Iltalukemisena on meneillään Lennart Pinomaan pikkukirjanen "Kuka Luther todella oli". Pieni lainaus Lutherin opin ydinkohdasta:
"Lutherin koko jumaluusoppi nousi Jumalan ja ihmisen äärettömän välimatkan tosiasiasta. Jumalan edessä kukaan ei voinut vedota omaan hyvyyteensä, koska jokainen tällä paikalla on kokonaan kelvoton. Jumalan ehdottomuuden vaatimus on sellainen, ettei muuta mahdollisuutta ole.
Tätä taustaa vasten evankeliumi todella on hyvä sanoma. 'Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä'. 'Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa'. Tällaiset raamatunkohdat joutuivat keskeiseen asemaan uskonpuhdistuksessa.
Tämä merkitsee, että pelastus tulee ylhäältä. Se ei tule ihmisponnistuksin, ei pyhiinvaellusmatkoja suorittamalla, ei almuja antamalla, ei erakkoelämällä eikä munkkilupauksilla, ei aviottomuuslupauksilla, ei itsensä kiduttamisella, ei paastolla eikä kuudella eikä kahdeksalla päivittäisellä messulla (tähän voisi lisätä mm. tietynlaisen ylistyksen, Pauluksen huom.). Toisin sanoen: tässä eivät tule kysymykseen mitkään hyvät teot eikä hartauden harjoitukset, olkoot ne kuinka ankaria ja säälimättömiä tahansa. Niiden perusvika on se, että ne lähtevät ihmisestä, ja ihminen on aina epätäydellinen olento. Siksi myös hänen kaikki suorituksensa ovat epätäydellisiä. Kun ne ovat sellaisia, niin niiden tuloksena on epävarmuus. Vain se pelastuksen perustus, joka annetaan ylhäältä, Jumalalta, kestää Jumalan edessä. Tässä on oleellisin uskonpuhdistuksen perussanomasta lausuttuna."
