Tuossa tulee esille vauvakasteen omituisuus.
Kaste ei voi koskettaa vauvaa henkilökohtaisesti
(ellei oleteta vedessä olevan maagista voimaa).
Vauva ei voi ymmärtää tarvitsevansa pelastusta.
Vauva ei voi saada kasteessa uskolleen varmaa perustaa eikä kiinnekohtaa syntiensä anteeksisaamiseksi.
Miten itse ymmärrät hyvän omantunnon pyytämisen kasteen yhteydessä?
Itse en henkilökohtaisesti ole kauheasti kiivailemassa lasten kastamisen puolesta. Kasteen sisältö kiinnostaa enemmän. Koska siitä on mielestäni niin pinnallisia käsityksiä, että ihan ihmetyttää. Pidän kuitenkin todennäköisempänä Apostolien tekojen kertomusten perusteella, että evankeliumin vastaanottaneiden lapset kastettiin vanhempiensa mukana. Nykyään ev.lut kirkossa tilanne on paljon erilainen. Ei hyvä.
Tuossa kommentissa on mielestäni sellainen 'omituisuus', että eikö Jumala todella voi koskettaa lasta millään tavalla? Miksi lapsia siunataan, jos lapsi ei tarivitse mitään eikä voi ymmärryksensä puutteen takia uskoa tai ottaa mitään vastaan Jumalalta?
Muistammeko Johanneksen vielä ollessa äitinsä kohdussa?
"Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huudahti kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minulle tapahtuu tällaista, että Herrani äiti tulee minun luokseni?
Samalla hetkellä kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani". Jumala ei ole maagikko. Eikä kastevesi ole magiaa. Eikä lapsi tunteeton, kokematon, Jumalalle mahdoton koskettaa.
Kuten Apostolien kirjeistä selviää, kasteen merkitys ei ole pelkästään kastehetkessä. Eikä pääty siihen. Miksi muuten muistuttaa kastettuja siitä toistamiseen? Miksi muistuttaa kasteesta hyvän omantunnon pyytämisenä?
VT:n puolella Jumala sääti Aabrahmille ja hänen jälkeläisilleen liiton merkiksi ympärileikkauksen. Paavalin mukaan se oli "uskonvanhurskauden sinetti"(Room.4). Koska Aabrahan oli tullut uskovaksi jo ennen sitä. Ilman säädettyä ympärileikkausta oleva miehenpuoli katsotiin liiton rikkojaksi. Ja ihmeellista siinä oli, että se säädettiin toimtettavaksi 8 päivän ikäiselle. Ei sekään taida ihan meidän luonnollisen ymmärryksemme mukaan mennä? Jumalan ja ajatukset voivat olla kovin toisenlaiset kuin meidän ihmisten. Siksikään emme omilla järjen päätelmillä pääse kovin pitkälle.
Ymmärsivätkö lapset tarvitsevansa sen merkin? Ymmärivätkö sen merkityksen silloin, vai myöhemmin? Jätän sen arvioitavaksi.