Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: JPK - 02.11.16 - klo:21:33
-
Jumalan rauhaa !!
"Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." - Joh.8:23-24
Nämä Jeesuksen sanat ovat puhutelleet sydäntäni viimeisinä päivinä. Seurakunnissa tapahtuva opetus, keskittyy nykyään enemmän siihen mitä ihminen on, tai mitä ihminen tekee - vaikkakin käyttäen siinä ahkerasti Jeesuksen nimeä.
Jeesus ei kuitenkaan käännä pelastavaa uskoa siihen, mitä meidän tulisi olla - ihmeiden tekijöitä, super-apostoleja, synnittömiä pyhimyksiä - vaan siihen kuka Hän on.
Kiteytän tähän muutaman pääseikan Raamatusta, kuka Jeesus on:
Pre-eksistenssi - Jeesus on aina ollut Sana, joka oli Jumalan tykönä, ja joka oli Jumala. Tähän liittyy Hänen osansa myös luomistyössä – Hänen kauttaan kaikki on luotu, ja Häneen – ja kaikki pysyy Hänessä voimassa.
Neitseestä syntyminen - Jeesus syntyy Pyhän Hengen kautta neitsyt Mariasta ihmiseksi. Jumala tulee ihmiseksi. Tähän liittyy Hänen osansa olla ihmiseksi tulemisessa täysin Jumala ja täysin ihminen, sekä sukuluetteloiden, eli äitinsä kautta omaten luonnollisen perimän Daavidin suvusta.
Jumalan valtakunnan ilmoittaminen - Jeesus tekee ihmiselle mahdottomia voimatekoja, antaa syntejä anteeksi, parantaa sairaita, kukistaa luonnon voimia, kukistaa maahan riivaaja henget, Hänen kirkastuminen opetuslasten nähden - jne. Konkreettinen todistus Hänestä tapahtuu ihmisten keskellä, joka todistaa Hänen asemansa Jumalan Poikana ja Jumalana. Tämä osoittaa Isän ja Pojan ykseyden – yhtenä Jumalana ja silti kahdessa persoonassa, juuri lihaan tulleena Sanana.
Ylösnousemus kuolleista – Jeesus ristiinnaulitsemisen ja kuolemansa jälkeen, nousee kolmantena päivänä kuolleista, ilmestyy opetuslapsille ja todistaa ruumiillisen ylösnousemuksensa heille. Tätä kutsutaan korotusteologiaksi (esim. Room.1:3-4), jossa Isä korottaa Poikansa kuolleista nousemisessa erityiseen asemaan, ristinkuolemansa jälkeen.
Itse koen sydämessäni ruokkia tästä käsin uskoa Hänessä, ja Hänestä - en siitä, mitä minun tulisi olla, tai millainen "voitelu" minulla tulisi olla, tai millaisia ja kuinka monta armolahjaa tulisi minulla olla. Pelastukseni ydin - suhteessa syntien anteeksisaamiseen, vanhurskautukseen uskon kautta, pyhitykseen Kristuksessa ja iankaikkiseen elämään - on yksin sen varassa kuka Herra Jeesus on. Herra Jeesus on Jumalan Poika ja Jumala.
"Ja se on julkisesti suuri jumalisuuden salaisuus, että Jumala on ilmoitettu lihassa, vanhurskautettu hengessä, nähty enkeleiltä, saarnattu pakanoille, uskottu maailmassa ja otettu ylös kunniaan." - 1Tim.3:16 Biblia
Ehkä tämä voisi herättää keskustelua ja ajatuksia. Siunausta kaikille.
-
Nämä Jeesuksen sanat ovat puhutelleet sydäntäni viimeisinä päivinä. Seurakunnissa tapahtuva opetus, keskittyy nykyään enemmän siihen mitä ihminen on, tai mitä ihminen tekee - vaikkakin käyttäen siinä ahkerasti Jeesuksen nimeä.
Iloitsin siitä kokonaisuudesta, mitä kirjoitit, mutta haluan vielä kiinnittää huomion erityisesti ylläolevaan. Julistus on tosiaan laajalla rintamalla keskittymässä yhä enenevästi sinänsä raamatulliseen ilmaisuun "Kristus teissä" (MEISSÄ!). Seuraukset painopisteen vaihtumisesta ovat tuhoisat ja pahimmillaan johtavat ihmisen epätoivoon, kun hän saa nähdä tosiasioita itsestään. Evankeliumin ydin on ja tulee aina olemaan siinä, mitä Kristus on meidän edestämme. Vain siinä on lepo, joka kestää.
-
Kaiken ydin on siinä että ihminen tiedostaa kadotetun ja tuomitun tilansa Jumalan edessä. Vaikka ihminen on kuolemansairas ei hän etsi apua, ellei hän tiedosta että minussa on sairaus joka johtaa kuolemaan ja iankaikkiseen eroon Jumalasta.
Luonnollisesta kuolemasta ollaan tietoisia. Toisesta kuolemasta ei useimmiten olla tietoisia. Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu. Tämä on luonnollisen ihmisen tietoisuuden raja.
Jos sitten herää laajempaa tietoisuutta, että elämä ei välttämättä päätykkään kehon kuoltua, niin mitäs sitten seuraa?
Julistuksen keskiössä tulee aina olemaan ihminen joka on tullut tietoiseksi siitä etten kestä tuomiolla pyhän Jumalani edessä. Tätä kutsutaan parannussaarnaksi kun ihmisille kerrotaan tämä, et kestä tuomiolla. Sinut tuomitaan ikuiseen eroon Jumalasta.
Kamalaa, eikö totta. Aivan hirvittävää. Mutta ilman tätä tietoisuutta ihminen ei tarvitse Vapahtajaa.
Terveet eivät tarvitse parantajaa, sanoo Jeesus. Ja tämä on totuus.
Saarnatkaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Meidän syntiemme sivitukseksi uhrattu uhri on äärimmäisen raskas. Minun syntieni vuoksi minun Jumalani tehtiin synniksi, häväistiin pilkattiin naulittiin ristille ja surmattiin.
Kun ihminen tulee tietoiseksi siitä että minä surmasin Jeesuksen ja vuodatin viattoman veren, silloin ollaan ristin salaisuuden äärellä. Itku maittaa silloin. Olo on kuin Daavidilla, Naatanin sanottua hänelle, sinä olet se mies.
Ilman tietoisuutta kuolemansairaudestaan ihminen ei TARVITSE Jeesusta vapahtajaa OIKEASTI.
Fariseukset nuo hyvät ihmiset lain mukaisesti elämään pyrkineet ihmiset. Tunnetut ja tunnustetut aikansa parhaat uskovaiset. He näkivät Jeesuksen ihan omilla silmillään, toisin kuin me.
Näkivät ihmeet joita ihminen ei pysty tekemään. He siis tunsivat Jeesuksen. Mutta eivät tunteneet kuolemaan johtavaa sairauttaan. Tänäänkin voi kirjoitusten kautta tulla tuntemaan Jeesuksen, nehän ovat silminmäkijöiden todistuksia.
Mutta jos tietoisuus omasta kuolemaan johtavasta sairaudesta puuttuu, ei Jeesuksen tuntemisesta ja kirjoituksiin uskomisesta ole vielä pelastusta. Vain syntiset tarvitsevat Jeesuksen Vapahtajan.
Herra, kenen tykö me me menisimme, sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat. Aamen hallelujaa kiitos Jeesus.
-
Pyhityksestä ja parannuksesta ajatellaan yleensä elämäntapojen fiksaamisena.
Ja totta onkin että parannuksen seurauksena elämäntavoissa tapahtuu muutosta enemmän taikka vähemmän.
Mutta vaikein parannus on kuitenkin parannus omasta pyhyydestä, josta rakas apostolimme Paavali paljon puhuu meille.
Kun laissa laittamattomasta pyhästä tulee syntisistä suurin, se on todellinen parannus. Kun Kristuksen rististä tulee suurin kerskaus silloin ollaan oikealla tiellä. Kun vielämuistetaan millainen hullutus ja pahennus tuo risti oli Paavalin aikana hurskaiden ihmisten keskuudessa.
Pyhittyminen on yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa. Kristuksessa syntinen on pyhä, väärä on vanhurskas ja saastainen on puhdas.
Me tarvitsemme joka päivä elämän leipää, sanomaa syntiemme antteeksianntamisesta Lristuksessa Jeesuksessa. Jos tämä nälkä loppuu on hengellinen kuolema tapahtunut.
-
JPK:
"Seurakunnissa tapahtuva opetus, keskittyy nykyään enemmän siihen mitä ihminen on, tai mitä ihminen tekee - vaikkakin käyttäen siinä ahkerasti Jeesuksen nimeä."
Tällaisenaan tuo on hyvin laaja yleistys. Haluatko kertoa tarkemmin, millaisesta opetuksesta on kyse, esimerkiksi muutaman puhelinkin avulla. Ja kuinka laajalti kyseinen opetus on Suomessa ja maailmalla levinnyt tms.
-
Vanhurskauttaminen, Jeesuksen tunteminen ja Hänen tekonsa lyhyesti tiivistettynä Jesaja 53 mukaan:
"Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa"
-
JPK:
"Seurakunnissa tapahtuva opetus, keskittyy nykyään enemmän siihen mitä ihminen on, tai mitä ihminen tekee - vaikkakin käyttäen siinä ahkerasti Jeesuksen nimeä."
Tällaisenaan tuo on hyvin laaja yleistys. Haluatko kertoa tarkemmin, millaisesta opetuksesta on kyse, esimerkiksi muutaman puhelinkin avulla. Ja kuinka laajalti kyseinen opetus on Suomessa ja maailmalla levinnyt tms.
Saanen tästä sivusta ottaa kantaa tähän.
Torontolaisuuden hulluina vuosina kuulin useinkin siitä, että ME tulemme muuttamaan maailmaa ja että MEISTÄ tulee muutosvoima. Tämä sanoma peitti alleen pääasian eli armon Evankeliumin. Ei tätä ilmeisesti kaikkialla julistettu, mutta näin muistan tapahtuneen siellä, missä itse kulutin rukoushuoneen penkkejä. Kyllä niitä linkkejä löytyy ajan kanssa, puheissahan tämä vilahtaa silloin tällöin vieläkin.
Riku Rinteeltä mielenkiintoinen ilmaisu tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/100885/suomeen-tulee-heratys!!
Sen verran vielä tästä muutosvoimaopetuksesta, että kokemattomia nuoria lähetettiin ulkomaille "evankelioimaan", mutta kaikki ei mennyt toivotulla tavalla. Jälkeenpäin on osoittautunut, että toiminta oli suorastaan vastuutonta.
-
Paulukselle, että yltiökarismaattisuus, torontolsisuus ja mitä niitä onkaan, uusapostolius ja Herzog, Baker ja muut, mielessäni rajasin jo kättelyssä kysymykseni ulkopuolelle. En osannut edes aavistaa, että aloittaja tarkoittaisi niitä.
-
Paulukselle, että yltiökarismaattisuus, torontolsisuus ja mitä niitä onkaan, uusapostolius ja Herzog, Baker ja muut, mielessäni rajasin jo kättelyssä kysymykseni ulkopuolelle. En osannut edes aavistaa, että aloittaja tarkoittaisi niitä.
Nuo mainitsemasi edustavat modernimpia harhoja, mutta samat harhat toistuvat muodossa tai toisessa eri aikakausina. Esim. ylistysopin harha on jo kymmeniä vuosia vanhaa hapatusta. Sen mukaan Jumala saadaan toimimaan halutulla tavalla, jos oikealla tavalla paneudutaan ylistykseen. Tästä on varmaankin kirjoiteltu toisaalla, mutta mainitsen kirjan "Ylistyksen kautta Jumalan läsnäoloon." Kirja on Lähetysnuoret ry:n kustantama ja painettu 1982. Kirjassa on copyright: Bob Mumford 1975, kirjoitettu siis yli 40 vuotta sitten! Opin juuret ulottunevat paljon kauemmaksikin.
-
JPK:
"Seurakunnissa tapahtuva opetus, keskittyy nykyään enemmän siihen mitä ihminen on, tai mitä ihminen tekee - vaikkakin käyttäen siinä ahkerasti Jeesuksen nimeä."
Tällaisenaan tuo on hyvin laaja yleistys. Haluatko kertoa tarkemmin, millaisesta opetuksesta on kyse, esimerkiksi muutaman puhelinkin avulla. Ja kuinka laajalti kyseinen opetus on Suomessa ja maailmalla levinnyt tms.
Ehkä sorruin yleistämään liikaa, mutta huomaan puheissa paljon sitä - missä ihminen todistaa omasta elämästään; teoistaan; Jumalan valtakunnan työn tekemisestä jne. - mutta todistus Kristuksesta on sivussa. Ikäänkuin ihminen seisoisi Herran Jeesuksen edessä.
Äärikarismaattisessa liikkeessä olen itse huomioinut seuraavan rakenteen:
(1) Kuka sinä olet Kristuksessa (identiteetti/asema) > (2) voiman/voitelun saaminen ja voimatekojen tekeminen (Pyhän Hengen voiman osa ihmisessä) > (3) maanpäällisen valtakunnan saavuttaminen ja valloittaminen (taivaan maan päälle tuominen)
Monesta nämä tuntuu aivan oikeilta, mutta itse näen tässä pahan vääristymän. Ihminen tavallaan kääntyy etsimään itsestään "kristusta", ja siitä käsin omaksumaan itsensä "voimakkaana" > jotta: taivas tulisi maan päälle.
Myönnän tämäkin on aika "halki-poikki-pinoon"-kuvaus, mutta silti olen huolestunut tästä suuntauksesta, jossa ihminen korotetaan voitelun nojalla, ja Jeesus jää vain voiman/voitelun antajaksi, tai sitten Hän vain opettaa miten ihmeitä tulee tehdä (esikuva uskoville).
Minulle Herra Jeesus Kristus ei ole ihmeiden opettaja tai moralistinen rabbi, vaan Jumalan Poika ja Jumala, joka pelastaa syntisen ihmisen. Muu palvelustyö Jumalan lapsena nousee sitten tästä, jossa Hän saa olla korkein ja esillä - ei ihminen.
-
Niin, ihminen pyrkii koko ajan muuttamaan kristinuskoa omaa inhimillistä tajunnanvirtaansa vastaavaksi. Kun Jumalan sanan pitäisi olla kaikki kaikessa niin että sana saa vaikuttaa meissä, tulee ihmisestä muunneltuine totuuksineen helposti tuo varsinainen vaikuttaja. JUmalaa tarvitaan vain vallan kunnian ja rahan hankkijana tuolle power-/mahtiuskovalle.
Jumala kyllä kukkonsa kynii. Ne jotka hän pelastaa joutuvat elämänsä aikana monenlaisiin koettelemuksiin, joissa luulot omasta suuruudesta lopulta lähtevät ja ihmisestä tulee suuri syntinen ja armonkerjäläinen. Kuten Paavalistakin tuli, laissa laittamattomasta tuli syntisistä suurin. PIetarin uhoa seurasi häpeä ja syyllisyys. Vaikka kaikki muut sinun hylkäisivät, minä en, uhosi Pietari Jeesukselle. Johon Jeesus vastasi. ettei laula kukko ennen, kun sinä olet jo kolmesti minut kieltänyt.
Koetusten tulessa puut heinät ja oljet palavat. Jokaisessa uskovien ryhmässä on sekä itseensä vielä uskovia, että niitä, jotka kaiken oman jouduttua haaksirikkoon, ovat kohdanneet Jeesuksen ja uskoneet häneen joka raskaalla uhrillaan on heidän syntinsä sovittanut. Porukat kirkoissa ja herätysliikkeiissä eivät siis ole jotakin tasapaksua tavaraa.
Kuten jo alkukirkon aikana oli, niin yksikin kovaääninen omaan egoonsa tukehtunut eksyttäjä voi saada aikaan laajaa tuhoa ja hajaannusta seurakunnissaan.
Ei Jeesus turhaan sano, valvokaa siis. Pieneksi tämä tekee jokaisen, joka elää valvovalla omallatunnolla tuntien oman heikkoutensa syntisyytensä. Ettemme koskaan eksyisi pois Kristuksesta. Kristuksen voima tulee täyteyteensä heikkoudessa. Silloin ihminen on vastaanottavalla mielellä ja sydämellä.
Uususkontojen myötä on tulleet nämä eksyttävät petolliset ihmeetkin kuvioihin, joista ilmestyskirja meitä vakavasti varoittaa.
Kun ihmisille luvataan terveyttä ja hyvinvointia, se on kuin salpietaria oraille. Jos tarjona on menestyksen sijasta murhe risti ja kiusauset, ja vielä lähimmäistenkin heikkouksien kärsiminen rakkaudessa, - niin saarnapaikoille ei tule kovin paljon kuulijoita.
Uskovien matkalla on monelaisia vaiheita, kärsimykset ja kuoleman läheisyyden tajuaminen vievät lähemmäksi Jumalaa. Ihme kyllä, epäuskossa eläviä nämä mainitut vievät yhä etäämmäksi Jumalasta, eivät he pelkää tuomiota ja lähestyvää iankaikkista eroa Jumalasta.
On kuitenkin tärkeätä, ettei elämämme kulu muita uskovia vikoillessa, vaan omakohtqaisessa uskonkilvoituksessa. Jumalan sana ja pyhät sakramanetit välittävät meille syntisille joka päivä Jumalan armoa ja syntiemme anteeksiantamusta.
-
Paulukselle, että yltiökarismaattisuus, torontolsisuus ja mitä niitä onkaan, uusapostolius ja Herzog, Baker ja muut, mielessäni rajasin jo kättelyssä kysymykseni ulkopuolelle. En osannut edes aavistaa, että aloittaja tarkoittaisi niitä.
Nuo mainitsemasi edustavat modernimpia harhoja, mutta samat harhat toistuvat muodossa tai toisessa eri aikakausina. Esim. ylistysopin harha on jo kymmeniä vuosia vanhaa hapatusta. Sen mukaan Jumala saadaan toimimaan halutulla tavalla, jos oikealla tavalla paneudutaan ylistykseen. Tästä on varmaankin kirjoiteltu toisaalla, mutta mainitsen kirjan "Ylistyksen kautta Jumalan läsnäoloon." Kirja on Lähetysnuoret ry:n kustantama ja painettu 1982. Kirjassa on copyright: Bob Mumford 1975, kirjoitettu siis yli 40 vuotta sitten! Opin juuret ulottunevat paljon kauemmaksikin.
Jos tässä ketjussa on tarkoitus keskustella harhoista, jätän keskustelun kiinnostuneille.
Otsikko viittaa kuitenkin Kristuksen tuntemiseen, mikä tarkoittaa juuri Hänen uhrautuvan rakkautensa lisääntyvää tuntemista. Tämä on mahdollista uskoville siitä syystä, että Herra Jeesus on uskovassa Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki kirkastaa aina Kristusta ja se tarkoittaa, että tämä Kristuksen kirkastaminen on peräänkuuluttamaasi ydintä: Kristus meidän edestämme. Se tarkoittaa Kristuksen rakkauden enenevää tuntemista ja siihen juurtumista. Olemmehan uskovina Kristuksessa yhteenkasvaneina Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa (Room. 6). Koska näin on, siitä seuraa, että: "Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu" (Room. 8). Tuo eläväksitekeminen ei koske ainoastaan lopullista ylösnousemusruumiiseen pukeutumista, vaan koko elämän kestävää uudistumista mielen uudistuksen kautta. Tämän saa aikaan Herra itse, koska Hän on vanhurskauttanut ja pyhittänyt omansa ruumiinsa uhrilla "kertakaikkiaan" ja tekee pyhittämistä muuttavana prosessina: "...muutumme saman kuvan kaltaiseksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra joka on Henki." (2. Kor. 3)
Olemme jo uskon kautta tulleet Hänessä Jumalan vanhurskaudeksi, ettemme eläisi enää itsellemme, vaan hänelle, joka on puolestamme kuollut ja ylösnoussut (2. Kor. 5). Päämääränä ja jatkuvana todellisuutena tämä: (Ef. 3) 16 että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
17 ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
19 ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
20 Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,
21 hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.
-
JPK:
"Seurakunnissa tapahtuva opetus, keskittyy nykyään enemmän siihen mitä ihminen on, tai mitä ihminen tekee - vaikkakin käyttäen siinä ahkerasti Jeesuksen nimeä."
Tällaisenaan tuo on hyvin laaja yleistys. Haluatko kertoa tarkemmin, millaisesta opetuksesta on kyse, esimerkiksi muutaman puhelinkin avulla. Ja kuinka laajalti kyseinen opetus on Suomessa ja maailmalla levinnyt tms.
Ehkä sorruin yleistämään liikaa, mutta huomaan puheissa paljon sitä - missä ihminen todistaa omasta elämästään; teoistaan; Jumalan valtakunnan työn tekemisestä jne. - mutta todistus Kristuksesta on sivussa. Ikäänkuin ihminen seisoisi Herran Jeesuksen edessä.
Äärikarismaattisessa liikkeessä olen itse huomioinut seuraavan rakenteen:
(1) Kuka sinä olet Kristuksessa (identiteetti/asema) > (2) voiman/voitelun saaminen ja voimatekojen tekeminen (Pyhän Hengen voiman osa ihmisessä) > (3) maanpäällisen valtakunnan saavuttaminen ja valloittaminen (taivaan maan päälle tuominen)
Monesta nämä tuntuu aivan oikeilta, mutta itse näen tässä pahan vääristymän. Ihminen tavallaan kääntyy etsimään itsestään "kristusta", ja siitä käsin omaksumaan itsensä "voimakkaana" > jotta: taivas tulisi maan päälle.
Myönnän tämäkin on aika "halki-poikki-pinoon"-kuvaus, mutta silti olen huolestunut tästä suuntauksesta, jossa ihminen korotetaan voitelun nojalla, ja Jeesus jää vain voiman/voitelun antajaksi, tai sitten Hän vain opettaa miten ihmeitä tulee tehdä (esikuva uskoville).
Minulle Herra Jeesus Kristus ei ole ihmeiden opettaja tai moralistinen rabbi, vaan Jumalan Poika ja Jumala, joka pelastaa syntisen ihmisen. Muu palvelustyö Jumalan lapsena nousee sitten tästä, jossa Hän saa olla korkein ja esillä - ei ihminen.
Äärikarismaattisuus ei jaksa kiinnostaa. Pelastava usko on todellakin Jeesuksen tuntemista ja tässä kasvamista, minkä saa aikaan Jumala. Jumala on pyhä ja me olemme syntiset, mutta Hänessä vanhurskautetut uskon kautta.
-
Otsikko on huippu, ja sillä olisi hyvä aloittaa jokaikinen hengellinen tilaisuus.
En pidä lokeroinnista eikä sanavarastossani ole sanaa 'äärikarismaattisuus'. Tunnen henkilökohtaisesti joitakin ko. nimilapun alle asetettuja henkilöitä ja ainakin heillä on tai on ollut kärsimystä, kipua ynnä vaikeaa elämässään ja ehkä siksi heidän Jumalansa voi kaiken, mitä sillä sitten tarkoitetaankin.
Olen melkoisen varma, vaikka olen saanut uskoa vasta 36 vuotta, että kaikki me tulemme opetetuiksi, mutta myös rakastetuiksi ylhäältä.
-
En pidä lokeroinnista eikä sanavarastossani ole sanaa 'äärikarismaattisuus'.
Ehkä sekin tosiasia kannattaisi lisätä sinne sanavarastoon. Googlaamalla löytyy lisätietoa vaikka muille jakaa, esim. tämä kannattaa lukaista: http://www.kansanraamattuseura.fi/sana/haastattelut/aarikarismaattisuus_huijaa_ja_rahastaa
Kyllä meidän uskovina on syytä ainakin kaksi "lokeroa" pitää, toinen raittiille ja toinen epäraittiille. Jälkimmäistä on tullut nähtyä siinä määrin (n. 60 vuoden ajan), että se on liian usein tuhon tie. Jälkimmäisessä lokerossa on myös alaosastoja, joita on hyvä tiedostaa, vaikka pääpaino ei niissä olekaan.
-
Palaan aloitukseen.
Jumalan Pojan antama ilmoitus on kaikessa muodossaan pelastavaa. Ihmisen Poika ei ole tullut tuomitsemaan, vaan että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Siksi Jumalan Pojan ilmoitus aina liittyy Häneen, ja kutsuu ihmisiä Hänen luokseen. Tämä mielestäni näkyy hyvin myös siinä, miten Jeesus ilmoittaa (avaa) Jumalan lain todellisen merkityksen - Matt.5-7 tekstissä.
Luonteeltaan kyseessä on ilmoitus, mutta sen arvovalta on täysin jumalallinen – Kristus avaa Jumalan lain merkityksen, ja tekee sen nyt pelastukseen tuovassa merkityksessä. Voimme kiteyttää sen: Jumalan laki tähtää ihmisen sydämen puhtauteen, ja siinä täydelliseen Jumalan vanhurskauteen. Ellei ihminen ole täydellisen Jumalan vanhurskauden mukainen, sydämensä syvimmässä olemuksessa – on hän Jumalan tuomion ja vihan alainen [Matt.5:20].
Tämä osoittaa vastaavan luonteen kuin miten VT:ssa Jumalan laki on ilmoitettu – nyt kohdistettuna ihmisen sydämen tilaan. Tällä tavalla ilmoittaessaan Jeesus kohdistaa mahdottoman vaatimuksen ihmiseen, täydellisen Jumalan vanhurskauden ilmoituksen kautta – kutsuakseen sillä ihmisiä itsensä luo.
Tämä Jumalan lain vaatimuksen ihmiselle asettama mahdoton kuorma, jonka Jeesus ilmoittaa "minä-sanon"-vallasta käsin, suhteessa ihmissydämen tilaan - kääntyy lopulta kutsumukseksi Hänen luokseensa [Matt.11:28-30].
Täten Jeesuksen antama Jumalan lain ilmoitus Matt.5-7 kohdassa - ja sen julistus ["minä-sanon-teille"] - on nyt tie pelastukseen Hänessä. Jumalan lain tulee tehdä ihminen mahdottomaksi itsessään – löytääkseen sitä kautta Kristuksen lain täyttäjänä ja lain loppuna (sen päämääränä).
Usein Matt.5-7 luetaan moralistisena opetuksena. Itse luen sitä ehdottomana ihmissydämen puhtauden vaateena, jonka kautta ihminen ajetaan epätoivoon itsensä suhteen - että hän kääntyisi mahdottomuutensa kautta Jeesuksen luokse.
-
Juuri näin. Lain kautta tulee synnintunto.
Laki on kurittaja Kristuksen tykö, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Room. 5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Room. 5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
Room. 5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
Room. 5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
Room. 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
-
Usko on Jeesuksen tuntemista. Jeesus on tuonut itsensä ihmiselle tunnetuksi, sillä ihminen ei omin voimin voi oppia tuntemaan Jeesusta sisäisesti. Se on Pyhän Hengen työ. Pyhä Henki on Kristuksen Henki ja kirkastaa Kristusta.
Sain pari päivää sitten puhelimessa vinkin eräästä saarnasta, mikä kannattaisi kuunnella. En ole kuunnellut sitä vielä kokonaan, mutta sen verran, että tajuan sen käsittelevän uskoa ja ihmisen suhdetta Jeesukseen. Tätä ketjua lukiessani se tuli mieleeni ja aion kuunnella sen saarnan loppuun tänään.
Nykyisin on "muotia" puhua henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen ja että usko on nimenomaan sitä. Pitäisi ainakin määritellä millainen tuo suhde todellisuudessa on. Tasa-arvoinen ja tasapuolinen suhde se ei ainakaan ole. Se on pikemminkin riippuvuussuhde, jos ihminen on saanut aavistuksenkin omasta todellisesta tilastaan ja mitä on kohdata Pyhä Jumala ihmisenä.
Henkilökohtaista suhdetta paremmin uskoa kuvaa sanapari vanhurskaaksi lukeminen.
Sitä harvemmin enää käytetään ja uskostakin on tullut jossain määrin suhdetoimintaa.
Usko on kyllä henkilökohtaista, sillä se annetaan jokaiselle henkilökohtaisesti, mutta tahtoisin, että oma uskoni olisi aina enemmän sitä, että mitä Jeesus on jo tehnyt. Ei niinkään sitä, mitä minä voisin tehdä.
Nykyuskova ehkä loukkaantuu tai ainakin väärinymmärtää, kun otetaan tällaiset asiat puheeksi. Hän pitää ehkä uskonnolisina ja vanhanaikaisina käsitteitä lahjavanhurkaus tai vanhurkaaksi lukeminen, vaikka ne perustuvat suoraan Raamatun ilmauksiin uskosta. Kun taas ihmisen mieltä hivelevät uudemmat käsitteet taitavat tulla enemmänkin psykologian puolelta. Jos ei jopa markkinointipsykologiasta...
Onko usko loppuviimein todella sitä, miten hyvä henkilökohtainen suhde ihmisellä oli Jeesuksen kanssa vai kaiken toivon asettamista siihen mitä Jeesus teki ihmisen puolesta? Usko on Raamatun mukaan lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy. En muista lukeneeni henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen Raamatusta. Kristuksen sisäisestä tuntemisesta olen lukenut.
Selvennän edelleen; minusta uskon määritteleminen henkilökohtaiseksi suhteeksi Jeesuksen on ihan epämääräinen lause, eikä se tuo sen suhteen laatua mitenkään esille. Se on minusta hyvin tyypillistä nykyiselle ihmislähtöiselle kristillisyydelle, missä ei ole välttämättä sijaa vakavamieliselle pohdinnalle uskon olemuksesta. Voin hyväksyä "henkilökohtaisen suhteen" osaksi uskossa elämistä, mutta itse tarvitsen raamatullisemmat määritelmät uskon olemuksen tueksi.
Uskon ydin on kuitenkin sovituskuoleman kautta saatava vanhurkaaksi lukeminen. Se määrittää myös sen suhteen. Ja muuhun ei pelastumisen suhteenkaan voikaan vedota.
-
Usko on kyllä henkilökohtaista, sillä se annetaan jokaiselle henkilökohtaisesti, mutta tahtoisin, että oma uskoni olisi aina enemmän sitä, että mitä Jeesus on jo tehnyt. Ei niinkään sitä, mitä minä voisin tehdä.
Olen jossain määrin rasittunut siitä, että kuulemani julistus on voittopuolisesti painottunut meidän tekemisiin. Se vie kuitenkin lopulta sen rauhan, minkä tuo ensinmainittu antaa. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hyvää pitäisi tehdä, mutta se ei ole ykköskysymys.
Jos puu tuottaa hyvää hedelmää, niin se johtuu siitä, että puu on hyvä. Ja puun hyvyys siitä, että Puutarhuri on taitava.
-
Onko usko loppuviimein todella sitä, miten hyvä henkilökohtainen suhde ihmisellä oli Jeesuksen kanssa vai kaiken toivon asettamista siihen mitä Jeesus teki ihmisen puolesta? Usko on Raamatun mukaan lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy. En muista lukeneeni henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen Raamatusta.
Hyvin kirjoitat tästä aiheesta. Tähän minun uskoni "resonoi". Kyllä kaiken lähtökohtana on Jumalan teot.
-
Micen viestiin, joka on täyttä asiaa. Uskon henkilökohtaisuudesta puhumisen näen yksinkertaisesti sanana siihen, että mikään porukan ja yleensä toisten ihmisten mukana oleminen ja/tai meneminen tai mukautuminen ei ole sitä uskoa, josta Raamattu puhuu, koska on pelkkää ulkokohtaista toimintaa. Sydämessään kaiken toivon asettaminen Jeesuksen varaan on mitä henkilökohtaisinta ja on aina Jumalan vaikuttamaa.
En tosin tiedä, viitattaatko uus- tai yltiökarismaattisiin painotuksiin, niistä ei ole mulla tietoa. Tai johonkin tahoon, jossa halutaan väkeä lain kepillä lyöden, saada heitä aktiivisemmiksi tms. Kaikenlaista on.
-
Tulee mieleeni sana:"Tämä on se liitto,jonka teen heidän kanssaa,,kun annan anteeksi heidän syntinsä"."Palaa,sieluni,takaisin lepoosi,sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin"."Lisääntyköön teille armo,laupeus ja rauha meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta".Ota vastaan,lepää.Kaikki on valmista.
-
Ehkäpä sekin aika tulee tai on jo käsillä, kun 'Sana ja Henki tulevat yhteen' (Wigglesworth). Silloin käsi ei opeta jalkaa taikka päinvastoin.
Mielestäni aina ei ole ollut rakentavaa alleviivata jotakin Kristus-ruumiin ominaisuutta, koska 'kaikki yhdessä vaikuttaa'. Vahvasti uskon, että Herran omat tulevat itsekukin opetetuiksi omilla elämän poluillaan ja sitä kautta kykenevät toimimaan yhteiseksi parhaaksi.
Jumalan tuntemiseen liittyy aina jotakin salattua ja osin se selittää 'Jumalan (tuntemisen) nälän' (Tozer).
-
Olen pohtinut sanoja "äärikarismaattisuus" ja "yltiökarismaattisuus". Mielestäni näillä käsitteillä johdetaan ihmisiä harhaan. Niillä luodaan mielikuva, että itsessään ne ovat oikeita asioita, mutta vain annostelussa on vikaa. Aivankuin ajateltaisiin, että myrkky on vaaratonta pieninä annoksina, mutta että liian isoa annostusta tulee välttää.
Olen jo nuoruudessa seurannut läheltä ilmiötä, jota nykyisin sanottaisiin äärikarismaattisuudeksi, mutta joka oli pohjimmiltaan pimeyden henkivaltojen toimintaa. Niiden perimmäinen tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon tuhoa yksilön elämässä ja seurakunnassa ja usein ne myös onnistuvat siinä. Siksi niiden tunnistaminen jo varhaisessa vaiheessa on erittäin tärkeää.
Hälytyskellojen tulisi soida, jos julistuksesta ja toiminnasta puuttuu Kristuksen tuoksu, ja jos toiminnassa ja "ilmapiirissä" on jotain pelottavaa ja ahdistavaa. Raamattua ja hengellistä terminologiaa voidaan käyttää harhautusmielessä, mutta on mielestäni mahdollista oppia erottamaan oikea ja väärä jo alkuvaiheessaan.
Toiminnan avainhenkilöt uskovat olevansa oikealla tiellä ja siksi heitä seurataan suurin joukoin. Vain harva heistä palaa takaisin harhateiltä. Onneksi joitakin on, esim. Jouko Nieminen, joka kirjoitti kirjan "Olin voitelussa".
-
Jouko Niemisen luentoja olen kuunnellut Suomen evankelumikoulun sivulta. Samoin muutamia muitakin luennoitsijoita mainitulta sivulta. Terveellistä evankeliumia. Tulee mieleen eräs yksityiskohta Niemisen luennosta, hän pysähtyy kadulla kuin joku olisi hänet pysäyttänyt ja katsoo alas katuun, alla on teräksinen kaivonkansi jossa luki Niemisen valimo.
-
Tulee mieleen eräs yksityiskohta Niemisen luennosta, hän pysähtyy kadulla kuin joku olisi hänet pysäyttänyt ja katsoo alas katuun, alla on teräksinen kaivonkansi jossa luki Niemisen valimo.
Ehkä hän on puhunut tuon tapauksen useammassakin paikassa. Muistan hänen kertoneen, että hän oli siinä vaiheessa jonkinlaisessa kriisissä. Mutta totta tuo tarina kuitenkin on, allaolevassa kuvassa on Niemisen jalat.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Kriisissä oli tosiaan.
-
Tulee mieleen eräs yksityiskohta Niemisen luennosta, hän pysähtyy kadulla kuin joku olisi hänet pysäyttänyt ja katsoo alas katuun, alla on teräksinen kaivonkansi jossa luki Niemisen valimo.
:)
Jotakin samantyyppistä saattaa kokea siinä hetkessä, kun ihmisjoukossa kuulee huudettavan oman (etu)nimensä, vaikka sillä tarkoitetaan toista henkilöä. Joskus minua puhutteli, kun edessä olevan auton rekkarin kolme kirjainta oli nimeni alku ja sillä hetkellä koin syvää erillisyyttä/yksinäisyyttä.
-
Witness, miten käännät tuon termin :o shots of faith. Onko se ammuntaa vai kuvaa tai mahdollisesti jotain muuta uskossa.
-
Termi löytyi etsimättä. Kuopuksellani oli luontaistuotekauppa, jossa oli myynnissä lämmittäviä vitamiinishotteja. Hän itse nautti niitä avantouinnin jälkeen.
Shotin suora käännös voisi tarkoittaa laukauksia, assosioiva lähinnä lyhyttä ja maaliaan tavoittelevaa ilmaisua.
Painotus on sanalla 'faith', eikä siinä voisi olla 'religion'.
Englanniksi ajateltuna 'the most meaningful moments' osuu erittäin lähelle.