Tutkiskelin itseäni asian myötä ja petyin itseeni. Oman uskoni ja tämän kumppaniasian tutkistelun myötä tulin tähän valintatilanteeseen. Sydämessäni tuntuu kamalalta ajatella luopumista kumppanista. Jo ajatus siitä että "kuolema meidät erottaa" tuntuu surulliselta. Kun kysyin teiltä, pitäisikö minun Raamatun valossa jättää rakastettuni, kysyin sitä todella myös itseltäni. Tämä ahdisti ja teki oloni syylliseksi siitä, etten osaa laittaa Jeesusta elämäni tärkeimmäksi asiaksi. Tuli vielä mieleen, että "Sillä, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen.." ja "Joka rakastaa isäänsä tai äitiään enemmän kuin minua, ei ole minulle kelvollinen, ja joka rakastaa poikaansa tai tytärtään enemmän kuin minua, ei ole minulle kelvollinen. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, ei ole minulle kelvollinen".
Tiedän, että tämä elämä onkuin pisara valtameressä, eikä mikään saisi mennä Jeesuksen edelle. Haluaisin, että tärkeysjärjestykseni olisi oikea. En tiedä, onko tämä oikea paikka tuoda asiaa esille, mutta liittyy luonnollisesti aiheeseen.