Lain ja evankeliumin erottamisesta

[Saldo]

Yleensä mitä Armo on ja että vain sen turvin meillä on Elävä Toivo, on mielestäni käsitetty täysin oikein tälläkin foorumilla. Myös entisellä pitkäaikaisella foorumilla löysit mielestäni eroja, joita ei ollut, sen välillä mitä "vaadit" muilta.

Vai ei ollut eroja? Armon evankeliumin käsittämisessä on ollut hirvittävän suuria eroja jo Paavalin päivistä alkaen. Hyvällä syyllä voi sanoa, että tuhansien kirkkokuntien ja suuntien syntyminen kertoo tästä karua kieltään.

Ja mitä "vaatimiseen" tulee, niin siitä voisin kirjoittaa vaikka kirjan, niin tutuksi se on tullut. Jos jotain olen "vaatinut", niin se on tarkoittanut koko ajan paluuta yksinkertaiseen evankeliumin sanomaan, sillä se on hukassa, vaikkakaan ei niin kovin suuresti tällä foorumilla.

Kieli, mikä vaikuttaa "karulta" on aina oman mielipiteen vastaisia kantoja.

Tarkoitin vain sinun harjoittamaa yleistä arvostelua, mitä tulee Armon ymmärtämiseen. Armo ennättää jokaisen uudestisyntyneen avuksi, koska ilman sen omistamista ei yksikään selviä sekunttiakaan uskossa. Siten Paavalin päivistä on tähän päivään asti selvitty, eikä RKK ja Evlut kirkkojen kisailu ole uskovien, Armon vastaanottaneitten yleistä ymmärtämistä himmentänyt. Kirkkojen opetus ja tunnustuskirjat ja Lutherin kehoitukset tehdä mielummin pahaa kuin hyvää ja mielummin sata kertaa päivässä, on toinen juttu. Koska nämä ymmärtämisen lähteet eivät ole linjassa Raamatun kanssa niiden arvostelu ei auta eikä estä Jeesuksen, Armon hankkijan ja armahtajan asumista armahdetuissa. - Ymmärrän kyllä, että ajottainen lain alle kallistelu vaivaa jokaista, mutta sen "haitta" häipyy Armon alle ajautumiseen, mikä on Pyhän Hengen työtä.  Ei jatkuva yleinen helluntalisuuden moittiminen ja nimeltämainitsemattomien saarnamiesten esillevetäminen johda Armon tuntoon ja omahyväisyyteen, josta olet vuosikausia ilmoittanut vapautuneesi. Voit ollakin vapaa siitä, mutta mielestäni masennat yleistä ilmapiiriä, koska harva pääsee ulottumaan koukeroihisi.

Armo-opin sekavuus lepää useinmiten sellaisen kasteoppi, -opetuksen päällä, jota yleensä pidetään lujana perustana ja armon välineenä.

Mitä "vaatimisiin" tulee, niin olet mielestäni jo kirjoittanut siitä kirjan mitan verran. Monesta asiasta voi jutustella loputtomiin.

[Soltero]

Yksi näkyvimmistä lain alle asettamisista on mm. näiden raamatunkohtien vaatimuskeskeinen selittäminen:

"Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan."   (Matt. 16:27)

"...kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi."  (i. Kor. 3: 13-15)

"... sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus."  (Room. 2: 5-8)

Olen lukenut "eräällä toisella" foorumilla muutaman hell. raamatunopettajaksi identifioituvan henkilön
käsittelevän em. jakeita sillä tavalla, että ihmisen mahdollisimman suuri määrä mahdollisimman kelvollisia tekoja on ehtona Jeesuksen lunastustyön pätemiseksi hänen kohdallaan.

Sellainen opetus on hyvin kierolla tavalla syyllistävää ikeen sälyttämistä toisten niskaan.
Nuo raamatunkohdat ovat tietysti totta niin kuin kaikki muukin Raamatussa,
mutta kun ne otetaan käsiaseeksi, jolla ammutaan sumeilematta niitä,
joilla on erilainen, armollinen käsitys em. asioista,
toimitaan vaarallisen lahkohenkisesti

[Saldo]

Yksi näkyvimmistä lain alle asettamisista on mm. näiden raamatunkohtien vaatimuskeskeinen selittäminen:

"Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan."   (Matt. 16:27)

"...kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi."  (i. Kor. 3: 13-15)

"... sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus."  (Room. 2: 5-8)

Olen lukenut "eräällä toisella" foorumilla muutaman hell. raamatunopettajaksi identifioituvan henkilön
käsittelevän em. jakeita sillä tavalla, että ihmisen mahdollisimman suuri määrä mahdollisimman kelvollisia tekoja on ehtona Jeesuksen lunastustyön pätemiseksi hänen kohdallaan.

Sellainen opetus on hyvin kierolla tavalla syyllistävää ikeen sälyttämistä toisten niskaan.
Nuo raamatunkohdat ovat tietysti totta niin kuin kaikki muukin Raamatussa,
mutta kun ne otetaan käsiaseeksi, jolla ammutaan sumeilematta niitä,
joilla on erilainen, armollinen käsitys em. asioista,
toimitaan vaarallisen lahkohenkisesti

Kyllä näistä saa taakan kannettavakseen. Asioissa on kuitenkin perää mitä noissa kohdissa Raamatusta opetetaan.  Kaikkea ei voi niputtaa sellaiseksi, mitä pitää karttaa, vaan asioiksi, jotka Pyhä Henki selvittää ja opastaa.
itse olen nuoruudessani ollut herkkä ja halunut seurata Seurakunnan Pään opetusta. Uskon todella, että Pyhä Henki johdattaa meidät Totuuteen, ettemme ymmärrä pyhitykseen pyrkimistä omaksi yritykseksi. Kun Kristus saa sijaa meissä, Hän ei vie lain alle, vaan saamme Hänen kanssaan ikäänkuin täyttää sen. Tästä voi jutustella ja jankuttaa suoraan ja kierrellen. Armo on ensimmäisiä asioita, jonka syntinsä tunnustava kohtaa. Lakikin toimii Armon alle.

Tyypillisimmillään Armon "ymmärtämisestä" väärällä tavalla oli Mauri Vikstenin muiden yläpuolelle nostaminen.  Ulkopuoliset, ei-helluntalaiset "hoksasivat", että jos kaikki olisivat olleet niinkuin Mauri Viksten, olisi helluntatalistenkin oppi ollut Armon osalta luterilaisten tasoa. Tätä käsitystä levitti James Hirvisaari etenkin kampanjoidessaan itseään eduskuntaan Perussuomalaisten listoilla.  Hänen kantansa ja kirjoituksensa olivat tärkeimmiltä osin harhautusta ja niistä jossain yhteydessä mainitsin ja perustelin kantani.

Mauri Vikstenin opetus ei sisällä enempää ulottuvuuksia kuin yleensä helluntalaisuudessa. Hän puhuu kaikista asioista hyvin ja raamatullisesti.

[Soltero]

Yksi näkyvimmistä lain alle asettamisista on mm. näiden raamatunkohtien vaatimuskeskeinen selittäminen:

"Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan."   (Matt. 16:27)

"...kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi."  (i. Kor. 3: 13-15)

"... sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus."  (Room. 2: 5-8)

Olen lukenut "eräällä toisella" foorumilla muutaman hell. raamatunopettajaksi identifioituvan henkilön
käsittelevän em. jakeita sillä tavalla, että ihmisen mahdollisimman suuri määrä mahdollisimman kelvollisia tekoja on ehtona Jeesuksen lunastustyön pätemiseksi hänen kohdallaan.

Sellainen opetus on hyvin kierolla tavalla syyllistävää ikeen sälyttämistä toisten niskaan.
Nuo raamatunkohdat ovat tietysti totta niin kuin kaikki muukin Raamatussa,
mutta kun ne otetaan käsiaseeksi, jolla ammutaan sumeilematta niitä,
joilla on erilainen, armollinen käsitys em. asioista,
toimitaan vaarallisen lahkohenkisesti

Kyllä näistä saa taakan kannettavakseen. Asioissa on kuitenkin perää mitä noissa kohdissa Raamatusta opetetaan.  Kaikkea ei voi niputtaa sellaiseksi, mitä pitää karttaa, vaan asioiksi, jotka Pyhä Henki selvittää ja opastaa.
itse olen nuoruudessani ollut herkkä ja halunut seurata Seurakunnan Pään opetusta. Uskon todella, että Pyhä Henki johdattaa meidät Totuuteen, ettemme ymmärrä pyhitykseen pyrkimistä omaksi yritykseksi. Kun Kristus saa sijaa meissä, Hän ei vie lain alle, vaan saamme Hänen kanssaan ikäänkuin täyttää sen. Tästä voi jutustella ja jankuttaa suoraan ja kierrellen. Armo on ensimmäisiä asioita, jonka syntinsä tunnustava kohtaa. Lakikin toimii Armon alle.

Tyypillisimmillään Armon "ymmärtämisestä" väärällä tavalla oli Mauri Vikstenin muiden yläpuolelle nostaminen.  Ulkopuoliset, ei-helluntalaiset "hoksasivat", että jos kaikki olisivat olleet niinkuin Mauri Viksten, olisi helluntatalistenkin oppi ollut Armon osalta luterilaisten tasoa. Tätä käsitystä levitti James Hirvisaari etenkin kampanjoidessaan itseään eduskuntaan Perssuomalaisten listoilla.  Hänen kantansa ja kirjoituksensa olivat tärkeimmiltä osin harhautusta ja niistä jossain yhteydessä mainitsin ja perustelin kantani.

Mauri Vikstenin opetus ei sisällä enempää ulottuvuuksia kuin yleensä helluntalaisuudessa. Hän puhuu kaikista asioista hyvin ja raamatullisesti.

Otinkin nuo kohdat vain esimerkiksi siitä, että ne ihmiset, jotka koetaan lakihenkisiksi, viittaavat
mielellään tuon tyyppisiin jakeisiin ja käyttävät niitä siinä sävyssä, ikään kuin koko
hengellinen elämä olisi ihmisen valintoja, ihmisen tekemistä, ihmisen kuuliaisuutta, ihmisen kuolettautumista, ihmisen ponnistelua jne.
Mitä paremmin pyhittyneeksi punnertamisessaan onnistuu, sitä paremman palkkion siitä saa Jeesuksen tullessa takaisin.
Esim. täkäläisessä helluntaiseurakunnassa ei tuollaista opetusta onneksi kuule usein.

[Paulus]

Löysin mielenkiintoisen kirjoituksen tästä aiheesta Watchman Neeltä:

"Armo käsittää Jumalan toiminnan minun hyväkseni, laki taas minun toimintaani Jumalan hyväksi. Jumala esittää pyhät ja vanhurskaat vaatimuksensa minulle, ja minun on ne täytettävä. Tämä on lakia. Jos laki siis merkitsee, että Jumala vaatii minulta jotakin, niin merkitsee vapautus laista, ettei Jumala vaadi minulta enää mitään, vaan suorittaa itse kaiken. Minun ei tarvitse tehdä mitään Jumalalle. Tämä on vapautus laista.  Seitsemännessä luvussa (Room.) esitetty pulma on siinä, että lihallinen ihminen yrittää tehdä jotakin Jumalalle. Heti paikalla, kun yritämme tätä tietä miellyttää Herraa, joudumme lain alle ja koemme Paavalin tavoin: 'Minä viheliäinen ihminen!' "

[Soltero]

Lakihenkinen on hiukan harhaanjohtava ilmaisu.
Monet henkilöt torjuvat näkemyksen, että he olisivat lakihenkisiä, koska he eivät
mielestään yritäkään noudattaa raamatullisia lakeja, vaan turvaavat
Jeesuksen armoon.

Kuitenkaan lakihenkisyydellä ei kai (nykyään) tarkoitetakaan uskovia, jotka haluavat
noudattaa juutalaisten lakeja ja muita säädöksiä ilman Jeeesuksen armoa.

Ihmisvoimaisuus, suorituskeskeisyys, omien tekojen korostaminen
ja Jumalan toiminnan ehdollistaminen ovat kai lakihenkisille tyypillisiä piirteitä.

[Natanael]

Tässä on mielenkiintoinen kirjoitus valikoivasta, armollisesta ja hurskaasta lakihenkisyydestä:

http://www.luthersaatio.fi/images/julkaisut/pyhakonlamppu/2010/lamppu_2011_05.pdf


Tässä samasta aiheesta kristillisen kentän toiselta laidalta.

http://www.ekm.nu/opetuskirjoituksia/73#.UulF_vl_tFw

[Paulus]

Tässä on mielenkiintoinen kirjoitus valikoivasta, armollisesta ja hurskaasta lakihenkisyydestä:

http://www.luthersaatio.fi/images/julkaisut/pyhakonlamppu/2010/lamppu_2011_05.pdf


Tässä samasta aiheesta kristillisen kentän toiselta laidalta.

http://www.ekm.nu/opetuskirjoituksia/73#.UulF_vl_tFw

Kummassakin oli paljon tuttua ja oikeaa. Kummastakin silti puuttui mielestäni jotain. Lakihenkisyydestä puhuttaessa kaipaa puhetta myös elämän hengen laista, jota myös vapauden laiksi kutsutaan. Näin siksi, että armon kasvattava vaikutus tulisi esille.

Piti oikein tulostaa paperille, että voin lukea ne tarkemmin. Tuon jälkimmäisen jutun tekijä on helluntailiikettä melkoisesti hämmentänyt David Sterling, jonka "saavutuksista" voi lukea enemmän allaolevasta linkistä:

http://archive.is/NtlZ2

[Soltero]

Minulta jäävät nuo linkit yleensä lukematta ajoittain melko hitaahkon
nettiyhteyden saatossa.

[Natanael]

Alla oleva teksti lyhennellen Luther-säätiön Pyhäkönlamppu-lehdestä
http://www.luthersaatio.fi/images/julkaisut/pyhakonlamppu/2010/lamppu_2011_05.pdf


Valikoivassa lakihenkisyydessä ihminen pelastautuu huonosta
omastatunnosta keskittymällä vain tiettyihin lain käskyihin. Jotkin asiat korotetaan yli muiden, ja voimat
keskitetään niiden noudattamiseen.

Tällaiseen lakihenkisyyteen kuuluu myös uusien, Jumalan laille
vieraidenkin käskyjen keksiminen. Koska laki osoittautuu mahdottomaksi noudattaa, koetetaan luoda
uusia, mahdollisempia tapoja lepyttää soimaava omatunto.



Armollisessa lakihenkisyydessä puhutaan paljon Jumalan armosta, mutta se ei enää merkitse sitä,
mitä sillä vanhastaan on tarkoitettu: toivottomasti syntisen ihmisen armahtamista ja syntien täyttä anteeksiantamusta Kristuksen ristinuhrin tähden. Tässä uudenlaisessa, hellässä lakihenkisyydessä Jumalan armo
on tullut merkitsemään riman laskemista koko ajan alemmaksi niin, että
surkeinkin kompuroija pääsee siitä omilla teoillaan yli.


Sen sijaan että ”lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä” piiskattaisiin
ihminen lain tekoihin, tässä pehmeässä legalismissa laki taivutetaan sellaiseksi, että ihminen selviää
siitä. Armo on sitä, että ihmiseltä ei vaadita liikaa, että vähäiset teot katsotaan riittäviksi.



...kolmas lakihenkisyyden muoto menee kaikkein pisimmälle korvaamalla kaikki lain käskyt vain
yhdellä käskyllä. Tämä käsky voidaan muotoilla eri tavoin, mutta sen perusajatus on tämä: ”Sinun
pitää uskoa Jeesukseen, niin sinä pelastut.”

Hurskaassa lakihenkisyydessä lain käskyt ”tee näin” tai ”älä tee
noin” siirretään syrjään, ja niiden tilalle tulee hengellinen käsky uskoa Kristukseen.
Lakihenkisyyttä tästä kuitenkin tekee se, että tätä uskoa ei käsitetä Jumalan lahjaksi, vaan siitä
tulee ainakin osittain ihmisen teko.

Tällainen lakihenkisyys puhuu paljonkin syntien anteeksiantamuksesta uskon kautta, mutta kysymykseen siitä, miten usko syntyy
ja säilyy, se antaa ihmiskeskeisen vastauksen.
Ihmisen tulee tosissaan, ihan oikeasti katua syntejään – niin paljon, että kyynelet vuotavat. Liian lievää katumusta ei Jumala hyväksy. Ihmisen tulee uskoa evankeliumi
ja sen pitää synnyttää sydämessä pulppuavaa iloa ja suorastaan silminnähtävää vapautta.
Muuten se ei ehkä ole oikeaa uskoa, ei riittävän ”palavaa”.

Tällaisessa käsityksessä uskon syntyminen on ihmisen tahdosta kiinni. Jumala tahtoo pelastaa kaikki, mutta ratkaisevaan rooliin nousee valintaa tekevä ihminen. Otatko Jeesuksen vastaan? Annatko sydämesi hänelle? Annatko Pyhän Hengen
ihan kokonaan täyttää itsesi? Suostutko olemaan vilpittömästi kuuliainen Jumalan sanalle? Jumala ottaa
sadasta askelesta yhdeksänkymmentäyhdeksän – mutta sinun vastuullasi on ottaa myös yksi.
Tällöin ratkaisevaan asemaan jää lopulta kuitenkin ihmisen teko, ja kaikesta puheesta huolimatta jäädään lain ja suorittamisen kentälle.

[Paulus]

Tähän sopisi lainaus C.F.W. Waltherin kirjasta Laki ja evankeliumi:

"Kymmenessä käskyssä sanotaan kymmenesti: 'Sinun pitää!' Mitään muuta lailla ei ole melle sanottavaa. Evankeliumi sen sijaan ei vaadi mitään. Älkää nyt ajatelko: 'Vaatiihan se uskoa!' Ajatelkaapa ihmistä, joka on nälissään. Jos te sanotte hänelle, että hänen on tultava, istuuduttava pöytään ja syötävä, niin ei hän sanone: 'Älähän nyt, sinäkö tässä minua käskemään!' Ei, vaan hän käsittää sen ystävälliseksi kutsuksi. Niin on evankeliuminkin laita. Se on ystävällinen kutsu nauttimaan taivaallisia aarteita."

"(Laki) …sanoo aina: 'Jos teet, mitä minä käsken, niin saat kaiken. – Kuinka toisin tekeekään armas, suloinen ja lohdullinen evankeliumi! Se lupaa meille Jumalan armon ja autuuden ilman mitään ehtoja. Se on vapaan armon lupaus. Se ei pyydä mitään muuta kuin tätä: 'Ota vastaan, niin saat kaiken!' Se taas ei ole mikään ehto, vaan ainoastaan ystävällinen kutsu."

Mikäli Esko Murto (em. linkissä) käsittää vastaanottamisenkin "hurskaaksi lakihenkisyyden muodoksi". Silloin ollaan vaarallisen lähellä ns. universalismia eli kaikkien pelastumisoppia.

[Soltero]

Erilaisia uskonsuuntia, oppijärjestelmiä ja lahkoja on syntynyt varmaan sen takia,
että Jumala tietää ihmisten olevan erilaisia ja tarvitsevan eri tyyppisillä
korostuksilla varustettuja seurakuntia.
Hän ei estä hajaannusta, koska luopumuksenkin pitää edetä ennen kaiken loppua.
Harhaoppejakin on, koska vihollisella on vielä valtaa eksyttää väärin valitsevia ihmisiä.

Osa ihmisistä tarvitsee enemmän tai vähemmän lakihenkistä opetusta, ja viihtyy hyvin
kaltaistensa joukossa.
Heille riittääkin se, että armo ei koska kirkastu kokonaan, koska he suorittavat
mielellään pyhiä tekojaan.
He eivät ehkä edes säilyisi uskon tiellä, jos heillä olisi "liikaa" vapautta Jeesuksen
armon alla.

Ei voi myöskään välttyä kuulemasta opetusta, jota ainakin ev.lut. kirkon sisällä
annetaan, ja jossa armon opetetaan olevan niin täysin ihmiseen liittymätöntä,
että kaikki kirkkoon kuuluvat (eli vauvana vesivalellut) pääsevät aikanaan Jumalan luo,
koska he ovat armoliitossa.
Tämähän on Raamatulle vierasta harhaoppia, mutta käsittääkseni kirkon virallinen näkemys.

Kirkon sisällä on myös lakihenkisyyttä, ja esim. -70-luvulla Kansanlähetys, jonka
piirissä tulin uskoon, oli melkoisen lakipainotteinen.
Avartumista on tietääkseni tapahtunut, ja esim. kun muutama vuosi sitten kävin
Kansanlähetyksen kesäjuhlilla, sain hyvin myönteisen kokemuksen.

Jumalan Sana on muuttumaton ja ikuinen- ainakin minun kaltaiselleni fundamentalistisen Raamattu-näkemyksen saaneelle.
Siksi paljon Raamattua lukeva näkee, missä on selvää harhaoppia, mutta esim. laki-armo- kysymyksessä Raamatun sisältämää pyhää ilmoitusta ja opetusta voidaan painottaa
eri tavoilla muuntelematta silti varsinaista asiaa.

Tarkkana pitää olla siinä, onko jokin uskonsuuntaus luonut omia oppejaan mm. sillä
tavalla, että on tarkoitushakuisesti yhdistellyt yksittäisiä raamatunjakeita ja lukuja ja
sillä tavalla saanut opin, joka näyttää ainoalta oikealta Jumalan ilmoitukselta.
Tällaisia oppeja on esim. luterilaisilla ja helluntailaisilla.
Jos näkee tällaisia Raamatun päälle rakenneltuja uskomisssäännöstöjä useammallakin taholla, voi olla vaikeaa sitoutua mihinkään uskonsuuntaukseen.

Minä esim. olen sellainen tapaus.
Silloin on turvallisempaa olla hiukan irrallisena, eri puolilla kuikuilevana, mutta kuitenkin vahvasti Jumalan Sanassa ja rukousyhteydessä Herran kanssa pysyvänä,
jotta ei joudu eksyksiin.

[Paulus]

Kun puhutaan ns. ehdonvallan kysymyksistä, olisi tarpeen erottaa toisistaan kaksi asiaa. Ne ovat yksityinen elämä ja seurakunnallinen elämä. Jos seurakunta lähtee "vapauteen" välittämättä lainkaan siitä, mitä pidetään pahana, niin sen hajoaminen on väistämätöntä. Musiikki on eräs jakaja. Jos uskova sallii itselleen ns. maallisen musiikin, niin pelkästään sillä perusteella sitä ei pidä hyväksyä seurakuntamusiikiksi. Tai uskova voi olla varsin liberaali esim. alkoholin suhteen, mutta se ei saa tulla seurakunnan käytännöksi.

On paljon erillisiä asioita, joissa yksilön vapaus ei sovi seurakunnan vapaudeksi. On huomioitava se, minkälaisia seurauksia tällaisesta "vapaudesta" saattaa tulla.

Musiikkikysymys lienee merkittävin yksittäinen seurakunnan hajaantumista aiheuttanut tekijä viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Arvelen, että tässä asiassa pitäisi poikkeuksellisesti kuunnella "maailmaa". Jos uskosta osattomalle musiikki vaikuttaa synnintuntoa ja kaipausta puhtauteen ja pyhyyteen, niin silloin musiikkia voi pitää hengellisenä. Toki yksittäisiä rajatapauksiakin on ja siksi kaiken kattavaa säännöstöä ei voida luoda.

[Saldo]

Jumalan Sana on muuttumaton ja ikuinen- ainakin minun kaltaiselleni fundamentalistisen Raamattu-näkemyksen saaneelle.
Siksi paljon Raamattua lukeva näkee, missä on selvää harhaoppia, mutta esim. laki-armo- kysymyksessä Raamatun sisältämää pyhää ilmoitusta ja opetusta voidaan painottaa
eri tavoilla muuntelematta silti varsinaista asiaa.

Mielestäni ei ole muuta kuin fundamentalismia, mitä Raamattuun tulee. Kun alkuperäinen, yksi-yhteen kirjoitettu ei miellytä aletaan poistumaan Perustan päältä tulkintojen kautta. Sellaista sanotaan hermeneutiikaksi. Teologisen oppiarvon saavuttaminen edellyttää hermeneutiikan opiskelua ja mielellään sen omaksumista. Viimeisessä RV'ssä oli esimerkki siitä, koskien Ison Kirjan gradua Vuorisaarnasta. Niin pitkää kuin leveääkin.
Mieltäisin fundamentalismin alkuperäiseksi, niinkuin kirjitettu on.  Mikäään Jumalan Sanan kirjoitus ei ole omin neuvoin selitettävissä, saatikka tulkittavissa.

Painotuksilla on aikansa. Laki vie Armon alle ja Armo vaikuttaa, että armahdettu mielellään noudattaa Jumalan Lakia.

[Natanael]

Mikäli Esko Murto (em. linkissä) käsittää vastaanottamisenkin "hurskaaksi lakihenkisyyden muodoksi". Silloin ollaan vaarallisen lähellä ns. universalismia eli kaikkien pelastumisoppia.

Mielestäni universalismi ei mitenkään sovi perinteisempään luterilaisuuteen. Eikö siellä nimenomaan saarnata 'laki kaikessa ankaruudessa ja armo kaikessa suloisuudessaan'. Kun laki musertaa, ei siinä jää ihmiselle edes sitä yhden prosentin mahdollisuutta tehdä mitään. Ehkä on hyvä kertoa mistä tuon artikkelin bongasin. Löysin sen tätä kautta:   http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=474.0