Kirjoittaja Aihe: Pätkiä Lutherilta!  (Luettu 2438 kertaa)

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Pätkiä Lutherilta!
« : 27.05.22 - klo:14:26 »
 :) Jos sallitte, keräilisin tähän löytöjä uskonpuhdistajaltamme?

"Meillä on siis täysi syy lausua uskontunnustuksessa: “Uskon pyhän kirkon.” Sitähän ei voi nähdä, se asuu Hengessä, paikassa “jota ei voi lähestyä” (1. Tim. 6:16). Siksi sen pyhyyttä ei voi nähdä. Jumala kätkee ja peittää sen heikkouksien, syntien ja eksytysten alle, monin eri tavoin koettavan ristin ja pahennusten peittoon, niin ettei se missään paljastu aisteillemme. Kun ne, jotka eivät tätä tiedä, havaitsevat, kuinka heikkoja syntisiä ovat kastetut ihmiset, joilla on sana ja jotka sen uskovat, he pahentuvat oitis ja päättelevät, että tuommoiset eivät kuulu kirkkoon. Saman tien he kuvittelevat, että kirkko koostuu erakoista ja munkeista, jotka vain huulillaan kunnioittavat Jumalaa ja turhaan palvovat häntä, kun eivät opeta Jumalan sanaa vaan ihmisten oppeja ja käskyjä. He katsovat erakoiden olevan pyhimyksiä ja kirkko, koska nämä suorittavat uskomuksiinsa perustuvia kummallisia tekoja, joita järki ylistää ja ihailee. Niin he muuttavat lauseen: “Uskon pyhän kirkon” ja tunnustavat sen asemesta: “Näen pyhän kirkon.” Mutta ihmisten keksimät vanhurskaudet ja omavalintaiset pyhyydet ovat itse asiassa hengellistä noituutta, jolla lumotaan toisten silmät ja mielet ja houkutellaan nämä pois todellisen pyhyyden tuntemisesta.

Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 594-595."

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #1 : 28.05.22 - klo:14:02 »

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #2 : 29.05.22 - klo:22:52 »
"Tunnustuskirjat, s. 525.

Edelleen Raamattu opettaa, että me tulemme vanhurskaiksi Jumalan edessä uskon kautta Kristukseen. Jos nyt messu tehtynä tekona poistaa elävien ja kuolleiden synnit, niin vanhurskauttaminen tapahtuu messuteon voimasta eikä uskosta, mikä ei sovi yhteen Raamatun kanssa.
Tunnustuskirjat, s. 65-66.

Poissa Malakia

  • Viestejä: 313
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #3 : 29.05.22 - klo:23:01 »
"Tunnustuskirjat, s. 525.

Edelleen Raamattu opettaa, että me tulemme vanhurskaiksi Jumalan edessä uskon kautta Kristukseen. Jos nyt messu tehtynä tekona poistaa elävien ja kuolleiden synnit, niin vanhurskauttaminen tapahtuu messuteon voimasta eikä uskosta, mikä ei sovi yhteen Raamatun kanssa.
Tunnustuskirjat, s. 65-66.

Vastaistko Stiina tuohon kysymykseeni toisessa ketjussa. Kiitos.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #4 : 24.07.22 - klo:12:07 »
"Kappale Johanneksen ensimmäsen kirjeen selityksestä 1902 SLEY 1532
1. Joh. 5:16. Jos joku näkee veljensä tekevän jonkun synnin, ei kuolemahan, hän rukoilkoon, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät, ei kuolemahan. Jos synti on kuolemahan; senkaltaisista en minä sano, että joku rukoilisi. Johannes lausuu tässä sanan, joka on varsin tarpeellinen kristittyjen kesken sentähden, että meiltä puuttuu viisaus ja usko, olemme heikot opissa, rakkaudessa, uskossa ja ristissä emmekä osaa niin puhtaasti käyttäytyä, kuin käsketään. Kristittyjen kesken tapahtuu alinomaan lankeemusta. Heikkouskoista korjatkaa, ei kamppausten riidoissa, Room. 14:1, ja Meidän, jotka väkevät olemme, tulee heikkoin voimattomuutta kärsiä, eikä itsellemme kelvata, Room. 15:1. Kristuksen seurakunnan ei pidä luulotella olevansa veljiin nähden täydellinen. Mutta heitä on kohdeltava niinkuin lapsia, jotta tulisivat väkeviksi. Rieskaa minä olen teille juoda antanut, ja en ruokaa; sillä ette sitä vielä voineet, ja ette vielä nytkään voi, 1. Kor. 3:2. Jättäessään meille puheena olevan lauseen tunsi Johanneskin ettei seurakunta ole täydellinen, vaan että sitä johdatetaan täydellisyyteen. Ja hän tahtoo että heikoista huolta pidetään. Kysymys on: onko yksinkertaisesti kaikkien puolesta rukoiltava? Muutamat ovat itsepintaiset, seurakuntaa hajoittavat ja parantumattomat. On tehtävä erotus syntisten ja puutteellisten välillä. Uskossa ja rakkaudessa heikkoja, lapsellisia ja kokemattomia on palveltava neuvovilla puheilla. Tiedän, veljeni, että seurakunnassa on syntisiä ja että ihmiset lankeevat, niinkuin raamattu sanoo: Vanhurskas taitaa langeta seitsemän kertaa, ja nousee jälleen; mutta jumalattomat kaatuvat onnettomuuteen, Sananl. 24:16. Tällaiset ihmiset muodostavat seurakunnan. Moninaisista me kukin puutumme, Jaak. 3:2. On siis tarpeellista että Jumala meille antaa meidän rikoksemme anteeksi ja että me samoin keskenämme annamme toinen toisellemme anteeksi. Mutta muutamat synnit, sanoo apostoli, ovat sellaisia, ettei niitä anteeksi anneta; on siis turhaa niiden puolesta rukoilla. Tästä raamatunpaikasta on otettu opetus, että muutamat synnit ovat anteeksi annettavat, muutamat kuolettavat. Siitä ovat johtuneet ne lukuisat syntien luokitukset, jotka puhuvat seitsemästä kuolemansynnistä, Toiset ovat katsoneet tätä kovaksi ja Jumalasta vieroittavaksi synniksi ja ovat sanoneet sitä luonnon synniksi ja suureksi synniksi. Minä käsitän kuolemansynniksi sellaista kuin on Koran synti. Tämä esimerkki sopii minusta tässä kohden selitykseksi. Kora ja hänen seuralaisensa asettuivat Mosesta vastaan suitsutusta sytyttäviksi papeiksi Herran edessä ja sanoivat Mosekselle ja Aronille: Kansa on kaikki pyhä, ja Herra on heidän kanssansa ja miksi te korotatte itseänne Herran kansan päälle? 4. Moos. 16:3. Siitä oli seurauksena että Moses heitä vastaan rukoili: Herra, älä käännä itseäsi heidän ruokauhrinsa puoleen. En minä heiltä ottanut aasiakaan, ja en ole heidän yhdenkään pahaa tehnyt, 4. Moos. 16:15. Kuolemansynnit ovat siis sellaiset, jotka tehdään hurskauden varjolla ja jotka eivät tahdo synnistä käydä eikä syntinä olla. Semmoisia ovat lahkolaiset, jotka pahuuteensa paatuvat. Eriseuraista ihmistä pakene, koska häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on, Tit. 3:10. Ja olen usein sanonut ettei helposti tavata lahkokunnan perustajaa, joka olisi kääntynyt. En tunne siitä yhtään esimerkkiä, vaikka eksyneet tosin voivat kääntyä, mutta yleisesti pysyvät harhaoppien keksijät paatuneina, jonkatähden Paavali ei turhaan ole sanonut: kerta. Tämän synnin luonto on taistella armoa vastaan. Sentähden rukoilen noiden lahkolaisten puolesta, mutta tämän synnin puolesta en rukoile. Muiden syntien puolesta, jotka tehdään heikkoudesta tahi ikäänkuin sattumalta, saatan rukoilla että ne anteeksi annettaisiin ja ettei niitä synniksi luettaisi. Mutta lahkolaisten puolesta, jotka eivät syntiänsä tunnusta, en saata rukoilla. Saatan tosin rukoilla että Jumala heidät kääntäisi, ennenkuin he kokonaan paatuvat, mutta kun he eivät tahdo mitään ojennusta ottaa, rukoilen: Herra, älä salli sen tulla vanhurskaudeksi tahi oikeaksi, jota nämät haluavat, vaan pane vanhurskautesi täytäntöön heitä vastaan. Mutta heikon veljen puolesta rukoilen: Herra, hän on heikko, hän ei puolusta ja sano oikeaksi rikostansa, vaan hän tietää sen synniksi. Kuolemansynti on siis mielestäni se väärä oppi, joka taistelee syntein anteeksi antamusta vastaan ja tahtoo vanhurskaudesta ja totuudesta käydä ja vaatii että valhetta palvellaan ja kunnioitetaan. Silloin tapahtuu että se, jota on neuvottu kerta tahi kahdesti, varsinkin jos hän on väärän opin tekijä, ei kadu. Näihin lahkolaisiin syntisiin saatetaan lisätä törkeät pahantekijät, jotka ilkeydestä ja uhkamielisyydestä tekevät pahaa. Heitä on oikein kuvaillut eräs piispa Malakias eräässä teoksessa, jonka nimi on Kirja syntien myrskystä ja joka ilmestyi Pariisissa v. 1518. Ja pettäjä Judasta muistutettiin kahdesti tahi kolmasti, mutta hän ei katunut. Näitä voidaan lukea edellä mainittuihin, joista ei lankeemus ole tapahtunut erehdyksestä, vaan on paatunut ja itsepintainen ilkeys ja perkeleellinen synti. Sillä tehdä syntiä niin, että tahdot olla syntien teossa nähtävänä ja tehdä itsesi tunnetuksi synnin tahallisena tekijänä, se on syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Lyhyesti sanoen: lopullinen katumattomuus, itsepintainen ilkeys ja taistelu tunnettua totuutta vastaan ovat synnin viimeiset aseet. Mitä sanot seurakunnan raatelijasta Paavalista, joka tappoi monta opetuslasta, ja kuningas Manassesta, eivätkö he olleet tehneet kuolemansyntiä? Eivät, sillä Paavali sanoo: Minä tein sen tietämättä, 1. Tim. 1:13. Ja Pietari julistaa syntein anteeksi antamuksen Jesuksen ristiinnaulitsijoille, sanoessaan: Minä tiedän, että sen tyhmyydestä tehneet olette, Ap. t. 3:17. Nuo olivat eksytyksissä ja sentähden he tappoivat profeettoja ja kristittyjä. Mutta kristitty ei ole eksyksissä, koska hän tietää tekevänsä pahaa ja luopuvansa Kristuksesta. Kuolemansyntiä on siis se, jota puolustetaan, vaikka se on osotettu ja tunnustettu synniksi, kun se kerran tahi kahdesti on tehty. Sellaisen puolesta ei ole rukoiltava. Mutta jos synti tunnustetaan, ei puutu armoa. Lohdutuksemme on siis se, kun hurskaasti elämme, mutta ihmiset kuitenkin saattavat langeta ja joutua kärsimyksiin, ettei meidän tule antautua epätoivoon eikä halveksia toinen toistamme, vaan meidän tulee ojentaa toinen toisellemme kättä. Ja langennut älköön olko itsepintainen ja paatunut pahuudessansa. Syntinen älköön joutuko epätoivoon, vaan hyljätköön syntinsä, Niin Paavalikin sanoo: Rakkaat veljet, jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaa senkaltaista siveyden hengessä, ja katso itseäsi, ettei sinua myös kiusattaisi, Gal. 6:1. Kokoon tullessamme muodostamme seurakunnan, jossa annetaan lohdutus sellaiselle, jonka synti on valtaansa ottanut ja joka ei yksin kykene nousemaan ja lohdutusta omistamaan. Silloin on veli sinulla hyvä olemassa, joka sanoo: Veljeni, ota lohdutusta, älä antaudu epätoivoon, synti annetaan sinulle anteeksi. Tästä tulee rippi, jota haaveilijat pilkkaavat. Jos ihmisillä, sanovat he, on usko, niin ei tarvita synninpäästöä. Antakoon Jumala heille kerran että saisivat tuntea mitä omantunnon vaiva on, jota eivät ole kokeneet. Tämä raamatunpaikka osottaa että veljen tulee rukoilla veljen puolesta; me emme saa jättää veljeä synnin takan alle. Voi yksinäistä ihmistä, kyllä hänellä on rukoilemista ja lohduttamista! Kristuksen valtakunta hallitsee meitä. Hän on antava, nimittäin Kristus eli Jumala. Ilmestynyt on lupaus: rukoilkaa syntein anteeksi antamus itsellenne ja veljillenne, ja Jumala antaa sen ja antaa vielä elämänkin, jos vaan ei synti ole kuolemaan. Veljelle on sanottava näin: Tunnustatko sinussa olevan syntiä? Tunnustan. Ole hyvällä mielellä. Kuinka niin. Koska syntisi tunnustat, ei sinussa on kuolemansyntiä, vaan sinun puolestasi on rukoiltava. Eikö kristillisen seurakunnan lohdutus ole suuri? Kultaisia sanoja nämä. Kristityt tietäkööt etteivät tarvitse mistään joutua epätoivoon ja ettei mikään voi heitä erottaa toivosta ja luottamuksesta Jumalaan, vaan että heidän on toivottava. Saul kuoli synneissänsä. Minkätähden? Sentähden, ettei hän toivonut, vaan kysyi noitaa. Tämä on suurin synti. Sentähden Jumala sallii saarnattavan laupeuttansa, että ihmiset, kun Häneen turvautuvat, poistaisivat kaikki epätoivon syyt, s.o. haluaisivat syntein anteeksi antamusta ja mielellään tahtoisivat olla vapaat synnistä."

Poissa Malakia

  • Viestejä: 313
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #5 : 24.07.22 - klo:14:30 »
"Tunnustuskirjat, s. 525.

Edelleen Raamattu opettaa, että me tulemme vanhurskaiksi Jumalan edessä uskon kautta Kristukseen. Jos nyt messu tehtynä tekona poistaa elävien ja kuolleiden synnit, niin vanhurskauttaminen tapahtuu messuteon voimasta eikä uskosta, mikä ei sovi yhteen Raamatun kanssa.
Tunnustuskirjat, s. 65-66.


Kästinköhän oikein että "messu" tarkoittaa tuossa tekstissä "ehtoollista", eikä koko messu-Jumalanpalvelusta ?

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #6 : 25.07.22 - klo:12:00 »
Juu, niin minä ymmärrän. Vasta nykyisin messu luterilaisuudessakin tarkoittaa Jumalanpalvelusta, jossa on HPE; erotuksena sanaJumalanpalveluksesta.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #7 : 26.07.22 - klo:13:56 »
"Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman.

Tuossa on lausuttuna aivan selvä ja lyhyt tuomio sellaisten houkkamaisten ihmisten väitteestä, jotka armon vapaudella tahtovat antaa tilaa lihalle, karkoittaakseen heidät moisesta harhakäsityksestä, etteivät he elämän ja armon sijaan, joista he kerskaavat, jälleen tuottaisi niskoillensa iankaikkista vihaa ja kuolemaa. Ei ole ensinkään sopivaa, apostolin tarkoitus on sanoa, että te, jotka jo kerran olette pelastetut ja vapautetut iankaikkisesta kuolemasta, jatkuvasti eläisitte lihanne mukaan, sillä jos niin teette, ette saa ajatella saavanne pitää elämää, vaan olette kuoleman omat ja helvetin kadotukseen tuomitut. Tehän tiedätte juuri synnin tähden olleenne Jumalan vihan alaisina ja kuoleman omina, näin ansaiten kadotuksen, koska olitte eläneet lihan mukaan. Ei Kristus myöskään ole kuollut niiden tähden, jotka tahtovat pysyä synneissään, vaan auttaaksensa synnistä niitä, jotka mielellään olisivat siitä vapaat, mutta kuitenkaan eivät voi itseään siitä auttaa.

Älköön siis se, joka on kristitty, paljon viisastelko tähän tapaan: Minä olen vapaa laista, minä saan siis tehdä, mitä haluttaa, vaan sanokoon ja painakoon mieleensä päinvastoin: koska on kristitty, niin peljätköön ja kavahtakoon syntiä, ettei uudelleen joutuisi vapaudestaan entiseen synnin vankeuteen, lain ja Jumalan vihan alaisuuteen, eikä alulle päässeestä elämästään lankeaisi jälleen kuolemaan, sillä hän kuulee tästä vakavan tuomion: Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman. On kuin hän sanoisi: Ei auta teitä se, että te kuulette evankeliumia, kerskaatte Kristuksesta, nautitte sakramenttia, ellette myöskin saamallanne armolla ja Hengellä tukahduta jumalattoman menon, Jumalan halveksimisen, ahneuden, ilkeyden, ylpeyden, vihan ja kateuden ym. syntihimoja.

Martti Luther, Kirkkopostilla III, s. 254, 255."

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #8 : 26.07.22 - klo:14:02 »

Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Luuk. 6:45)

Luther: Vapaa tahto ei ole oma tahtomme

“Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa” (Matt. 6:10). Tässä sanotaan: “Oi, eikö Jumala olekaan antanut meille vapaata tahtoa?” Minä vastaan: “Kyllä, tietysti Jumala on sinulle antanut vapaan tahdon, mutta miksi haluat tuosta vapaasta tahdosta tehdä oman tahtosi, etkä anna sen olla vapaan? Jos teet oman tahtosi mukaan, ei tahtosi ole vapaa, vaan se on sinun oma tahtosi. Mutta Jumala ei ole sinulle enempää kuin muillekaan antanut omaa tahtoa, sillä oma tahto tulee perkeleeltä ja Aadamilta, jotka ovat tehneet Jumalan heille antaman vapaan tahdon omaksi itsekkääksi tahdokseen. Tahto on näet vapaa vain silloin, kun sillä ei ole mitään omia pyyteitä, vaan se toimii vain Jumalan tahdon mukaan, jonka kautta se myöskin tulee vapaaksi kuulumatta ja alistumatta kenenkään muun valtaan.”

Jopa huomaat, että Jumala tässä rukouksessa käskee meitä rukoilemaan itseämme vastaan, jolloin hän opettaa meille, että itse olemme suurin vihollisemme. Sillä mahtavin on meissä oma tahtomme, ja sitä vastaan tulee meidän rukoilla: “Oi, Isä, älä anna minulle tapahtua minun tahtoni mukaan; murra minun tahto, torju se; tapahtukoon minulle mitä tahansa, älköön vain minun tahtoni mukaan, vaan sinun tahtosi mukaan.” Sillä niin on taivaassa; siellä ei ole mitään omaa tahtoa; älköön sitä maan päälläkään olko. Tämä rukous, kun sitä todella rukoilemme, tuottaa meille paljon kipua, koska oma tahtomme on syvin ja suurin meissä, eikä mikään ole meille rakkaampaa kuin oma tahto.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #9 : 27.07.22 - klo:13:16 »
Otteita kirjasta: Galatalaiskirjeen selitys (Martti Luther) - Luku 1


Viisikymmentä itsevanhurskauden ihailemaa etua joita se pyrkii saavuttamaan tekojen nojalla, apostoli Paavalin Galatalaiskirjeen mukaan

1. Se johtaa pois armokutsumuksesta. (1. luku)
2. Se kääntyy toiseen evankeliumiin.
3. Se hämmentää uskovien mielet.
4. Se vääristelee Kristuksen evankeliumia.
5. Se on kirottu.
6. Se etsii ihmissuosiota.
7. Se on ihmisten mieleen.
8. Se ei ole Kristuksen palvelija.
9. Se on ihmisten mukaista, mutta ei Kristuksen ilmestyksen kautta.
10. Lain paras vanhurskaus on mitätön.
11. Se hävittää Kristuksen seurakuntaa.
12. Se ei voi vanhurskauttaa. (2. luku)
13. Se julistaa Kristuksessa vanhurskaat syntisiksi.
14. Se tekee Kristuksesta synnin palvelijan.
15. Se rakentaa voitetun synnin uudestaan.
16. Se tekee meistä rikkojia.
17. Se tekee mitättömäksi Jumalan armon.
18. Se päättelee Kristuksen suotta kuolleen.
19. Se tekee meistä älyttömiä galatalaisia.
20. Se lumoaa. (3. luku)
21. Se ei usko totuutta.
22. Se ristiinnaulitsee Kristuksen.
23. Se lukee Pyhän Hengen saamisen tekojen ansioksi.
24. Se luopuu Hengestä ja päättää lihassa.
25. Se on kirouksen alainen.
26. Se lisää Jumalan testamenttiin ja hylkää sen.
27. Se tekee synnin ylen runsaaksi.
28. Se sulkee meidät synnin alle.
29. Se orjuuttaa köyhien alkeisoppien alaisuuteen.
30. Se vaikuttaa, että evankeliumia turhaan saarnataan. (4. luku)
31. Se tekee turhiksi kaikki kärsimiset ja vaivannäöt.
32. Se tekee orjaksi ja orjattaren pojaksi.
33. Se ajaa pois perinnöstä orjattaren pojan kanssa.
34. Se vaikuttaa sen, ettei Kristus ole miksikään hyödyksi. (5. luku)
35. Se velvoittaa meitä pitämään koko lain.
36. Se vaikuttaa sen, että joudumme pois Kristuksesta.
37. Se saattaa lankeamaan pois armosta.
38. Se estää hyveen hyvällä tiellä juoksemisen.
39. Se tuottaa houkutuksen joka ei ole Jumalasta.
40. Siinä on turmeluksen hapatus.
41. Se tuottaa opettajalleen tuomion.
42. Se aikaansaa sen, että purraan ja syödään toinen toistaan.
43. Se luetaan lihan tekojen joukkoon.
44. Se luulee olevansa jotakin, vaikka ei mitään ole. (6. luku)
45. Se kerskaa muusta kuin Jumalasta.
46. Se miellyttää ihmisiä lihallisesti.
47. Se vihaa ristin tähden tulevaa vainoa.
48. Se ei itsekään pidä lakia.
49. Se kerskaa lihallisten asioiden opettajasta.
50. Se ei hyödytä mitään eikä saa aikaan mitään.

Elokuulla vuonna 1538.

Olemme jälleen Herran nimessä ryhtyneet selittämään Paavalin Galatalaiskirjettä, emme esittääksemme mitään uutta tahi tuntematonta, koska koko Paavali Jumalan armosta nyttemmin on teille tunnettu ja keskuuteen levinnyt, vaan siksi - kuten tämän tästä muistutan - että on lähellä suuri vaara: perkele käy käsiksi puhtaaseen oppiin ja tuo jälleen keskuuteemme tekojen ja ihmissääntöjen opin. Siksipä on erittäin hyödyllistä, että tämä uskon oppi säilytetään sitä yleisesti ja ahkerasti lukemalla ja kuulemalla.

Ja vaikka sitä tutkittaisiin ja perinpohjin opeteltaisiin miten paljon tahansa, ei ole kuitenkaan kuollut vastustajamme, perkele, joka aina käy ympäri ja yrittää niellä meidät; samaten elää yhä vielä lihamme, ja sitä paitsi ahdistavat ja painavat meitä kaikki kiusaukset joka taholta. Tätä oppia ei siis milloinkaan voida kylliksi tutkia eikä mieliin teroittaa. Sen kukistuessa ja hukkuessa, totuuden tunto kukistuu ja hukkuu; sen kukoistaessa taasen kaikki hyvä, hurskaus, todellinen jumalanpalvelus, Jumalan kunnia ja varma tieto kaikista elämänmuodoista ja asioista kukoistaa. Me tahdomme siis, jottemme olisi toimettomia, jälleen aloittaa siitä, mihin lopetimme, tuon sanan mukaisesti: «Kun ihminen on lopettanut, alkakoon jälleen alustaa (Syr. 18:6).

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #10 : 29.07.22 - klo:14:45 »
Historiaa Lutherin ajattelusta lopunajoista aikanaan, samalla opettaa hyvin Raamatun lukemisesta.

https://www.sley.fi/toiminta/raamattu-tutuksi/raamattuluennot/luther-ja-lopunajat/

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Pätkiä Lutherilta!
« Vastaus #11 : 03.08.22 - klo:18:48 »
Ei ole ihananampaa uskoa, kuin Lutherilta lainattu. Tässä rov. O. Peltolan (93 v) löytö.

"MITÄ ON

PYHITYS?
06.05.2007 02:24

Olen jälleen joutunut painiskelemaan kipeän pyhitysongelman edessä. "Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella." Eikö minun pitäisi vähitellen muuttua yhä paremmaksi ja kasvaa aidosti Kristuksen kaltaiseksi? Tätä ongelmaa mietiskellessäni minulle oli löytö huomata, että kysymykseen on kristikunnan historiassa annettu kolmenlaisia vastauksia. Löytö selvitti minulle jotain siitä, miksi uskovien keskuudessa tähän tärkeään kysymykseen annetaan niin ristiriitaista opetusta.

Ensimmäisessä pyhitysopetuksessa korostetaan sellaisia Raamatun kohtia, joissa vaaditaan uskovilta tahdonponnistuksia lihan kurissa pitämiseksi. Neuvot, kehotukset, nuhteet, jopa paastot ja monenlaiset lihan kurittamiset voivat kitkeä uskovasta pahuuden. Tällainen pyhitysopetus iloitsee erikoisesti Jaakobin kirjeestä, koska sen henki on niin luja. Munkkilaisuuden isä, Antonios, opettaa: "Koska olemme oman itsemme herroja, on omassa vallassamme olla lankeamatta, kun himot viettelevät meitä pahoihin tekoihin. Jos siis haluamme, voimme elää Jumalan tahdon mukaan. - Kun ihmiset pyrkivät elämään parhaalla mahdollisella tavalla ja pitävät huolta sielunsa tilasta, heistä tulee hyviä ja Jumala rakastaa heitä. - Sitkeän ponnistelun ja harkinnan avulla ihminen, jota hänen mielihalunsa eivät vedä petollisiin nautintoihin, voi saavuttaa kaiken."

Toinen "koulukunta" taas etsii sellaisia kohtia Raamatusta, jotka näyttävät lupaavan pyhitystaisteluun kertakaikkisen ratkaisun Hengen täyteydestä tai uskosta siihen, että vanha ihmisemme on kuollut. On kahden tason uskovia ja siirtyminen korkeammalle tasolle ratkaisee ongelmat. Hengen voimaan päässyt uskova elää voitokasta elämää. Hän saa kokea ihmeellisiä, yliluonnollisia asioita ja ylistys täyttää hänet. Tämän koulukunnan opettajat lainaavat mielellään Apostolien tekoja, 1 Kor 12-14:ää, Room. 6:ta ja Gal. 2:19-20:tä,

Kolmas opetus taas lähtee siitä, että "oikein uskoviin ja todella uudestisyntyneisiin vielä jatkuvasti - hautaan saakka - on piintyneenä paljon heikkoutta ja vajavuutta". "Vanha Aatami vielä on piintyneenä ihmisen ymmärrykseen, tahtoon ja kaikkiin kykyihin. Uudistus tässä elämässä ei ole täydellinen, vaan se on ainoastaan alulla." (Tunnustuskirjat)

Jokainen uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen, vanhurskas toivossa, syntinen todellisuudessa. Siksi valvovalla omallatunnolla vaeltava uskova on aina katuva. Hänen kasvunsa on nimenomaan kasvua jokapäiväisessä katumuksessa ja alituisessa turvautumisessa syntien anteeksisaamiseen. "Sillä tässä elämässä me emme saavuta vanhurskautta, vaan kurotamme sitä kohden, aina etsien, aina vanhurskauttamista kerjäten, synnin sovitusta pyytäen, taivaallisen Isämme tahdon tapahtumista anoen, hänen nimensä pyhittämistä anoen. Ja kuitenkin juuri tässä tilanteessa Jumala julistaa meidät vanhurskaiksi." (Luther)

Tässä opetuksessa vedotaan mielellään Room. 7:ään kuvauksena uskovan arkielämästä. Uskonvanhurskaus (Room 3:21 - 26) ja jumalattoman vanhurskauttaminen (Room 4:5) ovat opetuksen kulmakiviä. Armo on tämän opetuksen keskeisiä sanoja.

Kuinka riemullista onkaan ollut "löytää" uudelleen tämä kolmas opetus ja samalla pyrkiä riistäytymään irti niin ihmisen tahtoon vetoavasta kuin kokemukseen rakentuvasta Raamatun tulkinnasta. Vasta uskonvanhurskauden ja Jumalan armon suuruuden näkeminen vapauttaa olemaan aidosti se ihminen, joka todellisuudessa olen. Vain sen hyvän uutisen varassa, joka ei vaadi mitään, mutta antaa kaiken, jaksaa uskoa olevansa sittenkin Jumalan lapsi. Tiedän, etten koskaan tässä ruumiissa ollessani parane, vaikka parantuminen on jo alkanut. Syntinen olen ja syntisenä pysyn.

Syntieni kanssa saan päivittäin mieli murheellisena turvautua Jumalan ihmeelliseen armoon Jeesuksessa Kristuksessa. Jokapäiväisen syntisyyteni tähden minulla on myös aina uudestaan asiaa ristin juurelle. Nyt elän siinä toivossa, että tämän jatkuvan katumuksen ja anteeksiannon keskeltä osaisin tehdä edes muutamia hyviä tekoja, ja että edes hiukan paremmin osaisin pitää lihaani silmällä."  :-*