...Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.
Normaalistihan suurin kunnia annetaan hyväosasaisille, joko hengellisesti tai maallisesti
ansioituneille-
mieluiten tietysti molemmilla aloilla pitkälle edistyneille.
Mitättömäksi katsottuja ihmisiä, joilla ei ole mitään annettavaa seurakunnalle,
ei tietenkään arvosteta.
Vähäosaisia ja köyhiä siedetään säälien.
Kuka antaa kunnian ja kenelle? Ketä ei arvosteta? Kenen arvostuksella on lopulta merkitystä.
Käsitän tuossa kohdassa puhuttavan seurakuntalaisista ja siitä, miten heidän tulisi antaa
suurin kunnia halpa-arvoisille ihmisille.
Se on eri asia, haluavatko halpa-arvoiset kunnioitusta.
Sitä paitsi, jos heille annettaisiin arvoa, he eivät enää olisikaan halpa-arvoisia, vaan arvokkaita. Siitähän ne eivät pitäisi, jotka ovat oikeasti
arvokkaita ihmisiä varallisuutensa tai korkea-asteisen pyhittyneisyytensä vuoksi.