Jos rikos on ollut henkilökohtainen paha teko jotakuta ihmistä kohtaan,
voisi olla ehkä hyvä, jos mahdollista, ottaa tähän yhteys ja tunnustaa teko.
Mutta jos kohteena on ollut jokin firma tai muu yhteisö, jolta esim. on kavaltanut rahaa, tilanne on toinen.
Jos rikos ei ole aiheuttanut huomattavaa, pitkäaikaista haittaa, esim. konkurssia, voi olla turhaa mennä tunnustautumaan.
Oman perheen tai muiden asiaan osallistumattomien uhraaminen hankkiutumalla rangaistavaksi voi aiheuttaa enemmän pahoja seurauksia kuin se, minkä alkuperäinen rikos aiheutti.
Olen sitä mieltä, että rikoksen tai muun väärän teon aiheuttamat syyllisyydentunteet, katumiset ja muut tuskat ovat usein riittävä rangaistus teon tekijälle.
Yhteiskunnalliset rankaisut ovat paikallaan vasta, jos henkilö ei edes kadu tekoaan.
Tietysti erikseen ovat äärimmäiset tapaukset, kuten tapot ja murhat.
Raiskaus on hankalampi juttu, koska väitetyssä raiskauksessa voi olla kyse siitä, että kohde vain alkaa jälkeenpäin katua yhdyntää, johon on altistunut esim. oman humalatilan seurauksena. Tietenkin on todellisiakin raiskauksia.