Mitä oletat edellä mainitsemieni Paavalin ja Johanneksen määritelmien siis oikeasti tarkoittavan?
Niissähän on hyvin selväsanaiset määritykset vääristä opettajista.
Vastasin jo tähän kysymykseen viesteissä 9 ja 11.
Ymmärrän sillä tavalla, että vääristellysti Jumalan Sanaa opettavat eivät ole vaara uskoville,
jotka rukoilevat Pyhän Hengen viisautta Raamattua lukiessaan.
Silloin he tietävät heti, mikä opetus on Jumalan mielen vastaista.
Tämän asian sanoo mm. edellä mainitsemani kohta:
"Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta;
ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä." (1. Joh. 2: 26-27).
Vaikka harhaopettajiksi nimitettyjä henkilöitä on, eivät he voi siis vierottaa uskovia oikeasta opetuksesta. Vaarallisempia he ovat uskosta osattomille ja etsijöille.
Edelleen olen sitä mieltä, että kovin herkästi ei kannata julistaa ketään Jeesusta Herrakseen tunnustavaa harhaopin opettajaksi.
Jos kokee rukouksessa ja Hengessä jonkun opettavan väärin, opetusta ei tietenkään kannata uskoa ja siitä voi varoittaa ko. henkilöä itseään.
Mutta aika suureksi korottavat ne uskovat itsensä, jotka määrittelevät esim. Niilo Ylivainion ja Markku Koiviston harhaopettajiksi.
Uskova opettaja voi erehtyä jossakin asiassa, mutta koko ihmisen arvioiminen jopa antikristuksen kaltaiseksi on vaarallista.