Sakramenteissa eli pyhissä toimituksissa ei sinänsä ole mitään väärää,
jos ne perustuvat Raamattuun ja niiden kautta
on tarkoitus lähestyä ja ylistää Jumalaa.
Esim. luterilaisen kirkon kaste ja ehtoollinen ovat tietysti raamatullisia,
koska Jeesus kehotti uskovia niitä harjoittamaan.
Selvästi epäraamatullinen on tosin katolisen ja ortodoksisen kirkon
pappeuden sakramentti.
Harhaoppisuuden puolelle siirrytään, jos pappien toimitukset
käsitetään jonkinlaisiksi mystisiksi rituaaleiksi, joiden suorittaminen sinänsä
on Jumalan palvelemista.
Ne ovat silloin verrattavissa Vanhan liiton aikaisiin uhritoimituksiin,
ja siksi turhia Jeesuksen lunastamille.
Raamatullista perustetta ei ole myöskään sille käytännölle, että pyhiä
toimituksia voivat suorittaa vain kirkolliset papit.
On harhakäsitys, että pappi esiintyisi jonkinlaisena erityisen
pyhänä henkilönä, joka toimii Jumalan ja ihmisten välittäjänä.
Esim. ehtoollista Jeesus käski opetuslastensa viettää keskenään Hänen
ruumiinsa ja verensä muistoksi, mutta ei määritellyt,
että vain joku nimetty henkilö
olisi kelvollinen jakamaan leipää ja viiniä toisille uskoville.
Raamatun esimerkkien mukaan uskoon tulleet pitää kastaa.
Seurakunnan järjestyksen kannalta on tietysti hyvä,
että kastamisen ja muut toimenpiteet keskistetään joillekin
pitkään uskossa olleille henkilöille.
Heillähän on edellytykset antaa asiaan liittyvää opetusta Raamatusta ja
kertoa, mikä merkitys esim. kasteella on uskovan elämässä.
Mutta minkäänlaista pappeutta ei kastajalta edellytetä,
paitsi tietysti sitä taivaallista pappeutta, joka kuuluu kaikille
uudestisyntyneille, uskostaan todistaville Jeesuksen seuraajille.
"Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia." (1. Piet. 2:5)
Kaikki uskovat ovat pappeja, joiden uhrit eivät ole sakramentteja,
vaan jatkuvaa kiitosta Jeesuksen nimessä, hyvän tekemistä ja omastamme
jakamista (Hepr. 13: 14-16).
Paavali kehottaa meitä myös antamaan oman ruumiimme eläväksi uhriksi Jumalalle.
(Room. 12:1)