Kirjoittaja Aihe: Seurakunnaton, helvettiinkö  (Luettu 13062 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5211
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #15 : 15.11.13 - klo:17:45 »
Mitä tarkoitat etenemisellä ja paikallaanpysymisellä?
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 3893
  • Matkalla
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #16 : 15.11.13 - klo:17:47 »
"älkäämme jättäkö OMAN seurakunnankokoustamme .."

Tuohan ei ole ihan noin.
Lainaus käyttäjältä: RK: Hepr.10:25
Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän.

Esimerkiksi se, että helluntaikirkkolaiset eivät kokoonnu yhdessä helluntaikansalaisten tai luterilaisten uskovien kanssa on yhteisen kokoontumisen jättämistä.

Lainaus
Monasti olen sanonut, että evlut kirkon sisällä olevat koteloitumat ovat ilmeisiä "selviytymiskertomuksia", mutten pidä niitä kuin väliaikaisina ratkaisuina, jos asioissa on tarkoitus edetä. Jos tyydytään paikallaanpyörimiseen, "kotelo" riittää.
Koteloissa on usein se hyvä puoli, että siellä ollaan suojassa kaikenlaisilta hömpötyksiltä.

Saldo

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #17 : 15.11.13 - klo:17:54 »
Tiedän, että siiryminen raamatullisuuteen joskus edellyttää siirtymistä kirkosta seurakuntaan. Monasti olen sanonut, että evlut kirkon sisällä olevat koteloitumat ovat ilmeisiä "selviytymiskertomuksia", mutten pidä niitä kuin väliaikaisina ratkaisuina, jos asioissa on tarkoitus edetä. Jos tyydytään paikallaanpyörimiseen, "kotelo" riittää.

Lihavoin edellisestä kolme sanaa. Kiinnostaisi tietää, mitä niillä tarkoitat. Tosin menee jo aiheen ulkopuolelle.

En pysty parempaan.  Ne pitää vain yhdistää ympäröivään tekstiin.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 3893
  • Matkalla
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #18 : 15.11.13 - klo:17:55 »

Siellä missä seurakuntaa aletaan ruokkimaan psykologialla, teologialla (oppi jumaluuksista-tiede), Raamatun selitysoppeilla  tulkintaopista puhumattakaan. On huomattava, että viimeiset sadat vuodet on selitysoppi ja tulkintaoppi menneet sekaisin. Nämä perustavaa laatua olevat seikat ovat aina liittyneet seurakunnan maallistumiseen ja johtaneet ekumeniaan.

Jos ymmärrän oikein sanasi, olen periaatteessa samaa mieltä.


Käytännössä yhteisökohtaiset selitykset ohittavat enemmän tai vähemmän Raamatun. Sellaista yhteisöä ei olekaan, joka ei jossain hairahtuisi.
Jos ei muuten, sellaisen erehtymättömyyden illuusion voi kumota, vaikkapa liikkeen johtohahmojen erilaisia näkemyksiä vertailemalla - kaksi näkemystä ei voi olla yhtäaikaa voimassa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5211
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #19 : 15.11.13 - klo:18:08 »
Sellainen yhteisö on vielä siedettävä, missä johtajistolla on riittävän nöyrä asenne ottaakseen vastaan myös kritiikkiä. Kovin harvassa taitavat olla.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 3893
  • Matkalla
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #20 : 15.11.13 - klo:18:13 »
Tiedän, että siiryminen raamatullisuuteen joskus edellyttää siirtymistä kirkosta seurakuntaan. Monasti olen sanonut, että evlut kirkon sisällä olevat koteloitumat ovat ilmeisiä "selviytymiskertomuksia", mutten pidä niitä kuin väliaikaisina ratkaisuina, jos asioissa on tarkoitus edetä. Jos tyydytään paikallaanpyörimiseen, "kotelo" riittää.

Lihavoin edellisestä kolme sanaa. Kiinnostaisi tietää, mitä niillä tarkoitat. Tosin menee jo aiheen ulkopuolelle.

En pysty parempaan.  Ne pitää vain yhdistää ympäröivään tekstiin.

On kuitenkin niin, että joku seurakunta voi olla hyvinkin raamatullinen seurakuntaopin kohdalla, mutta aivan hakoteillä muissa asioissa.
Minä laitan esimerkiksi isoja kysymysmerkkejä niiden seurakuntien kohdalle, jotka ottavat vastaan 'ihmeitä' tekeviä ulkomaan eläjiä.

Toinen esimerkki:
Kävin aika kauan eräässä pienessä itsenäisessä seurakunnassa, jossa oli seurakuntaoppi mielestäni kohdallaan ja moni muukin asia. Laulutkin olivat vanhoja ja osa esitetyistä 'pitkästä kirjasta' ts. niissä oli jotain sisältöä.

Tuo srk on oli kuitenkin äärimmäisen lakihenkinen, vaikka toiselta paikkakunnalta käyvä säännöllinen vierailija yritti tehdä asialle jotain. Eräässsä kokouksessa vierailijana ollut jopa tiukkana helluntaikansalaisena tunnettu saarnamies oikoi saarnassaan ko. seurakunnan vetäjän aloittajan puheenvuorossa olleita lakihenkisyyksiä.
Itse annoin srk:n johtohenkilöille luettavaksi armohenkisiä kirjoja. Pidin myös itse sellaisia puolen tunnin puheita.
Aamenia tuli niin kauan kuin puheen kärki oli muualla, mutta kun osoitin Raamatun perusteella olevan jotain korjaamisen varaa siellä omassakin sisimmässä, tuli hiljaista. Erään sellaisen puheen jälkeen minulle osoitettiin käytännössä ovea - ei suoraan, mutta annettiin ymmärtää...

Totta kai voidaan väittää, että minä olin tuon srk:n kohdalla väärässä. Mieluummin istun seurakuntaopin kohdalla vinksallaan olevan seurakunnan tilaisuudessa, jos siellä on esillä evankeliumi kuin lakihenkisessä oikeampioppisessa srk:ssa, jossa ahdistuu evankeliumin puutteeseen.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 3893
  • Matkalla
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #21 : 15.11.13 - klo:18:16 »
Sellainen yhteisö on vielä siedettävä, missä johtajistolla on riittävän nöyrä asenne ottaakseen vastaan myös kritiikkiä. Kovin harvassa taitavat olla.

Sellainen yhteisö, jossa etsitään totuutta ja ojentaudutaan sen mukaan, on hyvä löytö, vaikka oppi olisi miten pielessä tahansa.
Sellainen aidosti totuuteen pyrkivä srk ei voi olla kauan aikaa ainakaan paljon pielessä.

Samoin kuin ihmisten pyhityksen suhteen, myös seurakuntien suhteen taitaa päteä sellainen ikävämpi juttu: Jumala ei pyhitä siinä järjestyksessä kuin mitä ihmiset tahtoisivat.



(korjattu sekava lause)
« Viimeksi muokattu: 15.11.13 - klo:18:45 kirjoittanut KnutL »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5211
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #22 : 15.11.13 - klo:18:38 »
Mieluummin istun seurakuntaopin kohdalla vinksallaan olevan seurakunnan tilaisuudessa, jos siellä on esillä evankeliumi kuin lakihenkisessä oikeampioppisessa srk:ssa, jossa ahdistuu evankeliumin puutteeseen.

Presidentti Kekkonen sanoi aikoinaan, että jos jonkin asian pitää olla rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka.

Tästä sanoisin, että asia on toisinpäin. "Sisäpolitiikan" tulee olla ykkösasia. Tässä tapauksessa se tarkoittaa kristinuskon ydintä, joka on sana rististä.

Paavali kirjoitti korittolaisille että "olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna." Jos tästä sanomasta lähdetään "eteenpäin" johonkin suurempaan ja parempaan, mennään aina hakoteille. Monessa seurakunnassa on menty, sana rististä on monen mielestä liian vähän.
« Viimeksi muokattu: 15.11.13 - klo:18:40 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Charlotte

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #23 : 15.11.13 - klo:19:02 »
Jossain pienessä itsenäisessä seurakunnassa voi olla haittapuolena se, että jos siellä on pastorina tai johtajana esim. joku luonteeltaan erittäin "vahva" ihminen, jolla on jotain pahoja vinoumia asioiden suhteen. Jotkut vahvat johtajapersoonat pystyvät vetämään asioita minne haluaa, eikä moni uskalla nousta vastustamaan.

Vai onko sellaisessa tilanteessa alunperinkin käynyt niin, että "vakka kantensa valitsee".


Lydia

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #24 : 15.11.13 - klo:19:03 »
Seurakuntiin on saattanut tulla asioita joita on vaikea sulattaa ja joka karkoittaa väkeä. Ylistyssessiot ovat eräs jonka voin mainita esimerkkinä. Miten se tänne rantautuikin? Hoetaan muutamaa sanaa, seurakunnan edessä huojuu muutama lahjakas laulaja ja soittaja jotta päästäisiin ylistyksen ilmapiiriin.

Seurakunnan kaitsijat ja opettajat ovat todella vastuullisella paikalla.
« Viimeksi muokattu: 15.11.13 - klo:19:05 kirjoittanut Lydia »

Charlotte

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #25 : 15.11.13 - klo:19:09 »
Minä olen myös täysin väsynyt kaikkiin ylistystouhuihin. Onneksi nykyisessä seurakunnassa en ole (ainakaan vielä) törmännyt siihen.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 3893
  • Matkalla
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #26 : 15.11.13 - klo:19:11 »
Jossain pienessä itsenäisessä seurakunnassa voi olla haittapuolena se, että jos siellä on pastorina tai johtajana esim. joku luonteeltaan erittäin "vahva" ihminen, jolla on jotain pahoja vinoumia asioiden suhteen. Jotkut vahvat johtajapersoonat pystyvät vetämään asioita minne haluaa, eikä moni uskalla nousta vastustamaan.
Valitettavasti tuo pätee isoonkin seurakuntaan tai mihin tahansa yhteisöön.

Lainaus
Vai onko sellaisessa tilanteessa alunperinkin käynyt niin, että "vakka kantensa valitsee".

Tämä on sydäntä särkevä ajatus.
Joskus pohdin tätä useasti erään seurakunnan kohdalla.
Kapinoin Jumalaa vastaan ja ihmettelin miksi hän sallii jonkun henkilön tulla pilaamaan srk:n asioita.
Tuollainen vakka-ja kansityyppinen ajatus tuli sitten mieleen todennäköisempänä vaihtoehtona.

Charlotte

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #27 : 15.11.13 - klo:19:19 »

Vai onko sellaisessa tilanteessa alunperinkin käynyt niin, että "vakka kantensa valitsee".

Tämä on sydäntä särkevä ajatus.
Joskus pohdin tätä useasti erään seurakunnan kohdalla.
Kapinoin Jumalaa vastaan ja ihmettelin miksi hän sallii jonkun henkilön tulla pilaamaan srk:n asioita.
Tuollainen vakka-ja kansityyppinen ajatus tuli sitten mieleen todennäköisempänä vaihtoehtona.

Ajattelin tuossa sitä tilannetta, että kun uskova menee johonkin tiettyyn seurakuntaan.

Sitten on tietysti monimutkaisempi tilanne, että jos joku uusi pastori/johtaja tms. tulee seurakuntaan. Siinä ei taida tavallisella seurakuntalaisella olla paljoa valtaa asiaan.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5211
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #28 : 15.11.13 - klo:20:23 »
Seurakuntiin on saattanut tulla asioita joita on vaikea sulattaa ja joka karkoittaa väkeä. Ylistyssessiot ovat eräs jonka voin mainita esimerkkinä. Miten se tänne rantautuikin? Hoetaan muutamaa sanaa, seurakunnan edessä huojuu muutama lahjakas laulaja ja soittaja jotta päästäisiin ylistyksen ilmapiiriin.

Seurakunnan kaitsijat ja opettajat ovat todella vastuullisella paikalla.

Ylistysopilla on pitkä perinne. Voi olla, että sen juuret menevät paljon kauemmaksi, mutta Suomessa se alkoi nähtävästi joidenkin kirjojen kautta. Olen jonkin verran tutkinut asiaa ja minulle on kerääntynyt aika paljon lukemistoa siltä alueelta.

Ensimmäinen kirja (hyllyssäni) on Kiitoskirjat (Päivä Oy, 1977), johon on koottu kaksi kirjaa: Kiitä sittenkin ja Kiitoksen voima. Kummassakin kirjassa jäljet jotavat tietenkin Amerikkaan ja jopa toisen maailmansodan aikoihin.

Ajallisesti seuraava kirjani on Ylistyksen kautta Jumalan läsnäoloon (Lähetysnuoret ry, 1982).

Seuraava kirja on Ylistys, usko toiminnassa (Uskon sanan kustannus, 1987).

Sitten seuraa Ylistys tuo herätyksen, Uskon sanan kustannus, 1988).

Seuraava on Vapauttava ylistys, Aika Oy, 2000).

Seuraava on Juhli Kuninkaan pöydässä, Michael Howard, (Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus, 2002).

Viimeksimainittu ei käsittele ylistystä muuta kuin ohimennen. Otan siitä näytteen:
"Uskovan on mahdotonta tulla Herran todelliseen läsnäoloon ilman että hän uhraa ylistyksen, palvonnan, rukouksen ja esirukouksen uhreja. Ennen kaikkea, emme voi viettää ehtoollisen juhlaa tehokkaasti ja Jumalan sydäntä tyydyttävällä tavalla ellei ehtoollisen viettoon liity kiinteästi tällainen Jumalalle omistautuminen."

On vielä muitakin kirjoja, mutta ne eivät ole juuri nyt tässä käsillä, mutta jo edellisten kirjojen nimistäkin voi tehdä johtopäätöksiä.

Varsin erikoista on se, että helluntaiherätys otti tällaiseen ylistykseen kielteisen asenteen, mutta sittemmin se tuli h-herätykseenkin ikäänkuin mutkan kautta. Nyt ei ole montakaan seurakuntaa, jota tämä ylistysharha ei olisi koskettanut. Sain hiljattain vihiä siitä, että jossakin se on vasta alullaan.

Vaikka seurakunnissa on johtajia niin, että päät kolisee, niin ei löydy juurikaan niitä johtajia, jotka sanoisivat selvästi, että kyseessä on vakava harhaoppi. Ylistyksellä yritetään vetää Jumalan suosio ja hyväksyntä "alas". Eihän se ole mitään muuta kuin omavanhurskautta. Jumala hyväksyy meidät ainoastaan Jeesuksen uhrin tähden. Hengellisillä harrastuksilla ei voi ansaita Jumalan suosiota.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Saldo

  • Vieras
Vs: Seurakunnaton, helvettiinkö
« Vastaus #29 : 15.11.13 - klo:20:50 »
Sellainen yhteisö, jossa etsitään totuutta ja ojentaudutaan sen mukaan, on hyvä löytö, vaikka oppi olisi miten pielessä tahansa.
Sellainen aidosti totuuteen pyrkivä srk ei voi olla kauan aikaa ainakaan paljon pielessä.

Samoin kuin ihmisten pyhityksen suhteen, myös seurakuntien suhteen taitaa päteä sellainen ikävämpi juttu: Jumala ei pyhitä siinä järjestyksessä kuin mitä ihmiset tahtoisivat.



(korjattu sekava lause)

Vaikkei pyhitys olekkaan tämän alotuksen teema, niin hyvä vain tämän verran ottaa esille, niinkuin mitä tahansa.

Ei ole muuta kuin totuus ja varsinkin Totuus. Jälkimmäiseen voidaan pyrkiä tietoisesti. Yleensä totuus ja totta, on perusvaatimus kaikessa. En usko, että kukaan tietoisesti pyrkii pois kummastakaan, vaan on aina, ainakin omasta mielestään, totuuksille altistettu. Kuitenkaan Totuus, mihin Pyhä Henki vain voi uskovan johdattaa on saavutettavissa pala kerrallaan ja se periaatteessa tapahtuu ilman omaa ponnistelua. Pyrkiminen  pyhitykseen myös on halua tulla Jumalan 'autetuksi', koska omat ponnistelut eivät johda mihinkään todelliseen.

 Seurakunnan halu on yksilöiden halu, jonka Pyhä Henki synnyttää ja se leviää yhdestä toiseen, niin, että "he olivat yksimieilisiä" ja "yksi sydän". Eli meidän huolenaiheemme on oma tila, joka synnyttää toisessa saman tilan. Oikea suhtautuminen ei ole epäkohtien poimimista vaan oikeaan yhtymistä. Väärään ei pidä yhtyä eikä väärää pidä kannattaa. Joskus se on vain vaikenemista, joka johtuu sisäisestä epämukavuudesta. Oikeilla asioilla ja painotuksilla on nostetta 'siipien' alla. Muut asiat, oli ihmisestä tai syvyydestä ja näyttivät ne kuinka hyviltä lavalla eläytymisiltä, eivät omaa taivaallista nostetta. Ne lentävät niin kauan kuin esilaulajat, esimerkiksi, 'räpytellä' jaksaa.

Tätä olen kokenut paikallisseurakunnassa, joka on sulattanut voimakkaat tahtojat ja dominoivat luonteet yhteen inhimillisesti 'heikompien esiintyjien' kanssa.