Kerran pelastettu, aina pelastettu

[Oloneuvos]

Törmäsin sattumalta (jos sattumia ylipäätään on) noin kuukausi sitten foorumille, jonka opetuksiin tykästyin raittiin oloisina. Muutama päivä sitten sain 'kylmää vettä niskaani', kun luin foorumin sivulta opetusta pelastuksesta, jota uskoon tullut ei voi menettää.Kerran pelastettu on aina pelastettu.

Tahdon ottaa tämän opetuksen keskustelun aiheeksi ja räknättäväksi. En löytänyt tällä nimikkeellä aikaisemmin tehtyä aloitusta -joka ei tietenkään merkitse vielä sitä, etteikö asiaa olisi täällä käsitelty.

Olen ollut uskossa Jeesukseen Kristukseen jo pitkään ja kuullut matkan varrella useita kertoja kyseistä opetusta. Ainakin Campus Crusade for Christin (vuodesta 1989 Agape Europe) omaksumiin oppeihin se kuuluu ja Kansan Raamattuseuran piirissä vaikuttanut rovasti Kalevi Lehtinen sitä opetti. Opetuksen tueksi on otettu useita raamatunkohtia, esimerkiksi Roomalaiskirjeen luvusta kahdeksan.

Mielestäni "kerran pelastettu, aina pelastettu-oppi" ei perustu Raamatun kokonaisvaltaiseen ilmoitukseen vaikka sen tueksi monia sananpaikkoja esitetäänkin. On totta, että Jumala ei hylkää ihmistä, mutta se ei sulje pois tosiasiaa, että ihminen voi hylätä Jumalan. En tarkoita nyt syvääkään lankeemuksen tilaa, johon ihminen voi syntielämänsä seurauksena vaipua (sieltäkin Herra nostaa ylös), vaan määrätietoista ja päättäväistä Jumalasta ja Hänen armostaan pois kääntymistä. Minä en osaa arvioida ja sanoa, missä kulkee raja jonka ylityksen jälkeen ei ole paluuta -Jumala tietää sen- mutta olen ymmärtänyt sellaisen rajan olevan olemassa. Eesausta sanotaan, ettei hän löytänyt sijaa mielenmuutokselle, vaikka kyynelin sitä pyysi (Hebr. 12:17).

Jeesus kantoi huolta omistaan ja heidän selviytymisestä lopunajan eksytyksissä. "Katsokaa ettei kukaan teitä eksytä...he eksyttävät monta" (Matt. 24:4, 5, 24). Jeesus puhuu tuossa, ei kaikelle kansalle vaan erikseen opetuslapsilleen. Uskova voidaan siis eksyttää. Paavali kirjoitti Timoteukselle: "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja" (1.Tim. 4:1). Uskosta voi luopua vain sellainen, jolla on ollut usko. Näitä raamatunpaikkoja on runsaasti, jotka mielestäni opettavat, että Jumalan lapsikin voi luopua lapseudestaan aivan kuten tässä ajassa lapsi voi kieltäytyä ottamasta vastaan vanhempiensa tarjoamaa tai jättämää perintöä.

Miten te muut palstalle kirjoittajat olette ymmärtäneet tämän asian?

[Mice]

En usko, etteikö pelastusta voisi menettää. Aina pitänyt sellaista kummallisena oppina.

[Paulus]

Olen kanssanne täsmälleen samaa mieltä. Kalevi Lehtinen opetti tätä oppia ja hän opetti myös, että laki on kumottu (näin opettaa myös Raamattumme v. 92 -käännös).

Kirjoitin toisaalla:

"Se, että Jeesus tuli täyttämään lain, ei suinkaan merkitse lain loppua kaikille ihmisille. Laki on kaikessa hirmuisuudessaan voimassa tänäänkin, mutta se koskee ainoastaan lain alaisia (Room. 3:19). Surullista, että edesmennyt Kalevi Lehtinenkin opetti, että laki on "tapettu, mitätöity ja kumottu" (Löytöretkellä, Päivä Oy 1999, sivu169). Ei Jeesus lakia kumonnut, vaan täytti sen. Kumoaminen ja täyttäminen ovat eri asioita, joita ei tule sekoittaa toisiinsa. Jos laki ei olisi enää voimassa, ketään ei voisi syyttää enää mistään."

Näyttää siltä, että yksi harha poikii lisäharhoja. Tuosta edellisestä kirjoitin Kalevi Lehtiselle, mutta luonnollisesti hän ei vastannut.

[Oloneuvos]

Surullista, että edesmennyt Kalevi Lehtinenkin opetti, että laki on "tapettu, mitätöity ja kumottu" (Löytöretkellä, Päivä Oy 1999, sivu169).

Tulin uskoon Tampereella 1971 Kalevi Lehtisen lukiessa otteita Raamatusta. Istuin Aleksanterin puistossa ja kuunnellessani sanaa "ilman ennakkovaroitusta" sydämessäni ymmärsin paitsi syntisyyteni myös Jeesuksen uhrin syntieni sovituksena. Sitä ei voi selittää, mutta tiesin syvällä sisimmässäni, että pelastus on "Kristus teissä". Tahdoin saada syntini anteeksi ja Hänen astuvan elämääni; Hän teki sen. Noin minä pelastuin ilman "syntisen rukousta" jonkin kaavan mukaan. Se oli autuas päivä, mutta kerroin sen tässä aasinsillaksi epäraittiisiin opetuksiin, joita viljellään ajassamme yhä laajemmin. Lain tekeminen mitättömäksi on eräs väärä opetus ja "syntisen rukous" pelastukseksi ilman parannuksen tekemistä samoin.

Sain olla puhumassa Lehtisen kanssa eräässä pienehkössä kokouksessa n. 20-30 vanhukselle hieman ennen hänen kuolemaansa (k.17.07.2011 ja minä tulin Lehtisen lukemien sananpaikkojen kautta uskoon täsmälleen 40 vuotta aikaisemmin 17.7.1971). Tuossa Karjalohjalla pidetyssä kokouksessa (25.5.2011) hän kertoi evankeliumia kuulijoille ja johdatti sen päätteeksi heidät rukoilemaan perässään syntisen rukouksen. Aamenen jälkeen Lehtinen sanoi kuulijakunnalle näin: "Jos rukoilit äskeisen rukouksen sydämestäsi niin olet nyt Jumalan lapsi!" No niin saattoi ollakin jonkun kohdalla (ja toivoin sen todeksi kaikkien kuulijoiden kohdalla), mutta jotain siinä oli sellaista, johon sydämeni ei yhtynyt. Taidan vierastan kaikkea kaavamaista rukousta opittuani puhumaan Herralle sydämeni asiat alusta alkaen omin sanoin. Tällä en tarkoita sanoa, etteikö kaavaakin noudattava rukous tulisi kuulluksi -tuleehan toki, kun sydämemme on rukouksessa mukana. Onkohan kuitenkin niin, että monet rukoilevat esimerkiksi "Isä meidän"-rukouksen tai lukevat "Herran siunauksen" ajattelematta sen syvällisemmin niiden sanoja.

[Paulus]

Tästä opimme sen, että Jumala voi käyttää niitäkin julistajia, jotka opettavat joissakin asioissa väärin. Loppujen lopuksi muunlaisia opettajia ei olekaan. Jaakob kirjoittaa, että monessa kohtaa me kaikki hairahdumme. Jotkut väärät opetukset ovat kuitenkin tuhoisampia kuin toiset, joten ketään ei pidä nostaa erehtymättömän asemaan, vaan kaikki pitää koetella. Ja on hyvä, jos erehtynyttä ojennetaan, olkoon sitten kuka hyvänsä. Se on palvelua.

"Suurien" julistajien väärä opetus on vaarallisempaa, koska heitä pidetään arvossa ja esimerkkeinä.

[Pökkelö]

Lehtisellä oli sormet pelissä minunkin pelastukseni suhteen. Sain hänen kasetteja uskovilta tutuilta kuunneltaviksi, ja veivät myös Raision missio kokoukseen.
Esirukouspyyntöjä oli lähetetty kyseiselle järjestölle puolestani.
Kalevi opetti ja Jumala veti. Lopputuloksena uskoontulo.
Tai tarkemminkin tulin pikenmminkin herätykseen , vaikka valtavan ilon koinkin.

Sana alkoi sen jälkeen satuttaa todella kovasti sydäntäni ja jouduin 10 vuodeksi lain alle.
Vasta sen jälkeen ylpeä syntinen sydän löysi Jumalan Armon.
Ihan kaikkeen en Kalevin kohdalla sano aamen. Jumalan käytössä mies oli, mutta hairahtui joissain kohden , kuten me kaikki muutkin.

[Oloneuvos]

Lehtisellä oli sormet pelissä minunkin pelastukseni suhteen. Sain hänen kasetteja uskovilta tutuilta kuunneltaviksi, ja veivät myös Raision missio kokoukseen.
Esirukouspyyntöjä oli lähetetty kyseiselle järjestölle puolestani.
Kalevi opetti ja Jumala veti. Lopputuloksena uskoontulo.
Tai tarkemminkin tulin pikenmminkin herätykseen , vaikka valtavan ilon koinkin.

Sana alkoi sen jälkeen satuttaa todella kovasti sydäntäni ja jouduin 10 vuodeksi lain alle.
Vasta sen jälkeen ylpeä syntinen sydän löysi Jumalan Armon.
Ihan kaikkeen en Kalevin kohdalla sano aamen. Jumalan käytössä mies oli, mutta hairahtui joissain kohden , kuten me kaikki muutkin.

Kiitos todistuksestasi.

Vanhetessaan Kalevi Lehtinen kuten Hilja Aaltonenkin houkuteltiin Nokia Mission puhujalavalle. Näyttihän se vakuuttavalta, kun nämä maassamme tunnustetut julistajat osallistuivat NM:n tilaisuuteen ja puhuivat siellä Markku Koiviston rinnalla. Kalevi kertoi Karjalohjalla 25.5.2011, että Suomessa oli meneillään suuri nuorisoherätys (käsittääkseni hän viittasi NM:n sisällä tapahtuvaan liikehdintään herätyksenä, johon hänet oli saatu uskomaan). Kalevi kuoli kesällä ennen kuin Markku Koivisto erotettiin perustamansa liikkeen johdosta 29.8.2011 syynä "seksuaalisten rajojen rikkominen". Hilja Aaltonen ei mennyt aivan yhtä sokeasti mukaan Nokia Mission harhoihin. Hän arvosteli puheessaan herätyksen pinnallisuutta ja äänekkyyttä. Ymmärrettävästi Hiljan puhe poistui nopeasti NM:n nettisivuilta, mutta monet (minäkin) ehtivät sen nähdä. Nyt Hiljakin on poissa eikä sitä herätystä tullut hänen eläessään, josta "Herra oli hänelle kertonut".

Yllä olevan kirjoitin, että ymmärtäisimme kenen tahansa voivan joutua hengellisesti "hämärälle vyöhykkeelle" ja erehtyä luulemaan näkyjään ja uniaan Herralta saatuna ilmoituksena. Enemmän kuin koskaan ennen -osaksemme tulleessa ajan illassa- meille kuuluu Herran sanat: "Minkä sanon teille, sen minä sanon kaikille: valvokaa!" On hyvin surullista, että uskovaiset touhuvat kaikenlaisessa puuhastelussa ja muka Jumalan työssä, mutta unohtavat viettää aikaa Herran kanssa. Tekemisestä tulee niin pääasia ja itsetarkoitus, että Jeesus jätetään tai peräti työnnetään jonnekin taka-alalle...ehkä Hän on jäänyt jo kokonaan matkasta. Hyvin surullista.

[Paulus]

Parisen vuotta sitten kirjoitin allaolevan:

Lainaus:
Minä tahtoisin hehkuen palaa, sinut tuntea yksin vaan.
:,: Tulikastetta henkeni halaa, milloin uudeksi muuttua saan:,:

"Olen tuntenut Hilja Aaltosen ehkä paremmin kuin kukaan muu täällä, ja vielä paremmin tunsin hänen miehensä Efraim Aaltosen. Vaikka Jumala käytti Hiljaa monella tavoin, niin Hilja teki myös virheitä, kuten me kaikki muutkin. Eivätkä seurakuntien johtajatkaan olleet Hiljan kanssa aina samaa mieltä.

Tuossa ylläolevassa laulussa on yksi kohta, joka ei mielestäni ole "opillisesti" oikein. Laulun sanoista voi päätellä, että ne ovat uudestisyntyneen ihmisen ajatuksia. Jos on jo uskossa, on jo muuttunut uudeksi. Siinä kuitenkin tahdotaan tulla "uudemmaksi", mitä se sitten lieneekään."

En ole heittämässä lokaa edesmenneiden evankelistojen päälle, Jumala on heitä käyttänyt monin tavoin. Mutta heitä ovat härskisti käyttäneet hyväksi monet tahot. Silloin kun Hilja vedettiin mukaan NM:n touhuihin, näin että kyseessä oli oman kilven kiilloitus, kun mukaan saatiin tällainen Herran palvelija. Eikä Hilja ollut suinkaan ainoa, jota liikkeen maskotiksi haluttiin. Erästä tunnettua Herran palvelijaa varoitin henkilökohtaisesti juuri sillä perusteella, että hänen mukanaolollaan suuri yleisö on tarkoitus vakuuttaa siitä, että oikeilla jäljillä ollaan, koska tällaisetkin Jumalan ihmiset ovat mukana.

[Oloneuvos]

En ole heittämässä lokaa edesmenneiden evankelistojen päälle, Jumala on heitä käyttänyt monin tavoin. Mutta heitä ovat härskisti käyttäneet hyväksi monet tahot. Silloin kun Hilja vedettiin mukaan NM:n touhuihin, näin että kyseessä oli oman kilven kiilloitus, kun mukaan saatiin tällainen Herran palvelija. Eikä Hilja ollut suinkaan ainoa, jota liikkeen maskotiksi haluttiin.

Minun on myönnettävä etten aluksi voinut uskoa kuulemaani, että Hilja Aaltonen mainittiin Nokia Mission puhujana. Kun se sitten osoittautui todeksi (muistaakseni Kalevi Lehtinen esiintyi samassa tilaisuudessa) niin ajattelin ja yhä ajattelen, että nuorempana ei Hiljaa olisi saatu houkutelluksi mukaan. Mutta kuten aikaisemmin kerroin, katosi Hiljan puhe pian tilaisuuden jälkeen NM:n nettisivuilta vaikka muutoin jaksettiin muistuttaa "hänenkin olevan mukana".

O tempora, o mores

[Taisto]

Menee nyt vähän sivun ketjun aiheesta, mutta tänä talvena juttelin erään
seurakunnan vanhimmiston jäsenen kanssa, aiheena oli kokousten "rekvisiitta"
eli musiikin paljous ym. ihmisten viihdyttämiseksi tarkoitetut asiat.

Sanoin hänelle, että voi olla kyse myös siitä, että ihmiset täytyy saada viihtymään,
muuten kokouksissa kävijöiden määrä vähenee, ja sen seurauksena kolehtitulot
vähenevät. Ja tämä vanhimmistoveli aivan suoraan myönsi, että näin on. Yllätyin...
mitä ovat siis kokoustoiminnan motiivit pohjimmiltaan, kuinka suurelta osin ne
ovat jotakin muuta kuin hengelliseen rakentumiseen tähtääviä?

Ja koska näin on raha-asioiden laita, niin kokouksia ei voi vähentää,
eikä niissä voi lisätä Sanan opetusta (varsinkaan vahvan leivän jakamista),
koska viihtyminen vähenisi. Oikeastaan aika järkyttävä tilanne.

[Paulus]

Täällä on moneen kertaan puhuttu Kristus-juhlista, joita on kymmenisen vuotta järjestetty eri puolilla Suomea. Juhlien pääpaino on yksinkertaisessa evankeliumissa. Siitä on aina pidetty kiinni. Joskus on ollut jokin lauluryhmä ja yritettiinpä pientä kuoroakin saada pystyyn muutama vuosi sitten. Jokunen yhteislaulukin yleensä lauletaan. Mutta painopiste ei ole musiikissa vaan sanomassa. Mitään "tähtiä" tai vetonauloja ei ole haalittu. Väkeä on arvioni mukaan ollut n. 200-300 joka kerta. Pelkkä evankeliumi ei vedä nykyajan ihmistä, ilmeisesti tarvitaan jokin kansallinen katastrofi, että tilanne muuttuisi.

[Pökkelö]

Olin erään vanhan herätysliikkeen  palmusuunnuntain jumalanpalveluksessa.  Olisin jäänyt pois jos olisin tiennyt.
Paljon nuoria ja rento iloinen fiilis. Kirkko lähes täynnä. Mikä oli tietenkin ihan hyvä.
Vierastin, vaikka rock kultturiin olen itsekin kasvanut; virsä jiota bändi säesti. Etenkin ehtoollisen aikana lujaa soitettu musiikki häiritsi.
Haluaisin hiljentyä ehtoollisella. Kaunis virsi laulu ei häiritsisi, mutta pitääkö se rock komppi jyskyttää lujaa peittäen kaiken muun ?
Sitä kuulee nykyään ihan , joka paikassa, niin  pitääkö se tuoda jumalanpalvlukseenkin ?
Bändi soitti kyllä hyvin, ja sovitukset olivat taiten tehty. Ei siinä mitään.

Saarna oli me hengen nostatusta lähinnä. Ja pappi kiitti lopuksi Maagista bändiä hyvästä musiikista. Miksi bändi oli maaginen ?

Niinpä niin. Valtaosalle mukavaa viihdettä.
Jotenkin vain jäi tyhjä olo itselle.

[Oloneuvos]

Täällä on moneen kertaan puhuttu Kristus-juhlista, joita on kymmenisen vuotta järjestetty eri puolilla Suomea. Juhlien pääpaino on yksinkertaisessa evankeliumissa. Siitä on aina pidetty kiinni. Joskus on ollut jokin lauluryhmä ja yritettiinpä pientä kuoroakin saada pystyyn muutama vuosi sitten. Jokunen yhteislaulukin yleensä lauletaan. Mutta painopiste ei ole musiikissa vaan sanomassa. Mitään "tähtiä" tai vetonauloja ei ole haalittu. Väkeä on arvioni mukaan ollut n. 200-300 joka kerta. Pelkkä evankeliumi ei vedä nykyajan ihmistä, ilmeisesti tarvitaan jokin kansallinen katastrofi, että tilanne muuttuisi.

Olitko lauantaina 27.2.2016 Hyvinkäällä opintoyhdistyksen järjestämässä tapahtumassa mukana? Siellä ymmärsin, että vaikka "maan hiljaisia ristin armoon turvaavia" on vähän niin heitä on kuitenkin enemmän kuin itse uskonkaan. Eihän se "enemmän" vielä "paljon" ole, mutta tuntuu kuitenkin hyvältä tietää, että heitä tässäkin maassa tallustele.

Surullisen oikeassa kuitenkin olet, että "pelkkä evankeliumi ei vedä nykyajan ihmistä". Näin on lienee aina ollut; vasta tosi hädässä ihminen "huutaa avukseen Herran nimeä". Länsimaisen hyvinvoinnin siunaus on kääntynyt sielujamme vastaan. Maissa, joissa uskovia on vainottu ja seurakunta joutunut kokoontumaan "maan alla", on armon virrat moninaisin hengellisin siunauksin ollut läsnä.

Maallinen yltäkylläisyys on tehnyt uskovista hyvinvointivaltioissa suurimmaksi osaksi penseitä eli haaleita, evankeliumia vastaan rokotettuja. Sydämeen oikein koskee ja hiljaa anon armoa itseriittoisuuttani ja kovasydämisyyttäni ajatellessani. Enkö todellakaan ymmärrä onnetonta tilaani ja köyhyyttäni. Pitääkö Jumalan sallia ankarien ulkoisten ahdistusten tulla ennen kuin nöyrryn Hänen edessään tomuun?  Siis mikä minua oikein riivaa, kun ristin tietä en tahdo Herrani perässä kulkea vaan tästä katoavasta maailmasta toisella kädellä kiinni pitää? "Hakkaa se poikki". Se tuntuu niin ankaralta... eikö ole mitään kompromissia? (mikä vuodatus tämä nyt oli..., mutta en poiskaan pyyhi).
 
PS. Tuli ilmoitus, että kirjoitukseni aikana on tullut lisää viesti keskusteluun, mutta lähetän nyt tämän ja luen sitten sen saapuneen

[Paulus]

Olen "raihnaisuuteni" vuoksi haluton ja liian väsynyt lähtemään pitkään matkaan, siksi minulla on aikaa jaaritella tässä ruudun ääressä. Ehkä sekin vaihe on päättymässä. Jos "kaukokaipuu" iskee, niin lähden tuohon keskustaan, joka on 3 km:n päässä.

[Oloneuvos]

Olen "raihnaisuuteni" vuoksi haluton ja liian väsynyt lähtemään pitkään matkaan, siksi minulla on aikaa jaaritella tässä ruudun ääressä. Ehkä sekin vaihe on päättymässä. Jos "kaukokaipuu" iskee, niin lähden tuohon keskustaan, joka on 3 km:n päässä.

Minä pääsin käymään Hyvinkäällä, kun Pökkelö järjesti kyydin. Itse en tahdo jaksaa ajaa autolla lyhyitäkään matkoja, mutta toistaiseksi onneksi vielä voin istua pelkääjän paikalla (tosin naapurin vanhan rouvan kyytiin en enää uskalla, sillä sellaista oli hänellä meno kuukausi sitten urheiluautollaan).