Tasapuolisuuden vuoksi nostan kuitenkin esille sen faktan, että piispa Jolkkosella oli piispainkokouksen avauspuheessaan varsin väkevää otetta. Hän lainasi Bonhoefferia ja antoi ajattelemisen aihetta. Oikeasti tuossa puheessa oli sellaista mistä tällainen jääräkin sai otetuksi kiinni. Se on kiitosaihe tässä ajassa.
Otan pitkähkön lainauksen puheen loppupuolelta. Kannattaa lukea ajatuksella:
"Hyvät asiat voivat kuitenkin kapeutua ja vääristyä. Näin kävi pian myös reformaatiossa. Yhdeksi reformaation perusongelmaksi muodostui Jumalan armon ja ihmisen hyvien tekojen suhde. Jos kaikki perustuu yksin Jumalan armoon eikä ihmisen teoilla ole pelastuksen kannalta mitään merkitystä, miksi ylipäätään pyrkiä hyvään ja nähdä vaivaa. Miksi kilvoitella ja pyrkiä pyhään elämään uskon harjoituksessa ja rakkauden palveluksessa?
Teoriassa tämä kyllä onnistuttiin ratkaisemaan hienosyisillä erotteluilla, mutta käytännössä ajatus armosta antoi usein alibin hengelliselle välinpitämättömyydelle ja eettiselle leväperäisyydelle. Teologisesti sanottuna vanhurskauttamisen ja pyhityksen yhteys katkesi. Tämän muutoksen voi huomata jo Lutherin Ison katekismuksen esipuheesta. Siinä Luther ei enää arvostele paavin kannattajia ansiouskonnollisuudesta, vaan ojentaa omiaan hengellisestä välinpitämättömyydestä. Hän näkee paljon vaivaa oikaistakseen sen virheellisen käsityksen, että Jumala armo vapauttaisi kristityt pois rukouksesta, messusta ja lähimmäisenrakkaudesta. Kunniansa saavat kuulla myös piispat.
Omana aikanamme samasta dilemmasta on puhunut terävästi natsien hampaisiin joutunut luterilainen teologi Dietrich Boenhoeffer. Hän kutsui tätä ”halvan armon” ongelmaksi. Hänen mukaansa halpa armo on armoa ilman Kristusta ja ilman hänen seuraamistaan, ilman kuuliaisuutta hänen tahdolleen. Teoksessaan Nachfolge hän kirjoittaa:
”Halpa armo on kirkkomme verivihollinen. Käymme tänä päivänä taistelua kalliista armosta. Halpa armo on armoa alennusmyyntitavarana, pilkkahintaan tarjottuna anteeksiantamuksena, halpahintaisena lohdutuksena […] Tällaisessa kirkossa maailma löytää halvan verhon synneilleen, joita se ei kadu ja joista se vielä vähemmän toivoo vapautuvansa. Sen tähden halpa armo merkitsee Jumalan elävän sanan kieltämistä, Jumalan Sanan ihmiseksi tulemisen kieltämistä.”
Bonhoeffer jatkaa: ”Halpaa armoa on anteeksiantamuksen saarna ilman katumusta, kaste ilman kirkkokuria, ehtoollinen ilman synnintunnustusta, synninpäästö ilman henkilökohtaista rippiä. Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista, armoa ilman ristiä, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta Kristusta.”
Bonhoeffer ei ole moralisti eikä tarjoa lääkkeeksi Jumalan lakia, vaan ”kalliin armon”. Se on armoa, joka ei ole itsestään selvyys vaan lahja. Ideologian tai järjestelmän sijasta se perustuu persoonaan, Jeesuksen Kristukseen: ”Kallis armo on evankeliumia, jota on yhä uudelleen etsittävä, lahja, jota on pyydettävä, ovi, jolle on kolkutettava. Se on kallista, koska se kutsuu seuraamaan. Se on armoa, koska se kutsuu seuraamaan Jeesusta Kristusta. Se on kallista, koska se maksaa ihmiselle elämän, se on armoa, koska se vasta lahjoittaa hänelle elämän. Se on kallista, koska se tuomitsee synnin, ja armoa, koska se vanhurskauttaa syntisen. Kallista on armo ennen kaikkea siksi, että se on ollut kallista Jumalalle, että se on maksanut Jumalalle hänen Poikansa hengen.”
Bonhoefferin sanoihin tuo erityistä painavuutta se, että hän osoitti elämällään, mitä kuuliaisuus ja seuraaminen tarkoittaa. Natsit surmasivat hänet huhtikuussa 1945.
Hyvät piispainkokouksen jäsenet. Toivon, että reformaation merkkivuosi antaa meille mahdollisuuden pohtia syvällisemmin, mitä Jumalan armo on, mihin se meidät vapauttaa ja mihin se meitä kutsuu ja haastaa."
Lainaus on Kuopion hiippakunnan nettisivuilta ja alleviivaukset ovat minun tekemiäni.