Kristillinen mystiikka

[Korpima]

Äsken oli puhetta mystiikan ja karismaattisuuden suhteesta, tuossa Kallialan tekstissä oli lopussa myös siitä:

Karl Rahner on epäilemättä oikeassa, kun hän katsoo, että mystiikka on jokamiehen; ellei niin olisi, eipä siitä myöskään olisi kaiken hengellisen elämän osaksi. Rahner tekee kuitenkin eron kahden erilaisen mystiikan välille. Sitä, mitä yleensä kutsutaan karismaattisuudeksi, hän nimittää ”joukkojen mystiikaksi”. Vaikka karismaattisuudesta harvoin jos koskaan puhutaankaan mystiikkana, mikä ettei: jos mystiikka on olennainen osa kaikkea hengellistä elämää ja jos mystiikalla ymmärretään läheistä ja välitöntä Jumala-yhteyttä, samalla alueella liikutaan.

Toki onhan kristitty tosiaan ymmärtääkseni aina läheisessä ja välittömässä Jumala-yhteydessä siinä mielessä, että hän on Pyhän Hengen temppeli. Ja rukouksessa voi keskustella Jumalan kanssa; läheistä vuorovaikutusta. Suurempia kilvoittelijoita eli pyhimyksiä on kuitenkin historiassa ollut, ehkä he ovat jossain mielessä vielä läheisemmässä Jumala-yhteydessä?

Luin äskettäin kohdan Room. 5:5:

Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Jumalan rakkaus langenneessa ihmisessä, suuri uudistus ja Jumala-yhteys.

[sandia]

Palaan vielä Kallialan tekstiin (https://www.piispakaarlokalliala.fi/puheet/piispanluento-turun-tuomiokirkossa-piinaviikolla/), josta löytyy seuraava:

Tarkemmin lainattuna Rahner on kirjoittanut näin: ”Huomisen uskova tulee olemaan ’mystikko’, joku joka on ’kokenut’ jotakin, tai muutoin häntä ei tule ollenkaan olemaan.” Kysymys on siis omakohtaisesta kokemuksesta ja tämän kokemuksen välttämättömyydestä.

En nyt tiedä, miksi hengellinenkään kokemus olisi mystistä välttämättä (tätä sanaa käyttäen). Vaikka ehkä tässä mennään määritelmiin taas. Ehkä usko voi olla abstraktimpaa tai kokemusperäisempää? Esim. Jeesuksen opetuslapsilla oli paljon tietynlaisia kokemuksia hänen toiminnastaan, keskiajan mystikolla taas saattaa olla paljon uniikkeja ei-jaettuja sisäisiä kokemuksia, jos Jumala on niitä antanut. Onhan vaikka selkeä rukousvastauskin kokemus, mutta ei kai mystinen?

Tuntuu että käsitteellä mystiikka voi tarkoittaa monia asioita. Luin antamasi linkin tekstiä.
Hieman hapuileva se mielestäni oli, tai siis teoreettinen.

Mutta siis  siinä peräänkuulutetaan kokemusperäisempää  kristillisyyttä.
Mielestäni jokainen uudestisyntynyt on kokemusperäinen kristitty. Sen tietää, kun on uudestisyntynyt.
Paavali neuvoo meitä koettelemaan olemmeko uskossa. Pyhä Henki, josta tässä yhteydessä galatalaiskirjeessä muistaakseni viitataan myös sanalla lapseuden Henki. Olemme hengellisesti uudestisyntyneitä, ennen sitä olimme "kuolleet rikoksiimme ja synteihimme" kuten Ef. 2. luvun alussa sanotaan.

Mutta mitä siis on mystiikka. Itse tarkoitan sillä lähinnä juuri keskiajan historian ihmisiä, joista voi lukea kirkkohistoriassa.
Tuo Avilan Teresa on mystisin mystiikko jostan olen kuullut ja josta olen lukenut.
Wikin mukaan myös luterilainen kirkko näkee hänet jotenkin erikoisen pyhänä.

Mutta hänen kirjastaan en tajunnut höykäsen pölähtämää.

Aloituksessa mainittiin uudet erilaiset liikkeet missä keskitytään sisäiseen...johonkin.
Voidaanko ne nähdä mystiikkana vai jonkinlaisena jälkikristillisenä hengellistämisyrityksenä.
Itse en luota niihin. Mielestäni en tarvitse mitään apuvälineita saadakseen suoran yhteyden Kristukseen.
Hän on sanonut että Hän ja Isä ilmaisevat itsensä uskovalle. Se on Johanneksen kirjeessä.
Siis Raamattu sanoo hyvin selvästi, että on vain Yksi Tie Jumalan lähelle.
Se on Jeesus Kristus.

Paavali sanoi, että oppi ymmärtämään evankeliumin yliluonnollisen kokemuksen kautta.
Johannes Kastaja sanoi että Jumala osoitti hänelle kuka on Messias.
Heitä ei nähdä mystikoiksi eikä karismaattisiksi, vaan kristityiksi.
Laitoin viestin aiheesta tuonne Yleinen Raamatunlukuketjun hännille.

[sandia]

Lainasin tän kohdan siitä viestistä mihin yllä olevan viestin loppussa viittasin.

Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä'

Joh. 1:33.

Haen vielä kohdan missä Paavali puhuu yliluonnollisesta kokemuksesta minkä kautta Herra avasi hänen ymmärystään näkemään evankeliumin kirkkaasti VTssä.

[sandia]

Tässä Paavalin viittaus yliluonnolliseen kokemukseen. Muistaakseni jossain muualla hän sitten kertoi, että hän oli saanut ymmärryksen evankliumista "ilmestyksen kautta". Etsin senkin kohdan. Se on ehkä galatalaiskirjeess.

Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen-oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
3 Ja minä tiedän, että tämä mies-oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää-
4 temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.
5 Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.
6 Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.
7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa"

Gal. 2:1,2

 Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.


Tuossa on jännä kohta, missä Paavali mainitsi: "niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi"

Paavali siis EI kirjoittanut kirjaa kokemuksistaan kuten Avilan Teresa teki. 

[Korpima]

Ehkä ne ilmestykset - eli sisältö - kuitenkin näkyvät joissakin muissa kohdin Paavalin kirjeissä? Tai sitten ei.

[sandia]

Luulisi.
Näyttää että Herra salli hänelle hengelliset kokemukset, koska Herra sitä kautta avasi hänen ymmärryksensä evankeliumille, jotta hän sitten kykeni opettamaan. Meitäkin.

[HelenaM]

Edelliseen toteamukseeni voisin jatkaa, että mielestäni kristillistä mystiikkaa ei ole olemassakaan. Se on ihmisten määritelmä jostakin. Tietysti asioita voi nimetä, jotta tiedetään, mistä puhutaan. Tässä mystiikan tapauksessa tuohon ei voi liittää sanaa "kristillinen".

Ihminen joko on tai ei ole yhteydessä Jumalaan siten, että on syntynyt Jumalan lapseksi, tai ei ole. Raamatun sanalla voi ja pitää koetella kaikki omatkin kokemukset, tässä tulee avuksi Totuuden Henki, joka todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Ja yhtäpitävästi Raamatun sanan kanssa myös muissa asioissa. Se on hengellisyyttä ja uskonelämään kuuluvaa, ei mystiikkaa.

Jos joku sanoo itseään tai edesmenneitä mystikoiksi, se ei minua tietenkään häiritse.

[Korpima]

Niin, onhan olemassa paljon inhimillisiä käsitteitä ja määritelmiä hengellisistäkin asioista. Teologia on niitä täynnä. Mystiikkaakin epäilemättä määritellään monella tavalla eri yhteyksissä.

Olisiko vaikka Paavali nähnyt sanan jotenkin hyödylliseksi tai käyttökelpoiseksi, en tiedä.

[HelenaM]

Niin, onhan olemassa paljon inhimillisiä käsitteitä ja määritelmiä hengellisistäkin asioista. Teologia on niitä täynnä. Mystiikkaakin epäilemättä määritellään monella tavalla eri yhteyksissä.

Olisiko vaikka Paavali nähnyt sanan jotenkin hyödylliseksi tai käyttökelpoiseksi, en tiedä.

Juu, mielessä on lähinnä aloituksessa oleva määritelmä. Sen ja ehkä yleisemminkin kristillisen mystiikan määrittelyn ydin vaikuttaisi olevan tuo suoran yhteyden saavuttaminen Jumalaan jonkun menetelmän avulla. Siksi en näe sitä raamatullisena.

[HelenaM]

Aina kun alan syömään ja luen pienen ruokarukouksen, koen vahvaa kiitollisuutta
Jumalalle siitä, että Hän on taas antanut minulle syötävää.

Tästä tuli siunattu olo, koen samalla tavalla. Olen kokenut sitäkin, ettei ole ollut joka päivä ruokaa.

[sandia]

Ehkä ne ilmestykset - eli sisältö - kuitenkin näkyvät joissakin muissa kohdin Paavalin kirjeissä? Tai sitten ei.

Vähän aikaa sitten oli juttua toisessa ketjussa siitä, miten perehtynyt Paavali oli Mooseksen kirjoihin ja profeettoihin.
Hänellä oli valtava määrä tietoa Raamatusta.
Sitten vaan tarvittiin, että Pyhä Henki opetti ne asiat hänen sydämelleen.
Ehkä juuri myös yllä kuvattujen kokemusten kautta.

Minusta se on mielenkiintoista.

[Korpima]

Onhan Paavalin kirjeissä kohtia, joissa on selvää lisäopetusta, jota varmaankaan ei voi päätellä yksin VT:stä. Tulee mieleen ainakin se miten tavataan pilvissä (mikä tapahtuu missäkin järjestyksessä) ja opetus erilaisista ruumiista. Muutakin tuollaista, joka on varmasti tullut Paavalille jotakin kautta ylhäältä. Miten täsmälleen ja missä muodossa, sitä ei varmaan voi täsmälleen sanoa.

Ja joissakin kohdissahan (ainakin yhdessä) Paavali tekee selvän eron itsensä ja Pyhän Hengen opetuksen välillä. Eli kaikesta ei ollut Jumalan suoraa tietoa, jolloin hän antoi oman kantansa ihmisenä ja luotettavana apostolina.

[sandia]

Tosi hyvä kysymys. Pitää pohtia.
Mutta siinä galatalaiskirjeen jutussa, mihin viittasin, on kohta missä Paavali kertoi esittäneen evankeliumin sellaisena kuin hän oli ymmärtänyt. Ja oli avoin että häntä ennen uskoon tulleet henkilöt arvioivat hänen opetuksensa

[Korpima]

Tosin onhan sekin mahdollista, että Paavali ja muut apostolit ikään kuin "vertailivat muistiinpanoja", eli tietoa on siirtynyt sitäkin kautta "ihmistasolla". Vaikka alun perin sekin olisi peräisin Jeesuksen opetuksesta. Vaikea sanoa, miten asiat voisivat mennä, minulla ei ole kovin selkeitä ajatuksia.

[sandia]

Juu, luulisi että hekin vertailivat muistiinpanoja omaa oppimistaan toisiin. Ihmisiähän hekin olivat.