Knut ja Paulus näkevät tai tulkitsevat kirjoitukseni oleellisen toisin, kuin minä:
Tendenssi-sana on yhtäkuin kallistuma. Eli kaikki ja koko asenne on ylilyöntejä metsästävä ja niistä varoitteleva. Tässä on eräänlainen "luther-syndrooma", eli pelätään hyvää ja ymmärretään pahaa ja kehotetaan karttamaan 'ylilyöntejä'.
Ylilyönnit ovat käsiteltävissä niin, että ylimenevä ja tarpeeton poistetaan. Tätä tukee jo mainitsemani kohta 1.Tess.5:
19, Henkeä älkää sammuttako,
20, profetoimista älkää sammuttako,
21, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on
22, karttakaa kaikenlaista pahaa
Oikean hengellisen suhtautumistason voi saavuttaa vain "pitämällä se, mikä hyvää on", sen jälkeen kun kaikki on koeteltu. Eli berealaiset ymmärsivät tämän oikein, kun menivät kotiin ja tutkivat, oliko Paavalin puhe Kirjoitusten mukaista. En usko liioittelevani, jos päättelen Paavalin ja Silaan puhuneen asioista innostuneesti ja elävästi kaikilla "helluntalaisilla" efekteillä. Ne ilmeisesti ei hämännyt berealaisia silloin eikä tänäänkään.
Eli teidän kallistuma on puhua halventavasti ilmiöistä, joita esiintyy siellä missä Jeesuksen läsnäolo hänen nimessään kokoontuvien keskuudessa esiintyy. Luuletteko, että vastenmielisyytenne nk. helluntaiseurakunnan kokouksia johtuu siitä, että korkein kokemisen taso on oma puheenjolkotus ja toisten samanlinjalaisten kuuntelu. - Tämä on tietysti paljon sanottu, mutta uskon, että olette itse antaneet syyn tälle lausunnolleni.
Kun puhun helluntaiherätyksestä, en viittaa herzogeihin ja vastaaviin, ei Suomen eikä ulkomaan ilmiöihin.
Mitä Selkomaahan tulee, niin tunnen hänen saarnansa hänen amerikoissa olonsa aikana. Mikä hänessä on harhaa tänään, siitä en tiedä.