Onko Pyhä Henki voimaton varjelemaan omansa
edellä mainituissa tilanteissa?
Missä on se Jumalan voima, joka lupaa,
että kukaan ei voi riistää meitä Hänen kädestään?
Voinko enää luottaa ja turvata Jumalaan ja
siihen, että Hän pitää omistaan kiinni ja huolta?
Onko mahdollista, että Jumala supistetaan
tällaisissa tilanteissa meidän ihmisten kokoisten
mahdollisuuksien Jumalaksi?
En nimittäin halua päästää pelkoa sydämeeni,
enkä minkäänlaista vainoharhaisuutta, sillä kun
opetuslapset päästivät pelon sydämeensä,
he luulivat jopa Jeesusta aaveeksi.
Haluan edelleenkin luottaa ja turvata Jumalaan,
että Hän kykenee viemään alkamansa työn päätökseen
jokaisen kohdalla, joka tahtoo Häntä seurata.
Näitä jään pohtimaan luettuani tätä ketjua.
Onko se sitten oma tahto vaelluksessa ratkaiseva tekijä? kun esim. Jeesus sanoi ; Matt. 23:37
Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.
Sitten apostoleissa kerrotaan myös ihmisistä jotka eivät tahtoneet totella; Ap. t. 7:39
Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin
Jeesus myös puhui siitä mistä syystä ihmiset eksyvät ; Mark. 12:24
Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?
Näin itse näkisin, että Jumala ei pakota ketään mihinkään, eikä käytä meitä marionettinukkeinaan, jotka sätkimme Hänen käsissään, tahdoimmepa sitä tai emme.
Toki se, että meidän tahomme voi tapia Hänen tahtoonsa, on kaikki Hänen työtään ja tässä Psalmissa mielestäni kyseinen asia tulee hyvin esille:
PSALMIT 40
1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
2. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui
minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.
3. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta,
lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle,
hän vahvisti minun askeleeni.
4. Hän antoi minun suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja
pelkäävät ja turvaavat Herraan.
5. Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan
eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka
valheeseen eksyvät!
6. Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun
ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan.
Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon
julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi,
kuin luetella taidan.
7. Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun
korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.
8. Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön
on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.
9. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni,
ja sinun lakisi on minun sydämessäni."
Alku kertoo siitä, mitä Jumala on tehnyt meidän kohdallamme ja
jae 9 sitoo sitten nippuun sen, mitä näistä Hänen teoistaan on
seurannut, eli me rakastamme, koska Hän on ensiksi rakastanut
meitä.
Ja tämä kaikki unohtuu niin usein näissä historian pohdinnoissa,
jolloin katsomme ja kiikaroimme suurennuslasilla vain ulkoisia
tekijöitä ja tapahtumia tietämättä totuutta siitä, miten Jumalan
Henki on silloin toiminut ja miksi.