Mutta siis yllä jossain toin esiin ajatuksen, että vihollinen voi myös syöttää ajatusta, että kaikki seurakunnat ovat harhassa. Jos sellaista uskoo, ei enää luota Jumalan sanaan ja siihen että Jumala todella pitää omistaa huolen. Ja se voi johtaa siihen että yksittäinen uskova täysin eristäytyy muista uskovista.
Eristäytymisellä on myös usein epäterveitä seurauksia pitkälle vietynä.
Otan tähän vielä kantaa. Olen nykyisin sitä mieltä, että vihollinen toimii seurakunnissa. Ihan nimestä riippumatta, joissakin enemmän, joissakin vähemmän. Seurakuntien johtajat ymmärtävät tätä varsin heikosti. Kuulin erään lähetysseuran johtajasta, joka oli ohjeistanut henkilökuntaansa siten, että kiinnittäisivät huomiota hänen opetuksiinsa ja huomauttavat heti, jos jokin asia ei ole kohdallaan. Tällainen nöyryys on harvinaista.
Tietyistä syistä olen itse ollut jo kauan irti seurakunnan varsinaisesta jäsenyydestä. Se ei ole kuitenkaan merkinnyt eroa uskovien yhteydestä. Tällä hetkellä en kuitenkaan tiedä, mikä olisi paikkakunnallani se seurakunta, johon liittyisin. Liitynkö siihen, jonka harhat tunnen, vaiko siihen, jonka harhoja en tunne? Tuo ekavaihtoehto tarkoittaisi ev.lut. seurakuntaa.