Uskossaolo, taivaaseen kulkeminen on kokoaikaista aktiivisen armon alla ja vaikutuksesta.
Armo vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Se ei ole lämpimässä vedessä lillumista vaan puhtaissa vesissä uimista, vastavirtaan.
Jokainen, joka on vastaanottanut Jumalan Jeesuksessa tarjotun pelastuksen, ymmärtää mitä on olla armahdettu, ei omasta ansiosta vaa Armosta. Kuuluit mihin tahansa herätysliikkeeseen, mutta olet kokenut uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä, armosta, siihen turvautuminen joka sekuntti on sinun ainoa toivosi. Jos sinun pelastumesi on perustettu toisten sinulle tehtyyn työhön, kuten lapsikasteeseen, niin silloin armosta ei ole kysymys. Kuitenkin lapsikasteen armosta ollaan erikoisen tohkeissaan, armosta jota ei ole olemassa. Myös tämä luterilais-katolinen armo-oppi ymmärretään todellisena armon ymmärtämisenä.
Niin Hirvisaari kuin joukko muitakin ovat jostain syystä 'kaivaneet' Vikstenin helluntalaisuudesta esille, koska hän ymmärtää armo-opin oikein, ei niinkuin helluntalaiset yleensä. Tarkistin useammalta ikätoverilta ja Vikstenin tunteneena, että oliko Maurilla heidän mielestään jotain helluntalaisuudesta poikkeavaa, korkeampaa armon ymmärtämistä. Ei ollut. Hän opetti niinkuin teki Ahoset, Manniset, Koivukangas, Jokisaari Jussi, Palonen jne. jne. Mutta ennenkaikkea, niinkuin se on Raamatussa.
Ei ole armoa ilman parannuksen tekoa. Ihmisen teko on se, että annetaan Armon hoitaa se, mutta voidaan sanoutua irti siitä milloin vain halutaan.
Koska meillä on yksiselitteinen ilmoitus Raamatussa, että olemme pelastetut yksin armosta, emme omien tekojemme tähden, niin sen paremmin ei voida Jumalan jokaiselle tarjoamasta Armosta kertoa.