Toimiiko kristitty väärin?

[sininen]

Vapaa-aika. Tässä räikeimmät esimerkit. Entä jos kristitty harrastaa joogaa ilman mantroja? Entä jos joku saa lahjakortin ja haluaa sitä kautta kokeilla reikihoitoa? (mistä ne "parantavat" voimat on peräisin?) entä jos vaikkapa serkun tuttu on näkijä, joka käyttää "lahjojaan" hyvään? Entä jos teininä pelasi usein spiritismiä etsiäkseen jännitystä? (kun ei tiennyt tekonsa merkitystä) Mitä jos otti tatuoinnin, tapahtunutta ei voi enää muuttaa. Tällaiset kysymykset mietityttää.

[Paulus]

Vapaa-aika. Tässä räikeimmät esimerkit. Entä jos kristitty harrastaa joogaa ilman mantroja? Entä jos joku saa lahjakortin ja haluaa sitä kautta kokeilla reikihoitoa? (mistä ne "parantavat" voimat on peräisin?) entä jos vaikkapa serkun tuttu on näkijä, joka käyttää "lahjojaan" hyvään? Entä jos teininä pelasi usein spiritismiä etsiäkseen jännitystä? Mitä jos otti tatuoinnin, sitä on enää myöhäistä katua. Tällaiset kysymykset mietityttää.

Jos sanon, että nuo asiat ovat vaarallisia, niin se ei välttämättä vakuuta ketään. Olen kuitenkin vuosien mittaan koonnut näistä asioista lehtileikkeitä, joissa ihmiset itse kertovat kokemuksistaan. Tietoa on kyllä saatavana eri lähteistä. Muutamaa kirjaa voin suositella: Ingerlise Provstgard, Kauko-ohjattu, Päivä 1988, Leena Huima, Jumala peilissä, Karas-Sana 1989, Esko Halme, Operaatio Uusi aika, Ristin Voitto 1990.

Ehkä yksi parhaista kirjoista koskien joogaa on Dave Huntin kirja, Gurun kuolema, Karas-Sana 1979.

Täätä löytyy joitakin hyviä kirjoituksia myös noihin liittyen: http://ceta.nettisivu.org

[Pökkelö]

Komppaan Paulusta. Noista on syytä pysyä erossa, vaikka jooga on tullut ainakin kirkkoon joissakin paikoissa.

Nuoruuden kokeilut ja tatuointi ovat mennyttä elämää, jotka Jeesuksen veri on puhdistanut.

[sininen]

Muokkasin hiukan aloitusviestiä, kiireessä kun sen kirjoitin. Ingerlise Provstgard, Kauko-ohjattu kirja löytyy omasta hyllystä. Se on hyvä kirja, kertoo todellisista asioista ja päähenkilö pelastui.

[Paulus]

Gurun kuolemaa saa vielä kohtuulliseen hintaan antikvaareista. Se on mielestäni yksi peruteos, jossa kerrotaan itämaisten uskomusten taustoista, jotka täällä länsimaissa ovat täysin hämärän peitossa. Ja mikä yllättävintä, kirjasta paljastuu myös asioita, jotka ovat ilmaantuneet myös kristillisiin seurakuntiin ja joiden alkuperää ei lainkaan tunneta.

Alla pari huonoa kuvaa kirjan etu- ja takakannesta.

[Mice]

Joskus on sitten niinkin, että joillekin sanoille annetaan tietynlaisia merkityksiä, mitä ne eivät itsessään pidä sisällään.
Yksi sellainen sana on meditointi. En käytä sitä sanaa, koska siihen liitetään itämaiset uskomukset joogalentäjineen jne. mutta se sanan sisältö ei ole itsessään mitenkään antikristillinen. Meidän kulttuurissa se on vääristynyt, mutta esim. englanninkielessä se on ihan raamatullinen ilmaisu.

King James: I will meditate also of all thy work, and talk of thy doings.
33/38:  Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.

Mielestäni sanan mietiskely ja tutkistelu ei ole väärin.
Tämän viestin ideana on se, että joskus "itämaista" ja vierasta nähdään sielläkin missä sitä ei ole.

Aloituspostauksesta mieleeni jäi soimaan sana vapaa-aika. Sen kanssa itselläni olisi ainakin miettimistä. Miten sen kulutan ja jos koen tarpeelliseksi ottaa vapaata uskonelämästä, niin mikä on pielessä.

[Paulus]

Aloituspostauksesta mieleeni jäi soimaan sana vapaa-aika. Sen kanssa itselläni olisi ainakin miettimistä. Miten sen kulutan ja jos koen tarpeelliseksi ottaa vapaata uskonelämästä, niin mikä on pielessä.

Tuo vapaa-aika on käsitteenä ogelmallinen. Kun takana on yli 30 vuotta yrittäjäkokemusta, niin koko käsite on hämärtynyt. Yrittäjänä oleminen on tavallaan samanlaista kuin uskossa oleminen. Pohjimmiltaan kummastakaan ei voi oikeasti irtautua. Uskova on nukkuessaankin uskova, samoin yrittäjä on yrittäjä 24/7. Kumpikin asia on sillä tavalla "jämähtänyt" päälle, että jotain siitä on aina havaittavissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ulkopuolinen voisi sen aina nähdä.

[Taisto]

Vapaa-aika. Tässä räikeimmät esimerkit. Entä jos kristitty harrastaa joogaa ilman mantroja? Entä jos joku saa lahjakortin ja haluaa sitä kautta kokeilla reikihoitoa? (mistä ne "parantavat" voimat on peräisin?) entä jos vaikkapa serkun tuttu on näkijä, joka käyttää "lahjojaan" hyvään? Entä jos teininä pelasi usein spiritismiä etsiäkseen jännitystä? (kun ei tiennyt tekonsa merkitystä) Mitä jos otti tatuoinnin, tapahtunutta ei voi enää muuttaa. Tällaiset kysymykset mietityttää.

Tatuointi jää kyllä pysyväksi, jos sellaisen on (hölmöydessään, mielestäni)
ottanut.

Mutta entä nuo henkisemmät asiat, joihin osallistuu; jääkö niistäkin jäljet
ihmiseen, ja jos jää niin ovatko ne jäljet pysyviä?

Teot voi saada anteeksi, mutta joutuuko uskova kuitenkin kantamaan
niiden seuraukset? Tehtyä kun ei saa tekemättömäksi.

Vai saako tehdyn kuitenkin tekemättömäksi, jossakin mielessä,
miten pitäisi tukita Daavidin sanat (Psalmissa 103):
"Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan...
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme."

[sininen]

Niin, surullinen tosiasia on että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Minuun ainakin jäi henkisellä tasolla jäljet siitä, mitä on tullut tehtyä. Tärkeintä on kuitenkin katumus. Juuri tänään löysin antikvariaatista kirjan Gurun kuolema. Mielenkiinnolla aloitin sen lukemisen.

[Paulus]

Vapaa-aika. Tässä räikeimmät esimerkit. Entä jos kristitty harrastaa joogaa ilman mantroja? Entä jos joku saa lahjakortin ja haluaa sitä kautta kokeilla reikihoitoa? (mistä ne "parantavat" voimat on peräisin?) entä jos vaikkapa serkun tuttu on näkijä, joka käyttää "lahjojaan" hyvään? Entä jos teininä pelasi usein spiritismiä etsiäkseen jännitystä? (kun ei tiennyt tekonsa merkitystä) Mitä jos otti tatuoinnin, tapahtunutta ei voi enää muuttaa. Tällaiset kysymykset mietityttää.

Tatuointi jää kyllä pysyväksi, jos sellaisen on (hölmöydessään, mielestäni)
ottanut.

Tänään oli sanomalehti Keskisuomalaisessa juttu 43-vuotiaasta naisesta, joka on elänyt räväkkää elämää. Räväkkyyden näki jo tatuoidusta naamasta, halkaistusta kielestä ja suipennetuista korvista. Tuli mieleen, että noista toimenpiteistä saattaa tulla vielä iso harmi myöhemmällä iällä. Onko oikein, että yhteiskunta maksaa viulut hoidoista, joihin nämä asiat myöhemmin todennäköisesti johtavat?

Ajattelen niin, että itselleenkään ei saisi tehdä, mitä mieleen juolahtaa. Mielestäni kaikki ei-tarpeelliset piirrokset ja leikkelyt tulisi kriminalisoida ainakin kaulasta ylöspäin.