Eihan Raamattu opeta etta usko muuttuu elamantilanteiden myota.
Heprealaiskirjeen 11 luku kertoo melko paljon uskosta.
Mutta mitä usko on? Se määritellään Raamatussa vain yhden kerran Hepr. 11:1-10. Löytyykö minusta uskoa sen todellisuuteen, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä? Entä perustuuko uskoni siihen todistukseen, jonka Jumala on isistä antanut? No ei, sillä minun kaltaisestani suursyntisestä ei löydy oikeanlaista uskoa. Siis sellaista, jota Raamattu vaatii. Mikä on johtopäätös tästä? Varmaankin se, ettei minulla ole uskoa. Uskolle sinänsä en anna arvoa vähääkään. Kyse ei ole minun uskomisestani, joten itseisarvoisesti ajateltuna on samantekevää, uskonko vai en. Kun mennään realismiin, niin voidaan todeta, että ihminen ei voi uskoa täysin mekaanisesti, vaikka se paras vaihtoehto olisikin, vaan tunteet vaikuttaa. Eikö pitäisi olla niinpäin, ettei tunteet saa vaikuttaa siihen todellisuuteen, joka Golgatalla perustettiin? Tämä on minusta Raamatun ja Lutherin oppia, jotka kestävät iankaikkisuuteen asti.
Toisin kuin sinä, ei Raamattu eikä myöskään Luther luo vastakohta-asettelua usko vs. Jeesuksen uhrikuolema.
Tuskin todellakaan tunteet vaikuttaa siihen mitä Golgatalla tapahtui. Siinä ajattelussa ei ole järkeä.
Joku kuukausi sitten siteerasin täällä itseään Lutheria joka kirjoitti että ilman uskoa kaste on hyödytön. Yritän löytää sen kohdan ja tuon tänne uudestaan. Eli mielestäni etäännyt Lutherin opetuksista.
Niin, silloin sanoit että uskoa ei tarvii kun on kaste.
Nyt kirjoitat että uskoa ei tarvii kun Jeesus kuoli siitä huolimatta uskonko vai en.
Silti Raamattu on täynnä opetusta uskosta. Hylkäätkö Raamatun niiltä osin? Ja Lutherin? Nimittäin Raamatusta on otettava tosi paljon pois jotta sen voisi uudelleenkirjoittaa ilman opetuksia uskosta.
Raamatussa on myös epäusko mainittu ja määritelty. Se on synti.
Ja yhä: tuot esille tunneailahtelut kun viittaat uskoon. Sitäkin minun on vaikea ymmärtää.
Kuka nyt sen kieltää että ihmisten tunteet menee laidasta laitaan. Eikö se ole melko paljon itsestäänselvyys.
Jännällä tavalla ajat juttua siihen suuntaan ikäänkuin ihminen joka puhuu Raamatun opettamasta uskosta perustaa pelastuksensa joko omaan suoritukseen ts. uskoon ja/tai tunteisiin.
Jossain kohdassa tuossa mennään pieleen, koska eliminoimalla uskon evankeliumista se ei ole enää samaa mitä Raamattu opettaa.
Saattaa olla että EPÄUSKO on se väliintuleva muuttuja mikä selvittää tämän näennäisen loogisen mysteerin. Pitää miettiä.
Raamatussa on hyvin paljon opetusta uskosta. Samoin kuin epäuskosta.