja uskomiseen, josta Jeesus nähdäkseni puhuu kohdassa Mark. 1:15. Vastustamisen taustalla on monergistinen teologia, jonka mukaan Jumala yksin käännyttää ihmisen ja saa hänessä aikaan uskomisen, jos hän on valittu.

Jos monergistinen teologia, johon on yhdistettynä tietynlainen oppi predestinaatiosta, ihmisen turmeltuneisuudesta ja sidotusta tahdosta, vastaisi todellisuutta, Jeesuksen puhe kääntymisestä ja uskomisesta tarkoittaisi niiden kohdalla, joita ei olisi monergistisesti valittu kääntymykseen ja uskomiseen sitä, että heidän uskomisen puutteensa tai halunsa olla uskomatta tai kyvyttömyytensä uskoa on niiden epäuskoisten ihmisten sellainen valinta, jota he eivät olisi voineet olla todeksi elämättä tai valitsematta.

Jos voi valita käytännössä vain yhdellä tavalla, eikä koskaan olisi voinut valita toisella tavalla (ei esim. edes silloin, kun on kuullut selkeää evankeliumin julistusta), kuinka voisi olla syyllinen siihen, ettei käänny ja usko? Millä perusteella Jumala voisi pitää epäuskoa syntinä (Joh. 16:9), jos uskominen on todellisuutta vain niiden kohdalla, joissa Jumala monergistisesti aiheuttaa kääntymisen ja uskomisen?

Kiinnitin tuohon punaisella merkkaamaani lauseeseen jo eilen huomiota ja hieman hymyilytti.
Siis kenen muun "näkökulma" merkitsee tässä asiassa? :)
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 23.02.21 - klo:16:16
Raamatussa kun ihminen oli kauttaaltaan spitaalin peitossa. Päälaelta jalanpohjiin. Tuo ihminen julistettiin täysin puhtaaksi.

Tämä on yksi ihmeellisimmistä Raamatun kohdista:
3. Moos. 13. luku
12. Ja jos pitali puhkeaa ihossa, niin että se peittää sairaan koko ihon päästä jalkoihin asti, mihin pappi katsokoonkin,
13. ja jos pappi tarkastaessaan huomaa pitalin peittävän koko ihon, niin julistakoon hän sairaan puhtaaksi; hän on kokonansa muuttunut valkoiseksi ja on puhdas.

Siis täysin saastunut on täysin puhdas.

On uskomattomia ihmisiä, jotka ovat hyvin vastuuntuntoisia ja ajoittain kohtuuttoman ankaria itseään kohtaan ja itsensä syyllistäviä muiden ihmisten edessä, vaikka rationaalista syytä itsensä syyllistämiselle ei monesti ole. Vaikka heillä on ihmissuhteita, joissa he saavat osakseen rakkautta tai hyväksyntää, se ei poista heidän taipumustaan syyllistää itseään ajoittain perusteettomasti tai olla itseään kohtaan kohtuuttoman ankaria. Vähän tai hieman kaukaisesti samalla tavalla uskova, joka ahdistuu syntisyydestään, kokee pahaa oloa siitä, että on tehnyt ja tekee Jumalan tahtoa vastaan, vaikka saa osakseen Jumalan rakkautta tai anteeksiantavaa "hyväksyntää", josta syystä hänellä ei olisi periaatteessa tarvetta Jumalan edessä "ruoskia" itseään.

Ei ole mielestäni kristillisessä mielessä automaattisesti merkki siitä, että ihminen on lain alla, jos hän kokee melko säännöllisesti pahaa oloa syntisyytensä tähden. Jos Jumala stimuloisi jatkuvasti uskovassa oksitosiinia, joka stimuloituminen huomattavasti ja nopeasti lieventäisi "onnettomien" kemikaalien valtaa ja niiden aiheuttamaa pahaa oloa, asia olisi toisin. Uskovan turva ja luottamuksen kohde ei ole pahan eikä hyvän olon tunteissa, vaan "kuivissa" sanoissa tai opetuksissa, jotka eivät horju negatiivisten tunteiden mukana eivätkä astu voimaan vasta tietynlaisten tunteiden ilmentyessä.

Ihminen kokee helposti häpeää itsessään ja siltä perustalta syyttää itseään sellaisista asioista, mitkä eivät voi olla hänen syytään.
Jumalan sana ei kokemukseni mukaan ruoki tuota häpeää, vaan se tulee ihmisestä itsestään.

Miksi sitten ihmisestä lähtee häpeää? Uskon, että se on sisäsyntyistä, vähän samalla tavalla kuin Aatamilla ja Eevalla sen jälkeen kun olivat langenneet syntiin ja he huomasivat olevansa alasti. Ihminen on itsestään vinksahtanut, eikä sitä voi mielestäni syyttää ympäristöstä yksinomaan johtuvaksi.

Se mitä evankeliumi Pyhän Hengen kautta antaa ihmiselle on ainoastaan positiivista, koska se johtuu totuuteen ihmisestä ja sitä kautta terveelle perustalle.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 23.02.21 - klo:17:03
Kun kohtaan Mark 1:15, jonka mukaan usko evankeliumiin on velvollisuus tai käsky ("uskokaa" on kreikkalaisessa tekstissä imperatiivissa: "pisteuete"), yhdistetään oppi siitä, että usko evankeliumiin on täysin ja kokonaan Jumalan lahja ja hänen vaikutustaan, eikä sillä ole mitään tekemistä velvollisuuden (lain) kanssa, tulee vaikeus. Jos uskolla evankeliumiin ei ole yhtään mitään tekemistä lain tai käskyn tai velvollisuuden kanssa, miksi Jeesus käyttää kohdassa Mark. 1:15 imperatiivia, joka viittaa velvollisuuteen?

Koska hän haluaa, että ihminen pelastuu ja koska Jeesus näkee että evankeliumi on ainoa mahdollisuus ihmiselle pelastua?

Eihän esimerkiksi varoituskyltissä lue:" Jos haluat, voit olla astumatta heikolle jäälle "

Mahdollisesti tai luultavasti Jeesuksen näkökulmasta.

Joissain kristillisissä piireissä vastustetaan ajatusta "uskonratkaisusta", eli näkökulmastani vastustetaan myös sellaisia kehotuksia kääntymiseen ja uskomiseen, josta Jeesus nähdäkseni puhuu kohdassa Mark. 1:15. Vastustamisen taustalla on monergistinen teologia, jonka mukaan Jumala yksin käännyttää ihmisen ja saa hänessä aikaan uskomisen, jos hän on valittu.

Jos monergistinen teologia, johon on yhdistettynä tietynlainen oppi predestinaatiosta, ihmisen turmeltuneisuudesta ja sidotusta tahdosta, vastaisi todellisuutta, Jeesuksen puhe kääntymisestä ja uskomisesta tarkoittaisi niiden kohdalla, joita ei olisi monergistisesti valittu kääntymykseen ja uskomiseen sitä, että heidän uskomisen puutteensa tai halunsa olla uskomatta tai kyvyttömyytensä uskoa on niiden epäuskoisten ihmisten sellainen valinta, jota he eivät olisi voineet olla todeksi elämättä tai valitsematta.

Jos voi valita käytännössä vain yhdellä tavalla, eikä koskaan olisi voinut valita toisella tavalla (ei esim. edes silloin, kun on kuullut selkeää evankeliumin julistusta), kuinka voisi olla syyllinen siihen, ettei käänny ja usko? Millä perusteella Jumala voisi pitää epäuskoa syntinä (Joh. 16:9), jos uskominen on todellisuutta vain niiden kohdalla, joissa Jumala monergistisesti aiheuttaa kääntymisen ja uskomisen?

Kiinnitin tuohon punaisella merkkaamaani lauseeseen jo eilen huomiota ja hieman hymyilytti.
Siis kenen muun "näkökulma" merkitsee tässä asiassa? :)

Tuskin kristillisesti oikeassa ovat äärikalvinistit, jos tai kun he ovat ristiriidassa Jeesuksen kanssa opetuksissaan.

Esim. kohdassa Luuk. 6:27 käytetään myös imperatiivia, mutta muille hyvän tekemiseen liittyen, kun kohdassa Mark. 1:15 imperatiivi liittyy uskomiseen. (Kohdassa Luuk. 6:27 "rakastakaa" = "ἀγαπᾶτε" ja "tehkää hyvää" = "καλῶς ποιεῖτε" ovat molemmat imperatiivissa.)

Jos kohdan Mark. 1:15 kohta "uskokaa" (imperatiivi) pitäisi luterilaispaavalilaisesta näkökulmasta tulkita niin, että ihmiset eivät kykene ennen uudestisyntymistään uskomaan niin kuin he eivät kykene rakastamaankaan tai tekemään hyvää sillä tavalla kuin Jumalan laki edellyttää, kohdan Mark. 1:15 uskomisen imperatiivi olisi siitä näkökulmasta käsittääkseni samankaltaista lakia kuin kaikki muukin laki, joka on vain "synnin voima" (1 Kor. 15:56b); sellaista lakia, joka ei saa aikaan sitä, mitä se vaatii, vaan osoittaa vain synnin (Room. 3:20) ja saa aikaan vain kapinaa (Room. 8:7) ja vihaa (Room. 4:15). Mutta jos tai kun kristillinen uskominen ja siihen edellytyksenä liittyvä uudestisyntyminen on luterilaispaavalilaisesta näkökulmasta kokonaan Jumalan teko, ja koska ennen uudestisyntymistä ihmisellä ei ole luterilaispaavalilaisesta näkökulmasta minkäänlaista monergistisesta prosessista vapaata ratkaisuvaltaa oman pelastumisensa suhteen, olemme näkökulmastani käytännössä samankaltaisessa tilanteessa kuin äärikalvinistisessa teologiassa.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 23.02.21 - klo:17:54
Itse teen tämän jutun itselleni yksinkertaisemmaksi. Heitän kalvinistit, luterilaispaavalilaiset ja monergestit vai mikä se oli, pellolle ja kuuntelen ainoastaan mitä Jeesus sanoo.
Olettaen että Jeesuksen opetus sinänsä on riittävä tässä asiassa.

Jos minä yritän kommunikoida toiselle henkilölle jotain, ja se sen sijaan, että hän kuuntelisi minua hän lähtisikin kirjastoon etsimään teoreettisia malleja millä minua tulkita, ajattelisin että, tämä ihminen on kummallinen.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Taisto - 23.02.21 - klo:18:59
Sandian kommenttia hiukan sivuten haluaisin mainita, että Jumalahan rakastaa ihmisiä, kateuteen saakka halajaa henkeä jonka Hän on pannut meihin asumaan, ja Jeesuskin sanoi (Snl 8 ):
"Herra loi minut töittensä esikoiseksi... Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä...
silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin,
ihastuksissani olin päivästä päivään
ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
leikitsin hänen maanpiirinsä päällä,
ja ihastukseni olivat ihmislapset."

Kysymys ei ole (kuin korkeintaan puoliksi) siitä mitä me teemme tai haluamme, vaan siitä mitä Jumala haluaa.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 23.02.21 - klo:20:27
Johanneksen evankeliumin Jeesus sanoo, että usko häneen on Jumalan teko. Usko Jeesukseen kristillisessä mielessä ei ole siis Jeesuksen itsensä mielestä ihmisen vallassa ja kyvyssä, vaikka Jeesus käskeekin toisaalla uskomaan (Mark. 1:15).

Yhteiskunnallisessa mielessä edellytetään, että kun jotain vaaditaan, siihen myös kyetään. Mutta teologisessa mielessä Raamatussa ainakin Paavali näyttää opettavan Roomalaiskirjeessä ja Galatalaiskirjeessä monin kohdin, ettei Jumalan laki tai vaatimus saa aikaan sitä, mitä se vaatii. Ei myöskään imperatiivi uskoa saa aikaan uskoa ihmisestä itsestään käsin ihmisen myötävaikutuksella, vaan tarvitaan ihmisen uudestisyntyminen tai Jumalan teko, että voi uskoa (myös Ef. 2:8,9).
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 23.02.21 - klo:21:39
Niin. Kun on omassa elämässään kokenut uudestisyntymisen, ainakin minä yhäkin ihmettelen sitä kokemusta. Jumalan kutsu oli hyvin voimakas, Jumalan sana puhutteli ja silti kompuroin useita kuukausia sen suhteen suostunko siihen. Tai siis halusin tulla uskoon, mutta toisaalta taistelin tavallaan vastaan. Kokemuksellisesti se tuntui siltä että vihdoin Jumala veti minut siihen tilanteeseen missä en rimpuillut vaan nöyrryin täysin Hänen edessään.

Tämä siis subjektiivisesti koettuna. On helppo tuolta kannalta ymmärtää jopa se, miten tavallaan Raamattu antaa ikäänkuin näennäisesti toisistaan vastakkaisia ajatuksia uudestisyntymästä. Ei se kokemuskaan ollut ainakaan minulla suoraviivainen.

Sitten jälkeenpäin  voi älyllisesti pohtia että kenen vastuulla se on, mutta en tiedä kuinka hedelmällistä se on.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 23.02.21 - klo:21:41
Sandian kommenttia hiukan sivuten haluaisin mainita, että Jumalahan rakastaa ihmisiä, kateuteen saakka halajaa henkeä jonka Hän on pannut meihin asumaan, ja Jeesuskin sanoi (Snl 8 ):
"Herra loi minut töittensä esikoiseksi... Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä...
silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin,
ihastuksissani olin päivästä päivään
ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
leikitsin hänen maanpiirinsä päällä,
ja ihastukseni olivat ihmislapset."

Kysymys ei ole (kuin korkeintaan puoliksi) siitä mitä me teemme tai haluamme, vaan siitä mitä Jumala haluaa.

Niinpä. Raamtussa on todella monipuolisesti esitetty se miten Jumala näkee ihmisen ja mitä hän ihmisestä ajattelee. Se että hän on rakkaus ja hänen hyvyytensä vetää meitä parannukseen ovat todella merkittäviä asioita.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: crystalvoice - 01.03.21 - klo:20:45
On uskovia, joille tunteet tai "tuntemukset" merkitsevät paljon, liian paljon. Ja on harmillista, että on tunteilevia sananjulistajia, jotka ruokkivat tällaisia tuntemuksia.

Olen itsekin ollut, ja ehkä olen jonkin verran vieläkin, liiaksi tunteiden kautta asioita kokeva. Näen kuitenkin tämän asian "läpi", ja siksi minun on vaikea sietää tunteita manipuloivia puheita ja musiikkia jolla turhan voimakkaasti pyritään vaikuttamaan tunteisiin.

Joillakin julistajilla on tapana käyttää teatraalisia keinoja (esim. Urho Muroma silloin tällöin ja Markku Koivisto Nokian herätyksen aikana joskus puheissaan). Muroman kaltainen puhetapa selittyy mielestäni ainakin osittain Muroman oman ajan vaikutuksesta, mutta nykyäänkin varsinkin karismaattisissa piireissä voi törmätä julistajiin, jotka "liu'uttavat" puheääntä kuin taiteellisesti matalalta korkealle, pitävät dramaattisia taukoja, jonka jälkeen "jylähtävät", jne. Kristillisesti oikeaoppinen sanoma voi olla "tuettuna" edellä mainituin keinoin, mutta ei sen tarvitse olla, ja voi olla, että monia häiritsee itse asiasisältöön keskittymisessä puhujan tunteita liikuttamaan pyrkivä tapa esiintyä.

Varmaankin on niin, että monet ihmiset pitävät jotain intohimoisesti julistettua sanomaa uskottavampana kuin jos puhuja olisi täysin keskittynyt vain asiasisältöön ilman nonverbaalisia tai tunteellisia tai teatraalisia tehosteita. Moni psykopaattinen hallitsija on osannut liikuttaa massojen tunteita ja ajatuksia karismalla. Moni on varmaan uskonnollisissa piireissä törmännyt julistajiin, jotka peittävät sanomansa epäilyttävyyden tai onttouden tai mitättömyyden kyvyillään liikuttaa tiettyjen ihmisten tunnemaailmaa äänenkäytöllä, ilmeillä tai karismalla. En tarkoita vain esim. nauruherätyksen julistajia.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 02.03.21 - klo:16:14
Itse kun tapaan tuon puhetavan, lähden pois.
Jos joku ei osaa puhua normaalisti, niin en koe että mun tarvii jäädä kuuntelemaan.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: pax - 20.07.22 - klo:22:32
Olen miettinyt synnin syvyyttä, ihminen pyhittyy erittäin huonolla menestyksellä. Itse koen ehkä suurimpana epäonnistumisena tekemättömät asiat jotka koen syntinä Jumalan edessä.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 21.07.22 - klo:13:54
Totta. Ihminen pyhittyy melko surkealla menestyksellä. :(
Ajattelen, että se on jo melko hyvä, jos kykenee havahtumaan jossain tilanteessa, että ohhoh, eipäs noi mun ajatukset tuosta ihmisestä niin kovinkaan paljon Jumalan mielen mukaisia olo.
Ainakin sitten voi ne omia ja huomioida mahdollisuuden niiden muuttamiseen.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Stiina - 23.07.22 - klo:17:54
Lyhyesti:
Synti on ero Jumalasta.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Stiina - 24.07.22 - klo:11:35
Niille, jotka oikeasti ovat Jeesuksessa ei syntiä ja lankeemuksia enää koskaan lueta syyksi. Se on ihana Evankeliumi, joka on vaikea uskoa. Paavali oli "syntisistä suurin". Sitä nimeä me emme enää voi edes itsellemme omia, vaikka...
Kuitenkin on syntiä, joka on kuolemaksi ja sen puolesta ei tule rukoilla.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: pax - 24.07.22 - klo:12:12
Syntitietoisuus ihmisessä on hyvä asia, eli tarvitsen Vapahtajaa joka hetki ja silloin ihminen haluaa pysyä valveilla.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Malakia - 24.07.22 - klo:14:15
Niille, jotka oikeasti ovat Jeesuksessa ei syntiä ja lankeemuksia enää koskaan lueta syyksi. Se on ihana Evankeliumi, joka on vaikea uskoa. Paavali oli "syntisistä suurin". Sitä nimeä me emme enää voi edes itsellemme omia, vaikka...
Kuitenkin on syntiä, joka on kuolemaksi ja sen puolesta ei tule rukoilla.


Oliko VT:ssa jokin asia mihin ei saanut tuoda syntiuhria ?

Onko UT:ssa mainittu jokin asia minkä puolesta ei voi/saa rukoilla ?
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 24.07.22 - klo:20:57
Syntitietoisuus ihmisessä on hyvä asia, eli tarvitsen Vapahtajaa joka hetki ja silloin ihminen haluaa pysyä valveilla.

Niin. Se on Pyhän Hengen työtä uskovassa ihmisessä.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Stiina - 25.07.22 - klo:12:10
No nyt Sandiakin on samaa mieltä, kun Paxin sen oikein sanoi!  ;D

Malakian kysymykseen täytyisi etsiä teologilta vastausta. Tunnetustihan vain Pyhän Hengen pilkka (ei siis ollenkaan usko Jeesukseen Sovittajana) on sellainen asia ainostaan (fariseukset kertomuksessa). Vanhassa Testamentissahan kuoli heti yleensä, jos toi vääränlaisen uhrin tai koski Pyhään yms. Muitakin rangaistuksia tietty tuli.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 25.07.22 - klo:13:26
En ymmärrä mistä puhut.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Stiina - 25.07.22 - klo:14:59
No niin , sepä se. Minä en opi, että en ymmärrä ja hyväksy karismaatikkoja ollenkaan, vaikka joskus on pakko myöntää, että sellaisillakin voi olla oikea usko.

(Sellaisella ei ole oikeaa uskoa, joka ei usko Jeesuksen sovitustyöhön, täydelliseen, vaan lisää siihen omia tekoja eikä tarvitse armoa aina tai koskaan. On siis langennut armosta eikä voi pelastua, jos ei saa ensin parannuksen armoa siihen kuolemansyntiin.)
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 27.07.22 - klo:13:59
 Eihän tässä ollut karismaattisuudesta missään kohden puhe.
Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: Opo - 27.07.22 - klo:16:24
Eihän tässä ollut karismaattisuudesta missään kohden puhe.
Viestissä viime vuoden maaliskuulta sivutaan karismaattisuutta.
Monista tuntuu helposti väkinäiseltä kaikenlainen hengen nostattaminen. Joskus koen, että tunteitten näyttäminen kirkossa on kiellettyä. Koetaan ehkä, että menee liian sielulliseksi, jopa lähentelee syntiä, jos fiilikset liikaa nousee. Vaikka sydämessään iloitsee, ulospäin sitä ei saa näyttää, varmaan siksi, ettei johtaisi ketään harhaan. Rytmikäs musiikki on nuoremmalle väelle jo itsestään selvyys, mutta vanhempi väki kokee, että siinä on vieras elementti mukana. Toki muutosta on paljon tapahtunut viime aikoina.  Musiikin ”sisäänheittovoima”vapaissa suunnissa on ymmärretty, kitarayhtyeet kautta aikojen ovat olleet käytössä, nykyään bändit yms.


Otsikko: Vs: Mitä synti on?
Kirjoitti: sandia - 27.07.22 - klo:23:15
Luulin, että kävimme keskustelua viestistä #50 lähtien.