Yleinen raamatunlukuketju

[sandia]

Yllaoleva keskustelu muistutti minua A.W. Tozerin kirjasta The Knowledge of the Holy.
Se on varmaan suomennettukin. Kun luin sita ylioppilaaksi paastyani, ei ollut viela suomalaista kaannosta, ja opettelin sen kautta samalla englanti.

Kirja tutkii Raamatun pohjalta Jumalan eri ominaisuuksia mitka on ilmoitettu Raamatussa.
Siis jotenkin sivuaa ainakin tata keskustelua.

Se kirja oli minulle hyvin tarkea nuorena uskovana.
Auttoi keskittymaan Jumalaan eika tuijottamaan niin paljon omaan napaan.

[sandia]

Aikaisemmin tässä ketjussa oli juttua avun pyynnöstä Jumalalta.
Ja miten joskus ihminen välttää sitä(kin).

Tuli mieleen tilanne, kun Pietari yritti kävellä veden päällä ja jonkin aikaa usko kesti, mutta hän kai sitten meni paniikkiin ja alkoi vajota. Siinä vaiheessa hän huusi: Jeesus auta, minä hukun!

Tosin en aivan muista mitä Pietari sanoit tuossa tilanteessa enkä juuri nyt löydä sitä kohtaa. En halua kirjoittaa omiani..
Pitää tarkistaa.

Minulle jotenkin tuli tänään omien ajatuskoukeroiden kanssa eteen tuo ikäänkuin hyvin ehdottomana neuvona.
Pietari ei enää luottanut itseensä eikä uskoonsakaan tipan tippaa. Siinä vaiheessa on niinkuin vapaampi pyytämään Herralta apua, kun ei ole enää mitään itsessään mihin luottaa.

[Korpima]

Löysin tämän kohdan hakukoneella (Matteus 14:22-33): https://www.biblegateway.com/passage/?search=Matthew%2014:22-33&version=NIV

Onhan tuo totta, että normaalisti ihminen luottaa kovasti itseensä, jollei joudu ikään kuin pienenemään Jumalan edessä.

Tosin tuosta kohdasta tuli mieleen, että olisiko Pietari edes (tai kukaan?) voinut pärjätä tilanteessa ilman Jeesuksen apua, vain oman uskon varassa? Siis kävellä vetten päällä.  Olihan Pietarilla varmaan kuitenkin äärimmäisen vahva usko näkemänsä pohjalta. Tai pitäisikö siis joskus luottaa omaan uskoon?

[sandia]

Ajattelen, että hän todella luotti omaan uskoonsa eikä niinkään uskon kohteeseen, Herraan.
Oma usko loppui kriittisellä hetkellä eikä hän tiennyt mitä tehdä.
Ehkä siis usko omaan uskoon on vähän sama kuin pitäisi omasta takistaan kiinni ettei kaatuisi.

[sandia]

Löysin sen kohdan, missä Pietari käveli veden päällä, säikähti, alkoi vajota ja huusi: "Herra auta!"
Matteus 14:

Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten".
29. Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
30. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua".
31. Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?"

Tuossa on tosi hyvä kohta siinä mielessä, että uskon että mekin voimme toimia kinkkisessä tilanteessa kuten Pietari.
Jeesus näkee kaikki meidän heikkoudet, joten niitä ei tarvii hävetä.

[Korpima]

Juu, onhan tuo  "Herra, auta minua" tärkeä kohta. Mietin missä tilanteissa tuo ei olisi hyvä neuvo. No, varmaan aina ei ehdi, muista tms. tai pitää keskittyä tekemiseen.

Mutta voi pyytää apua vaikka koko päiväksi tai rukoilla ensin ja tehdä sitten. Tämä oli muistaakseni jonkun juutalaisen ajatus: siis rukous ja sitten tekeminen. Ehkä näin ei päädy niin usein katastrofiin ja uppoa?

[sandia]

Sellaiset tilanteet, missä luulee tarvitsevansa selviytyvän itse ja on unohtanut tavallaan Jumalan ja toteaa olen voimaton syystä tai toisesta. Silloin on ainakin hyvä muistaa tuo.
Itse olin juuri tuollaisessa ja siinä hoksasin tai ehkä Jumala näytti tuon minulle.

Olen kiitollinen että Herra on lähellä ja kykenevät auttamaan tilanteista.

[sandia]

Tuosta 2. Mooseksen kirjan alusta vielä.
Kyllä oli faaraolla kova sisu. Olemmekohan me ihmiset todella sellaisia. Varmaan olemme.
Ei sitten nöyrtynyt tunnustamaan Herraa millään.

Kun ihminen on sitä mieltä, että Jumalaa ei ole tai vaikka jossain olisi, mitä se minulle kuuluu, siitä ei pukahda ellei Jumalan itse vedä ihmistä.

[Korpima]

Tuo että Jumala paadutti faaraon sydämen moneen otteeseen aiheutti itselläkin pohtimista. Ensin eli joskus aiemmin aiheutti vähän nikottelua: "voiko/saako näin tehdä?"

Mutta nykyään suhtaudun Jumalaan ehkä/toivon mukaan ylevämmin ja että Hänellä on oikeus näyttää mahtiaan näinkin. Viesti menee perille. Heiserilta tms. olen oppinut, että vitsauksissa myös ikään kuin näytettiin Egyptin jumaluuksille kaapin paikka. Kyseessä ei siis vain ihmisten taso, vaan hengellinen taso myös.

[pax]

Heitän tähän väliin kysymyksen. Moos.1:30 Jumala antoi kaikille eläimille kasvit ruuaksi, missä vaiheessa on mahtanut tämä muuttua kun eläimet syövät toisiaan, onko syntiinlankeemus koskettanut myös eläinkuntaa??

[Korpima]

Kyseessä taitaa olla spekulaation tai oman ajattelun paikka, mitä tuossa tapahtui. Lueskelin/selailin hieman englanniksi paria sivua, joissa asiaa pohditaan. (Linkki 1, tosi pitkä linkki 2.)

Tuossa ekassakin linkissä annetaan monta spekulaatiota ja lopuksi todetaan seuraavaa:

Mieluisin spekulaationi on seuraava. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 3. luvussa kirouksen yhteydessä puhutaan suurista muutoksista, jotka seuraisivat, ja jokainen niistä edellyttää geneettistä muutosta. Kasvit kasvaisivat "orjantappuroita ja ohdakkeita" (jae 18). Käärme luikertelisi "vatsallaan" (v. 14), kirottuna muiden eläinten mukana. Eevan ruumiinrakenne muuttuisi, mikä tekisi synnytyksestä vaivalloista (v. 16). Jokainen näistä muutoksista edellyttää DNA-muutosta, ja nyt sen sijaan, että se olisi "erittäin hyvä", "koko luomakunta huokaa ja vaivautuu tuskissaan" (Room. 8:22) synnin ja sen rangaistuksen - kuoleman - vuoksi.

Epäilen, että äärettömässä viisaudessaan Jumala muutti luomakunnan täysin, jolloin kaikki oliot kuolivat ja jotkut eläimet olivat varsin ilkeitä, antaen siitä lähtien puhuttelevan todistuksen synnin kauheista seurauksista. Aina kun Aatami näki jonkin eläimen tappavan toisen, hän tunsi siitä lähtien katumusta siitä, mitä hän oli aiheuttanut luomakunnalle.

Ja kun tänään näemme saman asian, sen pitäisi ajaa meidät takaisin Luojamme armolliseen varautumiseen synnin varalta ja odottaen odottamaan sitä aikaa, jolloin "kuolemaa ei enää ole oleva" (Ilm. 21:4).

[Korpima]

Google Translaten kääntämänä tuo sivu: https://www-icr-org.translate.goog/article/if-all-animals-were-created-plant-eaters-why-do-so/?_x_tr_sl=auto&_x_tr_tl=fi&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=wapp

[pax]

Näitä vaan voidaan spekuloida, tuhatvuotisessa valtakunnassa ksi on toisin.

Kyllä tuli paha mieli kun ruokin pikkulintuja ja syöttöpaikalta tuli haukka ottamaan linnun.

[Korpima]

Tuli mieleen oman päänsisäisen käsityksen Jumalasta tietty ristiriitaisuus tai vaikea yhdistää juttuja. Kun luin 2. Mooseksen kirjaa (14:4), jossa Jumala näyttää kunniansa tuhoamalla faaraon ja hänen sotajoukkonsa.

Onhan tässä tietty ero Jeesuksen toimintaan; hänhän ei kuitenkaan toiminut näin, vaan tuli pelastamaan ja parantamaan syntisiä.

Jumalalla siis on erilaisia toimintarepertuaareja: kunnia ja voimakin on joskus (ollut?) käytössä. Emme elä kai (enää?) niinkään kunniakulttuurissa, jossa voiman näyttö olisi tärkeää.

Toinen juttu mikä tulee mieleen on se, että ennen uskoontuloa ja Raamattuun perehtymistä muistelen, että minulla oli jotenkin paljon "abstraktimpi" ja etäisempi käsitys Jumalasta ainakin ensialkuun. Raamattua lukiessa tuli pienenä yllätyksenä ja mielikuvia muuttavana, että Hän toimii näin.

Siis hyvin konkreettisesti ajassa ja historiassa. Jumala on siis hyvin "hands on" luomassaan maailmassa eli toimii käytännössä monin tavoin, ei ole jättänyt menemään omalla painollaan (deismi). Hienoa!

[sandia]

Ihminen on täysin Jumalan määräyvallan alainen, on kuka tahansa. Ilman Häntä emme olisi olemassa. Aika rkyttävää ajatella, että ihminen on päättänyt siitä huolimatta olla täysin riippumaton Hänestä. Todella epäviisas ja sokea päätös.

Juu minäkin yhä jaksan ihmetellä, miten kertaheitolla outo kirja muuttui läheiseksi ja ymmärrettäväksi uskoon tuloni jälkeen. Varsinkin Uusi Testamentti. Tiesin, mistä siellä puhuttiin, koska olin kokenut sen omassa elämässä. Se on todella ihme jokaisen uskoon tulleen kohdalla.

Faraon kohtalo on todella paljon Jumalasta ja ihmisestä kertova tapahtuma.
On myönnettävä, että ainakin minä olin omissa elämäni puitteissa samalla tavalla Jumalaa vastustava ennen uskoon tuloa.
Se on Raamatun mukaan meidän olemuksemme itsessämme.
En tiedä kuinka paljon sillä on eroa, kun jonkun vitsauksen kohdalla sanottiin, että farao kovetti-paadutti sydämensä, muistaakseni yhdessä oli että faraon sydän kovettui ja lopulta oli, että Jumala paadutti hänen sydämensä.