Täälläpäin uskovaiset ovat täpinöissään Suomalaisesta messusta. Mahtaisiko Paavali olla siitä innostunut? Miten täällä koetaan tällaiset tapahtumat, edistävätkö evankeliumin asiaa?
Olin 90-luvulla katsomassa sen Helsingin Kulttuuritalolla. Kyllä se palveli evankeliumin asiaa, eli kertoi, miten Jumala on ollut mukana tämän itsepäisen ja sisukkaan kansan kaikissa vaiheissa.
Siinä oli myös yllätys, erääseen kohtaukseen haettiin yleisön joukosta lavalle kansantanssiin ihmisiä, joiden joukkoon minäkin osuin. Ei voinut pyristellä vastaankaan kun kädestä vietiin. Kaverini vieressä nauroi, kun oli ennestään tietoinen tästä käänteestä. Sitten älysin, miksi hän oli niin innokas istuttamaan minut penkkirivin päähän.
Minä tykkäsin tästä musiikkiteoksesta. He jotka eivät tykkää musiikkievankeliumista, eivät varmaan tykkää tästäkään. Jokaisella on makunsa ja vapautensa valita. Siinä ei suoraan julisteta, eikä se mitään savukonehumppaakaan ole, vaan siinä on syvä sisältö.
Mutta mitä mieltä Paavali, palava juutalaistaustainen julistaja? Olihan hän kiinnostunut esimerkiksi kreikkalaisesta urheilusta, ja uskoisin että myös taiteesta. Jos hänet olisi reväisty sen ajan kulttuurista yhtäkkiä tänne, ei varmaan olisi ymmärtänyt lainkaan. Jos hän eläisi tässä ilmapiirissä, voi olla, että olisi käynytkin, vaikka ei ehkä olisi äärimmäisen innoissaankaan. Mutta ainakin Jenni Haukio tykkäsi.