Aloitan uuden keskustelua asiasta, jota Pienviljelijä toisaalla sivusi. Saattaa olla, että tästä käydään keskustelua jo muualla ja tämän voi siinä tapauksessa poistaa tai siirtää samaan keskusteluun.
Kurkkasin tänne ja huomasin että ihmisethän syö päivällä ruokaa..kiitos, oli minulla makaroonilaatikkoa jääkaapssa ja sitä nyt mussutan päärynäsiiderin kanssa.
Hehhhee, arkiset asiat yhdistävät, hyvä aloittaa keskustelu vaikka näin ennenkuin oppiriitoihin päädytään.
Mielestäni on hyväksi puhua myös arkisista asioista, mutta ykkösaiheen tulisi kristillisellä foorumilla olla hengellisissä kysymyksissä. Ja näinhän on selvästi täällä ollutkin.
Mutta mistä johtuu, että usein ajaudutaan erimielisyyksiin ja riitoihin, jotka usein (pääsääntöisesti) tuhoavat koko yrityksen? Jaakobkin pohti tätä kysymystä (Jaak. 4. luku). Jo pitkälti yli 15 vuoden kokemuksella kristillisistä foorumeista olen saanut sen käsityksen, että syyt ongelmiin ovat kutakuinkin samat kaikissa tapauksissa ja koskevat myös seurakuntia ja pienempiä yhteisöjä. Ne selittävät myös kristikunnan pirstoutumisen.
Yleisin syy on nähdäkseni siinä, että liian monilta puuttuu rakkaus totuuteen. Sen pitäisi merkitä sitä, että jokaisen tulisi ymmärtää, että itsekin voi olla jossain asiassa väärässä ja että jatkuvasti on valmis tarkistamaan käsityksiään. Seurakunnissa asia menee siten, että muotoillaan "virallinen" käsitys (=oppi) ja tehdään se kirjallisesti ja "kaikki me uskomme" samalla tavalla. Pienemmissä yhteisöissä vierastetaan tätä virallisuutta ja asia ratkaistaan siten, että aletaan seurata opettajia, joilla on yhdestä ja toisesta asiasta kirkkaampi valo tai ainakin kuvitellaan heillä olevan. Useinkaan kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että heillä olisi enemmän totuutta, vaan saattaa olla enemmänkin kysymys siitä, että he ovat vaan "luotettavan tuntuisia" persoonallisuuksia ja sopivat siten keulakuviksi.
Surullista tässä on se, että vuosikymmenien saatossa kaikki erehtyvät, toiset enemmän, toiset vähemmän, mutta tätä ei tiedosteta. Siksi opillisia kysymyksiä ei saisi painaa maton alle, vaan keskusteluprosessin tulisi olla jatkuvaa. Joidenkin mielestä tällaista ei tarvita lainkaan, koska meillä on Raamattu, heidän mielestään tällainen asioiden käsittely johtaa riitoihin. Väitän kuitenkin, että Raamattua luetaan (lähes kaikkialla) omien ennakkokäsitysten pohjalta ja niiden tukemiseksi.
Ihanteena voidaan pitää Berean juutalaisia, jotka joka päivä tutkivat kirjoituksia, oliko asia niin (Ap. t. 17:11). Evankeliumin puhtaus on joka hetki vaarassa.
- - -
Jatkan vielä tätä pohdintaa. Onko nyt niin, että seurakunnan ongelma on
demokratia? Sillä tarkoitan sitä, että enemmistö muodostaa käsityksen erilaisista kysymyksistä ja se vakiintuu aikaa myöten opiksi, joita nämä "kellokkaat" pyrkivät sitten toistamaan riittävän usein. Ja vähitellen ko. yhteisö alkaa harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ajatella samoin.
Edellisen vastapainoksi tulisi saada
teokratia, eli juuri se malli, mitä berean juutalaiset edustivat.