Nyt luin enemman rauhassa luvun neljä.
Siitä kyllä saa vaikutelman, että uskova on jotenkin vastuussa siitä, että pysyy uskossa.
Lähes koko luku on sitä teemaa.
Mitä ajatuksia se herättää? Pelkään, että en osannut mainita siitä mitään, ja siksi kirjoitin poistamani viestin joitakin päiviä sitten.
Laitan tähän melko pitkän otteen luvusta 4, koska se kokonaisuudessaan käsittelee sitä.
Eli en ihan ymmärrä sitä mikä on ihmisen vastuu ja mikä ehdottomasti ei ole ihmisestä itsestään riippuvainen pelastuksen suhteen.
Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
2. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
3. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
4. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
5. ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni".
6. Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,
7. niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne".
8. Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.
9. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
10. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
11. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Tai siis siinä on nuo kaksi kehoitusta: neuvotaan olemaan varovaisia, ettemme jäisi taipaleelle ja ahkeroidaan päästä lepoon emme tulisi tottelemattomiksi.