Herran Jeesuksen toista tulemusta edeltää kova omavanhurskauden esittelemisen aika, jossa monet luulevat olevansa vanhurskaita ja Hengellä täyttyneitä, mutta pettävät itsensä. Seurakunnissa kerskataan enemmän seurakunnan teoista, kokouksista, kokemuksista, puhujista jne. kuin että Herrasta itsestään. Paavali kehotti Kristuksen omia kerskaamaan yksin Herrasta, sillä Herra ei kunniaansa jaa.
Olenkin ajatellut, että ne joilta neitsyeiden vertauksessa "öljy" puuttui, puuttui Kristuksen tunteminen Pyhässä Hengessä - eli todellinen pelastuksen ja armon ymmärtäminen syntisinä ihmisinä, jossa vain Kristuksen ansio jää yksin kaiken ylle.
Ihminen on silloin puettu Kristukseen, koska hän kerskaa yksin Herrasta - eikä luota lihaan, uskonnollisuuteen, näennäiseen oikeaoppisuuteensa, armolahjoihinsa - eikä mihinkään muuhun kuin yksin Kristuksen voittoon ja rakkauteen."Alastomuutemme peitoksi ei kelpaa muu kuin Kristuksen vanhurskaus.
Kaikki muu pimittää Kristuksen.
Emme näe häntä oikein viheliäisten omavanhurskaiden riepujemme läpi.
Emme tunne häntä sellaisena kuin hän on.
Odotamme usein hänen auttavan meitä paremmiksi. Ei hän sellaiseen suostu. Hän on tullut pelastamaan ihmisiä. Hän on Vapahtaja. Hänen nimensä on Jeesus. Hän ei ole pelkkä palokuntalainen sammuttamassa pieniä syyllisyyden liekkejämme. Hän ei ole tullut auttamaan meitä taivaaseen, koska autettavat ovat täysin pilalle menneitä. Näin ei meitä voi auttaa.
Synnin ruumista ei voi auttaa eikä parantaa. Meitä, meidän sisintämme, ei voi mitenkään saada Herralle otolliseksi. Se osaa vain tehdä syntiä. Olemme auttamattomassa, parantumattomassa tilassa. Herralla ei ole turmeltuneelle luonnollemme muuta paikkaa kuin ristinpuu. Sen parempi, mitä pikimmin tajuamme tilamme.
Mitä äkimmin sen näemme, sitä nopeammin alamme nähdä Kristuksen oikeassa valossa."
lähde:
http://www.sanaveli.com/opetusluentoja/luennot_31-45/tekstit_31-45/38_tarkeinta_on_Kristuksen_tunteminen.pdf