Kun laitoin haun tuosta laulusta, tuli vastaan tällainen sivu ja teksti
ja minusta siinä oli niin ihanaa sanomaa, että laitanpa sen tännekin:
Lähde:
http://www.heikkiandelin.com/arkisto6.htmlKevät on kylvön aikaa.
Istutin sipulit riviin, vaihdoin mansikantaimille mullan, kylvin tillit,salaatit ja varhaisperunan.
Ihminen kylvää, mutta Jumala antaa kasvun.
Kylväjä kylvää siinä toivossa, että kerran tulee päivä, jolloin kylvö tuottaa sadon.
Usein kylväjällä on jo mielessään kaunis sato, vaikka elämän arki tuokin sen ikään kuin riisuttuna näkyviin.
Rikkaruohot, nokkoset ja ohdakkeet ryöstävät ravinnon ja riistävät valon.
Ihminen kylvää sanoja.
Ei ole lainkaan sama, millä sanoilla lapsiamme ohjaamme tai mitä kanssamatkaajille puhumme.
Viha, epäluulo, kauna ja katkeruus tuhoavat elämän, kun taas hyvät, lohduttavat ja rohkaisevat sanat tuovat elämää.
Voi sitä, joka lähimmäistään kiroaa, sillä Jumala näkee ja vanhurskaasti mittaa sadon.
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, toteaa Raamattu.
Autuas on hän, joka puhuu lähimmäisestään hyviä sanoja, ja jonka huulilla asuu lohdutus.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat hänen askeleillaan ja hän on oleva kuin
runsaasti kasteltu puutarha täynnänsä kauniita kukkasia.
Raamatussa on Psalmi, jossa kirjoittaja matkalaulussa toteaa suuren ja pyhän totuuden.
"Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kunkylvösiemenen vievät;
he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat." Ps. 126:5-6
Miksi itkien?
Joskus on niin, että kylvetään alhaisuudessa ja heikkouden alla ikään kuin viimeiset
siemenet. Taivas on tumma ja myrsky taittaa puunlatvoja.
Huoli huomisesta voi puristaa kyyneleet kylväjän silmiin.
Syyttäjä kulkee sivulla pilkaten ja virheet lukien.
Siinä vaskitaivaan alla kylväjä kulkee ja hiljaa rukoilee Luojaa siunaamaan maahan laitetut jyvät.
Kun kysymyksessä on Jumalan Sanan kylväminen, niin ajallisten – näkyvien ja näkymättömien – valjaiden puristus kylväjän harteilla on vielä todellisempaa.
Mutta Jumala näkee kylväjän.
Hän valvoo oman Sanansa ja kyynelin kylvetty saa nostaa vartensa mustasta mullasta.
Kun kerran taivaassa kylväjä näkee ja täysin ymmärtää sen, mikä tänään on salattua,
niin varmaa on riemu ja ja ikuinen ilo.
Matkan vaivat ovat ikuisesti ohi, ja kyyneleet on pyyhitty pois.
Siunaan sinua kylväjä.
Kestä vielä hetki.
Ole urhea, äläkä jätä työtäsi kesken.
Siunaus, joka sinua odottaa, on valtava.
Se on täyden sadon juhla kirkkaudessa, Jeesuksen maassa.
Sana opettaa meitä kylvämään runsaasti saadaksemme runsaan sadon.
Herra Jeesus sinun vakkasi siunatkoon ja täyttäköön sen niillä jyvillä, jotka kantavat ikuisuuteen!
