Milloin nimet elämänkirjaan?

[Jopo]

Olen Kalamoksen ja kumppaneiden kanssa samaa mieltä, että Jumala voi kirjoittaa (ja onkin kirjoittanut) nimet elämän kirjaan jo maailman perustamisesta asti, tai vaikka ennen sitäkin. Koska Jumala tietää kaiken edeltä. Kaikki on Hänelle avointa: menneisyys, nykyhtetki, tulevaisuus.

Mutta ovatko siis kaikkien ihmisten nimet siellä ja sitten niitä vain pyyhittäsiin tarvittaessa pois?

Ilmestyskirja puhuu myös niistä joiden nimet eivät ole kirjoitetut sinne:
"ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät"(Ilm.17)

No, siitä voi jatkaa pohdintaa.

[Natanael]

Luulenpa, ettei uskovilla olisi suurtakaan ongelmaa hyväksyä sitä, että Jumala on jo maailman perustamisen alussa kaiken tiennyt.

Ongelma tulee siinä, milloin nimiä pyyhitään.
Tai siinä, jos pyyhitään ja uudelleen kirjoitetaan ja taas pyyhitään ja uudelleen kirjoitetaan jne.

Ei se voi niinkään olla.

[evlutkristitty]

Vastaukset tähän kysymykseen ovat yksin Jumalan tiedossa.

Mutta henkilö jonka nimi on kirjoitettuna elämänkirjassa, on saanut siitä sydämeensä henkilökohtaisen todistuksen Pyhän Hengen kirkastaman Jumalan sanan kautta.

Tästä todistuksesta Jeesus käski iloitsemaan näitä 70 henkilöä jotka hän lähetti. Toisissa käännöksissä on 72 henkilöä, mutta tämä ei vaikuta itse asiaan.

Luuk. 10:17   Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat:
"Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden."

Luuk. 10:18   Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.

Luuk. 10:19   Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.
Luuk. 10:20   Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

Luuk. 10:21   Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

Luuk. 10:22   Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni,

eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä;

eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika

ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."
_________

Miksi tämä(kään)  ei saa olla sillä tavalla, kun Jumala meille ilmoittaa?
- HÄN trietää
- HÄN hallitsee
- HÄN ilmoittaa
- Kenelle HÄN tahtoo

Tulee mieleen erään saarnaajan sanat, esikoislestadiolaisten seuroissa: "jättäkää nyt Jumalallekin jotakin". Vainotuksi hän aika pian joutuikin, eihän se sovi että Jumala tietää, koska ihmiset tietävät mielestään kaiken paremmin kuin Jumala.

Tässä on suuri ja syvällinen viisaus. Jumala on kaikkivaltias ja hän tietää kaiken. Me tiedämme vain hyvin vähän, ja sekin tahdotaan selitellä pois ja muuntaa rationaaliselle ihmisjärjelle ymmärrettävään muotoon. Ja saadaanhan se jotenkin sopimaan, mutta ei se enään Jumalan sanaa ole sen jälkeen, vaan ainoastaan sarja järjen päätelmiä.

Jumalan sana on täynnä järjelle täysin käsittämättömiä paradokseja. Pienin on suurin, kuollut on elävä, pitää tulla (tunnustaa itsensä) hulluksi, voidakseen tulla viisaaksi.
Omassa mielessään viisaaksi tullut ei voi kohdata Jumalaa, koska järki tulee esteeksi.

Jumalan asiat ovat Jumalan asioita, niistä me emme tiedä mitään. Tiedämme ainostaan sen Jumalan ilmoituksesta, että ilman uskoa Kristukseen ei kukaan voi pelastua. Siksi me kerromme ihmisille tästä ainoasta tiestä pelastukseen, että he uskoisivat ja pelastuisivat.

Joku tietenkin sanoo tähän, että saahan näitä spekuloida. Totta kai saa, kunhan ei ala uskomaan itsensä tai toisten ihmisten spekuloimisiin, vaan pysyy kirjoitetussa sanassa.
Ja mitä sanassa ei selvästi kerrota meille, sen me jätämme Jumalan haltuun kaikessa rauhassa. Rauha on yksi Hengen hedelmistä, kuten tiedämme. Ollaan siis kaikessa rahassa niin tietämättömiä, kun oikeasti olemme.       Vai kuinka?

[Taisto]

Ja mitä sanassa ei selvästi kerrota meille, sen me jätämme Jumalan haltuun kaikessa rauhassa.

On totta, että kaikkea emme voi tietää. Eikä kaikkea edes ilmoiteta Sanassa meille.

Jotkut asiat puolestaan ovat sellaisia, että meillä ei vielä ole niistä ymmärrystä. Emme ole ehkä "nähneet" että
Sanassahan kirjoitetaankin siitä asiasta. Olemme siis pysyneet tietämättöminä (sokeina?), vaikka ei tarvitsisi olla.

Mitä silloin voisi tehdä ... esimerkkinä se, kun Paavali ja Silas menivät Bereaan ja puhuivat synagoogassa juutalaisille outoja asioita,
joita he eivät olleet ennen kuulleet: "Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin."

Olisiko tämä oikea asenne meille?

[Paulus]

"Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin."

Olisiko tämä oikea asenne meille?

Jos jollakin seurakunnalla paikkakunnallani olisi tämä asenne, niin siihen voisi vaikkapa liittyä.

[kalamos]

Mutta ovatko siis kaikkien ihmisten nimet siellä ja sitten niitä vain pyyhittäsiin tarvittaessa pois?

Ilmestyskirja puhuu myös niistä joiden nimet eivät ole kirjoitetut sinne:
"ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät"(Ilm.17)

Minä ymmärrän niin, että kaikkien nimet ovat alussa kirjoitetut sinne.
Jumala ei ole tarkoittanut yhtään ihmistä kadotukseen.
Tuota paikkaa ei ole ollenkaan valmistettu ihmistä varten.
Hän tahtoisi, että kaikki ihmiset pelastuisivat.
Mutta valitettavasti kaikki ihmiset eivät halua pelastua.

Tuo ilmaisu maailman perustamisesta asti ei ole oikein hyvää suomea.
Sama ilmaisu löytyy seuraavasta kohdasta:

että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri,
mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti,
hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka,
hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä'.

Oikeammin kysymys on siitä verestä,
mikä on vuodatettu maailman perustamisesta lähtien
alkaen Aabelin verestä.

Samoin Raamattu kertoo siitä,
että Elämän kirjassa olevia nimiä pyyhitään siitä pois.
Ja siitä hetkestä lähtien kun nimi pyyhitään siitä pois
tuo nimi ei enää ole kirjoitettuna Elämän kirjaan.

[evlutkristitty]

Kalamos kirjoitti:   

"Jumala ei ole tarkoittanut yhtään ihmistä kadotukseen.
Tuota paikkaa ei ole ollenkaan valmistettu ihmistä varten.
Hän tahtoisi, että kaikki ihmiset pelastuisivat.
Mutta valitettavasti kaikki ihmiset eivät halua pelastua."

Kolme ensimmäistä riviä kertovat siitä, miksi Jumala tuli itse ihmisen hahmossa maailmaan, suorittamaan raskaan lunastustyön syntiinlangenneen ihmiskunnan pelastamiseksi kadotuksesta.

Viimeisellä rivillä on sellainen oikotie, että muutamalla rivillä haluan kommentoida.

Eihän ihminen ole sellainen olento, jolla on vapaa tahto ja täysi ymmärrys, sekä kaikki tieto, jonka perusteella hän vain valitsee, ikäänkuin kapan hyllystä tuotteen, joko pelastuksen, tai kadotuksen.

Kysymys on valtavasta katastrofista. Ihmisen jokainen solu on Jumalan tahdon vastaisella voimalla (synti) saastutettu jo sikiämisen hetkellä. Hänen tahtonsa alkaa välittömästi taipua Luojansa tahtoa vastaan, kun ymmärrys alkaa vähänkin kehittymään.

Sekä sperma että munasolu josta hän sikiää eli hedelmöittyy, on Jumalan tahdon vastaisuudella saastutettu.

Synti on siis paljon pahempi asia ja syvemmällä ihmisen olemuksessa, kun ihminen saattaa edes ymmärtää.

Tästä syystä ei ole siis kysymys ihmisen omasta haluamisesta, kun hän valitsee kadotuksen tien.

Hänen oma kehonsa, (tunteensa tahtonsa perimänsä), maailma joka on saman perimän saastuttamia ihmisiä täynnä, sekä paholainen. Kaikki nämä yhdessä haluavat eroon Jumalan tahdosta. Tästä syystä vain harvat ja valitut pelastuvat. Ne joilla on usko Kristukseen, tähän välimieheen joka ainoana sovitusuhrina sovitti tämän langenneen
lapsen Jumalansa kanssa. Ihmiseksi inkarnoitunut Jumala, Jeesus Kristus, ainoana tässä maailmankaikkeudessa kulki kuuliaisuuden tien, hän myös otti kaikkien ihmisten synnit ja niiden ansaitseman rangaistuksen päällensä. Joka uskoo Jeesukseen, saa tämän syntiensä sovituksen lahjana Jumalalta.

Miten tämän sanoman saisi kaikkien korvien kuultavaksi? Tämä olisi kristikunnan suurin murhe ja tehtävä.

Mutta paholainen on ovela, se on onnistunut houkuttelemaan kristityt kaikkiin muihin puuhiin, joista tärkeimmäksi on tullut toisten kristittyjen mustamaalaaminen ja pudottaminen helvettiin. Jatkuva riitely ja kiistely, - mintuista ja tilleistä.
Näin uskosta osattomien kuolemattomat sielut ovat tulleet halvoiksi kristityille, kaikki muu on tärkeämpää.

Oikeassa oleminen on kaiketi kaikkein tärkein, ja sen osoittaminen että tuo toinen kristitty on väärässä ja väärällä tiellä.

Kun ja jos joku pelastuu kadotuksesta, niin se johtuu ainoastaan siitä että Jumala on ollut hänelle armollinen ja laupias.

Kunpa Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous kuultaisiin! Ja kristityt pääsisivät toteuttamaan tehtäväänsä.

Ilm. 22:16   Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."

Ilm. 22:17   Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!"
Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!"
Ja joka janoaa, tulkoon,
ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

[evlutkristitty]

On totta, että kaikkea emme voi tietää. Eikä kaikkea edes ilmoiteta Sanassa meille.

Jotkut asiat puolestaan ovat sellaisia, että meillä ei vielä ole niistä ymmärrystä. Emme ole ehkä "nähneet" että
Sanassahan kirjoitetaankin siitä asiasta. Olemme siis pysyneet tietämättöminä (sokeina?), vaikka ei tarvitsisi olla.

Mitä silloin voisi tehdä ... esimerkkinä se, kun Paavali ja Silas menivät Bereaan ja puhuivat synagoogassa juutalaisille outoja asioita,
joita he eivät olleet ennen kuulleet: "Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.

Olisiko tämä oikea asenne meille?

Työmiehet eivät elä ilman leipää. Ja työtä ei voi suorittaa ilman työssä tarvittavia työkaluja.

Jumalan sanaa voi tutkia oikein, mutta sitä voi tutkia myöskin väärin. Jos antautuu rukoillen Jumalan sanan tutkittavaksi, pyrkimättä muuttamaan Jumalan sanaa, tai selittelemään sitä pois, niin silloin sana tulee siunaukseksi, viisaudeksi ja voimaksi, niin että meistä tulee eläviä kiviä Kristuksen kirkon rakannustyömaalle. Työskentely yhdessä toisten kanssa, yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, ei ole ihmisparalle helppo haaste.

Ja aina vaikeammaksi yhdessä toimiminen tulee, kun vääriä Kristuksia nousee kuin sieniä sateella.

[crystalvoice]

Kalamos kirjoitti:   

"Jumala ei ole tarkoittanut yhtään ihmistä kadotukseen.
Tuota paikkaa ei ole ollenkaan valmistettu ihmistä varten.
Hän tahtoisi, että kaikki ihmiset pelastuisivat.
Mutta valitettavasti kaikki ihmiset eivät halua pelastua."

Kolme ensimmäistä riviä kertovat siitä, miksi Jumala tuli itse ihmisen hahmossa maailmaan, suorittamaan raskaan lunastustyön syntiinlangenneen ihmiskunnan pelastamiseksi kadotuksesta.

Viimeisellä rivillä on sellainen oikotie, että muutamalla rivillä haluan kommentoida.

Eihän ihminen ole sellainen olento, jolla on vapaa tahto ja täysi ymmärrys, sekä kaikki tieto, jonka perusteella hän vain valitsee, ikäänkuin kapan hyllystä tuotteen, joko pelastuksen, tai kadotuksen.

Kysymys on valtavasta katastrofista. Ihmisen jokainen solu on Jumalan tahdon vastaisella voimalla (synti) saastutettu jo sikiämisen hetkellä. Hänen tahtonsa alkaa välittömästi taipua Luojansa tahtoa vastaan, kun ymmärrys alkaa vähänkin kehittymään.

Sekä sperma että munasolu josta hän sikiää eli hedelmöittyy, on Jumalan tahdon vastaisuudella saastutettu.

Synti on siis paljon pahempi asia ja syvemmällä ihmisen olemuksessa, kun ihminen saattaa edes ymmärtää.

Tästä syystä ei ole siis kysymys ihmisen omasta haluamisesta, kun hän valitsee kadotuksen tien.

Hänen oma kehonsa, (tunteensa tahtonsa perimänsä), maailma joka on saman perimän saastuttamia ihmisiä täynnä, sekä paholainen. Kaikki nämä yhdessä haluavat eroon Jumalan tahdosta. Tästä syystä vain harvat ja valitut pelastuvat. Ne joilla on usko Kristukseen, tähän välimieheen joka ainoana sovitusuhrina sovitti tämän langenneen
lapsen Jumalansa kanssa. Ihmiseksi inkarnoitunut Jumala, Jeesus Kristus, ainoana tässä maailmankaikkeudessa kulki kuuliaisuuden tien, hän myös otti kaikkien ihmisten synnit ja niiden ansaitseman rangaistuksen päällensä. Joka uskoo Jeesukseen, saa tämän syntiensä sovituksen lahjana Jumalalta.

Usko perisyntiin ja siihen, että vain harvat eli pelastukseen valitut (predestinoidut) ihmiset pelastuvat, pitäisi vähentää halua saada omia lapsia, sillä mistä kukaan voi tietää, tuleeko oma lapsi uskomaan hamaan tappiinsa asti Jeesukseen Vapahtajanaan. Tai miksi ylipäänsä lisääntyä, jos lisääntymällä lisätään perisyntiä, joka on kaiken muun synnin juuri ja lähde? Jos vastaukseksi annetaan, että Jumala kehottaa lisääntymään, niin silloin Jumala on mielestäni ristiriidassa itsensä kanssa, koska Jumala ei voi kehottaa perisynnin ja niin muodoin kaiken muunkin synnin lisäämiseen. Mielestäni vähintään on kyse paradoksista, jos ei suoranaisesta ristiriidasta. Jos joku lisäksi uskoo predestinaatio-oppiin (ihan sama, onko kyse yksinkertaisesta vai kaksinkertaisesta predestinaatiosta), niin millä perusteella juuri oma lapsi olisi predestinoitu pelastukseen? Pelkästään sillä perusteellako, että isä tai äiti on uskova (tai molemmat uskovia)? Tuskinpa. Raamattu ainakaan ei anna tukea ajatukselle, jonka mukaan uskovan lapset automaattisesti pelastuisivat sen nojalla, että ovat uskovan lapsia.

[evlutkristitty]

Ei peristyntiin uskoa tavita, sen jokainen näkee omilla silmillään ja kuulee korvillaan, jos ihmisellä on nämä aistit tallella.

Predestinaatiota ei ole. Sen sijaan pelastuvia, eli Jeesukseen uskovia on kovin vähän, tämäkin perisynnin viasta johtuva ongelma.

Matt. 7:13   Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;

Matt. 7:14   mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

[crystalvoice]

Ei peristyntiin uskoa tavita, sen jokainen näkee omilla silmillään ja kuulee korvillaan, jos ihmisellä on nämä aistit tallella.

Predestinaatiota ei ole. Sen sijaan pelastuvia, eli Jeesukseen uskovia on kovin vähän, tämäkin perisynnin viasta johtuva ongelma.

Matt. 7:13   Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;

Matt. 7:14   mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

Totta kai uskoa perisyntiin tarvitaan, sillä esim. agnostikko voi selittää ihmisten epämiellyttäviä taipumuksia ilman uskonnollista selitystä. Kaikki ihmiset, uskoivatpa mihin uskontoihin tai maailmankatsomuksiin tahansa, antavat erilaiset selitykset joillekin ilmiöille (jotkut pidättyvät antamasta joillekin asioille lainkaan selitystä, koska eivät halua langeta aukkojen jumala -argumenttiin). Jokainen ymmärtää kausaliteetin toiminnan ajassa ja avaruudessa (fenomenaalisessa todellisuudessa), mutta kaikki eivät laita samaa syytä tietylle seuraukselle. Kun tiede ei ollut vielä pitkälle kehittynyt, ukkosen ajateltiin olevan ukkosen jumalan aiheuttama. Tunnetun ilmiön syytä ei tiedetty, ja tietämättömyydestä johtuen sille annettiin väärä selitys tai syy (= ukkosen jumala).

Jos et usko predestinaatioon, niin miten selität esim. kohdat Room. 8:29-30 ja Ef. 1:11. Jos mielestäsi predestinaatiota ei ole, niin ihmisellä on silloin ilmeisesti mielestäsi jossain määrin vapaa ratkaisuvalta, ja monergismikaan ei siis ole tosiasia?

[evlutkristitty]

Lisään edelliseen vistiini vielä osion lisääntymisestä. Jos ihminen suunnittelee lisääntymisensäkin omiin laskelmiinsa, mahdollisesta jälkikavun pelastumisesta, niin ei hän silloin kuuntele Jumalan käskyä.

1. Moos. 1:27   Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
1. Moos. 1:28   Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."

Niin hienoa kun olisikin kaikkivaltiaana Jumalana päättää jälkikasvunsa ja muiden läheistensä pelastuksesta, niin se ei ole mahdollista. Edes omasta pelastumisestaa ei kukaan ihminen voi itse päättää.

Tässäpä se perimmäinen pulma juuri on, uskommeko me ja luotammeko me kaikissa elämäämme liittyvissä vaiheissa kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Vai alammeko palvoa vaikkapa itseämme tällaisena oman elämämme ja vähän toistenkin elämän hallitsijana.

Ei tämä ole helppoa tällaisille, meille. Epäluottamukseen Jumalaa kohtaan langenneelle ihmiskunnalle, heittäytyä täydellä painolla Jumalan (Sanan) hallintaan, kaikissa elämäämme koskevissa kysymyksissä ja valinnoissa.

On vielä helppo sanoa uskovansa Jumalaan ja Kristukseen. Tilanteiden tullessa eteen, ei  tätä uskoa olekkaan, vaan "itte minä" on se Jumala jolta neuvot saadaan ja ne myös toteutataan.

Vähän ajan kuluttua alkaa valitus epäoikeudenmukaisesta Jumalasta joka tekee koko ajan väärin minua kohtaan. Kysymykset jatkuvat: Miksi Jumala on näin paha, miksi Jumala sallii pahan tapahtua, jos Jumala olisi niin ei hän tällaista sallisi?!

Tosiasiassa ihminen oli itse itselleen Jumala, teki valinnat ja tuloskin oli odotetun kaltainen.

[evlutkristitty]

crystalvoice   tänään kello 12:11

"Totta kai uskoa perisyntiin tarvitaan, sillä esim. agnostikko voi selittää ihmisten epämiellyttäviä taipumuksia ilman uskonnollista selitystä. Kaikki ihmiset, uskoivatpa mihin uskontoihin tai maailmankatsomuksiin tahansa, antavat erilaiset selitykset joillekin ilmiöille (jotkut pidättyvät antamasta joillekin asioille lainkaan selitystä, koska eivät halua langeta aukkojen jumala -argumenttiin). Jokainen ymmärtää kausaliteetin toiminnan ajassa ja avaruudessa (fenomenaalisessa todellisuudessa), mutta kaikki eivät laita samaa syytä tietylle seuraukselle. Kun tiede ei ollut vielä pitkälle kehittynyt, ukkosen ajateltiin olevan ukkosen jumalan aiheuttama. Tunnetun ilmiön syytä ei tiedetty, ja tietämättömyydestä johtuen sille annettiin väärä selitys tai syy (= ukkosen jumala).

Jos et usko predestinaatioon, niin miten selität esim. kohdat Room. 8:29-30 ja Ef. 1:11. Jos mielestäsi predestinaatiota ei ole, niin ihmisellä on silloin ilmeisesti mielestäsi jossain määrin vapaa ratkaisuvalta, ja monergismikaan ei siis ole tosiasia?"
_______

Totuus on, että agnostikko ei voi mitenkään selittää yhtään mitään. Koko maailmakaikkeus on hänelle nimittäin musta aukko jossa lukee teksti "sattumalta".

Vaikka hän näkee omilla silmillään ja kuulee korvillaan, hän ei silti usko. Miten hän voisi uskoa saatikka selittää sellaista mitä hän ei viidella aistillaan voi lainkaan havaita.

Agnotikko yrittää selittää itseltään pois kaiken sen, mikä maailmankaikkeudessa on totta.
Nimittäin Jumalan sanan. Tästä syystä Jumalan sanaa vastaan nouseminen (synti) vakavine seurauksineen, on yritettävä selittää pois jollakin tavalla. - Surullista.

Syntiinlankeemuksen toteamiseen ei siis tarvita uskoa, ainoastaan viisi toimivaa aistia.

1. Kor. 3:18   Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.

1. Kor. 3:19   Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

1. Kor. 3:20   ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi."

[crystalvoice]

Totuus on, että agnostikko ei voi mitenkään selittää yhtään mitään. Koko maailmakaikkeus on hänelle nimittäin musta aukko jossa lukee teksti "sattumalta".

Vaikka hän näkee omilla silmillään ja kuulee korvillaan, hän ei silti usko. Miten hän voisi uskoa saatikka selittää sellaista mitä hän ei viidella aistillaan voi lainkaan havaita.

Agnotikko yrittää selittää itseltään pois kaiken sen, mikä maailmankaikkeudessa on totta.
Nimittäin Jumalan sanan. Tästä syystä Jumalan sanaa vastaan nouseminen (synti) vakavine seurauksineen, on yritettävä selittää pois jollakin tavalla. - Surullista.

Tuo "sattumalta" suhteessa moniin agnostikkoihin on olkinukkeargumentti tai väite, joka ei pidä paikkaansa monien kohdalla, jos heiltä itseltään asiasta kysyttäisiin. Agnostikko voi ihan legitiimisti todeta, että lukemattomat asiat tai ilmiöt, joille on aikaisemmin laitettu tietämättömyydestä johtuen ja aukkojen jumala -virheargumentointiin langeten yliluonnollinen selitys (esim.: salama on ukkosen jumalan toimintaa, sairaudet demonien aiheuttamia), on myöhemmin löydetty luonnollinen selitys, ja että ei ole yhtään ainoaa tapausta historiassamme, jolloin naturalistinen selitys ei olisi aikaisempaa yliluonnollista selitystä kumonnut, sikäli kuin yliluonnolliseen vetoava väite on saatu tarkemman tutkimuksen piiriin (abiogeneesia ja kosmoksen alun mysteeriä lukuun ottamatta). Mitä taas tulee esim. abiogeneesin mysteeriin, niin sen suhteen agnostikko päättelee, että meillä ei yksinkertaisesti ole vielä riittävästi tietoa asiasta. Mutta juuri siksi tiede on olemassa; sillä jos tietäisimme jo kaiken, tieteen harjoittamista ei enää tarvittaisi lainkaan. Agnostikko ei sano, että Jumalaa ei ole olemassa; hän ei myöskään myönnä, että Jumala on olemassa. Jos joku kykenee todistamaan Jumaluden olemassaolon agnostikolle, hänestä tuee teisti tai deisti, sillä tosi jumaluus voi olla teistinen Jumaluus tai deistinen jumaluus.

En ole uskonnolliselta puoleltani agnostikko, mutta haluan, että asioista kuin asioista annettaisiin mahdollisimman objektiivinen kuva.

[crystalvoice]

Ei peristyntiin uskoa tavita, sen jokainen näkee omilla silmillään ja kuulee korvillaan, jos ihmisellä on nämä aistit tallella.

Evankelisluterilaisen kirkkomme Tunnustuskirjat opettavat, että perisynti on uskottavaksi tarkoitettu asia:

"Perisynti on niin syvää ja pahanlaatuista luonnon turmeltumista, ettei sitä järki käsitä, vaan se on uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella."

Perisynti on uskottava mielestäni myös siitä syystä, että järki ei millään voi ymmärtää, kuinka luonnon piiriin kuuluva asia voisi soveltua hengen piiriin. Sana perinnöllinen kuuluu luonnon piiriin, ja sana synti persoonallisen henkisen toiminnan ja tekemisen piiriin. Järki sanoo, että et voi periä sellaista (vielä itse siitä mitään persoonattomana vauvelina tietämättömänä), joka voi olla aktuaalista todellisuutta kohdallasi vain sikäli kuin olet persoonallinen, tietoinen, käsitteitä ymmärtävä ja niin muodoin uskonnollis-eettisesti vastuullinen toimija, joka on tietoisesti langennut Jumala tai oikea ja väärä tietoisuudessaan vääryyteen. Perisynnissä on siis kyse melkoisesta paradoksista. Siksi sen voi vain uskoa; ymmärtää sitä ei voi.