Mietin, että millä mielellä Raamattua olisi hyvä lukea, ettei sitä kukaan kokisi puurtamisena, vaan virvoituksen ja siunausten lähteen äärellä olemisena. Sanasta ei tietenkään voi saada itselleen mitään rakentumista, ellei se avaudu.
Raamattu ei avaudu kirjainta siivilöimällä, ei sen paremmin suurennuslasin ja pinsettien kanssa analysoimalla. Vaan siten kun sen annetaan murtautua läpi sydämeen ja tehdä se tehtävä, mitä varten se on lähetetty.