Oli vaihe, jolloin en avannut Raamattua, se ei antanut mitään uutta enkä ymmärtänyt siitä mitään. Yhdessä tilaisuudessa sisar minua vastapäätä rukoili: avaa Herra Raamatun sanaa niille, joille se ei avaudu ja maistuu puulta. Tämä rukous oli minun kuivalle sielulleni.
Aloin itsekin rukoilla, että Herra sytyttäisi minut taas Raamatun lukemiseen ja avaisi sanaansa. Kauaa ei tarvinnut rukoilla, Jumala näköjään vastaa tällaisiin äkkiä ja mielellään.
Aloitin siis lukemisen, mutta taasko rivejä ajatuksettomasti tikaten kuin ompelukone, että saisin kerskua muille, montako kertaa olen lukenut Raamatun läpi? Ei enää näin!
Päätin valita määrän sijasta laadun. Tällä kertaa valitsen vain yhden tai pari asiayhteyttä tai "perikooppia", viipyen siinä vaikka tunteja. Katson rinnakkaiskohdat ja alaviitteet, etsin Oxford-kartastostani paikat, katson mitä tietoja löydän mainituista henkilöistä. Mietin, mitä Herra puhuu tästä juuri minulle/koko kristikunnalle.
Joka päivä Herra on avannut sanastaan minulle uutta oivallusta. Tänä aamuna parikin ymmärrystä Hengen täyteyden ja ylistyksen kera. Tämä on minulle ehdottomasti paras tapa tuntea Jumala ja Jeesus.
Älköön kukaan saako tästä syyllisyyttä, jokaisella on elämänvaiheensa. Olen yksinäinen eläkeläinen eikä mulla ole muuta kuin aikaa. Ymmärrän ja siunaan ruuhkavuosissa eläviä.
- - -
Siunattu tuo sisar, josta mainitsin. Kerroin hänellekin, että hänen rukouksensa omistettiin häntä vastapäätä. Miten onnellisena hän halasi minua - halauksen ennen koronaa.
