Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 22.05.14 - klo:13:50

Otsikko: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 22.05.14 - klo:13:50
Luin juuri Jaakobin kirjeen 2. luvusta uskosta ja sitä seuraavista teoista, ei voi olla uskoa ilman tekoja, ilman tekoja oleva usko on voimaton jopa kuollut sanoo Jaakob kirjeessään.

Kiinnitin huomiota tähän Lydian kirjoitukseen toisaalla ja siitä heräsi ajatus ihan omasta keskustelusta. Mistä voin tietää, onko uskoni kuollutta. Tai mistä voin tietää, että uskoni on elävää? Mistä voin tietää, etten vain luule tietäväni?
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Helena - 22.05.14 - klo:14:25
Usko ilman tekoja on kuollut, toisinsanoen silloin uskoa ei ole lainkaan. Usko synnyttää uskon tekoja, samoin kuin vanhurskas tekee vanhurskaita tekoja. Ne eivät siis ole laintekoja, koska uskovat ovat armon alla ja Hengen kuljetettavina. Uskon teot voivat olla suoraan tai välillisesti näkyviä ja vaikuttavia.

Usko Jeesukseen synnyttää vastarakkautta Herraan, halua ojentautua Jumalan tahdon mukaan. Uskon tekojen moottorina onkin rakkaus Jeesukseen ja sitä kautta myös rakkaus lähimmäiseen.

Uskon, että kukin tietää itse oman tilansa jo Jumalan sanan, rukouksen ja näissä vaikuttavan Pyhän Hengen äänen ja vaikutusten perusteella. Jos usko on päässyt näivettymään, senkin Pyhä Henki haluaa osoittaa, että asiat muuttuisivat.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 22.05.14 - klo:14:33
Uskon, että kukin tietää itse oman tilansa jo Jumalan sanan, rukouksen ja näissä vaikuttavan Pyhän Hengen äänen ja vaikutusten perusteella.

Minä en usko tuohon. Ihminen voi luulla tekevänsä uskon tekoja, kunhan vaan on sellaisessa ilmapiirissä, jossa näin ajatellaan ja opetetaan. Muuten, Raamattukin tukee ajatustani, esim. Matt. 7:21-23.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Helena - 22.05.14 - klo:14:43
Silloin ei olla rehellisiä eikä eletä totuudessa, toisin sanoen ei seurata Jeesusta. Jokainen valtsee oman tiensä, mutta Jumalan Henki on uskollinen opettamisessaan ja kutsumisessaan.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 22.05.14 - klo:15:09
Silloin ei olla rehellisiä eikä eletä totuudessa, toisin sanoen ei seurata Jeesusta. Jokainen valtsee oman tiensä, mutta Jumalan Henki on uskollinen opettamisessaan ja kutsumisessaan.

Mistä tiedän, että olen rehellinen? Tai mistä Sinä tiedät olevasi rehellinen? Entä ne, joista em. Raamatun kohta puhuu, miksi he eivät tienneet ennenkuin oli liian myöhäistä? Hehän luulivat olevansa oikealla tiellä.

Tätä ei pidä käsittää härnäämiseksi eikä sanakikkailuksi, vaan kysymys on mitä vakavimmasta asiasta.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Soltero - 22.05.14 - klo:16:30
"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;

sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."  (2. Piet.1: 10-11)

Käsitän lankeamisen tarkoittavan tässä lankeamista pois uskosta ja armosta.

Edellisissä jakeissa kerrotaan tarkemmin, mitä kutsumisen ja valisemisen lujaksi tekeminen tarkoittaa.



Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Helena - 22.05.14 - klo:20:17
En valitettavasti ymmärrä Paulus kysymyksiäsi tarpeeksi, että osaisin vastata mitään. Kirjoitin aiemmin, että Jumalan sana ja Henki ohjaavat ja pitävät totuudessa, kunhan me ihmiset haluamme kuulla ja ojentautua tämän puheen mukaan. Herra itse antaa uskon, on sen alkaja ja täydelliseksi tekijä. Jos Jumala ei saa toteuttaa tahtoaan omissaan, se on aina ihmisen oma valinta. Jumala ei estä olemasta totuudelle kuuliainen.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Lydia - 22.05.14 - klo:20:20
Mitenkä tämä asia nyt oikein on..
Onko kuitenkin Pyhä Henki se joka vaikuttaa niitä tekoja ja sitten vielä, mitä ja millaisia ne teot ovat. Lähimmäisen rakastaminen on suuri asia niillä mahdollisuuksilla mitä ihmisellä on, anteeksiantaminen.. mutta siinäkin Pyhä Henki mukana.

Tai ja sitten vielä.
Mutta entä kun ihmiset auttavat muutenkin toisiaan vaikka eivät ole uskossa, tekeekö uskova niitä samoja asioita ollakseen elävä uskossaan? ???
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Lydia - 22.05.14 - klo:20:31
Uskon tekoja ovat myös asenteet jotka ovat Jumalan mielenmukaisia.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Helena - 22.05.14 - klo:20:33
Mitenkä tämä asia nyt oikein on..
Onko kuitenkin Pyhä Henki se joka vaikuttaa niitä tekoja ja sitten vielä, mitä ja millaisia ne teot ovat. Lähimmäisen rakastaminen on suuri asia niillä mahdollisuuksilla mitä ihmisellä on, anteeksiantaminen.. mutta siinäkin Pyhä Henki mukana.
Tai ja sitten vielä.
Mutta entä kun ihmiset auttavat muutenkin toisiaan vaikka eivät ole uskossa, tekeekö uskova niitä samoja asioita ollakseen elävä uskossaan? ???
Jos jotakin yrittäisi sanoa, tuolla kirjoitin, että "usko Jeesukseen synnyttää vastarakkautta Herraan, halua ojentautua Jumalan tahdon mukaan. Uskon tekojen moottorina onkin rakkaus Jeesukseen ja sitä kautta myös rakkaus lähimmäiseen". Ne ovat varmaan niitä edeltävalmistettuja tekoja, joissa Jumala johdattaa omiaan.

Ilman rakkautta hommat menevät helposti puurtamiseksi.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Lydia - 22.05.14 - klo:20:36
Mitenkä tämä asia nyt oikein on..
Onko kuitenkin Pyhä Henki se joka vaikuttaa niitä tekoja ja sitten vielä, mitä ja millaisia ne teot ovat. Lähimmäisen rakastaminen on suuri asia niillä mahdollisuuksilla mitä ihmisellä on, anteeksiantaminen.. mutta siinäkin Pyhä Henki mukana.
Tai ja sitten vielä.
Mutta entä kun ihmiset auttavat muutenkin toisiaan vaikka eivät ole uskossa, tekeekö uskova niitä samoja asioita ollakseen elävä uskossaan? ???
Jos jotakin yrittäisi sanoa, tuolla kirjoitin, että "usko Jeesukseen synnyttää vastarakkautta Herraan, halua ojentautua Jumalan tahdon mukaan. Uskon tekojen moottorina onkin rakkaus Jeesukseen ja sitä kautta myös rakkaus lähimmäiseen". Ne ovat varmaan niitä edeltävalmistettuja tekoja, joissa Jumala johdattaa omiaan.

Ilman rakkautta hommat menevät helposti puurtamiseksi.

Juuri noinhan se on. Ja Jumala vaikuttaa tekoja ja eikö ne ole juuri niitä ennalta valmistettuja joista Raamattu puhuu. Kun meitä ei jätetty yksin selviytymään tästäkään asiasta.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 22.05.14 - klo:22:27
Luin juuri Jaakobin kirjeen 2. luvusta uskosta ja sitä seuraavista teoista, ei voi olla uskoa ilman tekoja, ilman tekoja oleva usko on voimaton jopa kuollut sanoo Jaakob kirjeessään.

Kiinnitin huomiota tähän Lydian kirjoitukseen toisaalla ja siitä heräsi ajatus ihan omasta keskustelusta. Mistä voin tietää, onko uskoni kuollutta. Tai mistä voin tietää, että uskoni on elävää? Mistä voin tietää, etten vain luule tietäväni?

Tämä koko keskustelu lähti käyntiin tuosta Jaakobin kirjeen kohdasta, jota on käytetty jopa lyömäaseena ja sen osoittamiseksi, että meillä on oikea usko, koska me teemme uskon tekoja. Näinhän sitä ei toki kukaan sano, mutta se voidaan lukea rivien välistä. Lisäksi tätä käytetään (syyllistämisen) tarkoituksessa, että saataisiin ihmiset uhraamaan rahaa juuri siihen meidän työhön ja näin myös tekemään niitä vaadittuja uskon tekoja.

En kuitenkaan usko siihen, että kukaan voisi ryhtyä tekemään uskon tekoja. Uskon teot (ollakseen aitoja) kumpuavat siitä elämästä, joka sisällä on, muutoin ne ovat joitain muita tekoja.

Kun lapsi syntyy tähän maailmaan, niin hänessä oleva elämä alkaa ilmetä vähitellen erilaisina tekoina sen elämän seurauksena, joka hänessä on. Jos tekoja ei ole, lapsi on jotenkin vammainen ja viedään tutkimuksiin.

En usko, että Paavali ja Jaakob olivat eri linjoilla puhuessaan eri tavoin uskosta ja teoista. Paavali korostaa uskoa, joka johtaa hyviin tekoihin, ja Jaakob puolestaan tekoja, jotka ovat seurauksena uskosta. Oikea usko siis synnyttää tekoja, mutta mitkään teot eivät synnytä oikeaa uskoa.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Taisto - 22.05.14 - klo:22:39

En usko, että Paavali ja Jaakob olivat eri linjoilla puhuessaan eri tavoin uskosta ja teoista. Paavali korostaa uskoa, joka johtaa hyviin tekoihin, ja Jaakob puolestaan tekoja, jotka ovat seurauksena uskosta. Oikea usko siis synnyttää tekoja, mutta mitkään teot eivät synnytä oikeaa uskoa.
Aivan, teot eivät synnytä uskoa. Mutta ne kertovat jotakin siitä, millainen usko meillä on.

Monet uskon synnyttämät teot on tarkoitettu olemaan toisille hyödyksi, ei meille itsellemme.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:05:12
Silloin ei olla rehellisiä eikä eletä totuudessa, toisin sanoen ei seurata Jeesusta. Jokainen valtsee oman tiensä, mutta Jumalan Henki on uskollinen opettamisessaan ja kutsumisessaan.

Mistä tiedän, että olen rehellinen? Tai mistä Sinä tiedät olevasi rehellinen? Entä ne, joista em. Raamatun kohta puhuu, miksi he eivät tienneet ennenkuin oli liian myöhäistä? Hehän luulivat olevansa oikealla tiellä.

Tätä ei pidä käsittää härnäämiseksi eikä sanakikkailuksi, vaan kysymys on mitä vakavimmasta asiasta.

Jumalan Sana opettaa meille, että meidän henkemme todistaa Hänen Henkensä kanssa, että me olemme Jumalan lapsia ja ellei tuota todistusta ole meidän sisimmässämme, ei vain tekomme, vaan koko elämämme on iankaikkisuus näkökulmasta turhaa.

Siksi tuleekin valvoa ja tutkia itseään, kuin myöskin tekojaan, ovatko ne Jumalan Hengestä kumpuavia, Hänen vaikuttamiaan ja aikaansaamiaan, vai onko niiden "moottorina" oman sädekehän kiilloitus, ihmiskunnian pyytäminen tms.

Millä sitten tutkimme itseämme, olemmeko Jumalan lapsia ja ovatko tekomme Hänen tekojaan, vai omaa puurtamistamme.

Jumalan Sana jälleen opettaa meille, että Jumalan sana on peili ja yhteys Jumalaan, eli keskustelut / rukousyhteys Hänen kanssaan ovat ne "toimenpiteet", joiden kautta me pääsemme tutkimaan itseämme ja myöskin tekojamme.

Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:05:38
Psalmi 139
23. Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Meistä ei kukaan ihminen voi täysin tuntea itseään jokaista alitajunnan sopukkaakin myöden ja siksi meidän tuleekin pyytää Jumalaa tutkimaan sydäntämme Psalmin tavoin.

Kuten eräässä virressä sanotaan;

"Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja,
ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajana,
saan tappioni tuoda kuitenkin."

Meidän on hakeuduttava päivittäin ja hetkittäin Hänen Henkensä valaisuun ja oltava Hänen edessään sydän avoinna ja kuunnellen Pyhän Hengen ääntä, mitä se meille puhuu ja mihin kehoittaa ja näin me tiedämme, mikä on se Hänen tahtonsa tie, mitä meidän tulee kulkea.

Pyhä Henki johtaa Jumalan lasta kaikkeen totuuteen ja tämä kaikkessa totuudessa eläminen ja vaeltaminen ei tarkoita ainoastaan hengellistä elämäämme, vaan kaikkea elämän arkeamme, kuten ihmissuhteitamme, työtämme, arkielämän valintojamme yms. ja elleivät nämä kerro ja puhu samaa kieltä ns. temppelikristillisyytemme kanssa, niin silloin on syytä kysyä, kuka meitä johtaa, onko se Pyhä Henkin vai oma lihamme.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:06:00
Vielä jotain tästä Matt.evk. 7:än kohdasta:

21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten
valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me
sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet
ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä
tuntenut
; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
24. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja
tekee niiden mukaan
, verrattava ymmärtäväiseen mieheen,
joka huoneensa kalliolle rakensi.
25. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja
syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut,
sillä se oli kalliolle perustettu.
26. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan,
on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät
sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."

On huomattava, että tuossa sanotaan, että Jeesus ei ollut
koskaan tuntenut heitä.

Tuskin silloin oli kysymys valvovasta Jumalan lapsesta?

Ja jälleen kerran tässäkin kohdin kuitenkin puhutaan teoista.
Joka kuulee minun Sanani ja tekee niiden mukaan.
Eli täydessä balanssissa Jaak. kirjeen 2. luvun kanssa ovat nämä Jeesuksen sanat.
Tarvitaan siis kumpikin, USKO ja TEOT.
Eli Matteuksessa mainituilta puuttui usko, sillä Jeesus ei ollut koskaan tuntenut heitä.

Tässä on muuten osa niistä Jeesuksen sanoista, mitä Hän tuossa edellä puhui ja joista Hän mainitsi, "jokainen joka kuulee nämä minun sanani".

Matt. 7
16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.
Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17. Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä,
mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä
huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

Eli viittausta tuolla edellä mainitsemaani arkielämän kristillisyyteen, esim. ihmissuhteisiimme, työhömme, arjen vaintoihimme, jne.

Eli jälleen kerran on kysymys teoista, eli Hengen meissä aikaansaamasta hedelmästä.

Mutta miksi niin moni karsastaa hengellisten asioiden yhteydessä teoista puhumista ja mieltää sen aina lain alla olemiseksi, vaikka Jeesus itse puhui teoista paljonkin, kuten muutkin UT kirjeet?

ps. Anteeksi runsassanaisuuteni, mutta oli ihan mielenkiintoinen aihe oma aamuhartauksensa olla tämän asian kanssa Isän kasvojen edessä ja tutkia Sanastaan, mitä, miksi ja miten. :)
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Lydia - 23.05.14 - klo:10:32
Olen tosi ankara itselleni, enkä näe mitään hyviä tekoja itselläni. :-\
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:10:41
En minäkään tuolla sitä tarkoittanut, että itse olisin jokin
hyvä esimerkki tuossa asiassa, mutta emme voi silti kieltää,
etteikö Raamattu siihen meitä kehoita.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Lydia - 23.05.14 - klo:10:44
En tarkoittanut ollenkaan sitä vaan mietin itseäni ja raadollisuuttani.  >:(
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:10:56
Otetaanpa heti kiinni, ettemme anna viholliselle pienintäkään tilaa kiusata meitä. :)

Kaikki ok, ei mitään väärinkäsityksiä, ole ihan rauhassa ja levossa ystäväiseni!  ;D
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 23.05.14 - klo:11:51
Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??

Jos vastaan tuohon lyhyesti, niin kohdallani ainoa tulosta tuottava "toimenpide" on se, että pidättäydyn kaikenlaisista toimenpiteistä. Ja pilallemenneenä luotan siihen, että Jumalan armo riittää minullekin. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että olen lopettanut hengellisyyteni ympärillä pyörimisen ja lakannut etsimästä siitä jotain Jumalalle kelpaavaa. Jo vuosia on mennyt näin ja jonkun mielestä olen luopunut uskostani kokonaan.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 23.05.14 - klo:12:01
Pyhä Henki johtaa Jumalan lasta kaikkeen totuuteen ja tämä kaikkessa totuudessa eläminen ja vaeltaminen ei tarkoita ainoastaan hengellistä elämäämme, vaan kaikkea elämän arkeamme, kuten ihmissuhteitamme, työtämme, arkielämän valintojamme yms. ja elleivät nämä kerro ja puhu samaa kieltä ns. temppelikristillisyytemme kanssa, niin silloin on syytä kysyä, kuka meitä johtaa, onko se Pyhä Henkin vai oma lihamme.

Hauska sana tuo temppelikristillisyys. En ole sitä ennen kuullutkaan, osaan kyllä ajatella, mitä sillä tarkoitat. Omassa nykykristillisyydessäni sitä ei esiinny lainkaan, joten on tyydyttävä vain tähän tomppelikristillisyyteen.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Helena - 23.05.14 - klo:12:11
Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??

Jos vastaan tuohon lyhyesti, niin kohdallani ainoa tulosta tuottava "toimenpide" on se, että pidättäydyn kaikenlaisista toimenpiteistä. Ja pilallemenneenä luotan siihen, että Jumalan armo riittää minullekin. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että olen lopettanut hengellisyyteni ympärillä pyörimisen ja lakannut etsimästä siitä jotain Jumalalle kelpaavaa. Jo vuosia on mennyt näin ja jonkun mielestä olen luopunut uskostani kokonaan.
Jumalan armosta olemme uskossa Jeesukseen, syntiemme sovittajaan, uskomme alkajaan ja täyttäjään. Emmekä ravitse itseämme Jumalan sanan ja rukouksen kautta kelvataksemme Jumalalle; olemme kelvanneet jo. Raamatun moninaiset kehotukset uskoville tähtäävät siis johonkin muuhun. Uskonelämä ei taida olla oman hengellisyyden ympärillä pyörimistä :)
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Helena - 23.05.14 - klo:12:15
Pyhä Henki johtaa Jumalan lasta kaikkeen totuuteen ja tämä kaikkessa totuudessa eläminen ja vaeltaminen ei tarkoita ainoastaan hengellistä elämäämme, vaan kaikkea elämän arkeamme, kuten ihmissuhteitamme, työtämme, arkielämän valintojamme yms. ja elleivät nämä kerro ja puhu samaa kieltä ns. temppelikristillisyytemme kanssa, niin silloin on syytä kysyä, kuka meitä johtaa, onko se Pyhä Henkin vai oma lihamme.

Hauska sana tuo temppelikristillisyys. En ole sitä ennen kuullutkaan, osaan kyllä ajatella, mitä sillä tarkoitat. Omassa nykykristillisyydessäni sitä ei esiinny lainkaan, joten on tyydyttävä vain tähän tomppelikristillisyyteen.
Onhan se tomppeli tomppeli temppelissäkin, joka on Herran huone. Tomppeleita itsessämme, Herrassa Pyhän Hengen temppeleitä.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:12:30
Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??

Jos vastaan tuohon lyhyesti, niin kohdallani ainoa tulosta tuottava "toimenpide" on se, että pidättäydyn kaikenlaisista toimenpiteistä. Ja pilallemenneenä luotan siihen, että Jumalan armo riittää minullekin. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että olen lopettanut hengellisyyteni ympärillä pyörimisen ja lakannut etsimästä siitä jotain Jumalalle kelpaavaa. Jo vuosia on mennyt näin ja jonkun mielestä olen luopunut uskostani kokonaan.

Ei kai ihmisen tarvitse etsiä itsestään rakkautta ja rakkauden tekoja silloin, jos itse Rakkaus asuu sydämessämme, vaan tuo rakkaus on silloin ihan yhtä itsestään selvää, kuin on hengittäminenkin.

Eikä se ole meistä itsestämme lähtevää tai meidän tekojamme, vaan on kysymys siitä, että Jumala on Pyhän Hengen kautta vuodattanut meihin rakkauden, joka on omaehtoinen toimija meissä, jos vain annamme Hänelle tilaa toimia, mutta jos pyrimme "pidättäytymään" Pyhän Hengen rakkaudentyöstä, on suuri vaara, että joudumme asumaan hyvin kuivassa maassa, sillä me lakkaamme näkemästä Jumalan toimenpitetitä ja silloin meiltä usein sammuu myöskin  kiitosmieli ja ilon ja rauhan tilalle tule kaikenlaisia pelkoja.

Pelkäämme että eksymme, pelkämme toimivamme omavanhurskaudessa tai  lainalaisuutta, yms. ja viimein "....rangaistuksen pelko kasvaa kuolemanpeloksi..."

Tämä on mielestäni hyvä "runo" tuosta aiheesta: "Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen, korkaimmaksi hyveeksi.....ja.......kuihtui rakkaus.."

************
Miten kaikki vääristyy, näissä käsissä savisissa...

Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen
korkeimmaksi hyveeksi..
ja itseä vihatessa kuihtui kaikki Rakkaus...

Joku sitoi ylivomaisen taakan
.........käskyistä ja selityksistä
ja Isän lapsista tuli tuhlaajalapsia,
jotka pakomatkallaan unohtivat Rakkauden
ja oppivat pelon.

"Sillä pelkoa ei Rakkaudessa ole!"

Ja rangaistuksen pelko kasvoi kuoleman peloksi....
Ja kuoleman pelko muuttui elämän peloksi....
Ja itsensä kieltäminen elämän kieltämiseksi.....

JA UNOHTUI ALKUPERÄINEN.....
SE SUURIN KAIKISTA.....
NIIN SELKEÄ.....NIIN VAPAUTTAVA....
......ÄLKÄÄ PELÄTKÖ!!
..........RAKASTAKAA!!
-M.Leinonen-
**********
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:12:38
Pyhä Henki johtaa Jumalan lasta kaikkeen totuuteen ja tämä kaikkessa totuudessa eläminen ja vaeltaminen ei tarkoita ainoastaan hengellistä elämäämme, vaan kaikkea elämän arkeamme, kuten ihmissuhteitamme, työtämme, arkielämän valintojamme yms. ja elleivät nämä kerro ja puhu samaa kieltä ns. temppelikristillisyytemme kanssa, niin silloin on syytä kysyä, kuka meitä johtaa, onko se Pyhä Henkin vai oma lihamme.

Hauska sana tuo temppelikristillisyys. En ole sitä ennen kuullutkaan, osaan kyllä ajatella, mitä sillä tarkoitat. Omassa nykykristillisyydessäni sitä ei esiinny lainkaan, joten on tyydyttävä vain tähän tomppelikristillisyyteen.
Onhan se tomppeli tomppeli temppelissäkin, joka on Herran huone. Tomppeleita itsessämme, Herrassa Pyhän Hengen temppeleitä.

Aamen, näinhän se juuri on, että vaikka olisimme itsessämme mitä, meidän saviastioissamme asuu
aarre, joka loistaa meidän rikkinäisyyksistämme huolimatta ja ehkäpä juuri siitä johtuen, entistäkin kirkkaampana ja meidän ei tule pyrkiä pidättämään tai estämään sen loistetta, vaan antaa tuon aarteen, joka on Jumalan rakkaus,  tehdä työtään niin meissä, kuin ympärillämmekin olevissa.

Muistattehan, miten Jerikon muurinkin valloituksessa saviruukut piti lyödä hajalle, joiden sisällä soihdut olivat, että ne pääsivät valaisemaan??!!

Nuo saviruukut kahlitsivat niiden loistetta, ja estivät niiden valaisemista ja näin on joskus meidän ihmistenkin kohdalla, että meidän lihamme, meidän pelkomme, meidän rajoittuneisuutemme ja mikä milloinkin, saatta pyrkiä kahlitsemaan Pyhän Hengen valon ja tulen toimintaa.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 23.05.14 - klo:12:40
Uskonelämä ei taida olla oman hengellisyyden ympärillä pyörimistä :)

Ei sen pitäisi olla. Mutta pitkäaikaisella (omalla ja muiden) kokemuksella väitän, että hyvin suurelta osalta on. Foorumikeskustelut ovat tätä käsitystä vain vahvistaneet. Jos joku luopuu siitä oravanpyörästä, häneen isketään oitis luopion leima.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:12:54
Jumalan armosta olemme uskossa Jeesukseen, syntiemme sovittajaan, uskomme alkajaan ja täyttäjään. Emmekä ravitse itseämme Jumalan sanan ja rukouksen kautta kelvataksemme Jumalalle; olemme kelvanneet jo. Raamatun moninaiset kehotukset uskoville tähtäävät siis johonkin muuhun. Uskonelämä ei taida olla oman hengellisyyden ympärillä pyörimistä :)

Valtavan raitista sanaa Helenalta!

Hän on toden totta vuodattanut rakkautensa meihin ja tuo Hänen rakkautensa meissä vaatii....se vaatii valvomista....se vaatii yhteyden ylöspäin pitämistä... yms. ja kun se tulee rakkauden vaatimuksesta, silloin ei ole kysymys pakosta, kuormasta eikä myöskään itsekkäistä vaikuttimista, vaan Jumalallisen rakkauden aikaansaamasta vilpittömästä halusta toteuttaa Herran tahtoa, ei omaksi parhaaksemme tai kelvataksemme Jumalalle, vaan kun se astia vain vuotaa ylitse...  ;D
ja silloin saattaa tapahtua tämä:

3. Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" Mutta minä sanoin: "Herra, Herra, sinä sen tiedät".
4. Niin hän sanoi minulle: "Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana.
5. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi.
6. Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra."

7. Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa.
8. Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut.

9. Niin hän sanoi minulle: "Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi."
10. Minä ennustin, niinkuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko.

Tämän voi tehdä Herra!
Kiitos, ylistys ja kunnia Hänelle!
Minussa ainakin heräsi jotain henkiin.... meillä on ihana Isä!

Nyt pihahommiin.  ;D
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:13:18

 Mistä voin tietää, onko uskoni kuollutta. Tai mistä voin tietää, että uskoni on elävää? Mistä voin tietää, etten vain luule tietäväni?

Jos sanat eivät ole uskovan (Minun) mielestä tarpeen teot sitten osoittavat sanoo Jeesus.
jos ette usko sanojani, uskokaa tekojani.

ja itselläni niitä tekoja ei ole tullut eli Jumala on todella hiljaa.

ja tästä olen kenties joskus jotain sanonut että en saa valita mitä tahdon.

eli oma uskoni on kuollut ja kuopattu.
ja vesiämpäri kädessä kuljen pitkin sielun maisemaa ja etsin sitä toivon kipinää joka kiusaa ja vaivaa mutta en ole vielä löytänyt.
joten kohta kipinät sammuvat ja sen on HYVÄ!

ei jos olisi.. nuotio missä olisi jälkipuintia niin.....

Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:13:21
en lukenut ketjua sillä on monia avoimia ketjuja joissa on itselle enemmän iloa. hhmmm  :o :o

no palaa astialle kun on enemmän vastauksia.
eli, jos joku teistä väittää että omaan uskon joka toimii, niin hyvä :)

ja jos olet sitten itse myös "uskossa" oletan että voit tahi voimme tehdä yhteisen esirukouksen ja katsoa toimiiko se.

Jumalan edessä tulee jollain olla uskoa ja sitten hommat toimii.

itsellä ei ole jos väität että sinulle on toimiva usko, niin toki uskallat sitten käyttää sitä vähimmän veljen hyväksi ?
________

eli väitän että teillä tahi täällä tahi missään ei ole miestä tahi naista jolla on toimiva usko!

ei vaan todella armosta te eli me pelastumme, ei uskon kautta. vaan historiallisen tosi-asian.
________

ja vielä, jos sitten omaat, omasta mielestäsi toimivan uskon, niin
MIKÄ ja mitkä ovat ehdot että suostut rukoilemaan puolestani, sillä Herra vakuuttaa että se jolla on toimiva usko saa mitä ikinä pyytää.

ei siis niin että jos toisen rukous on rukoilijan mieleen se toimii vaan Herra sanoi:
mitä ikinä te pyydätte saatte:

eli miten kumoat nyt Herrat sanat ja teet oman uskosi turhaksi!
ja Herran sanat tyhjiksi.

no katsotaan miten äijän käy. eli minun.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 23.05.14 - klo:13:49
eli väitän että teillä tahi täällä tahi missään ei ole miestä tahi naista jolla on toimiva usko!

ei vaan todella armosta te eli me pelastumme, ei uskon kautta. vaan historiallisen tosi-asian.

Olet mielestäni oikeassa. Ei ole uskoa edes sinapinsiemenen vertaa. Jos olisi, kaivinkoneita ei tarvittaisi.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:14:10
eli väitän että teillä tahi täällä tahi missään ei ole miestä tahi naista jolla on toimiva usko!

ei vaan todella armosta te eli me pelastumme, ei uskon kautta. vaan historiallisen tosi-asian.

Olet mielestäni oikeassa. Ei ole uskoa edes sinapinsiemenen vertaa. Jos olisi, kaivinkoneita ei tarvittaisi.

Wouh :)
Kiitos Paulus

eli itselläni ei ole sinua vastaan mitään.
jotain käsityksiäsi vastaan on mutta niissä asiat tapelkoon ja keskustelijat ovat rauhassa :)

jossain nuotissa on mietintöä jos olisi yhteinen nuotio hetki :)
Ilolla katson jokaista joka on tahi pyrkkii olemaan Jumalan edessä rehellinen eli avoin sydän ja mieli.

ja kukaan joka on esim tavannut minut ei pelkää minua !
eli en ole missään kohdin pelottava,

Mutta Jos Jumala Sanat eli Kirjoitukset tahi Jumalani teot mitkä ovat ilmoitettu Kirjoituksissa olen kova ja joustamaton.

eli en anna periksi, edes tuuman osaa.

mutta se on oppia eli kiistaa ja sitten keskustelua.

eli olen varma ettei kukaan täällä oleva missään tilanteessa halua iskeä hampaitani sisään ;)
joten hyvä olisi nuotion loisteessa nauttia kalaa eli ravintoa.
jos ei kuha maistu, yäk ja yäk niin tottahan siika on hyvää eli nami namia.

no sama se.
_______________

Joo uskoa on mutta se on usein luulo uskoa.
ei sitä mikä siirtää vuoria, oikeasti.
tahi kuolleita tahi edes yhtä hammasta vastiksen suusta.

Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 23.05.14 - klo:14:53
Mielestäni kaikki oma usko on kuollutta uskoa. Jos jollakin on elävää uskoa, se on kokonaan lahjaa, Jumalan Pojan uskoa. Mutta kuollut usko esittelee mieluusti uskoaan elävänä uskona.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:15:37
olen samaa mieltä ,ihmisellä ei ole uskoa, sitä mikä kelpaa taivaassa ellei Jumala, Isä sitä anna.
ja se tulee, osaksi Jumalan Sanasta ja Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta.

ja nyt lyhyt ja ohittamaton eli ei voida kumota eikä tehdä tyhjäksi.
Uskon lahja !

jos Jumala on antanut uskon lahjan saaja uskoo !
eli se ei todellakaan ole omasta pussista.

usein monet luulevat normaalin uskon olevan sitä oikeaa, ja sitten esimerkit "todistavat" sen.

tyypillinen esimerkki.

et mene kauppaan ellet usko että lompakossa on rahaa !
et mene lentokoneeseen jos et usko sen pysyvän ilmassa.

ei tämä on normaalia uskoa eli mitä lie.

mutta itse tulkitsen uskon seuraavasti, osan siitä.

Usko on luottamus HENKILÖÖN ei mitä on näkyvillä tahi havaittavissa, silmillä tahi "hengessä".
Henkilö on se johon meidän tulee luottaa ja jos luotamme, on henkilö takuuna uskostamme.

eli joskus narisin että Abram, Jaakob, Joosef, Daavid, Salomo, Mooses ja Apostoli, ja varsinkin
Mooses ja Apostoli eivät uskoneet !

eli he tiesivät ja olivat nähneet !
eli olivat jopa taivaassa !

mitä uskoa se on ?
no molemmat kuitenkin sitten omassa elämässä olivat joskus epäuskoisia ja Apostoli kurja, itkee pillittää vankilassa ja Mooses lyö Jeesusta sauvalla eli valtikalla !
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:15:42
Uskonelämä ei taida olla oman hengellisyyden ympärillä pyörimistä :)

Ei sen pitäisi olla. Mutta pitkäaikaisella (omalla ja muiden) kokemuksella väitän, että hyvin suurelta osalta on. Foorumikeskustelut ovat tätä käsitystä vain vahvistaneet. Jos joku luopuu siitä oravanpyörästä, häneen isketään oitis luopion leima.

Tarkennatko paremmin, miträ tarkoitat tuolla "...oman hengellisyyden ympärillä pyörimisen oravanpyörällä..."?

Funtsailin nimittäin, että olenko minä tavannut sitä paljonkin ja olenko tavannut sitä foorumikeskusteluissa?

Tulin siihen tulokseen, että mielestäni me olemme kaikki samanlaisia, vajavaisia taapertajia, kukin
joskus oman napamme ympärillä pyöriviä enempi ja vähempi, mutta nyt sain Sinun viestistäsi sellaisen kuvan, että juuri Sinä olisit päässyt pois jostain sellaisesta oravanpyörästä, missä suurin osa muista uskovista on, joten kerrotko, mikä ja minkälainen tuo oravanpyörä on??
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:15:49
sana vajavainen on samaa kuin osa hyvää osa pahaa eli lasi on puoliksi tyhjä tahi täynnä.

eli Jumala on sitä mieltä että :
suomeksi ilman paikkoja.

täyskakka ilman toivoa, ei mitään mikä olisi edes vajavaista eli osaksi jotain.
eli ihminen on täys paska.
piste.

Jos Jeesuksella ei ollut mitään omasta ja suurinkin eli Mooses ja Samuel olivat heikkoja mitä me ?
eli ei mitään.
________________

eli kaikilla on oma oppi, oma tulkinta ja oma käsitys mitä ja miten.
eli jokaisella on oma korvasyyhy.

Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:16:06
Niin onkiiiiiiiiiiii.........

Mutta ei väheksytä kuitenkaan sitä, mitä Jumala on monissa ihmisissä saanut aikaan.

Sillä on samalla muistettava, että me ollemme myöskin Jumalan valittuja,
Hänelle rakkaita ja Hänen silmissään arvokkaita ja siki meidän ei tulisi
väheksyä tai vähätellä kenenkään kohdalla sitä uskoa ja rakkautta,
jonka Jumala on ihmiseen vuodattanut Pyhän Henkensä kautta.
 
Aina kun arvostelemme tai väheksymme jonkun uskonelämää,
arvostelemme ja väheksymme sitä työtä, mitä Kristus on tehnyt,
sillä kuten itsekkin olette julistaneet, ihmisellä ei ole mitään osaa,
eikä arpaa siinä asiassa, mutta aivan kuin se unohtuisi saman tien,
kun lähdetään arvostelemaan muiden uskoa esim. kuolleeksi uskoksi.

Minä en uskaltaisi arvostella kenenkään uskoa ja vaellusta, sillä
silloinhan sanoisin, että on se kova paikka, kun Jumala ei pystynyt
tuo ihmisen kohdalla parempaan.  ???

Jos joku pitää itseään suurena uskon sankari, niin siinähän pitää,
eihän se keneltäkään toiselta ole pois.

Oma äitini tapasi aina sanoa, että Jumala on aina omat kukkonsa ja
kanansa kyninyt ja niistänyt, ei sitä tarvitse meidän ihmisten tehdä.  ;D
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Soltero - 23.05.14 - klo:16:12
Olen aina viihtynyt syntisten parissa, ovat he sitten uskovia tai uskosta osattomia.

Erittäin hurskaat ja pitkälle pyhittyneet, vaikka olisivat sitä aivan oikeasti,
ovat ahdistavia, joskus jopa pelottavia.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:16:19
Olen aina viihtynyt syntisten parissa, ovat he sitten uskovia tai uskosta osattomia.

Erittäin hurskaat ja pitkälle pyhittyneet, vaikka olisivat sitä aivan oikeasti,
ovat ahdistavia, joskus jopa pelottavia.

Ihanko totta?  ;D

Entäs jos sanon, että pidän Sinua hurskaana ja pitkälle pyhittyneenä?  ::)

Eli mitä meille itse kullekin tarkoittaa pitkälle pyhittynyt ja hurskas?

Onko se jotain ulkoista hapitusta tms., eli voiko esimerkiksi meikattu,
tyylikkäästi pukeutunut, vähän hiuslisäkkeillä kuontaloaan lisännyt
naisimmeinen olla hurskas ja pitkälle pyhittynyt??  ;D
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Soltero - 23.05.14 - klo:16:33
Olen aina viihtynyt syntisten parissa, ovat he sitten uskovia tai uskosta osattomia.

Erittäin hurskaat ja pitkälle pyhittyneet, vaikka olisivat sitä aivan oikeasti,
ovat ahdistavia, joskus jopa pelottavia.

Ihanko totta?  ;D

Entäs jos sanon, että pidän Sinua hurskaana ja pitkälle pyhittyneenä?  ::)

Eli mitä meille itse kullekin tarkoittaa pitkälle pyhittynyt ja hurskas?

Onko se jotain ulkoista hapitusta tms., eli voiko esimerkiksi meikattu,
tyylikkäästi pukeutunut, vähän hiuslisäkkeillä kuontaloaan lisännyt
naisimmeinen olla hurskas ja pitkälle pyhittynyt??  ;D
Ulkonaisilla tekijöillä ei ole väliä.
Mutta koen turvallisemmiksi minun kaltaiseni, joiden on oikeasti riiputtava kiinni Jeesuksessa ja aivan todella huudettava: Herra, armahda minua syntistä.

Kun joku toinenkin joutuu tosissaan pyytämään "Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi, päästä minut pahasta, estä minua joutumasta tielle, joka johtaa vaivaan ja kuolemaan", sellainen ihminen on tuttu ja läheinen.

Mutta jos toinen uskova on hyvin kasvanut uskossaan, jo lähes Jeesuksen kaltaiseksi muuttunut ja imee posket pullollaan sanan väärentämätöntä maitoa, silloin meikäläinen, syntinen, väistyy hämärille kujille.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Lydia - 23.05.14 - klo:16:57
Mulla on samanlaiset ajatukset kuin Solterolla. :) Jeesus Kristus Daavidin poika armahda minua syntistä.

Jos mietin ajattelevatko kaikki uskovat samoin ja rukoilevatko he tuollaisia rukouksia useinkin..
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Helena - 23.05.14 - klo:17:06
Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??

Jos vastaan tuohon lyhyesti, niin kohdallani ainoa tulosta tuottava "toimenpide" on se, että pidättäydyn kaikenlaisista toimenpiteistä. Ja pilallemenneenä luotan siihen, että Jumalan armo riittää minullekin. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että olen lopettanut hengellisyyteni ympärillä pyörimisen ja lakannut etsimästä siitä jotain Jumalalle kelpaavaa. Jo vuosia on mennyt näin ja jonkun mielestä olen luopunut uskostani kokonaan.

Ei kai ihmisen tarvitse etsiä itsestään rakkautta ja rakkauden tekoja silloin, jos itse Rakkaus asuu sydämessämme, vaan tuo rakkaus on silloin ihan yhtä itsestään selvää, kuin on hengittäminenkin.

Eikä se ole meistä itsestämme lähtevää tai meidän tekojamme, vaan on kysymys siitä, että Jumala on Pyhän Hengen kautta vuodattanut meihin rakkauden, joka on omaehtoinen toimija meissä, jos vain annamme Hänelle tilaa toimia, mutta jos pyrimme "pidättäytymään" Pyhän Hengen rakkaudentyöstä, on suuri vaara, että joudumme asumaan hyvin kuivassa maassa, sillä me lakkaamme näkemästä Jumalan toimenpitetitä ja silloin meiltä usein sammuu myöskin  kiitosmieli ja ilon ja rauhan tilalle tule kaikenlaisia pelkoja.

Pelkäämme että eksymme, pelkämme toimivamme omavanhurskaudessa tai  lainalaisuutta, yms. ja viimein "....rangaistuksen pelko kasvaa kuolemanpeloksi..."

Tämä on mielestäni hyvä "runo" tuosta aiheesta: "Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen, korkaimmaksi hyveeksi.....ja.......kuihtui rakkaus.."

************
Miten kaikki vääristyy, näissä käsissä savisissa...

Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen
korkeimmaksi hyveeksi..
ja itseä vihatessa kuihtui kaikki Rakkaus...

Joku sitoi ylivomaisen taakan
.........käskyistä ja selityksistä
ja Isän lapsista tuli tuhlaajalapsia,
jotka pakomatkallaan unohtivat Rakkauden
ja oppivat pelon.

"Sillä pelkoa ei Rakkaudessa ole!"

Ja rangaistuksen pelko kasvoi kuoleman peloksi....
Ja kuoleman pelko muuttui elämän peloksi....
Ja itsensä kieltäminen elämän kieltämiseksi.....

JA UNOHTUI ALKUPERÄINEN.....
SE SUURIN KAIKISTA.....
NIIN SELKEÄ.....NIIN VAPAUTTAVA....
......ÄLKÄÄ PELÄTKÖ!!
..........RAKASTAKAA!!
-M.Leinonen-
**********
Tiklillä tosia ja hyviä ajatuksia.

Ja runo on mitä parhain! On niin totta tämä: "Miten kaikki vääristyy, näissä käsissä savisissa". Onneksi Jumalan Henki ei jätä ketään omiin epätoivoisiinkin luuloihin, vaan nostaa ylös ja vie ahdistuksesta avaralle. Jokaisella meillä on omat rasitteemme menneisyydessä ja jos niiden armoille joutuisimme jäämään, elämä jäisi monelta osin vääristyneeksi ja pettymysten sanelemaksi todellisuudeksi.

Jumalan rakkauden aito kohtaaminen siinä tragediassa, jota ehkä häpeän, itken ja tuskana tunnen, tuokin ulottuville suuren Jumalan suuret mahdollisuudet ja Hänen kouriintuntuvan apunsa. Se vapauttaa elämään ja rakastamaan.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:17:34
Niin onkiiiiiiiiiiii.........

Mutta ei väheksytä kuitenkaan sitä, mitä Jumala on monissa ihmisissä saanut aikaan.

Sillä on samalla muistettava, että me ollemme myöskin Jumalan valittuja,
Hänelle rakkaita ja Hänen silmissään arvokkaita ja siki meidän ei tulisi
väheksyä tai vähätellä kenenkään kohdalla sitä uskoa ja rakkautta,
jonka Jumala on ihmiseen vuodattanut Pyhän Henkensä kautta.
 
Aina kun arvostelemme tai väheksymme jonkun uskonelämää,
arvostelemme ja väheksymme sitä työtä, mitä Kristus on tehnyt,
sillä kuten itsekkin olette julistaneet, ihmisellä ei ole mitään osaa,
eikä arpaa siinä asiassa, mutta aivan kuin se unohtuisi saman tien,
kun lähdetään arvostelemaan muiden uskoa esim. kuolleeksi uskoksi.

Minä en uskaltaisi arvostella kenenkään uskoa ja vaellusta, sillä
silloinhan sanoisin, että on se kova paikka, kun Jumala ei pystynyt
tuo ihmisen kohdalla parempaan.  ???

Jos joku pitää itseään suurena uskon sankari, niin siinähän pitää,
eihän se keneltäkään toiselta ole pois.

Oma äitini tapasi aina sanoa, että Jumala on aina omat kukkonsa ja
kanansa kyninyt ja niistänyt, ei sitä tarvitse meidän ihmisten tehdä.  ;D

joo.
Kuitenkin tulee pitää mielessä että jos Jumala määrittelee ihmisen olemuksen, tilan tahi muuta, olen sitten samaa mieltä.
no Jumala haluaa asua pimeässä !
joten se on Jumala halu.
ei minun, jos Jumala sitten vastoin tahtoani pakotta elämään pimeässä, mitä voin tehdä.
tästä saattaa tulla jälkipuintia.....
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: tikli - 23.05.14 - klo:17:38
Helena kirjoittaa:
Lainaus
Jumalan rakkauden aito kohtaaminen siinä tragediassa, jota ehkä häpeän, itken ja tuskana tunnen, tuokin ulottuville suuren Jumalan suuret mahdollisuudet ja Hänen kouriintuntuvan apunsa. Se vapauttaa elämään ja rakastamaan.

AAMEN!!

Meillä on suuri Jumala ja Hänen suuret mahdollisuutensa, joka antoi ainoan Poikansa,
ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Jeesus teki ristillä täydellisen työn puolestamme, joka ei ole miltään osin vajaa tai
puutteellinen ja siksi mekin saamme olla Hänen pyhiään ja Hänessä vanhurskauttamiaan.

https://www.youtube.com/watch?v=0GowdyztUJw

Nina Åström / Hilja Aaltonen
Se on täytetty...

Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:17:48
Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??

Jos vastaan tuohon lyhyesti, niin kohdallani ainoa tulosta tuottava "toimenpide" on se, että pidättäydyn kaikenlaisista toimenpiteistä. Ja pilallemenneenä luotan siihen, että Jumalan armo riittää minullekin. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että olen lopettanut hengellisyyteni ympärillä pyörimisen ja lakannut etsimästä siitä jotain Jumalalle kelpaavaa. Jo vuosia on mennyt näin ja jonkun mielestä olen luopunut uskostani kokonaan.

Ei kai ihmisen tarvitse etsiä itsestään rakkautta ja rakkauden tekoja silloin, jos itse Rakkaus asuu sydämessämme, vaan tuo rakkaus on silloin ihan yhtä itsestään selvää, kuin on hengittäminenkin.

Eikä se ole meistä itsestämme lähtevää tai meidän tekojamme, vaan on kysymys siitä, että Jumala on Pyhän Hengen kautta vuodattanut meihin rakkauden, joka on omaehtoinen toimija meissä, jos vain annamme Hänelle tilaa toimia, mutta jos pyrimme "pidättäytymään" Pyhän Hengen rakkaudentyöstä, on suuri vaara, että joudumme asumaan hyvin kuivassa maassa, sillä me lakkaamme näkemästä Jumalan toimenpitetitä ja silloin meiltä usein sammuu myöskin  kiitosmieli ja ilon ja rauhan tilalle tule kaikenlaisia pelkoja.

Pelkäämme että eksymme, pelkämme toimivamme omavanhurskaudessa tai  lainalaisuutta, yms. ja viimein "....rangaistuksen pelko kasvaa kuolemanpeloksi..."

Tämä on mielestäni hyvä "runo" tuosta aiheesta: "Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen, korkaimmaksi hyveeksi.....ja.......kuihtui rakkaus.."

************
Miten kaikki vääristyy, näissä käsissä savisissa...

Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen
korkeimmaksi hyveeksi..
ja itseä vihatessa kuihtui kaikki Rakkaus...

Joku sitoi ylivomaisen taakan
.........käskyistä ja selityksistä
ja Isän lapsista tuli tuhlaajalapsia,
jotka pakomatkallaan unohtivat Rakkauden
ja oppivat pelon.

"Sillä pelkoa ei Rakkaudessa ole!"

Ja rangaistuksen pelko kasvoi kuoleman peloksi....
Ja kuoleman pelko muuttui elämän peloksi....
Ja itsensä kieltäminen elämän kieltämiseksi.....

JA UNOHTUI ALKUPERÄINEN.....
SE SUURIN KAIKISTA.....
NIIN SELKEÄ.....NIIN VAPAUTTAVA....
......ÄLKÄÄ PELÄTKÖ!!
..........RAKASTAKAA!!
-M.Leinonen-
**********

Ei kai ihmisen tarvitse etsiä itsestään rakkautta ja rakkauden tekoja silloin, jos itse Rakkaus asuu sydämessämme, vaan tuo rakkaus on silloin ihan yhtä itsestään selvää, kuin on hengittäminenkin.

Niin. kenties muut osat saavat lisää pohtimista.
Jos se että rakkaus on sydämessä saa sitten aikaa sen että rakkaus on itsestään selvää.
teoriassa. kyllä-
ja sitten se pieni lisä.
rakkaus on pitkämielinen ....
kaikki se kärsii.
koko paketti on 1 Kor 13.

eli saattaa olla että kaikki ne joilla on rakkaus eli Jumala sydämessä ei ole samaa mitä rakkaus on? eli Jumala.
rakkaus on lempeä
rakkaus ei kadehdi
ei kerskaa
ei pöyhkeile

eli saattaa olla että joku uskova saattaa olla ei lempeä.
kenties joku kadehtii.....
melko varmaa on että kerskaa....
joku on jopa pöyhkeä, mitä lie tarkoittaa...
eli viki appuva.
Lainaus
Pöyhkeä käytös. Käveli pöyhkeänä uudessa turkissaan.. korskea, ylimielinen, kopea, itsetietoinen, koppava, väheksyvä, ylenkatseellinen, ylpeä, pöyhkeä, ...

hhmmm
no sama se.
eli vaikka Jumala tahi Jumalan Rakkaus olisi sydämessä, niin ei kuitenkaan ole sen vaikutukset esillä ?

Lainaus
Eikä se ole meistä itsestämme lähtevää tai meidän tekojamme, vaan on kysymys siitä, että Jumala on Pyhän Hengen kautta vuodattanut meihin rakkauden, joka on omaehtoinen toimija meissä, jos vain annamme Hänelle tilaa toimia,

eli teoria on oikea mutta ei käytäntö.

eni wei, viimeinen lause tahi virke tahi virhe on totta:
jos vain annamme Hänelle tilaa toimia

jos emme anna, ei vaikutusta. jos annamme saamme kivisateen :)
ja sitten kuva vapaa ehtoisesti, halua mennä minne Pyhä Henki vie ?

huutoäänestys :)
eli käsi pystyy joka hallelujaa huutaen menee minne Herra vie vastoin ihmisen tahtoa.....

tästä tulee mahdollisesti jälkipuintia.....
Jeesus ainakin itki......
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 23.05.14 - klo:17:54
nyt sain Sinun viestistäsi sellaisen kuvan, että juuri Sinä olisit päässyt pois jostain sellaisesta oravanpyörästä, missä suurin osa muista uskovista on, joten kerrotko, mikä ja minkälainen tuo oravanpyörä on??

Eiköhän se oravanpyörä synny siitä ajatuksesta, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin edes vähän hengellisempi. En tietääkseni ole sanonut, että suurin osa uskovista ajattelee näin, mutta kuitenkin aika iso osa niistä, jotka ovat jotenkin näyttävästi esillä. Ei ajatus ole täälläkään mitenkään vieras. Ja tuttuahan tuo on seurakunnan opetuksesta. Sitä suurempaa hengellisyyttä tavoitellaan sitten monin eri tavoin ja onhan sitä itsekin tullut yritettyä varsin laihoin tuloksin.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:17:56
Ketjun aihe, epäusko eli uskon vastakohta.....

Jumala on jokaisessa uskovassa, Hengensä kautta ja vaikutuksessa.
ja vielä, useat ovat (?  :o :o ) täynnä Pyhää Hengeä... ??
hhmmm
Mitä sanoo Jumala ??
Jumalan Viisaus poistaa eli pakottaa epäuskon pois eli ihminen uskoo!

eli Jos Jumalan Viisaus on sydämessä eli Jumala itse eli Jumalan Henki, niin epäusko poistuu ?

Tämä on Jumalan oma todistus, joten onko meillä Jumalan Henki ?
Jos on miksi epäusko ? miksi kateus ? miksi pelko ?
eli syystä tahi toisesta Pyhä Henki ei siis vaikutakkaan kuten on "määrätty" ??

eli jossain on vikaa eikä se ole Jumalassa tahi Hänen Hengessään, joten ?
opetus ??
eli oppi on väärä.
Tulkita on väärä.

eli itse uskon että taas on oppi kaatanut meidät ojaan.

ja sitten se mikä on Kirjoitettu.
Jumalan antama usko joka vaikuttaa....

eli Jos Jumala vaikuttaa sen tulee olla esillä eli näkyä..

nyt taas monelle ihana vertaus viina ja sen vaikutus.

eli jos juon pullon viinaa se vaikuttaa, uskoin tahi en.
eli jos olen täynnä Pyhää Henkeä se on PAKKO vaikuttaa !
ellei vaikutus ole nähtävillä, ei ole känniä eli täynnä Pyhää Henkeä!
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:18:00
Helena kirjoittaa:
Lainaus
Jumalan rakkauden aito kohtaaminen siinä tragediassa, jota ehkä häpeän, itken ja tuskana tunnen, tuokin ulottuville suuren Jumalan suuret mahdollisuudet ja Hänen kouriintuntuvan apunsa. Se vapauttaa elämään ja rakastamaan.

AAMEN!!

Meillä on suuri Jumala ja Hänen suuret mahdollisuutensa, joka antoi ainoan Poikansa,
ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Jeesus teki ristillä täydellisen työn puolestamme, joka ei ole miltään osin vajaa tai
puutteellinen ja siksi mekin saamme olla Hänen pyhiään ja Hänessä vanhurskauttamiaan.

https://www.youtube.com/watch?v=0GowdyztUJw

Nina Åström / Hilja Aaltonen
Se on täytetty...

________________
joo

Meillä on suuri Jumala ja Hänen suuret mahdollisuutensa, joka antoi ainoan Poikansa,
ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

sanoi Juudas ja itki katkerasti.
Herra, Herra miksi minut hylkäsit ?
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:18:02
nyt sain Sinun viestistäsi sellaisen kuvan, että juuri Sinä olisit päässyt pois jostain sellaisesta oravanpyörästä, missä suurin osa muista uskovista on, joten kerrotko, mikä ja minkälainen tuo oravanpyörä on??

Eiköhän se oravanpyörä synny siitä ajatuksesta, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin edes vähän hengellisempi. En tietääkseni ole sanonut, että suurin osa uskovista ajattelee näin, mutta kuitenkin aika iso osa niistä, jotka ovat jotenkin näyttävästi esillä. Ei ajatus ole täälläkään mitenkään vieras. Ja tuttuahan tuo on seurakunnan opetuksesta. Sitä suurempaa hengellisyyttä tavoitellaan sitten monin eri tavoin ja onhan sitä itsekin tullut yritettyä varsin laihoin tuloksin.

Periaatteessa oma teot ovat epäuskoa !
eli me emme usko että "Kaikki on täytetty" vaan me autamme Jumalaa vähän... tämä vähän on se epäusko, jos teen näin pelastun !
tosin Jumalan avulla mutta vähän auttaen...
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 23.05.14 - klo:18:27
nyt sain Sinun viestistäsi sellaisen kuvan, että juuri Sinä olisit päässyt pois jostain sellaisesta oravanpyörästä, missä suurin osa muista uskovista on, joten kerrotko, mikä ja minkälainen tuo oravanpyörä on??

Eiköhän se oravanpyörä synny siitä ajatuksesta, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin edes vähän hengellisempi. En tietääkseni ole sanonut, että suurin osa uskovista ajattelee näin, mutta kuitenkin aika iso osa niistä, jotka ovat jotenkin näyttävästi esillä. Ei ajatus ole täälläkään mitenkään vieras. Ja tuttuahan tuo on seurakunnan opetuksesta. Sitä suurempaa hengellisyyttä tavoitellaan sitten monin eri tavoin ja onhan sitä itsekin tullut yritettyä varsin laihoin tuloksin.

Jatkan vielä tätä. Yksi tämän oravanpyörän synnyttävä perusajatus on se, että Jumalan armon ajatellaan olevan ehdollinen ja että uskova on siten vain ehdonalaisessa vapaudessa. Hänen tulevaisuutensa on siis riippuvaista siitä, miten hän jatkossa onnistuu elämään hengellistä elämäänsä.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 23.05.14 - klo:18:39
Totta, joku entinen vanki saattaa olla samaa mieltä eli ehdollinen on usein pahenpaa kuin ehdoton, sillä ei tiedä mitä ja miksi.
ja sitten se mitä ei tiedä saattaa vaikuttaa pelkoa tahi epäilyä tahi muuta epävarmuutta.

jos on pelastuksen kohdalla epävarma tahi pelkoa, on joku juttu jäännyt havaitsematta.
eli pelastus ei ole ihmisen teko.
ei missään määrin.

eli sielu pelastuu ilman tekoja.
jos tekoja on niistä tulee palkka.
ja jos teot ovat hyviä ne eivät ole meidän eli ne ovat Jumalan.
taas pelastus ei ole meidän teko, joten me emme voi auttaa pelastuksen kohdalla Jumalaa, ja saattaa olla ettemme edes voi haitata.
Jumalan tekojen ja suunnitelmien kohdalla voimme toki olla edessä ja haittana.
Kuten Pietari !
Jos sitten joku teko on ehdoton se on laki ja sitten olemme taas lain alla ja Jeesus ristillä.

Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Taisto - 23.05.14 - klo:21:20
sielu pelastuu ilman tekoja.
jos tekoja on niistä tulee palkka.

Osuit asian syvään ytimeen.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Charlotte - 24.05.14 - klo:13:25

Eiköhän se oravanpyörä synny siitä ajatuksesta, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin edes vähän hengellisempi. En tietääkseni ole sanonut, että suurin osa uskovista ajattelee näin, mutta kuitenkin aika iso osa niistä, jotka ovat jotenkin näyttävästi esillä. Ei ajatus ole täälläkään mitenkään vieras. Ja tuttuahan tuo on seurakunnan opetuksesta. Sitä suurempaa hengellisyyttä tavoitellaan sitten monin eri tavoin ja onhan sitä itsekin tullut yritettyä varsin laihoin tuloksin.

Sitten on myös se puoli, että voi kokea myös uskovien taholta (kuviteltua tai todellista) painostusta tekoihin ja sellaiseen hengellisyyteen, mikä näkyy jotenkin ulospäin. Kyllähän Jumala tietää mitä tekoa ihminen on. Joten turhaa sitä on Jumalalle alkaa esittämään hengellisempää kuin on.

Mutta toiset uskovat on sitten eri asia. Itse ainakin olen kokenut, että se paine aktiivisen/toimeliaan uskovaisen rooliin tulee nimenomaan muilta uskovilta, ei Jumalalta.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Taisto - 24.05.14 - klo:15:25

Eiköhän se oravanpyörä synny siitä ajatuksesta, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin edes vähän hengellisempi. En tietääkseni ole sanonut, että suurin osa uskovista ajattelee näin, mutta kuitenkin aika iso osa niistä, jotka ovat jotenkin näyttävästi esillä. Ei ajatus ole täälläkään mitenkään vieras. Ja tuttuahan tuo on seurakunnan opetuksesta. Sitä suurempaa hengellisyyttä tavoitellaan sitten monin eri tavoin ja onhan sitä itsekin tullut yritettyä varsin laihoin tuloksin.

Sitten on myös se puoli, että voi kokea myös uskovien taholta (kuviteltua tai todellista) painostusta tekoihin ja sellaiseen hengellisyyteen, mikä näkyy jotenkin ulospäin. Kyllähän Jumala tietää mitä tekoa ihminen on. Joten turhaa sitä on Jumalalle alkaa esittämään hengellisempää kuin on.

Mutta toiset uskovat on sitten eri asia. Itse ainakin olen kokenut, että se paine aktiivisen/toimeliaan uskovaisen rooliin tulee nimenomaan muilta uskovilta, ei Jumalalta.
Näin se vain tuppaa olemaan...
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Soltero - 24.05.14 - klo:15:45
Uskovaisuuden suorittaminen on aika yleistä.
Ei Jumala sellaista vaadi ihmiseltä, mutta elämähän pakottaa ihmisen elämään erilaisissa rooleissa.

Varsinkin maailman ihmisillä, uskosta osattomilla, on hyvin vahvat näkemykset siitä, millaisia uskovaisten kuuluu olla.
Jonkin verran on viisasta vastata heidän oletuksiaan, mutta ei tietenkään epärehelliseen näyttelemiseen asti.

Tämä oli minulle hyvin suuri kysymys sillloin, kun join uskovaksi tunnettuna alkoholia jopa siinä määrin, että etenin asunnottomaksi alkoholistiksi.
Huomasin joskus, että ristiriitainen elämäni oli suurempi ongelma ei-uskoville kuin minulle.
En tietenkään ollut oikea Kristuksen kirje enkä tuoksu syntisten keskellä, muttta olin yhä enemmän Jeesuksen veren armossa riippuva, armoa huutava syntinen.
Sellaista ei kukaan uskosta osaton voi tajuta.

Uskoni ei siis tuolloinkaan ollut kuollutta, mutta se ei taatusti perustunut omaan hyvään elämääni eikä pyhittäytymisiini.
Silloin opin näkemään, miten paljon uskovilla voi olla siivosyntisyyttä, kaksoiselämää ja hyvin hidettuja uskovaisen naamareita, joiden varassa he säilyttivät asemansa kunnon kristittyinä.
Minulta riisuttiin kaikki naamarit, mutta usko jäi silti jäljelle.

En vieläkään ole puhtoinen, posket hurskaudesta punottava esimerkkikristitty, eikä minusta sellaista varmaan tulekaan.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Taisto - 24.05.14 - klo:21:56
Uskovaisuuden suorittaminen on aika yleistä.
Ei Jumala sellaista vaadi ihmiseltä, mutta elämähän pakottaa ihmisen elämään erilaisissa rooleissa.

Varsinkin maailman ihmisillä, uskosta osattomilla, on hyvin vahvat näkemykset siitä, millaisia uskovaisten kuuluu olla.
Jonkin verran on viisasta vastata heidän oletuksiaan, mutta ei tietenkään epärehelliseen näyttelemiseen asti.

Tämä oli minulle hyvin suuri kysymys sillloin, kun join uskovaksi tunnettuna alkoholia jopa siinä määrin, että etenin asunnottomaksi alkoholistiksi.
Huomasin joskus, että ristiriitainen elämäni oli suurempi ongelma ei-uskoville kuin minulle.
En tietenkään ollut oikea Kristuksen kirje enkä tuoksu syntisten keskellä, muttta olin yhä enemmän Jeesuksen veren armossa riippuva, armoa huutava syntinen.
Sellaista ei kukaan uskosta osaton voi tajuta.

Uskoni ei siis tuolloinkaan ollut kuollutta, mutta se ei taatusti perustunut omaan hyvään elämääni eikä pyhittäytymisiini.
Silloin opin näkemään, miten paljon uskovilla voi olla siivosyntisyyttä, kaksoiselämää ja hyvin hidettuja uskovaisen naamareita, joiden varassa he säilyttivät asemansa kunnon kristittyinä.
Minulta riisuttiin kaikki naamarit, mutta usko jäi silti jäljelle.

En vieläkään ole puhtoinen, posket hurskaudesta punottava esimerkkikristitty, eikä minusta sellaista varmaan tulekaan.
Sinulla on rehellisyyttä, jota "kunnon uskovaisilla" ei välttämättä ole...
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 25.05.14 - klo:10:39
Olen aina viihtynyt syntisten parissa, ovat he sitten uskovia tai uskosta osattomia.

Erittäin hurskaat ja pitkälle pyhittyneet, vaikka olisivat sitä aivan oikeasti,
ovat ahdistavia, joskus jopa pelottavia.

Ihanko totta?  ;D

Entäs jos sanon, että pidän Sinua hurskaana ja pitkälle pyhittyneenä?  ::)

Eli mitä meille itse kullekin tarkoittaa pitkälle pyhittynyt ja hurskas?

Onko se jotain ulkoista hapitusta tms., eli voiko esimerkiksi meikattu,
tyylikkäästi pukeutunut, vähän hiuslisäkkeillä kuontaloaan lisännyt
naisimmeinen olla hurskas ja pitkälle pyhittynyt??  ;D

ymmärrän mitä Solttu tarkoittaa, usein epäilen että tästä syystä minusta ei tykätä.

Minun aitouttani ei hyväksytä vain sen takia, että se on erilaista :o

hengellisyys on kiellettyä joten mahdollisuudet jää aika vähiin, silloin ei ole hyväksytty sen enempää uskovien kuin uskottomienkaan joukossa.
mutta se etu siinä lienee että nuo toiset voivat suurella antaumuksella pitää itseään minua parempana  ???
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 25.05.14 - klo:10:43
Mulla on samanlaiset ajatukset kuin Solterolla. :) Jeesus Kristus Daavidin poika armahda minua syntistä.

Jos mietin ajattelevatko kaikki uskovat samoin ja rukoilevatko he tuollaisia rukouksia useinkin..

Minulla kyllä on päinvastaiset ajatukset kuin Soltulla  :(

koska

nuo hengellisetkin voivat aidosti huutaa Herraa avuksi päivittäin vaikka eivät sitä julki tuo joka paikassa . tai heidän kurjuutensa ei näkyisikään päälle
päin.... autetuiksi tulee useimmin ne joiden kurjuus näkyy päälle.....

mulle on ystävä jopa sanonut : en oikein usko sun vaikeuksia kun susta ei näy mitään päälle (suomeksi sanottuna "luulen että valehtelet"  :'( )
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 25.05.14 - klo:10:48
nyt sain Sinun viestistäsi sellaisen kuvan, että juuri Sinä olisit päässyt pois jostain sellaisesta oravanpyörästä, missä suurin osa muista uskovista on, joten kerrotko, mikä ja minkälainen tuo oravanpyörä on??

Eiköhän se oravanpyörä synny siitä ajatuksesta, että Jumala hyväksyisi minut paremmin, jos olisin edes vähän hengellisempi. En tietääkseni ole sanonut, että suurin osa uskovista ajattelee näin, mutta kuitenkin aika iso osa niistä, jotka ovat jotenkin näyttävästi esillä. Ei ajatus ole täälläkään mitenkään vieras. Ja tuttuahan tuo on seurakunnan opetuksesta. Sitä suurempaa hengellisyyttä tavoitellaan sitten monin eri tavoin ja onhan sitä itsekin tullut yritettyä varsin laihoin tuloksin.

ymmärrän täysin mitä tarkoitat  :-[

luulen että se vaan johtuu siitä että toivotaan Jumalan auttavan ahdingossa jos olen parempi tai teen jotain paremmin.... monet saarnaajathan kertovat ihmeistä kuinka ilmestyi rahaa tai auto juuri kun sitä tarvitsivat tai työ tai paranivat jostain ......(eli Jumala auttoi heitöä koska olivat Hänen palveluksessaan  :'(  )

no , suuressa ahdingossa kuten silloin kun ei saa hengeä täällä saasteessa.... rukoilee tuskaisena miksi Jumala ei auta, voisiko Hän johdattaa paremmin pois täältä jos tekisin jotain hengellistä tai toimisin jotenkin paremmin , kävisin vaikka kokouksessa uskollisemmiin ?
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 25.05.14 - klo:11:10
Usko saattaa muuttua uskonnolliseksi eli omiksi teoiksi.
tämä oli lyhyt kommenti !
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 25.05.14 - klo:11:16
Minkä kaltaisen kuvan eli mikä oli ulkoinen olemus, kaiken kansan keskuudessa,
1 Jeesuksen ulkoinen olemus.
2 Apostolin ?

Apostolin kohdalla, mahdollinen näky eli silmät havaisivat:
pieni ruipelo nälkiintynyt mies joka ääni oli piipitystä ja korkeaa !
ja suurin ilo oli olla kivisateessa ?

eli nyt on toinen ulkoinen olemus nykypäivänä menestyvän uskovan kohdalla.
Jos ei ole Rolexia ja Mersua, on turha edes avata suuta!

Miten Jeesus oli kansalaisten silmissä ?
ja Apostoli.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 25.05.14 - klo:11:24
Eli mitä meille itse kullekin tarkoittaa pitkälle pyhittynyt ja hurskas?

Oma vajavainen käsitys on että mitä Hurskaampi ja pyhittyneempi on, niin sitä erottautuneempi on kaikesta maailmasta ja mitä siinä on.

eli hyvässä mielessä erakko on hurskas ja pyhittynyt.
toisaalta me emme saa poistua maailmasta vaan tulee olla maailmassa mutta maailma ei saa olla meissä.

Meikki ja muut ulkoiset koristeet, olkoon ne naisilla, sillä Jumalan valmistama sielu vaatii koristuksia :)
Miehillä on samankaltiaisia koristuksia, esim hiljaisuus.
antaa miesten olla rauhassa.

eli jos sanot naiselle älä kaunista itseäsi
on sama miehelle, puhu äläkä aina ole hiljaa !
ei. sanoo joku.

Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Soltero - 25.05.14 - klo:14:32
Mulla on samanlaiset ajatukset kuin Solterolla. :) Jeesus Kristus Daavidin poika armahda minua syntistä.

Jos mietin ajattelevatko kaikki uskovat samoin ja rukoilevatko he tuollaisia rukouksia useinkin..

Minulla kyllä on päinvastaiset ajatukset kuin Soltulla  :(

koska

nuo hengellisetkin voivat aidosti huutaa Herraa avuksi päivittäin vaikka eivät sitä julki tuo joka paikassa . tai heidän kurjuutensa ei näkyisikään päälle
päin.... autetuiksi tulee useimmin ne joiden kurjuus näkyy päälle.....

mulle on ystävä jopa sanonut : en oikein usko sun vaikeuksia kun susta ei näy mitään päälle (suomeksi sanottuna "luulen että valehtelet"  :'( )

En huuda Herraa avukseni julkisuudessa.

Ai, tarkoitkin kai julkisuudella sitä, että kerroin tapauksestani täällä.
Onhan tämä tietysti julkisuutta.  En ajatellut sillä tavalla.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 25.05.14 - klo:15:37
niin, ei ole tarkoitus väitellä vaan saada välittämistä myös noiden toisten "outojen" osaksi , meidän toisten outojen osaksi,
kun aina eristetään niin on vaan pakko pärjätä omalla tyylillä ja sitten ei enää ole millään tavalla sosiaalinen :(
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Charlotte - 14.06.14 - klo:10:41
Tuli mieleen, voiko uskova vastustaa Jumalan vaikuttamia tekoja? Siis esim. siten, että Jumalan suunnitelmassa on vaikuttaa johonkin yksilöuskovaan siten, että Jumalan suunnittelema teko tapahtuisi. Mutta sitten uskova vastustaisikin sitä, eikä sitä tekoa tapahtuisi.

Tai no, olihan VT:ssa ainakin Joonan tapaus. Tosin lopulta Joona sitten lakkasi vastustamasta ja meni saarnaamaan Niiniveen.

Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 14.06.14 - klo:11:03
Tuli mieleen, voiko uskova vastustaa Jumalan vaikuttamia tekoja? Siis esim. siten, että Jumalan suunnitelmassa on vaikuttaa johonkin yksilöuskovaan siten, että Jumalan suunnittelema teko tapahtuisi. Mutta sitten uskova vastustaisikin sitä, eikä sitä tekoa tapahtuisi.

Tai no, olihan VT:ssa ainakin Joonan tapaus. Tosin lopulta Joona sitten lakkasi vastustamasta ja meni saarnaamaan Niiniveen.

Voin olla väärässä, mutta olen sitä mieltä, että Jumalan suunnitelmaan liittyy erilaisia vaihtoehtoja, koska ihmisellä on taipumus ajautua pois Jumalan suunnitelmasta. Kun ajattelen ihan omaakin elämääni, niin Jumalan suunnitelman toteutumista on pitänyt "siirtää" tottelemattomuuteni vuoksi.

Ihanne tietenkin olisi se, että ihminen voisi lapsesta alkaen olla Jumalan suunnitelmassa ilman ylimääräisiä mutkia. Ihminen ei voi kuitenkaan ymmärtää Jumalan ajatuksia, jotka poikkeavat täysin ihmisen ajatuksista.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 14.06.14 - klo:11:14
Lainaus käyttäjältä: Charlotte link=topic=483.msg19307#msg19307 date=1400927147Mutta toiset uskovat on sitten eri asia. Itse ainakin olen kokenut, että se [b
paine aktiivisen/toimeliaan uskovaisen rooliin tulee nimenomaan muilta uskovilta, ei Jumalalta.[/b]

Näin varmaankin on. Mutta kaiken takana on käsitykseni mukaan sielunvihollinen, jolle kaikkein pahinta on se, että uskova lepää kaiken aikaa Kristuksen valmiin työn perustalla armossa. Se merkitsee, että se ei saa silloin otetta uskovasta, kun tämä pitää kiinni siitä, mitä hänen puolestaan on tehty.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 14.06.14 - klo:14:20
Lainaus
Tuli mieleen, voiko uskova vastustaa Jumalan vaikuttamia tekoja?
Koko Israelin vaellus, aina Abramista lähtien on ollut vastustusta.
kuka vastustaa vähän tahi pienessä, kuka enemmän.

eli tämä on samaa laatua kuin ketjussa: ihmisen vapaa tahto.
eli Jumala ei salli ihmisen valita, vapaasti.
Israel aina halusi pois Jumalan tyköä ja vaihtaa Jumalansa pakana jumaliin jotka Jumala on jakanut pakanoille.

Jumala itse todistaa:
Aina te (juutalaiset) vastustatte Jumalaa (Pyhää Hengeä) ap 7.

Apostolin sanat ovat murskaavat.
En tee sitä mitä tahdon ! vaan sitä mitä vihaan.
*En tee sitä Jumala tahtoo ! vaan sitä mitä Jumala vihaa.*

Jumalalla on, niin toivon, omalla kohdallani suunnitelma, A tahi B tahi Ö.
itse halua sitä ja tätä, mitkä varmasti 100% varmuudella on Jumalan tahto ja hyvää.
Mutta Jumala ei sitä halua, mutta vastustan tätä, kuolemaani asti mikä vapauttaa minut kaikesta.

eli peri-aatteessa koko päivän napisen ja kapinoin sitä Jumalan tahtoa vastaan mitä Hän minulle tarjoaa.
eli kuten lähes päivittäin sanon ja rukoilen Jumalaa.
"ei enää" EN tahdo enää elää. mielummin kuolen kuin näin kärsin ja kurjuudessa elän"
Kuolema on itselleni parempi, kuin mitä ikinä (aikakonetta lukematta) Jumala voisi tehdä.

eli ei ole mitään mitä Jumala voisi, ikäänkuin "lahjoa".
ei, kuolema on voitto ja parasta mitä voin toivoa tänään ja siihen asti kunnes voitan.

ja olen 100x100x100 % varma että varmasti voitto eli kuolema on edessä !
jippiii.
edes Jumala ei voi voittoani riistää kuten oli tahi on Eenokin, ja Elian kohdalla.

Jumala ei salli heidän päästä kuoleman lepoon eikä he ole voittaneet vielä viimeistä vihollista.
eli itkua heille.
hhmm
no sama se.
Jokainen vastustaa Jumalaa jatkuvasti.
Herra Jeesus vastusti, kolme kertaa !
mutta kuten minä, lopulta on pakko sanoa, okei, teen sitten mitä haluat !
miksi ?
jos Jumala on päättänyt ettei anna, en voi saada, joten parasta sitten on vain sanoa Jumalalle, ei sitten, teen kuten haluat mutta en ole iloinen.
Kuten Jeesus Getsemanessa.

Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Soltero - 14.06.14 - klo:16:18
Tällä foorumilla on ilmiselvästi sellainen toivomus,
että osallistujien uskon tuleekin olla kuollutta,
että kaikkien pitää suhtautua Raamattuun epäilevästi,
uskoa väitteisiin, että Jeesus opettaa keskenään ristiriitaisia evankeliumeja ja
että seurakunnat ovat turhia ja vain harhaoppien levittäjiä.

Erittäin karsaasti katsotaan sitä, joka kertoo elävästä uskostaan Jeesukseen,
pitää Raamattua ehdottomana auktoriteettina ja on tyytyväinen
omaan seurakuntaansa.

Miksi näin on?
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 14.06.14 - klo:16:54
Tällä foorumilla on ilmiselvästi sellainen toivomus,
että osallistujien uskon tuleekin olla kuollutta,
että kaikkien pitää suhtautua Raamattuun epäilevästi,

Mielestäni tämä on kristillinen foorumi, jolloin väitteesi on vähintäänkin outo, ellet itse ole se, joka näin ajattelee.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Soltero - 14.06.14 - klo:17:09
Tällä foorumilla on ilmiselvästi sellainen toivomus,
että osallistujien uskon tuleekin olla kuollutta,
että kaikkien pitää suhtautua Raamattuun epäilevästi,

Mielestäni tämä on kristillinen foorumi, jolloin väitteesi on vähintäänkin outo, ellet itse ole se, joka näin ajattelee.
Olen saanut vain tuollaisen vaikutelman monista avauksista ja kirjoituksista.
Siksi käytin sanaa "ilmiselvästi".
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Natanael - 14.06.14 - klo:17:21
Tällä foorumilla on ilmiselvästi sellainen toivomus,
että osallistujien uskon tuleekin olla kuollutta,
että kaikkien pitää suhtautua Raamattuun epäilevästi,
uskoa väitteisiin, että Jeesus opettaa keskenään ristiriitaisia evankeliumeja ja
että seurakunnat ovat turhia ja vain harhaoppien levittäjiä.

Sanot väärin. Jeesus ei opettanut itsensä kanssa ristiriitaisesti eikä evankeliumikaan ole ristiriitaista. Jeesus puhui evankeliumin lisäksi selvää lakia eikä sitä saa sekoittaa evankeliumiin. Raamatun tulkintoihin tulee suhtautua kriittisesti. New age, ihmiskeskeisyys ja erilaiset hömpötykset ovat jo tunkeutuneet myös vapaiden suuntien seurakuntien opetukseen.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 14.06.14 - klo:17:51
Mielestäni kaikki oma usko on kuollutta uskoa. Jos jollakin on elävää uskoa, se on kokonaan lahjaa, Jumalan Pojan uskoa. Mutta kuollut usko esittelee mieluusti uskoaan elävänä uskona.

Otan tämän vielä kertaukseksi. Elävä usko turvautuu kaikessa siihen, mitä Jumala on jo tehnyt ja tekee. Kuollut usko etsii ihmisen tekoja ja vaatii niitä itseltään ja toisilta. Kuollut usko nojautuu lakiin, elävä usko evankeliumiin.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Charlotte - 14.06.14 - klo:18:15
Lainaus
Tuli mieleen, voiko uskova vastustaa Jumalan vaikuttamia tekoja?
Koko Israelin vaellus, aina Abramista lähtien on ollut vastustusta.
kuka vastustaa vähän tahi pienessä, kuka enemmän.

eli tämä on samaa laatua kuin ketjussa: ihmisen vapaa tahto.
eli Jumala ei salli ihmisen valita, vapaasti.
Israel aina halusi pois Jumalan tyköä ja vaihtaa Jumalansa pakana jumaliin jotka Jumala on jakanut pakanoille.

Jumala itse todistaa:
Aina te (juutalaiset) vastustatte Jumalaa (Pyhää Hengeä) ap 7.

Apostolin sanat ovat murskaavat.
En tee sitä mitä tahdon ! vaan sitä mitä vihaan.
*En tee sitä Jumala tahtoo ! vaan sitä mitä Jumala vihaa.*

Jumalalla on, niin toivon, omalla kohdallani suunnitelma, A tahi B tahi Ö.
itse halua sitä ja tätä, mitkä varmasti 100% varmuudella on Jumalan tahto ja hyvää.
Mutta Jumala ei sitä halua, mutta vastustan tätä, kuolemaani asti mikä vapauttaa minut kaikesta.

eli peri-aatteessa koko päivän napisen ja kapinoin sitä Jumalan tahtoa vastaan mitä Hän minulle tarjoaa.
eli kuten lähes päivittäin sanon ja rukoilen Jumalaa.
"ei enää" EN tahdo enää elää. mielummin kuolen kuin näin kärsin ja kurjuudessa elän"
Kuolema on itselleni parempi, kuin mitä ikinä (aikakonetta lukematta) Jumala voisi tehdä.

eli ei ole mitään mitä Jumala voisi, ikäänkuin "lahjoa".
ei, kuolema on voitto ja parasta mitä voin toivoa tänään ja siihen asti kunnes voitan.

ja olen 100x100x100 % varma että varmasti voitto eli kuolema on edessä !
jippiii.
edes Jumala ei voi voittoani riistää kuten oli tahi on Eenokin, ja Elian kohdalla.

Jumala ei salli heidän päästä kuoleman lepoon eikä he ole voittaneet vielä viimeistä vihollista.
eli itkua heille.
hhmm
no sama se.
Jokainen vastustaa Jumalaa jatkuvasti.
Herra Jeesus vastusti, kolme kertaa !
mutta kuten minä, lopulta on pakko sanoa, okei, teen sitten mitä haluat !
miksi ?
jos Jumala on päättänyt ettei anna, en voi saada, joten parasta sitten on vain sanoa Jumalalle, ei sitten, teen kuten haluat mutta en ole iloinen.
Kuten Jeesus Getsemanessa.

Ajattelin seuraavanlaista Jumalan vaikuttamista Fil 2:13

"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi."

Voiko tuonlaista Jumalan vaikuttamista vastustaa vai onko ne niitä asioita mitkä vaan tapahtuu, tavalla tai toisella?
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Soltero - 14.06.14 - klo:18:24
Tällä foorumilla on ilmiselvästi sellainen toivomus,
että osallistujien uskon tuleekin olla kuollutta,
että kaikkien pitää suhtautua Raamattuun epäilevästi,
uskoa väitteisiin, että Jeesus opettaa keskenään ristiriitaisia evankeliumeja ja
että seurakunnat ovat turhia ja vain harhaoppien levittäjiä.

Sanot väärin. Jeesus ei opettanut itsensä kanssa ristiriitaisesti eikä evankeliumikaan ole ristiriitaista. Jeesus puhui evankeliumin lisäksi selvää lakia eikä sitä saa sekoittaa evankeliumiin. Raamatun tulkintoihin tulee suhtautua kriittisesti. New age, ihmiskeskeisyys ja erilaiset hömpötykset ovat jo tunkeutuneet myös vapaiden suuntien seurakuntien opetukseen.
Käsititte Pauluksen kanssa tekstini aivan päinvastaisesti kuin olin sen tarkoittanut.

En minä ole sitä mieltä, että Jeesuksen opetukset olisivat ristiriitaisia jne.
Puhuin foorumille muodostetusta linjasta.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 14.06.14 - klo:18:51
Käsititte Pauluksen kanssa tekstini aivan päinvastaisesti kuin olin sen tarkoittanut.

En minä ole sitä mieltä, että Jeesuksen opetukset olisivat ristiriitaisia jne.
Puhuin foorumille muodostetusta linjasta.

Jeesus opetti johdonmukaisesti lakia. Esim. Matt. 19:16-22. Mikäli oikein olen ymmärtänyt, Jeesus asetti "riman" niin korkealle, että ihminen ymmärtäisi, ettei yllä siihen, mitä laki edellyttää.

Jeesus opetti myös evankeliumia johdonmukaisesti. Evankeliumi ei rakenna mitään ihmisen itsensä varaan, vaan ensin on tultava köyhäksi, janoiseksi ja nälkäiseksi. Vain sellaiset ravitaan (Matt. 5:3, 6).

Jos opetus poikkeaa viimeksimainitusta, se ei ole enää kristillistä. Toivon, että foorumi säilyy kristillisenä ja että näiden kahden ero tulee täällä jatkossakin kyllin kirkkaasti esille ja että mitään konsensusta näiden kahden vastakkaisen "opetuksen" välille ei edes rakkauteen vedoten pääse syntymään.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Natanael - 14.06.14 - klo:19:18
Tällä foorumilla on ilmiselvästi sellainen toivomus,
että osallistujien uskon tuleekin olla kuollutta,
että kaikkien pitää suhtautua Raamattuun epäilevästi,
uskoa väitteisiin, että Jeesus opettaa keskenään ristiriitaisia evankeliumeja ja
että seurakunnat ovat turhia ja vain harhaoppien levittäjiä.

Sanot väärin. Jeesus ei opettanut itsensä kanssa ristiriitaisesti eikä evankeliumikaan ole ristiriitaista. Jeesus puhui evankeliumin lisäksi selvää lakia eikä sitä saa sekoittaa evankeliumiin. Raamatun tulkintoihin tulee suhtautua kriittisesti. New age, ihmiskeskeisyys ja erilaiset hömpötykset ovat jo tunkeutuneet myös vapaiden suuntien seurakuntien opetukseen.
Käsititte Pauluksen kanssa tekstini aivan päinvastaisesti kuin olin sen tarkoittanut.

En minä ole sitä mieltä, että Jeesuksen opetukset olisivat ristiriitaisia jne.
Puhuin foorumille muodostetusta linjasta.
Nyt en ymmärrä. Foorumin säännöt eivät millään tavalla ohjaa tuollaiseen ristiriitaisuus ajatteluun esmes Jeesuksen puheissa. Ehkä minun ei tarvitse ymmärtääkään.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Soltero - 14.06.14 - klo:21:36
Tällä foorumilla on ilmiselvästi sellainen toivomus,
että osallistujien uskon tuleekin olla kuollutta,
että kaikkien pitää suhtautua Raamattuun epäilevästi,
uskoa väitteisiin, että Jeesus opettaa keskenään ristiriitaisia evankeliumeja ja
että seurakunnat ovat turhia ja vain harhaoppien levittäjiä.

Sanot väärin. Jeesus ei opettanut itsensä kanssa ristiriitaisesti eikä evankeliumikaan ole ristiriitaista. Jeesus puhui evankeliumin lisäksi selvää lakia eikä sitä saa sekoittaa evankeliumiin. Raamatun tulkintoihin tulee suhtautua kriittisesti. New age, ihmiskeskeisyys ja erilaiset hömpötykset ovat jo tunkeutuneet myös vapaiden suuntien seurakuntien opetukseen.
Käsititte Pauluksen kanssa tekstini aivan päinvastaisesti kuin olin sen tarkoittanut.

En minä ole sitä mieltä, että Jeesuksen opetukset olisivat ristiriitaisia jne.
Puhuin foorumille muodostetusta linjasta.
Nyt en ymmärrä. Foorumin säännöt eivät millään tavalla ohjaa tuollaiseen ristiriitaisuus ajatteluun esmes Jeesuksen puheissa. Ehkä minun ei tarvitse ymmärtääkään.
Olisi ehkä hyvä edes yrittää ymmärtää, mistä puhun tekstissäni nro 68,
koska se liittyy käsittääkseni suuresti siihen,
miksi aika iso aktiivisista uskovista foorumilaisista on lähtenyt pois.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Taisto - 14.06.14 - klo:22:11
Ajattelin seuraavanlaista Jumalan vaikuttamista Fil 2:13

"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi."

Voiko tuonlaista Jumalan vaikuttamista vastustaa vai onko ne niitä asioita mitkä vaan tapahtuu, tavalla tai toisella?
Jos Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen (jossakin käännöksessä sanotaan että Jumala tekee meidät halukkaiksi),
niin miten sitä voi vastustaa? Siis jos Jumala vaikuttaa niin, että me itse haluamme tehdä jotakin?
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 14.06.14 - klo:22:48
Olisi ehkä hyvä edes yrittää ymmärtää, mistä puhun tekstissäni nro 68,
koska se liittyy käsittääkseni suuresti siihen,
miksi aika iso aktiivisista uskovista foorumilaisista on lähtenyt pois.

Katsotaan kirjoitustasi tarkemmin:
Lainaus
Tällä foorumilla on ilmiselvästi sellainen toivomus,
että osallistujien uskon tuleekin olla kuollutta,
että kaikkien pitää suhtautua Raamattuun epäilevästi,
uskoa väitteisiin, että Jeesus opettaa keskenään ristiriitaisia evankeliumeja ja
että seurakunnat ovat turhia ja vain harhaoppien levittäjiä.

Erittäin karsaasti katsotaan sitä, joka kertoo elävästä uskostaan Jeesukseen,
pitää Raamattua ehdottomana auktoriteettina ja on tyytyväinen
omaan seurakuntaansa. Miksi näin on?

Tuo on nyt semmoista tekstiä, ettei siitä kannata edes pahastua. En voi tunnistaa itseäni noista lihavoiduista, tuskin kukaan muukaan. Voi olla, että täällä on eri käsityksiä siitä, mikä on elävää uskoa ja eri tulkintoja Jeesuksen opetuksista. Ja kuten olen ennenkin sanonut, niin sanon sen taas: Raamattu on lukemattomien harhaoppien lähde. Siksi tarvitaan tietoa siitä, mikä on oikea ja aito kristillinen oppi. Se on täysin muuta kuin jotain mutua.

On tosiasia, että kristillisissä piireissä on aika laajalti tapana omaksua jokin tietty oppi ja pitää sitä totuutena ja sulkea silmät kaikelta muulta, ettei vain vakaumus horjuisi. Asenne sulkee pois muut vaihtoehdot. En tietenkään voi kerskua sillä, että joka kohdan tietäisin oikein ja siksi olenkin asennoitunut niin, että uskon toistaiseksi tietyllä tavalla (vaikka se ei sopisi jonkun muun ajatteluun) ja jos perustellusti osoitetaan, että olen väärässä, niin olen valmis muuttamaan käsitystäni.

Meillä on luultavasti täysin eri käsitykset siitä, mikä johti joukkopakoon. En kuitenkaan voi uskoa siihen, että poistuminen olisi tapahtunut ilman sitä edeltävää keskinäistä neuvonpitoa. Käytetyllä tavalla saa lähdön näyttämään dramaattisemmalta. Mutta kunhan aika joutuu, saamme todennäköisesti tänne keskustelijoita, jotka ovat valmiita tarkistamaan myös omia käsityksiään. Puimatanner (kuten jo nimikin ilmaisee) on siihen mielestäni sopiva foorumi.

Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Soltero - 14.06.14 - klo:23:13
Olisi ehkä hyvä edes yrittää ymmärtää, mistä puhun tekstissäni nro 68,
koska se liittyy käsittääkseni suuresti siihen,
miksi aika iso aktiivisista uskovista foorumilaisista on lähtenyt pois.

Katsotaan kirjoitustasi tarkemmin:
Lainaus
Tällä foorumilla on ilmiselvästi sellainen toivomus,
että osallistujien uskon tuleekin olla kuollutta,
että kaikkien pitää suhtautua Raamattuun epäilevästi,
uskoa väitteisiin, että Jeesus opettaa keskenään ristiriitaisia evankeliumeja ja
että seurakunnat ovat turhia ja vain harhaoppien levittäjiä.

Erittäin karsaasti katsotaan sitä, joka kertoo elävästä uskostaan Jeesukseen,
pitää Raamattua ehdottomana auktoriteettina ja on tyytyväinen
omaan seurakuntaansa. Miksi näin on?

Tuo on nyt semmoista tekstiä, ettei siitä kannata edes pahastua. En voi tunnistaa itseäni noista lihavoiduista, tuskin kukaan muukaan. Voi olla, että täällä on eri käsityksiä siitä, mikä on elävää uskoa ja eri tulkintoja Jeesuksen opetuksista. Ja kuten olen ennenkin sanonut, niin sanon sen taas: Raamattu on lukemattomien harhaoppien lähde. Siksi tarvitaan tietoa siitä, mikä on oikea ja aito kristillinen oppi. Se on täysin muuta kuin jotain mutua.

On tosiasia, että kristillisissä piireissä on aika laajalti tapana omaksua jokin tietty oppi ja pitää sitä totuutena ja sulkea silmät kaikelta muulta, ettei vain vakaumus horjuisi. Asenne sulkee pois muut vaihtoehdot. En tietenkään voi kerskua sillä, että joka kohdan tietäisin oikein ja siksi olenkin asennoitunut niin, että uskon toistaiseksi tietyllä tavalla (vaikka se ei sopisi jonkun muun ajatteluun) ja jos perustellusti osoitetaan, että olen väärässä, niin olen valmis muuttamaan käsitystäni.

Meillä on luultavasti täysin eri käsitykset siitä, mikä johti joukkopakoon. En kuitenkaan voi uskoa siihen, että poistuminen olisi tapahtunut ilman sitä edeltävää keskinäistä neuvonpitoa. Käytetyllä tavalla saa lähdön näyttämään dramaattisemmalta. Mutta kunhan aika joutuu, saamme todennäköisesti tänne keskustelijoita, jotka ovat valmiita tarkistamaan myös omia käsityksiään. Puimatanner (kuten jo nimikin ilmaisee) on siihen mielestäni sopiva foorumi.
Oikea kristillinen oppi löytyy vain Raamatusta.
Sitä pitää lukea yksin hiljaisuudessa rukoillen Herralta yliluonnollista viisautta ymmärtää lukemansa oikein.
Kysymyshän on uskon eikä tietämisen asioista.
Harhaoppeja syntyy nimenomaan niin, että Raamattua luetaan ihmisviisauteen turvaten, pohtimalla mielessään erilaisia selitysmalleja ja tulkintoja yksittäisistä Sanan kohdista.

Olen muuttanut monia omia näkemyksiäni uskossaoloaikanani, vuodesta 1969.
Mm. käsitykseni useista luterilaisen kirkon opetuksista ja käytännnöistä on muuttunut kielteiseksi hitaasti vuosikymmenien aikana, ja olen kokenut Herran johdattaneen minua helluntaiherätyksen piiriin.

Puimatantereella en ole vielä törmännyt mihinkään sellaiseen hengelliseen opetukseen, joka olisi saanut minua muuttamaan nykyistä hengellistä elämääni ja siirtymään nykyisestä johonkin toiseen seurakuntayhteyteen.
Yhtään hengellistä ja raamatullista perustelua en ole täällä lukenut, joka olisi saanut minua epäilemään sitä Raamatusta ilmenevää Kristuksen oppia, johon uskon.
Olen ainoastaan havainnut järkipäätelmiä ja jopa suoranaisia provokatiivisia saivarteluja.

Mitään yhteisestä päätöksestä syntynyttä dramaattisuuteen tähtäävää joukkopakoa ei foorumilta ole tapahtunut, vaan monet ovat tehneet henkilökohtaisen ratkaisunsa.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Natanael - 14.06.14 - klo:23:30
Kommentit suomi24:lla osoittavat etten aivan suotta huomautellut hurskastelusta.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Paulus - 15.06.14 - klo:05:41
Oikea kristillinen oppi löytyy vain Raamatusta.

Niin löytyy. Ja monta väärää.

Lainaus
Sitä pitää lukea yksin hiljaisuudessa rukoillen Herralta yliluonnollista viisautta ymmärtää lukemansa oikein.

Kanssasi eri näkemykseen tulleet lukevat Raamattua väärin?

Lainaus
Kysymyshän on uskon eikä tietämisen asioista.

Tiedän, että uskon. Uskon, että tiedän. Raamattu puhuu valtava paljon tiedosta, tietämisestä, ymmärryksestä ja ymmärtämisestä. Ei usko ole ristiriidassa näiden kanssa.


Lainaus
Harhaoppeja syntyy nimenomaan niin, että Raamattua luetaan ihmisviisauteen turvaten, pohtimalla mielessään erilaisia selitysmalleja ja tulkintoja yksittäisistä Sanan kohdista.

Harhaopit syntyvät nimenomaan siten, että "lyödään lukkoon" joitakin asoita ja suljetaan ymmärrys niiltä asioilta, jotka ovat ristiriidassa omaksutun kanssa ja siitä, että pelätään tietoa (jota saattaisi olla jopa niillä, jotka ajattelevat kanssasi eri tavoin). Harhassakin voi olla vilpittömästi.

Lainaus
Olen muuttanut monia omia näkemyksiäni uskossaoloaikanani, vuodesta 1969.
Mm. käsitykseni useista luterilaisen kirkon opetuksista ja käytännnöistä on muuttunut kielteiseksi hitaasti vuosikymmenien aikana, ja olen kokenut Herran johdattaneen minua helluntaiherätyksen piiriin.

Minäkin olen joutunut muuttamaan näkemyksiäni uskossaoloaikana, mutta olen monessa asiassa päätynyt kanssasi päinvastaisiin käsityksiin. Olen kokenut tämän Herran johdatuksena.

Lainaus
Puimatantereella en ole vielä törmännyt mihinkään sellaiseen hengelliseen opetukseen, joka olisi saanut minua muuttamaan nykyistä hengellistä elämääni ja siirtymään nykyisestä johonkin toiseen seurakuntayhteyteen.

En minäkään ole sellaiseen vielä törmännyt.


Lainaus
Yhtään hengellistä ja raamatullista perustelua en ole täällä lukenut, joka olisi saanut minua epäilemään sitä Raamatusta ilmenevää Kristuksen oppia, johon uskon.

Jos uskot, että Jeesus puhui ainoastaan evankeliumia, kannattaa tarkistaa, onko käsitys oikea.

Lainaus
Olen ainoastaan havainnut järkipäätelmiä ja jopa suoranaisia provokatiivisia saivarteluja.

Katsot saivarteluksi ja järjenpäätelmiksi omista käsityksistäsi poikkeavat ajatukset.

Lainaus
Mitään yhteisestä päätöksestä syntynyttä dramaattisuuteen tähtäävää joukkopakoa ei foorumilta ole tapahtunut, vaan monet ovat tehneet henkilökohtaisen ratkaisunsa.

Tuskinpa uskot tuohon itsekään.
Otsikko: Vs: Onko uskoni kuollutta?
Kirjoitti: Vastavoima - 15.06.14 - klo:08:31
Ajattelin seuraavanlaista Jumalan vaikuttamista Fil 2:13

"sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi."

Voiko tuonlaista Jumalan vaikuttamista vastustaa vai onko ne niitä asioita mitkä vaan tapahtuu, tavalla tai toisella?

Jos tämä Jumalan "tahdottaminen" olisi totta ja toimisi, ei olisi harhaopettajia, ei lahkoja ei syntiä uskovilla.
Eli voi vastustaa, kuten Pietari ja Joonas ja hhmm mahdollisesti, "kaikki" isät vanhasta liitosta. tähän pieni varaus.
______________

Se että Jumala ei saa omaan tahtoaa läpi, on sitten toinen juttu.
eli Jos Jumala ei saa lopulta omaan tahtoaan, "tekemistä ja tahtomista" toimimaan, niin mitä Jumala tekee ?
Tappaa ja tuhoaa kaikki ?
vedenpaisuminen ja ilmestyskirjan tuomiot.

eli Jumala kyllä tahtoo että Hänen vaikuttama tahto ja tekeminen tapahtuisi, mutta ihminen on siinäkin välissä.

se että Jumala vaikuttaa "tasa-laatuista" uskoa joko on pohja ja perus, on totta, ainakin omassa elämässä, sillä usein en halua tulla ja lukea tahi olla yhteydessä.
ei olen pakosta Jumala seurassa ja kieltäydyn, ÄLÄ sinä tee kuten minä vaan kuten sanon palvelemasta !
Jos pelastus on yksin ja vain armosta, eli ilman tekoja ja ansiota, pelastun, jos on pakko tehdä myös työtä pellolla, on pelastus heikoilla, eli omien tekojen ansio eli saastaiset vaatteet.

NO en tiedä mitä Jumala lopulta suunnittelee minulle, mutta se ei näytä hyvältä.
se ei ole että Jumala tekee pahaa minulle, mutta se on ja tuntuu itselläni pahalta.

Oma tulevaisuuden suunnitelma oli "lähellä" sitä Jumalan suunnitelma A.ta mutta Jumalan todellinen ? suunnitelma on itselleni vielä salassa.
Mutta se mitä en saa ja se mitä saan, on erikoista, eli en saa mitään mikä on tästä maailmasta oli se hyvää tahi pahaa.
mutta, voin tutkia vain itseäni eli mitä leipää eli ravintoa Jumala antaa, se ei ole teille mutta se on makeaa kuin hunaja mutta karvasta !
eli nyt taas kehun itseäni, älä sinä tee sitä, sillä jos et tiedä mitä teet, olet aina viisaan Salomonin ymmärryksen perusteella..... hhmmm. no sama se.

eli Kirjoitukset avautuvat eli kuvittelen ? tahi sitten oikein on että "näen" eri.asioiden taakse eli mitä ja miksi !
en tiedä mitä tämä on ja, no sama se.
eli Jumalan tahto on esillä ja mutta kuka sitten jaksaa tehdä sen.
Herralla oli pilvin pimein enkeleitä apuna.

itse koen olevani yksin ja kaivossa jossa nyt on pätsi sammunut :)
no lisää kahvia....

eli ihmisellä ei ole vapaata tahtoa.
kuten oli ja saattaa olla veli venäläisen kanssa, minulla on oikeus valita yhdestä.
ja vain yhdestä.
jos saisin elää oman tahtoni mukaan olisin Pattayalla !
Mutta Jumala ei salli.