Puimatanner > Seurakunta

Hengellinen lamakausi?

(1/4) > >>

Paulus:
Otsikon aihe on tullut mieleen seurattuani pitkään hengelliseksi miellettyä tarjontaa maassamme ja paikkakunnallani. Esimerkiksi Markku Koviston ja Patrick Tiaisen jälkeen ei ole tainnut olla juuri minkäänlaisia pippaloita, joihin mentäisiin linja-autoilla pitkienkin matkojen päästä. Näivetys näyttää koskevan lähes kaikkia seurakuntiakin, jotka ovat lopettaneet miltei kaiken lehti-ilmoittelun.

Myös kristillisiä foorumeita vaivaa sama näivetys ihan suunnasta riippumatta.  :(

Mitä havaintoja on teillä muilla?

garibaldi:
Olen huomannut jotain samanlaista. Tiainen oli monille Yli-Vainion toinen tulemus ja ihmemies, jonka piti tuoda suuri herätys.

Tulen ja aaltojen jälkeen jäävät vain rauniot jäljelle. Uskon, että väärä hengellisyys syö ihmistä sisältä. Tyhjiä lupauksia, tyhjää innostuneisuutta. Väärä Jeesus. Jäljelle jää vain katkeroituneita ihmisiä, jotka luulivat olleensa tekemisissä kristinuskon kanssa.

Paulus:
Yksinkertainen ja terve Evankeliumi ei myy. Se ei saa milloinkaan suurten joukkojen suosiota. Siksi Paavalikin kirjoitti, että "kaikki ovat minut jättäneet…"

"Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna." 1. Kor. 2:2.

Seurakunnat ovat maksaneet kalliit oppirahat, en vaan tiedä, onko oppi mennyt perille. Nyt ei kuitenkaan ole näköpiirissä, että joku seurakunta olis järjestämässä "hengellisiä megabileitä", joissa joku "guru" olisi kansaa kokoamassa.

Jano:
Olen pannut merkille, että esim näissä mainituissa liikehdinnöissä ja vastaavissa, jotka saavat aikaan paljon liikettä ja puhetta, on usein ellei aina panostettu paljon ulkoisiin puitteisiin. Pitää olla jäähallia ja lavaa ja äänentoistoa ja tyylikästä puhujanpönttöä ja kaiken pitää olla viimeisen päälle ajanmukaista. Mikä taas johtaa siihen (tai kenties jopa johtuu siitä) että tarvitaan aika paljon rahaa että sirkus edes pyörii, saati sitten kasvaa.

En nyt tarkoita että pitäisi itsetarkoituksellisesti alkaa jossain läävissä kokoontumaan, mutta tuo puitteisiin panostaminen ja sellaisen toiminnan aikaansaama "herääminen" kertoo vaan siitä kuinka pihalla länsimainen kristillisyys noin yleisesti ottaen on hengellisistä ydinasioista.

Varmasti monella on kyllä sisimmässään vilpitön halu nähdä asioiden muuttuvan ja tehdä jotain sen eteen, mutta ei olla jostain syystä vaan tajuttu sitä simppeliä tosiasiaa että Sana ja rukous on pohjimmiltaan kaikki mitä tarvitaan. Jos herätystä on tullakseen, se tulee Sanan ja rukouksen kautta. Jos ei tule niin ei me sitä voida muilla tempuilla taikoa, varsinkaan mammonan voimalla.

Paulus:
Kyllä se noin näyttää olevan. Tästä nykyisestä tilasta tulee mieleen, että sitä kuvaa osuvasti yksi pieni sana: krapula.  :(

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu