Käsitykseni lapsen uskosta on kutakuinkin samanlainen kuin Puolimatkalla. Eli lapsella on luontainen usko Jumalaan noin 10-vuotiaaksi. Näin oli myös itselläni.
Jeesus nostaa lapsen uskon malliksi myös muille (Matt. 18:3-6). Erityisesti on syytä painaa mieleen jae 6, jossa Jeesus sanoo:
"joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."
Siis aika rankkaa puhetta, lapsen usko on kuitenkin tosiasia.